Uskotko, että nukutusrumba on vältettävissä kenen tahansa lapsen kohdalla, jos käyttää oikeita keinoja?

vaan siitä että lapsi ei vaan nukahda, vaikka laitat hänet iltarutiinien jälkeen sänkyyn. Minä uskon että moni lapsi nukahtaa hyvin ihan itsekseen, jos hänet johdonmukaisesti siihen opettaa mutta kaikki eivät siihen pysty. Ja sitten on niitä välitapauksia, jotka ehkä oppisivat yksikseen nukahtamisen mutta jostain syystä sitä ei tule opettaneeksi. Meillä kuopus on tällainen: esikoisselle yritetiin kaikki keinot unikoulusta lähtien mutta vain silitttely toimi joten kuten. Niinpä kuopuksen kanssakin istuttiin pienestä pitäen ja siliteltiin selkää sen kummemmin testaamatta oliko se edes tarpeen :-)

Jos yhdellä ihmisellä on kolme tai kolmetoista lasta, niin ihan sama, niillä lapsilla on aika pitkälti samat geenit, jotka määräävät myös unen herkkyyden. Ei ne kolmetoista lastakaan ole niin erilaisia, että niiden perusteella voi väittää tuntevansa kaikkien muidenkin lasten vaativat jutut. Muiden lapset ovat erilaisia. Opiskelkaa vähän lisää temperamenteista.

lapsi ravaa pyytämässä milloin mitäkin, mutta kyllä - lapsen saa nukkumaan.



Ystäväni ei ole tässä onnistunut, koska häntä aina niin säälitti lasten jokainen pieninkin inahdus ja juoksi paikalle, kuin olisi suurempikin hätä! Ei lapset nukahtanu joo, kun ei hetken rauhaa saanu.

Veljeni vaimo laittaa pään tyynyyn ja nukahtaa saman tien. Samoin mieheni. Itse saatan pyöriä sängyssä jopa puoli tuntia ennen kuin nukahdan. Esikoiseni on " huono nukahtamaan" , pitää nukuttaa, on pitänyt aina, ihan siitä paripäiväisestä asti. Kakkonen nukahtaa hyvin itsekseen.



Ei todellakaan ole maailma mustavalkoinen. lapsissa ja aikuisissa on eroja. Turhaa yritätte ottaa kunniaa itsellenne, jos lapsenne nukahtaa hyvin, se ei todellakaan ole teidän ansiota.

Ei kait vuorokauden ikäisellä lapsella ole olemassa hajuakaan siitä milloin on yö, milloin päivä...milloin siis pitäsii nukkua/valvoa!



Tokihan kaikki lapset ovat luonteeltaan erilaisia ja senpä vuoksi vastasyntyneetkin ovat erilaisia! Meilläkin yksi lapsista huusi ensimmäiset puoli vuotta " tauotta" , tekipä sitä tai tätä, mutta niinpäs vain opittuaan puolivuotiaana ryömimään huomasi maailman olevankin kiinnostava paikka ja alkoi nukkua muun perheen rytmiin! SILTI väitän että normaali TERVE lapsi nukkuu kun häntä väsyttää, mutta eihän tuo väitteeni tietenkään koske vastasyntynyttä vauvaa, joka vasta muutenkin " opettelee" elämään kohdun ulkopuolella!!



Joku kirjoitti että varmasti sisarukset auttavat nukahtamisessakin. Sen minäkin uskon, MUTTA jos lapseni eivät " osaisi" nukkua niin eikös se sisarusten esimerkkikin olsisi silloin vain " huonoa" ?! Ja tuo sisarusten kanssa nukkuminenkin riippuu kyllä lapsesta itsestäänkin...on nimittäin niitäkin lapsia, jotka rauhoittuvat helpommin yksinään kuin että huoneessa on useampi lapsi. Ja juuri tuossa asiassa tarvitaan sitä vanhempien " hienosäätöä" että huomaa lapsen erilaisuudet ja erilaiset tarpeet! Kaikkiin lapsiin kun eivät samat keinot päde! Senpä vuoksi meillä esim. joku toinen lapsi menee hieman aikaisemmin nukkumaan kun saman huoneen muut " asukit" ...silloin tuo ensin nukkumaan mennyt ehtii nukahtaa ennenkuin seuraavat menevät huoneeseen ja näin ollen hän on saanut nukahtaa rauhassa ilman toisia ja mitään ongelmaa ei siis ole:)



t. 17

Synnäriltä tultaessa nukahti itsekseen ja myös yöt nukkunut lähes läpeensä. Olenpas loistava! Pienenä lisäyksenä lisään kuitenkin, että olin pahassa huume koukussa kun lapset oli pieniä... Mutta mitäpä siitä, olinhan loistava äiti kun sain lapset itsekseen nukkumaan.

Ainakin meillä esikoinen valvoi yöllä aina silloin tällöin. Eikä niille valvomiskohtauksille voinut yhtään mitään. Jos hän heräsi kello kolme, hän heräsi. Ja sillä selvä. Uni loppui. Samoin loppui toisen vanhemman yö.



Jossain vaiheessa nukahtamishetki oli se vaikein. Siinä myönnän, että oli aluksi itseaiheutettuakin ongelmaa. MUTTA sittenkin kun saimme nukahtamisen/nukuttamisen raiteilleen, tuli erilaisia tilanteita. Pitkiä aikoja lapsi vain vietiin sänkyyn ja hän nukahti sinne. Iltasadun ja -laulun jälkeen. Yhtäkkiä hän ei osannutkaan nukahtaa itsekseen, vaan itki hysteerisenä. Kai jokin pelkovaihe iski. Nyt taas nukahtaa itsekseen, mutta jos ei nukahda kymmenessä minuutissa, menee paniikkiin ja tulee luoksemme. Hänelle turvallisinta on sama rytmi koko ajan.



Kuopus puolestaan nukahti melkein kaksivuotiaaksi asti hienosti itsekseen. Hänelle luettiin satu ja laulettiin ja sitten huoneesta pystyi lähtemään. Tällä hetkellä hänkin saa paniikkikohtauksen, jos sieltä lähtee ennen kuin hän on nukahtanut. Kuopuskin nukahtaa kymmenessä minuutissa, joten istun vierellä ja odotan että nukahtaa. En halua, että lapsi menee nukkumaan paniikkitunnelmissa. Silloin yökin on todella levoton.



Onneksi meillä on myös tilaa niin, että on molemille lapsille omat huoneet. Kumpikin on erittäin herkkäuninen. Kuopus esimerkiksi havahtui aina ennen siihen, että esikoinen lähti vessaan yöllä. Ja sen jälkeen kuopus valvoi tunninkin. Ja tähän voin suoraan sanoa: en ole opettanut herkkäuniseksi. Päinvastoin, yritimme pitää kiinni siitä, että muut elää normaalielämää, vaikka lapset nukkuu. Ei onnistu. Joten meillä ollaan päiväuniaikaan hieman hiljempaa, ei siis kuiskailuntasolla, mutta ei huudetakaan. Ja öisin vältämme isompia ääniä. Nyt näyttää kyllä siltä, että kuopuskin alkaa nukkua sikeämmin. Mutten halua testata ;-) Valvottuja öitä on ihan tarpeeksi.

mutta kuinka paljon sitä ramppaamista itse suostuu tekemään, on oman päätöksen varassa.



Tietysti jos lapsi on tosi paljon sairaana, niin nukkuminen voi siksi olla heikkoa.



Uskon, että jos lapsella ei erityistä vaivaa, koti on rauhallinen, päivärytmi suht säännöllistä, vanhempien parisuhde kunnossa, ei mitään erityistä stressiä ja riitoja, lapsikin on rauhallisempi.



Jos vanhemmat jatkuvasti ärtyisiä, lapsi saattaa olla levoton ja heräillä paljon/vastustaa nukkumista.

Tottakai ihmisellä, niin lapsella kuin aikusellakin on kausia, jolloin nukkuu paremmin ja tosiia jolloin nukkuu huonommin, mutta sellaista elämä on:)



Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä että terve lapsi nukkuu kun on väsynyt ja onneksi suurimmalla osalla ihmisistä unta riittää " yön yli" :)



MUTTA kuten jo joku (oliskos ollut 24) sanoikin niin monet sekottavat nukuttamisrumban ja normaalin iltahetken!! Tokihan on ihan normaaliin iltahetkeen kuuluvaa lukea lapselle kirja/laulaa/lukea iltarukous/antaa iltasuukko jne, MUTTA se ei voi viedä 3 tuntia!! Toiset lapset on helpompi " opettaa" normaaliin nukahtamiseen ja unirytmiin kuin toiset, mutta jokaikisen kanssa se onnistuu johdonmukaisuudella ja lapsen luonteen huomioon ottamisella!!



t.17

kuin päivärytmi ja vanhempien parisuhde.



Unijuttuihin vaikuttaa jo pelkästään se tosiasia että pikkuvauvalla menee kevyen ja syvän unen vaiheet TÄYSIN eri lailla kuin aikuisella ihmisellä ja sitten taaperoikään siirtyessä alkaa unenrytmi tavotella aikuisen rytmiä.



Missä iässä se siirtymä tapahtuu ja kuinka, vaihtelee yksilöittäin.



Tässä ketjussa on se av-palstan tyypillinen piirre, että täällä helppojen lasten äidit käyvät kerskumassa omalla osaamisellaan..



En voi olla kuin ihmettelemättä etä noinkohan suomalaiset naiset keskimäärin maailmaa jäsentävät vai onko tämä vain tämän palstan oma erityinen piirre?



Täällä käydään hakemassa arkipäivään nostetta kehumalla itseä?

mutta ei pidä odottaa liikoja, esim. että kunhan kaikki vain on kunnossa, niin lapset nukkuvat vastasyntyneestä asti hamaan vanhuuteen läpi yöt ja nukahtavat kuin nappia painaen.



Tottakai unisykli on erilainen vauvalla ja lapsella, ja varmaan melkein jokaisella kersalla on levottomia kausia, mutta näitä ei pidä sekoittaa varsinaiseen tuntikausia kestävään vanhempien ylläpitämään nukkumisrumbaan, mielestäni.

...kukaan ei kärsi unettomuudesta eikä nukahtamisvaikeuksista, joten onkin erittäin kummallista että unilääkkeet myyvät niin hyvin...



Kinaaminen voi nyt loppua tähän, tässä tulee nimittäin lopullinen totuus tästä asiasta:



Jos ja kun lapsen nukahtaminen on erittäin vaikeaa, on hyväksi, että vanhemmat menevät hieman itseensä ja miettivät mitä voitaisiin tehdä toisin. Voi olla että nukutusrutiineissa tai päivärytmissä tai perheen tilanteessa tai lapsen terveydessä on jotain joka vaikeuttaa unille rauhoittumista. Välttämättä se mitä vanhemmat tekevät ei ole väärin vaan on ollut oikein ja tarpeellista aiemmassa ikävaiheessa mutta on ehkä jäänyt lapsen kasvamisen myötä vähän jälkeen nykyään tarpeettomana tai nukkumaan laittaminen ajoittuu väärin tms. tms.

Tai sitten ihan oikeasti on jotain hullusti.



Mutta, kuitenkin. Vaikka jotain mahdollisesti voidaan usein tehdä, jotta lapsen nukahtaminen helpottuisi, ei ylivertainen vanhemmuuskaan saa kaikkia lapsia nukahtamaan sillä silmänräpäyksellä kun heidät laittaa sänkyyn. Lapsilla on erilaisia temperamentteja, sairauksia ja erilaisia ikäkausia jolloin nukahtaminen vaikeutuu, eikä vanhemman toimilla näihin hirveästi voida vaikuttaa.



Hyvää vanhemmuutta ei mitata sillä, kuinka nopeasti lapset nukahtavat . Jos iltarutiinit tuntuvat turvallisilta ja mukavilta koko perheelle niin mitä siitä että lapsen silittelyyn kuluu illalla kaksi tuntia, voisi sen ajan huonomminkin käyttää.

muakin kiinnostaisi...

kysyisin myös numerolta 3 (joka oli päiväkodissa töissä) mitkä ovat ne oikeat ja johdonmukaiset keinot esim. koliikkivauvan kanssa?

arvostan kyllä kokemustasi ja on helppo uskoa että olet taitavampi lasten kanssa kuin minä, mutta ap:n kysymys koski nimenomaan niitä maailman hankalimpia lapsia, et ole tainnut olla niiden kanssa tekemisissä, vai?



esim. koliikkivauva voi helposti huutaa 6 h putkeen, jättäisikö joku oikeasti sellaisen huutamaan omaan sänkyynsä, koska hänen täytyy oppia nukahtamaan itse??!!



kaikille niille, joilla ei ole koskaan ollut vaikeuksia lastensa nukuttamisessa, olen pahoillani, mutta kommenttinne olivat aivan turhia! ap:han kyseli, kuten jo sanoin, nimenomaan niistä maailman hankalimmista lapsista. helppojen lasten tilanteen ap jo ihan hyvin tietää, sillä hänellä on itsellään (ainakin vielä toistaiseksi)sellainen.

ja sipisevät 30-40 minuuttiakin ennen varsinaista nukahtamista.

koliikki on ohimenevä, joten voisi sanoa, että odota 3-6kk, niin ongelma poistuu.



Jos lapsella on sairaus, niin hänellä on sairaus, ei nukkuminen silloin onnistu.

tuo oli todellakin lopullinen totuus, toivottavasti kaikki sen ymmärtävät.

mutta nro 3 kirjoitti että KAIKKI lapset saadaan nukahtamaan kun käytössä on oikeat keinot ja johdonmukaisuus, joten siksi haluaisin häneltä perusteluja.

En minäkään väitä että jokainen lapsista nukahtaa siinä sekunnissa kun heidät sänkyyn vien, MUTTA en en myöskään nukuttele heistä ketään!!



Jokainen lapsi käy iltapesulla ja sen jälkeen vien heidät sänkyyn, luen iltarukouksen, annan iltasuukon ja peittelen heidät. Sen jälkeen kuluu ehkä n. 30-45 min. siihen että JOKAINEN lapsi nukkuu! Ensimmäinen lapsi nukahtaa ehkä alle 2 minuutissa, viimeinenkin n. 30 minuutissa, MUTTA tuohon väliin mahtuu sitä " omaa laulua/hyräilyä" /unilelulle juttelemista/tutin suuhun vaihtelua (kuopuksella on 3 tuttia, joita vaihtelee suuhunsa eri järjestyksessä;D) yms, MUTTA minusta tuo kaikki " kuuluu asiaan" ja osoittaa vain sen, että jokainen lapsi on itse löytänyt sen OMAN tapansa nukahtaa!! Minusta nukkumaan mennessä on siis tärkeintä se että jokainen lapsi tuntee olonsa niin turvalliseksi että uskaltaa odottaan sängyssään sitä unentuloa! Ei nukuttamattomuus siis suinkaan tarkoita sitä että lapsi painaa päänsä tyynyyn ja nukahtaa silmän räpäyksessä!!



t.17

->>> lasta ei nukuta, pidetään väkipakolla kiinni, lapsi itkee, äiti itkee jne sessio on yhtä helvettiä ->> olen sitä toisinaan nähnyt



Kun se Nico-Petteri tulee meille yökylään, hyvin tuttu lapsi, kyse ei ole vieraskoreudesta, laps nukahtaa hetkessä itsekseen ->> meillä mennään nukkumaan silloin kun väsyttää, illalla on selvät iltarutiinit (iltapala, iltapesut ja pisut, iltasatu, iltapusut ja halit ja NE TEHDÄÄN HASSUTTELEMALLA, jolloin lapset hihittelee melkein pissat pöksyissä ja lasten on hyvä mennä nukkumaan silloin kun se uni voisi tulla.



Lasten huoneissa on kaikilla pimeässä loistavia tähtiä katot täynnä, hyvin himmeä yövalo, ovi hieman raollaan ja cd-soittimesta kuuluu rauhallista musiikkia tai joku satucd, jonka tahtiin laps vähitellen nukahtaa... sängyyn saa ottaa myös leluja millä leikkii ennen nukahtamista.



mitään ei pakotetta, en usko pakottamiseen kasvatuksessa.

Vierailija:

Minusta nukkumaan mennessä on siis tärkeintä se että jokainen lapsi tuntee olonsa niin turvalliseksi että uskaltaa odottaan sängyssään sitä unentuloa! Ei nukuttamattomuus siis suinkaan tarkoita sitä että lapsi painaa päänsä tyynyyn ja nukahtaa silmän räpäyksessä!!