Uskotko, että nukutusrumba on vältettävissä kenen tahansa lapsen kohdalla, jos käyttää oikeita keinoja?

silloinhan rytmi syntyy jo hyvin pienellä vauvalla ja jatkuu siitä sulavasti isommalle lapselle. Muutamasta perheestä on lähipiiristä tästä kokemusta, eikä lasten nukkuminen - tai muukaan " normaalitoiminto" kuten syöminen, pukeminen" - muodosta minkäänlaista ongelmaa.



Itsell on esikoinen tulossa ja aion kyllä ottaa metodin käyttöön.

S80:

ja NE TEHDÄÄN HASSUTTELEMALLA, jolloin lapset hihittelee melkein pissat pöksyissä ja lasten on hyvä mennä nukkumaan silloin kun se uni voisi tulla.

Lasten huoneissa on kaikilla pimeässä loistavia tähtiä katot täynnä, hyvin himmeä yövalo, ovi hieman raollaan ja cd-soittimesta kuuluu rauhallista musiikkia tai joku satucd, jonka tahtiin laps vähitellen nukahtaa... sängyyn saa ottaa myös leluja millä leikkii ennen nukahtamista.

Jos meillä soi musiikkia tai valot on päällä niin toinen lapsista nukahtaa heti ja toinen valvoo vaikka loputtomiin. Kumpikaan ei nukahda kovin hyvin jos niitä villitään naurattamalla just ennen nukkumaanmenoaikaa, koska siitä rauhoittuminen vie aikansa ja rupeavat riehumaan.

Ne on vaan ne omansa tunnettava ja opittava kokeilemalla mikä keneenkin tepsii.

Vauva ei nukkunut laitoksella eikä kotona. Aina kun laittoi vaaka-asentoon alkoi huuto. Itku oli kovaa ja kimeää kannoimme lasta. kannoimme kannoimme. MUKA totutimme syliin.



Diagnoosi saatiin vasta 9 kk kohdalla sairaalassa. Tosiaan vaaka-asenossa mahalaukun läppä päästää happaman nesteen kärventämään ruokatorvea ja tulehduttamaan sen rikki :(.

Lasta koetettiin nukuttaa sen jälkeen puoli-istuvassa asennossa.

Paljon öitä sairaalassa (pää kohoasennossa kuten kotonakin).



KOlme vuotta valvottuja öitä. Lapsi on nyt viisi ja nukahtaminen on välillä yhä yhtä rumbaa. Uskon, että takana tuo tottuminen kipuu, (unen pelkääminen) ja toisen läheisyyteen nukahtaessa (kantaminen).



Siis todellista opettamista nukkumiseen JOHDONMUKAISUUKSINEEN on meillä nyt ollu menossa ja vähitellen toimii, mutta eipä olisi mitkään JOHDONMUKAISET konstit ennen auttaneet...



Väsynyt äiti voiton puolella...

(En ole jaksanut lukea kuin muutaman vastauksen alusta, alle 10).



Mutta ainakin esikoisemme on ollut mallinukkuja, jota KAIKKI ihmettelevät. Se on nyt 3 vuotta, ja jää paikassa kuin paikassa omaan matkasänkyynsä nukkumaan, kun sen peittelee ja toivottaa hyvää yötä, lukee iltarukouksen ja lyhyen sadun ja poistuu huoneesta. Sama meillä on käytössä kotonakin . " Nukuttaminen" vie siis aikaa sellaiset 5 minuuttia.

Tosin en vauvanakaan antanut oikeastaan koskaan nukahtaa tissille, vaan valvovana vein sänkyynsä, ja sinne se sitten itsekseen sammui.



Voi toki olla, että kaikki eivät näin helppoja ole, en tiedä, paljonko loppujen lopuksi on opetuksesta kiinni.

Vierailija:

Jos vanhemmat jatkuvasti ärtyisiä, lapsi saattaa olla levoton ja heräillä paljon/vastustaa nukkumista.

Meillä oli kuopuksen vauva-aikaan/pikkulapsiaikaan tosi ärtyisät ja väsyneet vanhemmat. Johtuen ihan vakavista sairauksista ja muista elämän vastoinkäymisistä. Vaikka miten yrittää olla aurinkoinen ja mukava, ei sitä näemmä aina jaksa.

En minä kyllä ihan tuohonkaan teoriaan usko. Toki vanhempien elämä heijastuu lapsiin. Mutta on ne ne temperamenttierotkin, jotka vaikuttaa.

terveisin nro 43 (vai mikä se nyt olikaan)

Meillä on jouduttu luopumaan matkasängystä kummankin kohdalla vähän reilu yksivuotiaana kun unta odotellessa sängynreunoja vasten kiipeily alkoi olla sen verran vaarallisen näköistä.

Meilläkin on itse asiassa toisinpäin. Ensimmäiselle lapselle (valitettavasti) olen paljon ärtyisämpi päivisin erinäisistä syistä johtuen ja toinen on oikea pieni aurinko jolle ei voi olla vihainen. Kuitenkin tämä pieni aurinko on se, joka kuppelehtii sängyssä nukahtamatta ja tämä suuremman ärtyisyyden kohde on se joka nukahtaa helposti.

Jos jotain asiaa on sydämellä, sen voi toki sanoa.



Mutta ei sitä päivän polttavaa asiaa voi olla joka ilta tuntikausia, niin että juostaan jatkuvasti sängyn ja olkkarin väliä, kunnes nukahdetaan pystyyn klo 23.

Tutustuin mieheni lapseen, kun hän oli 5-vuoias ja nukuttamiseen meni poikkeuksetta pari tuntia. Usein lapsi itki iltaisin hysteerisesti. Taustalla tasapainoton äiti ja avioero. Opetin lapsen rentoutumaan keksimieni satujen avulla ja käytin samalla hengitysrytmin hidastamistekniikkaa (ensin sama rytmi kuin lapsella ja sitten hidastetaan puhuessa vähitellen). Lapsi nukahti ensin alle 15 minuutissa ja oppi sitten nukahtamaan yksin.

itsellä 2 lasta, ja " nukuttamista" ei ole harrastettu.

Äidin ja isin ikävä voi kyllä olla. En ymmärrä mikä siinä olisi niin kauheaa että äiti tai isi viettäisi hetken lapsensa vieressä.

Vierailija:

Äidin ja isin ikävä voi kyllä olla. En ymmärrä mikä siinä olisi niin kauheaa että äiti tai isi viettäisi hetken lapsensa vieressä.

siinä on jo vanhemmuus hukassa, jos odottaa lapsen ottavan ohjat käsiinsä ja päättävän oman nukkumaanmenoaikansa. Ja äiti vain kiltisti odottaa taaperon uutta uutispläjäystä, siinä pelossa, että jotain kamalaa tapahtuu, jos hän päästää lapsen tästä valvomispiinasta.

Mikä siinä on niin kamalaa että äiti olisi taaperon luona?



Tätä minä tässä nyt vain ihmettelen.

mutta silloin kun unille käydään, niin minusta hyvänyön jutustelut iltasatuineen voisivat kestää noin 10-20 min.



Ei esimerkiksi niin, että sitten iltajuttelujen jälkeen tullaan vielä uudelleen. Ja vielä uudelleen. Ja vielä uudelleen. Ja taas. Kunnes kello todellakin on 23, eikä kenelläkään ole kivaa, myöskään sillä lapsosella.



Ajan kallisarvoisuudesta ei ole kyse, vaan siitä, että vanhemman pitäisi pystyä takaamaan lapselle riittävä yöuni ja suotuisa nukkumisrytmi.

lapsi nukahtaa klo 20.30 jos äiti on vieressä niin miksi äiti ei voisi olla vieressä nukahtamiseen asti?



En nyt vaan ihan tajua tätä kuviota. Miksi sen äidin pitää kadota jonnekin ja ravata sitten eestaas jos se estää lasta rauhoittumasta?

Lapsi voi turvallisesti nukahtaa ja nukkua niinkin, ettei äiti istu vieressä koko aikaa. Tai makaa vieressä. Tai lattialla. Tai nojatuolissa.



Toki se voi äidin narsismia palvella sellainen, että hän tarvitsee lasta tarvitsemaan itseään sellaisessakin asiassa kuin nukahtamisessa.

Toki lapsella ON äitiä ikävä, mikäli äiti on läsnä lapsen elämässä vain öisin eikä välttämättä silloinkaan.

niin loppujen lopuksi päädyttäisiinkin siihen, että istuisin huoneessa klo 01 asti ja vaikka laulaisin väärinpäin maamme-laulua.



Mutta jos sanon, että höpsistä, nyt pää tyynyyn ja nukkumatti tulee, lapsi painaa tyytyväisenä pään pielukseen ja uskaltaa nukahtaa. Joskus se ei mene näin nopsaan, mutta sitten sanotaan uudestaan.

Vain siksi että typistetään äidin narsismia (vai empatiakykyä ja huolenpitoa) jonka mukaan on luonnollista että pienet lapset tarvitsevat äitiään?



Millä tavalla se 23 asti valvova yksin nukahtava lapsi saa paremmat unet kuin se 20.30 nukahtava lapsi jonka vieressä äiti on?