Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että nukutusrumba on vältettävissä kenen tahansa lapsen kohdalla, jos käyttää oikeita keinoja?
17.07.2007 |
Minä oikeasti pelästyin, kun luin noita puolenyön aikaan kirjoitettuja ketjuja, joissa 2-3 -vuotiaat lapset vastustavat nukkumaanmenoa jopa 3 TUNTIA joka ilta ja tämä tilanne vaan jatkuu ja jatkuu. Monien mielestä se on normaali osa lapsiperhearkea.
Itsellä vasta 1-vuotias lapsi jota ei vielä (kop kop) ole tarvinnut nukuttaa. Hermoni ovat olemattomat ja jos tulen tulevaisuudessa menettämään sen vähäisenkin oman aikani eli illan, kun lapsi nukkuu, tulen 100% varmasti hulluksi.
Pystyykö tällaiset nukutusessiot välttämään, jopa sen maailman hankalimman lapsen kanssa, jos käyttää oikeita keinoja ja on johdonmukainen?
Kommentit (153)
mutta toki sen silittelyn ja ravaamisen voi aloittaa jo klo 14 iltapäivällä, jos sillä on taipumusta venyä kuusituntiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä kuullut vanhemmilta silloin, kun en ole ollut läsnä, kuinka kauheaa on, kun lapset eivät nuku ja kello käy jo kymmentä. Ja sitten ei illalla vanhemmat saa mitään tehtyä kun aina toisen pitää istua lapsen vieressä tai kantaa ympäri huushollia.
Yksikin valitti, kun 6v painaa jo sen verran, etteivät he millään tahdo jaksaa enää miehen kanssa kannella ympäri olkkaria.
Mutta eivät uskaltaneet jättää yksin tuota eskarilaista, kun sillä oli niin paljon muutoksia muutenkin elämässä.
Eikös nukahtaminenkin ole ihna ihmisen " persutoiminto" , johon ei tarvitse sen kummempaa tunnelatausta?!
Itse ole ollut (ja olen edelleen) omien lasteni kanssa suurinpiirtein 24/7 ja se kyllä riittää niin lapsille kuin minullekin eli emme kukaan kaipaa erikseen mitään " ihmeellisiä" iltahetkiä! Tokihan asia voisi olla ihan eri jos olisin päivät töissä ja näkisin lapsiani vain muutaman tunnin illalla, mutta kuten sanottu, jokainen toimikoon niinkuin heidän perheessään paras tapa on, mutta edelleenkään en käsitä sitä että siitä nukutusrumbasta tehdään sitten " numero" , josta voi AINA kaikille tutuilleen valitaa kuinka kamalan raskasta ja vaikeaa se on! Se kun on sekin ihan vanhempien OMA valinta!! Ei itsekseen nukahtamaan opetettu lapsi mitään rumbaa kaipaa!
Vierailija:
Eikös nukahtaminenkin ole ihna ihmisen " persutoiminto" , johon ei tarvitse sen kummempaa tunnelatausta?!!
No tuota, jos illalla on negatiivinen tunnelataus, vaikkapa vanhempien ärtymyksestä johtuen, koska lapset eivät nukahda itsestään klo 20 reikä reikä, niin kyllä se saattaa hiukan lasten nukahtamista vaikeuttaa, niin perustoiminto kuin nukkuminen onkin. En itsekään nukahda helposti huolestuneena, peloissaan, surullisena, tai vihaisena.
Ei itsekseen nukahtamaan opetettu lapsi mitään rumbaa kaipaa!
Kyse olikin kai siitä voiko jokaisen lapsen tuosta noin vaan opettamalla opettaa nukahtamaan yksin vai voiko olla niin että toiset lapset toisina aikoina nukahtavat paremmin kun heillä on aikuinen lähellä.
Taitaa kuitenkin olla äärimmäinen poikkeus että nukutusrumballa tarkoitetaan sitä että kuusvuotiasta pitää kannella ympäriinsä ympäri olkkaria. Ei sellaisia taida olla kuin porvoossa. Yleensä se tarkempien selvitysten jälkeen on sitä että kaksivuotias tulee pyytämään vettä ja ja sitten pissalle ja huutelee huoneestaan että pelkää hirviöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Onhan niitä sellaisiakin perheitä, joissa äiti hyväksyy sen, että eroahdistusta poteva 22-vuotias tytär ei uskalla mennä pankkiin, kauppaan tai oikein edes kadulle. Äiti sitten sanoo, että eihän nyt hyvänen aika tyttären tarvitsekaan vielä osata, minä menen. "
Tällaisella 22-vuotiaalla olisi pahoja vaikeuksia mielenterveytensä kanssa. Eikä siinä olisi mitään vitsikästä.
Ja tuskin se nyt äidin aiheuttamaakaan olisi vaan aikustuminen olisi jäänyt tyttärestä itsestään lähtöisin tapahtumatta tai sitten tytär kärisisi paniikkihäiriöstä tai jostain pahemmasta.
Olen samaa mieltä 106/17 kanssa siitä, että monet nukutusrumbaan kuuluvat asiat ovat ihan vanhemmista itsestään kiinni. Esimerkiksi miten tullaan tilanteeseen, että nukahtamista pitää edeltää kolme kirjaa, kaksitoista laulua ja neljä sormilorua, sängyssä pitää olla neljäkymmentä pehmolelua järjestettynä tietyllä tavalla ja järjestäminen täytyy tietysti tehdä osana nukahtamisrituaalia... Ehdottomasti vanhempien pitää pystyä vetämään raja jonnekin, mutta siitä huolimatta lapsissa on myös eroja sen suhteen, millaisia nukkujia he ovat. Toiset nukahtaa itsekseen vaikka olohuoneen lattialle kaiken hälyn keskelle, toiset taas tarvivat enemmän apua nukahtamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse olikin kai siitä voiko jokaisen lapsen tuosta noin vaan opettamalla opettaa nukahtamaan yksin vai voiko olla niin että toiset lapset toisina aikoina nukahtavat paremmin kun heillä on aikuinen lähellä.
Ja olen myöntänyt senkin että jonkun lapsen kanssa se sujuu helpommin kuin jonkun toisen, MUTTA edelleenkin sen VOI tehdä!!
Mitä " aikaisemmin" saa tuon itsekseen nukahtamisen lapselle opetettua, sen helpompaa vanhemmilla JA lapsella on, sillä silloin ei tarvitse ensin opetella pois niistä vanhoista tavoista ja opetella tilalle uutta tapaa! Siksipä suosittelisinkin jo heti pikkuvauva-ajan jälkeen aina välillä kokeilemaan josko se itsekseen nukahtaminen jo sujuisi! Silloin mitään ongelmaa ei edes ehdi muodostua! Enkä siis todellakaan tarkoita mitään monen tunnin lapsen huudattamista, ei kait sellaista kukaan vanhempi jaksaisi/haluaisi/pystyisi kuuntelemaankaan?! Pienellä lapsella on kuitenkin tietyt " herkkyyskaudet" opetella asioita ja nukkuminenkin on yksi niistä! Vanhemman tehtävä on siis " etsiä" tämä herkkyyskausi ja opettaa lapsensa nukahtamaan yksikseen kun lapsi on siihen valmis! Minusta tuntuukin että monessa perheessä LAPSI olisi valmis nukahtamaan yksinkin, mutta vanhempi ei anna siihen mahdollisuutta! MUTTA vielä kerran JOS nukuttaminen/nukuttamisrumba on perheen mielestä ok niin siitä vaan! Silloin se on kuitenkin VANHEMPIEN OMA valinta, josta ei sitten kannata muille valittaa!!
se nro 17
Vierailija:
30, oletkohan koskaan kuullut että lapset eivät synny vamis " aikataulu" kourassa?!
Ei kait vuorokauden ikäisellä lapsella ole olemassa hajuakaan siitä milloin on yö, milloin päivä...milloin siis pitäsii nukkua/valvoa!
t. 17
Ihan turhaan tätä sinulle väännän, kun sulta ei ole lastenteon lomassa jäänyt aikaa opetella lukemaan. Eihän kyse ollut ollenkaan siitä, että vastasyntyneen pitäisi nukkua yöt. Vaan vastasyntyneeni ei nukahtanut noin vain, vaan huusi yöt ja päivät. Ja kummasti ne muut vauvat kuitenkin nukkuivat tyytyväisinä, kun meidän oma vain parkui.
Samanlaisena se jatkui ensimmäiset pari vuotta. Jotkut lapset eivät vain osaa. Usko nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Pienellä lapsella on kuitenkin tietyt " herkkyyskaudet" opetella asioita ja nukkuminenkin on yksi niistä! Vanhemman tehtävä on siis " etsiä" tämä herkkyyskausi ja opettaa lapsensa nukahtamaan yksikseen kun lapsi on siihen valmis!
[/i)
Kaikki lapset eivät ole siihen valmiita samaan aikaan, ja nukuttaminen voi olla toisessa perheessä tai saman perheen eri lastenkin kohdalla tarpeen vielä silloin kun toinen lapsi on ollut ajat sitten valmis. Eikä tämä ole mikään vanhempien oma valinta. Oma valinta on se, jos vanhemmat eivät edes yritä sujuisiko nukahtaminen helpommin, mutta oma valinta ei ole se, että lapsi ei ole vielä valmis siihen.
Toiset lapset nukahtavat vaikka minkälaiseen meteliin, toiset vaativat enemmän hiljaisuutta. Toiset haluavat yövalon ja toiset nukahtavat helpommin kun on pimeää. Toiset nukahtavat paremmin kun sisarus nukkuu vieressä ja toiset paremmin yksin omassa huoneessaan kun siskon touhuaminen ei häiritse. Toiset nukkuvat rattaissa, autossa ja kylässä helposti, toiset häiriintyvät enemmän kun rutiinit sekoittuvat ja rauhoittuvat parhaiten omaan sänkyynsä. Toiset nukahtavat helpommin yksin ja toiset kaipaavat enemmän silittelyä.
Ei se tämän kummempi asia ole.
Vierailija:
" Onhan niitä sellaisiakin perheitä, joissa äiti hyväksyy sen, että eroahdistusta poteva 22-vuotias tytär ei uskalla mennä pankkiin, kauppaan tai oikein edes kadulle. Äiti sitten sanoo, että eihän nyt hyvänen aika tyttären tarvitsekaan vielä osata, minä menen. "Tällaisella 22-vuotiaalla olisi pahoja vaikeuksia mielenterveytensä kanssa. Eikä siinä olisi mitään vitsikästä.
Ja tuskin se nyt äidin aiheuttamaakaan olisi vaan aikustuminen olisi jäänyt tyttärestä itsestään lähtöisin tapahtumatta tai sitten tytär kärisisi paniikkihäiriöstä tai jostain pahemmasta.
Äiti hyväksyi mm. tyttärensä lapsuudessakin sen, ettei tytär uskaltanut kohdata ihmisiä.
Samalla tavalla vanhempi voi uskotella, että on ihan normaalia, ettei lapsi uskalla nukahtaa yksin. Ei 1v, 2v, 7v eikä 12v.
Kyllä noita vieressä nukkuvia vanhempia on melkein teinienkin kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään :-).
Tyttöni nukkui vieressä 10v asti ja sit siirty omaan huoneeseen. Poika nukkui vieressä 4v asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoisen nukahtaminen vie kolme tuntia, mutta ei häntä kukaan " nukuta" , vaan nukahtaa itse. Heräilee parin tunnin välein, kävelee unissaan ja nukkuu yössä noin 8 tuntia, eikä nukahda päiväunille.
Ongelma on kyvyttömyys nukahtaa ja herkkä herääminen. Minkä se lapsi itselleen voi, ja mitä me vanhemmat hänen ominaisuuksilleen voimme.
Kun esikoinen käy nukkumaan, kaikkialla täytyy olla hiljaista tai hommasta ei tule mitään. Lapsi haluaa nukkua, muttei saa unesta kiinni. Kenen vika se sitten on? lapsi on 4 v
Laiminlyöntiä on se, että ajattelee vain, että kyllä se varmaan itsekseen siitä " parantuu" .
sosiaalisuuteen ei voi pakottaa. Jos pelkää liikkua kadulla, itsenäiseen elämään ei auta sysääminen asumaan yksin.
...tämä siis siitä sivujuonesta, joka käsittelee 22-vuotiaan " epäitsenäisyyttä" ja äidin syyllisyyttä siihen.
Jos joku nukkuu eron jälkeen teininsä vieressä niin ei vika ole silloin siinä että lasta ei ole vauvana opetettu nukkumaan yksin vaan jossain ihan muussa.
Vierailija:
Meillä 2 lasta. Molemmat opettu nukahtamaan itsekseen jo vauvasta lähtien. Siis viety sänkyyn ja sinne ovat sen suuremmitta itkuitta oppineet nukahtamaan. Toinen olis tilanne ollu varmasti, jos vauva olis itkenyt sängyssä, sitten en olis kyllä pystynyt tuohon " opettamiseen" .
Mutta kun meillä ne on itkeneet ja itku vaan kovenee ja kovenee ja koveneeeeee. Kun kyse on pariviikkoisesta tai kuukauden vanhasta vauvasta, niin kuka pystyy jättämään sen sinne itkemään? Tietysti siellä voi käydä välillä rauhoittelemassa, mutta sitten itku alkaa taas heti alusta, kun siitä lähtee. Ja tällanen opettaminen on unikouluttamista, ja sitähän ei kukaan suosittele alle puolivuotiaalle.
Että kertokaa nyt sitten mitkä on ne vaihtoehdot, kun vauva vaan itkee sängyssä. Mun nähdäkseni vaihtoehdot on pitää sylissä tai unikouluttaa vastasyntynyttä. Koska jälkimmäisen toteuttaminen olisi sairasta, niin syliin ottaminen jää jäljelle, jolloin vauva väkisin oppii nukahtamaan syliin. MUTTA MUUTA VAIHTOEHTOA EI JÄÄ, KUN SÄNGYSSÄ VAUVA ITKEE!
Nukutusrumba on sitä, että jompikumpi tai molemmat vanhemmat omistavat iltansa lapsen pyhälle unelle ja sen hankkimiselle.
Vanhemmat eivät pysty esim. katsomaan televisiota, juuri keskustelemaan keskenään, siivoamaan vaikka tiskejä, käymään suihkussa, lueskelemaan lehtiä tai rakastelemaan - ei, koska toisen tai molempien on kiinnitettävä lapsen unensaantiin täysi huomio. Ja aikaa tähän sitten voi mennä mitä tahansa tunnista kolmeen.
Ja muuten, tuo esimerkki 6v lasta kantavasta vanhemmasta on toki ainut, jonka tiedän, mutta kuitenkin totta. Ainakin vanhempien mukaan. Lapsi on kyllä nyt jo 16v, en tiedä miten menee, kun en ole vanhempia tavannut.
mutta he vain odottavat lapsen kiltisti ja itsenäisesti joku päivä lopettavan tämän tavan. Turha toivo, sillä saavutetuista eduistahan ei protestoimatta luovuta...