Uskotko, että nukutusrumba on vältettävissä kenen tahansa lapsen kohdalla, jos käyttää oikeita keinoja?

S80:

->>> lasta ei nukuta, pidetään väkipakolla kiinni, lapsi itkee, äiti itkee jne sessio on yhtä helvettiä ->> olen sitä toisinaan nähnyt

Kun se Nico-Petteri tulee meille yökylään, hyvin tuttu lapsi, kyse ei ole vieraskoreudesta, laps nukahtaa hetkessä itsekseen ->> meillä mennään nukkumaan silloin kun väsyttää, illalla on selvät iltarutiinit (iltapala, iltapesut ja pisut, iltasatu, iltapusut ja halit ja NE TEHDÄÄN HASSUTTELEMALLA, jolloin lapset hihittelee melkein pissat pöksyissä ja lasten on hyvä mennä nukkumaan silloin kun se uni voisi tulla.

Lasten huoneissa on kaikilla pimeässä loistavia tähtiä katot täynnä, hyvin himmeä yövalo, ovi hieman raollaan ja cd-soittimesta kuuluu rauhallista musiikkia tai joku satucd, jonka tahtiin laps vähitellen nukahtaa... sängyyn saa ottaa myös leluja millä leikkii ennen nukahtamista.

mitään ei pakotetta, en usko pakottamiseen kasvatuksessa.

ja sellaisessa tilanteessa, jossa turvallinen henkilö on kuitenkin useimmiten muutaman metrin päässä (harva meistä asuu 600m2 kartanossa), voidaan ihan hyvin harjoitella, miellyttävissä olosuhteissa, tätä erkaantumista valveillaolon symbioosista unimaailmaan.



Turva ja läheisyys ovat mielikuvia, ja sellaista lämmintä, rauhoittavaa mielikuvaa voidaan sitten harjoitella vaikkapa jokailtaisten iltatoimien kautta.



Useinhan lapsi tai äiti ikävöivät täyteen symbioosiin paluuta, mutta ikävä kyllä se ei ole mahdollista. Ero on vaikea asia, mutta sitä voidaan harjoitella.



Yksin nukahtamisesta niin, että vanhempi on kuitenkin suuren hädän turvin tavoitettavissa ei ole kyse laiminlyönnistä, heitteillejätöstä. Lapsen itsetuntoa kohottaa se, että hän tietää kuitenkin pärjäävänsä ihan itse omassa sängyssään.

Vierailija:

muakin kiinnostaisi...

kysyisin myös numerolta 3 (joka oli päiväkodissa töissä) mitkä ovat ne oikeat ja johdonmukaiset keinot esim. koliikkivauvan kanssa?

etkö ole ajatellut että päiväkodissa lapset eivät uskalla kovin temppuilla. Vieraalle meidänkin hankalat lapset nukahtaa päiväunilla helposti. Esim. isoisälle se on helppoa ku heinänteko, hän ottaa vain lapsen sänkyyn kanssaan, kerto unisadun ja sanoo, että nyt nukutaan. Mutta meille vanhemmille lapsi temppuilee minkä ehtii. Ja yrittää kaikki keinot päästääkseen pois. Ihan sama miten johdonmukaisia tai epäjohdonmukaisia olemmekaan ;-)

silloin kun vanhempi on viereisessä huoneessa ja jos hän nukahtaa helposti aiemmin silloin kun vanhempi malttaa olla vieressä vähän aikaa, hän ei taida olla vielä ihan valmis niin suureen itsenäisyyteen ja kaipaa sitä symbioosin tunnetta nukahtamistilanteissa vaikka äitiä jo ottaakin päähän.

ei kai nyt kukaan vie koliikkivauvaa nukutettavaksi päiväkotiin.

Meillä 2 lasta. Molemmat opettu nukahtamaan itsekseen jo vauvasta lähtien. Siis viety sänkyyn ja sinne ovat sen suuremmitta itkuitta oppineet nukahtamaan. Toinen olis tilanne ollu varmasti, jos vauva olis itkenyt sängyssä, sitten en olis kyllä pystynyt tuohon " opettamiseen" .



Esikko 3 v on AINA nukahtanut itsekseen klo 20 illalla läpi elämänsä.



Toinen lapsemme 1v2kk samoin.



Mitään nukahtamisongelmia ei ole koskaan ollut.



Eli varmasti riippuu lapsen temperamentistakin ja siitä sietääkö äiti aluksi itkettää (itse en olisi sietänyt, muttei tarvinnutkaan kummankaan kanssa). Mutta kun lapsi oppii, iltarutiinit on selvät niin nukahtamisen pitäisi sujua mielestäni ongelmitta.

sitten äiti on ovella, oven ulkopuolella, viimein vaikka keittiössä.



Jos joku juttu on päässyt tavaksi, siitä ei välttämättä pääse irti kertaheitolla. Joidenkin lasten kohdalla se huoneessa käyminenkin voi mennä mahdottomuuksiin, etenkin jos ikää on vielä vasta esim. 1,5-2v.

Vierailija:

Mutta kun lapsi oppii, iltarutiinit on selvät niin nukahtamisen pitäisi sujua mielestäni ongelmitta.

Kun kerran aiemmin hyvin nukkuneet aikuisetkin voivat alkaa kärsiä unettomuudesta ja nukahtamisvaikeuksista niin mikseivät kehittyvät, kasvavat ja koko ajan muuttuvaa elämää viettävät lapset sitten?

lapsi osaisi omassa kodissaan luottaa siihen, ettei pahaa tapahdu, vaikkei äiti käsivarren mitan päässä olekaan.



Siinä voi olla vaikeuksia, mutta sitä sitten tsempataan.



Kuitenkin useimpien mielestä ero on normaalia, jos vaikka mummo hoitaa yön yli tai samainen lapsi on päiväkodissa 4 tuntia. Huomattavasti pidempi ero siinä lapseen on, kun makkarin ja keittiön välinen. Äänikään ei kuulu, toisin kuten molempien ollessa omassa kodissa.



Tietysti jos äiti itse uskoo, että nukahtaminen on traumaattinen ja pelottava tapahtumaketju, hänen on vaikea uskotella lapselle, ettei siinä ole mitään vaarallista.

EI mitään pahaa, JOS vanhemman mielestä se on ihan ok! Harva vanhempi kuitenkaan jaksaa/viitsii/haluaa käyttää niitä muutenkin niin vähiä " omia tuntejaan" siihen että istuu silittelemässä lastaan 2-3 tuntia JOKA IKINEN ilta!! Lapsi kun kyllä osaa nukahtaa yksinkin, JOS hänet on siihen opetettu!



Jonkun lapsen kohdalla tämä " opettaminen" sujuu niin helposti että voisi jopa sanoa että " itsekseen" , jonkun toisen kohdalla se vatii todellista opettelua! On siis vain vanhemmasta/vanhemmista kiinni opetetaanko lapsi nukahtamaan yksin vaiko istutaan siinä vieressä ja suostutaan " palvelemaan" lasta yölläkin! Tämä toki on jokaisen vanhemman OMA asia miten haluaa toimia, MUTTA sitten on turha valittaa kun JOUTUU lastaan silittelemään monta tuntia, kun joku toinen pääsee niin " vähällä" että vain vie lapsensa sänkyyn!!



Jos tuo monen tunnin nukuttaminen on siis vanhemman/koko perheen mielestä ok niin sitten se on, mutta miksi ihmeessä sillekin täytyy sitten etsiä jonkinlaista " hyväksyntää" täältä? Jokainenhan voi kasvattaa/hoitaa lapsensa juuri niillä OMILLA ehdoillaan, eikö?!



Ja edelleen siis vastaan ap:n kysymykseen voiko nukutusrumban välttää, että KYLLÄ voi jos vain itse viitsii! Ja puhun siis edelleenkin TERVEESTÄ lapsesta...en koliikkivauvasta/vastasyntyneestä tai muuten jonkun perussairauden omaavasta lapsesta!



t.17

Vierailija:

Kun kerran aiemmin hyvin nukkuneet aikuisetkin voivat alkaa kärsiä unettomuudesta ja nukahtamisvaikeuksista niin mikseivät kehittyvät, kasvavat ja koko ajan muuttuvaa elämää viettävät lapset sitten?

Lapset muuttuvat ja kehittyvät, se on suotavaa ja sallittavaa, mutta sitten mennään sen mukaan.

Onhan niitä sellaisiakin perheitä, joissa äiti hyväksyy sen, että eroahdistusta poteva 22-vuotias tytär ei uskalla mennä pankkiin, kauppaan tai oikein edes kadulle. Äiti sitten sanoo, että eihän nyt hyvänen aika tyttären tarvitsekaan vielä osata, minä menen.

Lapset kaipaavat vanhempien läheisyyttä. Jos päivä menee päiväkodissa niin miksi heidän pitää olla illallakin yksin? Mitä vanhemmat pelkäävät siinä, että joutuisivat olemaan lastensa seurassa? Eikö se ole pikemminkin etuoikeus että saa viettää mukavaa iltahetkeä rauhoittuen lapsensa kanssa kun päivän joutuu olemaan erossa?

Esikoinen ei suostunut nukahtamaan yksin, vaan huusi ja isosti, jos sitä erehtyi yrittämään. Siinä menee minun rajani, vauvaa en huudata. Kuopus taas nukahtaa yksin parin tutin noston jälkeen ja ilman huutoa. Joten en usko että kaikki vauvat on mahdollista saada jollain yhdellä tietyllä kikka kolmosella nukahtamaan yksikseen. Esikoinen nukahti helposti ja tyytyväisenä omalla tavallaan (tarvitsee edelleen läheisyyttä), kuopus nukahtaa omalla tavallaan. Kolmen tunnin nukutussessio ei minunkaan mielestäni ole normaalia lapsiperheen arkea, mutta en todellakaan usko siihen, että kaikki lapset samasta nupista vääntämällä toimisivat samalla tavalla. Eikä sen takia ole minun mielestäni olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa hoitaa lapsen nukkumaan laittaminen.

koska tämä pelastaa siltä, että 22-vuotias tytär ei pääse pankkiin?



Ennemminkin se pelokas aikuinen tulee siitä yksinäisyyttä pelkäävästä lapsesta joka on pakotettu yksinoloon liian aikaisin.

koko perheen hyvinvoinnille.



Kyseessä oli 2v tyttö, joka ei " suostunut" nukahtamaan ennen klo 23, vaikka klo 6 piti nousta ylös. Äiti istui vieressä ja silitti, sekä nukahteli, tuntikausia, tuntikausia. Siinä voi jokainen sitten pohtia, riittääkö 7h uni parivuotiaalle (päiväkodissa sitten itki ja nukahteli minne sattui). Tätä kesti 6kk.



Ei se ole ihan tervettä, mielestäni. Äiti ei keksinyt ratkaisua, vaan otti lapsen pois päikkäristä. Sitten hänellä oli eri resursseja silitellä, myöhemmin katkerana huutaa, karjua ja uhkailla piiskalla.

Vierailija:

koska tämä pelastaa siltä, että 22-vuotias tytär ei pääse pankkiin?

Ennemminkin se pelokas aikuinen tulee siitä yksinäisyyttä pelkäävästä lapsesta joka on pakotettu yksinoloon liian aikaisin.

Se 22v tytär oli enemmän ylisuojeltu kaikilta ulkomaailman vaikutteilta, kuin yksin jätetty. Hän ei uskonut pärjäävänsä edes pankissa itsenäisesti.

Eli mikäli lapsi kehitykseltään normaalia, niin uskon, että johdonmukaisuus ja aika auttavat ja jossain vaiheessa lapsi oppii nukahtamaan itse ilman monen tunnin nukutusta jne. Se kuinka kauan siihen menee on sitten toinen asia.



Lapsilla joilla on kehityksessä ongelmia on usein myös unen saantiin liittyvia vaikeuksia. esim. autistiset lapset, ADHD- lapset jne. Ei tietystikkään kaikilla, mutta moniin neurologisiin ongelmiin liittyy tämän yyppisiä ongelmia. Silloin se johdonmukaisuus ei yksinään (välttämättä) auta.

Mikäli lapsi kaipaa silittelyä, hän valvoo iltayhteentoista.



Eihän se niin ole. Silitelty lapsi voi nukahtaa aiemmin kuin yksin nukahtava lapsi. Tilanteen mukaan.

Taas kärjistetään niin kauhiasti... nukuttaminen ja show on eri asia. Kyllä minäkin jättäisin lapsen nukahtamaan itsekseen mutta mieluummin teen niinkuin meille on helpointa, eli se vartin vieressä istuminen. On niitä muitakin keinoja kokeiltu, ei kiinnosta enää.

Heillä on kiire paeta lapsen luota juuri kun tämä on nukahtamassa jolloin lapsi havahtuu hereille uudelleen, rauhoittuminen vie taas aikaa ja illasta tulee rumba. Meillä on käynyt välillä näin.



Jos nukuttaminen on lapsen ja vanhemman mukava yhteinen iltahetki niin kumpikin voi rauhoittua siihen tarpeeksi pitkäksi aikaa, jolloin nukahtaminen kestää loppujen lopuksi vähemmän aikaa. Joskus tosin käy niin että lapsi on nukuttanut minut, mutta hyvää se on itsellenikin välillä tehnyt mennä aikaisin nukkumaan.