Mikä mussa on vialla kun lasten hoitaminen kotona tuntuu rankalta?
2 lasta, vaippaikäisiä. Kertokaa oi supermammat, missä vika, kun en ole huomannut et tää olis jotenkin velttoilua, niin ku muut täällä julistaa?
Kommentit (19)
on vaikeinta!
On vaikeeta pysähtyä vastaanottamaan elämä itsessään. Kun painaa tukka putkella jossain työprojekteissa, tuottaa ja ostaa, silloin voi tuntea olevansa tämän maailman ytimessä ja arvokas.
Apunen "the aikuinen" takoo kuumaa rautaa ja ajelee jaguaarilla, koska niin aikuisen kuuluu tehdä... Apusta "the aikuista" ei olisi olemassa, ellei joku olisi luopunut jaguaarihaaveistaan (oli se sitten hänen vanhempansa tahi pienipalkkaiset hoitajat) ja joka ikinen päivä, noin 5-6 vuoden ajan, vahtinut hänen leikkejään, ottanut itkut ja kiukut vastaan, syöttänyt juottanut ja ollut vieressä kaikkialla (katsonut ettei tukehdu, karkaa, jää auton alle, antanut kuumelääkkeet ja hieronut rasvat maitorupiseen pikku Apuseen. Pitänyt sylissä niin piukasti, että pikku Apunen on tuntenut olevansa arvokas ja kasvanut terveeksi ja voimakkaaksi ja pois kakkavaippuleistaan.
No niin, nyt pikku Apunen on huomion keskipisteessä, saa palstatilaa mediassa, tärkeitä töitä puku päällä ja rahulii ja Jaguaareja ja Thaikkulan-lomia ja golfkursseja. Pikku Apunen tuntee olevansa tärkeä herra. Mutta oikeesti sillä on raskasta, se ei sydämessään haluaisi mitään muuta kuin vaihtaa vaippoja, keittää puuroa ja katsella pikkulasten leikkejä ja laittaa parkuvia tuttisuita päiväunille. Sydämessään hän haluaisi myös pestä jonkun sukunsa dementoituneen mummon kakkapeppua ja voidella sen verestäviä makuuhaavoja ja silittää mummolta itkun pois. Sillai ihan aikuisten oikeesti. Mut hän ei voi, koska aikuisen tehtävä on olla keskipisteessä, tienata itselleen Jaguaari ja lomailla Thaikkulassa. Niinpä hän jättää hemmotellut lapset tekemään nuo mukavammat hommat sillä aikaa kun hän viettää Jaguaarissa laatuaikaa.
ps. Tsemppiä ap "velttoiluun"
Se nyt vaan on totuus, että kotiäiteily on helpompaa kuin töissää käyminen JA lastenhoitaminen ja kasvattaminen ja niiden kanssa tarpeeksi oleminen työpäivän ja ruuanlaiton ja siivouksen ohessa.
Mene töihin jos on niin saatanan rankkaa.
Se nyt vaan on totuus, että kotiäiteily on helpompaa kuin töissää käyminen JA lastenhoitaminen ja kasvattaminen ja niiden kanssa tarpeeksi oleminen työpäivän ja ruuanlaiton ja siivouksen ohessa. Mene töihin jos on niin saatanan rankkaa.
fiksusti kirjoitat! Mene sinä sinne töihin rentoutumaan, susta kun ei omien lastesi ympärivuorokautiseen hoitoon oliskaan! Tuuletat vähän päätäs siellä töissä että jaksat lasten kiukuttelua, eikö pää kestänyt kotona oloa?
se rankkaa, ei fyysisesti eikä älyllisesti, mutta hermot on välillä lopen uupuneet, lasten kanssa oleminen on ihan erilaista kuin aikuisten. Kodin pitäisi olla tip top, piha hoidettuna, lapset puunattuna ja pyntättynä, onhan niiden äiti ”vain kotona”. Koti sotkeentuu ihan erilailla kun siellä ollaan 24/7, ja isoa taloa ei ihan hetkessä siivota. Minä ainakin odotan töihinlähtöä, palkkaan siivoojan kerran viikossa. Ihan turha kiukutella töissä olevienkaan, jääkää kotiin jos on raskasta.
kaksi vaippaikäistä ja TODELLAKIN haluaisin välillä töihin rentoutumaan!!!
Se nyt vaan on totuus, että kotiäiteily on helpompaa kuin töissää käyminen JA lastenhoitaminen ja kasvattaminen ja niiden kanssa tarpeeksi oleminen työpäivän ja ruuanlaiton ja siivouksen ohessa.
Mene töihin jos on niin saatanan rankkaa.
mikään ei ole helpompaa kuin se, että itse käy töissä ja puoliso on lasten kanssa kotona... Ja mulla on kokemusta monesta erilaisesta järjestelystä.
Minulla 1-vuotias ja 3-vuotias, ja oikeasti nykyään tosi helppoa. Ja hauskaa, aivan kuin olisin lomalla. Jos ihan miettimällä mietin, niin en ole ikinä tainnut päästä elämässä yhtä helpolla kuin nyt kotona näiden kanssa.
Kohta sullakin jo lapset leikkii keskenään ja vaipatkin on muisto vain. :)
töissä saa valmiin ruuan, kahvitauot ja istuskella rauhassa koneen ääressä. KOtona on jatkuvaa ruuanlaittona jälien siivousta, vaipaivaihtoa, pukemistariisumista pyykkiä tiskiä. Ja tätä kaikke aon ihan oikeast vähemmän, kun lapset syö 3 ateriaa päiväkodissa :)
Se nyt vaan on totuus, että kotiäiteily on helpompaa kuin töissää käyminen JA lastenhoitaminen ja kasvattaminen ja niiden kanssa tarpeeksi oleminen työpäivän ja ruuanlaiton ja siivouksen ohessa.
Mene töihin jos on niin saatanan rankkaa.
se perushoito. Siitä se johtuu. J[otkut nauttii kotihommista, minä en ja siksi kotonaolo oli rankkaa. Tarvitsen myös omaa rauhallista aikaa, töissä sitä järjestyy, kotona taaperoidenkanssa ei.
i]2 lasta, vaippaikäisiä. Kertokaa oi supermammat, missä vika, kun en ole huomannut et tää olis jotenkin velttoilua, niin ku muut täällä julistaa?
[/quote]
Verrattuna ihan järkyttävään paskaduuniin kusipääpomon kanssa kotona olo kahden vaippapepun kanssa on herkkua. Mut siis onhan se rankkaa. (Meillä on 2 vaipoissa, 1v ja 2v)
Olet juuri samanlainen kuin valtaosa meistä äideistä. Lasten hoitaminen on pirun rankkaa puuhaa ja yleensä vain lapsettomat väittävät päinvastaista, kun elävät ruusunpunaisissa kuvitelmissa. Meidän 3-vuotias oli tänään ekaa päivää kesälomalla ja hermot on saanut heti menettää monta kertaa päivän aikana. Tämä kuuluu kuvioon, lapset ovat rakkaimpia kaikista, mutta myös äärimmäisen raskaita välillä.
mut täällähän on ihania kannustavia kommentteja!
Mahdanko olla av:lla ollenkaan?
Kiitos teille, ihanat ihmiset! Joskus niin mieltä lämmittää, vaikka anonyymina tsemppausta saakin. Toivon teille kaikkea hyvää :)
Se nyt vaan on totuus, että kotiäiteily on helpompaa kuin töissää käyminen JA lastenhoitaminen ja kasvattaminen ja niiden kanssa tarpeeksi oleminen työpäivän ja ruuanlaiton ja siivouksen ohessa.
Mene töihin jos on niin saatanan rankkaa.mikään ei ole helpompaa kuin se, että itse käy töissä ja puoliso on lasten kanssa kotona... Ja mulla on kokemusta monesta erilaisesta järjestelystä.
Mulle taas tää on ollut ehdottomasti rankin järjestely. Minä käyn töissä ja mies on kotona lasten kanssa. Kun tulen töistä, alkaa toinen työpäivä siivoamisineen, ruuanlaittamisineen ja pyykin pesemisineen. Illalla lasten mentyä nukkumaan vielä töitä puolilleöin.
Lapsi on kohta vuoden, enkä ole kerennyt vielä kertaakaan siivoamaan koko kämppää perusteellisesti saati ajelemaan edes säärikarvojani...
Enkä ole edes laiska sossun elätti, vaan tottunut tiukkaan tahtiin työelämässäkin.
Minulla 1-vuotias ja 3-vuotias, ja oikeasti nykyään tosi helppoa. Ja hauskaa, aivan kuin olisin lomalla. Jos ihan miettimällä mietin, niin en ole ikinä tainnut päästä elämässä yhtä helpolla kuin nyt kotona näiden kanssa.
Kohta sullakin jo lapset leikkii keskenään ja vaipatkin on muisto vain. :)
Verrattuna ihan järkyttävään paskaduuniin kusipääpomon kanssa kotona olo kahden vaippapepun kanssa on herkkua. Mut siis onhan se rankkaa. (Meillä on 2 vaipoissa, 1v ja 2v)
kysynpä vaan...
jos sä olet niin pirun kova ammattilainen että pomon idioottimaisuus on ainoa mikä rassaa niin vaihda paikkaa
ja jos taas duuni on muuten perseestä...no, vaihda duunia tai opiskele lisää
nauran partaani täällä sun kommentille koska EPÄILEN HYVIN VAHVASTI että sulla ei ihan_oikeasti_ole käsitystä siitä millainen duuni on raskasta
teen sellaista työtä joten tiedän mistä puhun vaikka harvemmin asiasta huutelen
ja menin mielummin töihin kuin olin kotona koska töissä on HELPOMPAA
joten...mieti hetki mikä työ sun mielestä oikeasti olis raskasta...ja sitten mieti vielä uudestaan keksitkö millään mitään vielä raskaampaa työtä
Kotona sitä kuitenkin on aikalailla yksin. vaikka kerhoissa yms ihmisten ilmoilla kävisikin. Tottakai perheen ja työn yhdistäminen on varmasti myös rankkaa ja aikataulujen kanssa elämistä. Onhan kotona ollessa monesti lepposampaa sen suhteen ettei tarvitse kellon kanssa samalla lailla juosta. Mutta kun kotona ollaan 24/7 niin sotkua tulee, ruokaa pitää laittaa ihan eri määrät ja kaikki se huomio ja aktiviteetti on lapsille itse järjestettävä jonka saisivat hoidossa. Meillä lapset 1v10kk, 3v ja 4v tappelevat ihan kauheesti. Tuntuu ettei itse saa mitään hommia tehtyä kun heti menee huudoksi ja tappeluksi. Helpompaa kaikille kun tehdään ja touhutaan erilaisia juttuja. Tavallaan on jo helpompaa kun on vaan 1 vaipallinen ja kaikki syö itse jne. Mutta sitten taas se toinen puoli, se tappelu! Itsensä tuntee välillä todella riittämättömäksi ja huonoksi kun kotitöiden lomasta karjahtelee lapsille jotka ei usko kuitenkaan mitään. Mies vielä tulee töistä ja arvostelee sotkuja tms. Mutta silti mä nautin, (en kyllä joka päivä :) )nämä on mun lapsia ja tää on niin pieni aika elämästä. Kyllä sitä hoitoon kuskausta saa pyörittää vielä ihan tarpeeksi.
Tietysti jos työ on jotenkin tosi raskasta eikä siitä nauti tuntuu kotona olo varmasti helpolta ja velttoilulta. :) Tilanteita on niin monia ja lapsia/työpaikkoja niin erilaisia. Yhden mielestä yksi asia on rankkaa toisen mielestä toinen. Voiko näitä yleistää? Mutta kotiäidin homma ei todellakaan ole mitään velttoilua! tai ainakaan pelkkää velttoilua ;)
sen sijaan viaksi voisi ehkä laskea liiallisen av-herkkäuskoisuuden. Luota itseesi, älä palstan älyttömiin hölinöihin.