Uskotko, että nukutusrumba on vältettävissä kenen tahansa lapsen kohdalla, jos käyttää oikeita keinoja?

Vierailija:

sosiaalisuuteen ei voi pakottaa. Jos pelkää liikkua kadulla, itsenäiseen elämään ei auta sysääminen asumaan yksin.

.

" me emme myöskään usko, että sinä pärjäät itsenäisesti"

Ei lasten tarvitse joutua kuuntelemaan vanhempien naimista.

Vierailija:

Jos joku nukkuu eron jälkeen teininsä vieressä niin ei vika ole silloin siinä että lasta ei ole vauvana opetettu nukkumaan yksin vaan jossain ihan muussa.

Lapsihan on silloin omassa sängyssään matkalla kohti unta, tai jo unessa.

Vierailija:

Harva vanhempi kuitenkaan jaksaa/viitsii/haluaa käyttää niitä muutenkin niin vähiä " omia tuntejaan" siihen että istuu silittelemässä lastaan 2-3 tuntia JOKA IKINEN ilta!! Lapsi kun kyllä osaa nukahtaa yksinkin, JOS hänet on siihen opetettu!

Jonkun lapsen kohdalla tämä " opettaminen" sujuu niin helposti että voisi jopa sanoa että " itsekseen" , jonkun toisen kohdalla se vatii todellista opettelua!

t.17

Sillä välin kun opetat lasta nukahtamaan itse, ja aikaa kuluu vuosia, niin se ei tunnu kovin ohimenevältä vaiheelta, vaan se on todellakin osa elämää. Eikä oma valinta, sillä lapsia on sitkeitäkin tapauksia. Että kyllä se joidenkin kohdalla todellakin vaatii todellista opettelua.

Vierailija:

Että kertokaa nyt sitten mitkä on ne vaihtoehdot, kun vauva vaan itkee sängyssä. Mun nähdäkseni vaihtoehdot on pitää sylissä tai unikouluttaa vastasyntynyttä. Koska jälkimmäisen toteuttaminen olisi sairasta, niin syliin ottaminen jää jäljelle, jolloin vauva väkisin oppii nukahtamaan syliin. MUTTA MUUTA VAIHTOEHTOA EI JÄÄ, KUN SÄNGYSSÄ VAUVA ITKEE!

Väärin, väärin, väärin. Jos lapsi pelkää sänkyyn jäämistä, sinun on osoitettava hänelle, että sängyssä on turvallista nukkua ja nukahtaa. Jos nappaat hänet syliin ja alat valtavasti lohdutella, viestität lapselle " kyllä, olet oikeassa, tämä sänky on hirveän vaarallinen paikka, äiti tulee ja pelastaa sinut, nuku äitin sylissä..." Ja kun seuraavan kerran yrität laskea lapsen hereillä sänkyyn, tiedät varmaan miten käy?

Huudattaminen ja yksin jättäminen on julmaa ja tarpeetonta. Oikea keino on RAUHOITTAA LAPSI SINNE MISSÄ HÄN MAKAA. Eli opettele keino, jolla lapsen saa rauhoittumaan sänkyyn. Esim. rytmikäs taputus pepulle niin että lapsi keinuu ikään kuin vaunuissa, on hyvä konsti (useimmat vauvat nukahtavat näin muutamassa minuutissa). Kun keino on otettu käyttöön ja olet itse sisäistänyt sen, voit lopettaa taputtelun juuri ja juuri ennen kuin lapsi nukahtaaa. Jossain vaiheessa huomaat että voi laittaa lapsen hereillä sänkyyn, toivottaa hyvät yöt ja poistua huoneesta. Ilman huutoa.

Kun todennäköisesti teini on kuitenkin todistettavasti nukkunut yksin ennen tätä eroa ja eron jälkeen miehensä/vaimonsa vieressä nukkumiseen tottunut järkyttynyt eronnut vanhempi kaipaa lohdukseen teininsä läheisyyttä.

Vierailija:

Vierailija:

Harva vanhempi kuitenkaan jaksaa/viitsii/haluaa käyttää niitä muutenkin niin vähiä " omia tuntejaan" siihen että istuu silittelemässä lastaan 2-3 tuntia JOKA IKINEN ilta!! Lapsi kun kyllä osaa nukahtaa yksinkin, JOS hänet on siihen opetettu!

Jonkun lapsen kohdalla tämä " opettaminen" sujuu niin helposti että voisi jopa sanoa että " itsekseen" , jonkun toisen kohdalla se vatii todellista opettelua!

t.17

Sillä välin kun opetat lasta nukahtamaan itse, ja aikaa kuluu vuosia, niin se ei tunnu kovin ohimenevältä vaiheelta, vaan se on todellakin osa elämää. Eikä oma valinta, sillä lapsia on sitkeitäkin tapauksia. Että kyllä se joidenkin kohdalla todellakin vaatii todellista opettelua.

Ja se todellista opettelua vaativa vaihe sitten on juuri sitä mitä nimitämme nukutusrumbaksi...

Että turhaan tässä nyt sitten kiistellään onko se tarpeen vai ei kun kerran kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä että se on joskus tarpeen.

Niin, ja missään nimessä en suosittele noita kertomiani konsteja vastasyntyeelle, vaan noin puolivuotiaasta eteenpäin.

Kumpikin nukahti vauvana helpoiten viereen tai tissille, paitsi päiväunille vaunuihin. En kyllä näe mitään syytä, miksi vauvan jo pitäisi olla niin itsenäinen että nukkuisi yksin. Kyllä niitä pankissa asioimisia ehtii harjoittelemaan vaikka vauva nukahtaisikin äitinsä läheisyyteen.

Joo ja jonkun kauniin kerran se nukahtamaisillaan oleva lapsi havahtuu ja tulee ihmettelemään sinne että mitä ihmettä se isi tekee äidille, satuttaako se sitä.

Yleensä rakastelemme hiljaa peiton alla lusikka-asennossa, jos on vaara siitä, että lapsi tulee huoneeseen.

toivottavasti ei samassa huoneessa, yöks.

Varsinkin jos lapsella on 3 tunnin nukutusrumba ja lapsi nukahtaa vasta 23:00 niin miksi lapsi ei voi suoraa mennä nukkumaan silloin kuin uni tulee?

että vanhempia harmitti kun lapsi ei nukahtanut enää viimeistään klo 19.30 niin kuin oli joskus aiemmin tehnyt. Lapsen nukahtamisaika ja unen määrä oli sitten loppujen lopuksi ihan normaali senikäiselle, mutta illasta tuli rumba, koska vanhemmat halusivat väkisin laittaa lapsen nukkumaan ennen kuin tätä väsytti.

muuten lapsi kyllä nukkuu omassa kämpässään. Useimmiten aamuun asti. Näin meillä jää mukavasti aikaa toisillemmekin klo 21-23.

Vierailija:

Huudattaminen ja yksin jättäminen on julmaa ja tarpeetonta. Oikea keino on RAUHOITTAA LAPSI SINNE MISSÄ HÄN MAKAA. Eli opettele keino, jolla lapsen saa rauhoittumaan sänkyyn. Esim. rytmikäs taputus pepulle niin että lapsi keinuu ikään kuin vaunuissa, on hyvä konsti (useimmat vauvat nukahtavat näin muutamassa minuutissa). Kun keino on otettu käyttöön ja olet itse sisäistänyt sen, voit lopettaa taputtelun juuri ja juuri ennen kuin lapsi nukahtaaa. Jossain vaiheessa huomaat että voi laittaa lapsen hereillä sänkyyn, toivottaa hyvät yöt ja poistua huoneesta. Ilman huutoa.

Mutta meidän lapset on kyllä aika sitkeitä. Ne pystyy autossakin valvomaan tuntikausia yölläkin. Toinen juuri näytti mallia viime viikolla siitä, kuinka valvotaan touhupäivän jälkeen automatka klo 21 - 0.30. Sun lapset olisivat tuohon aikaan jo nukahtaneet tuossa kolmessa tunnissa, eikö niin?

Jos lapsi myöhemmin tervehtyy, nukkuminen voi olla yhtä tuskaa vuosia sen jälkeenkin. Koska hänen koko unihistoriansa on ollut risaista.



Tiedän esim. yhden lapsen, joka joutui pariksi päiväksi sairaalaan ja siitä jäi niin kamala eroahdistus päälle, että nukkuminen meni säröiksi. Lapsi oli ihan terve.



Nukkuminen on asia, johon vaikuttaa tuhat ja yksi asiaa. On naurettavaa väittä, että kaikilla lapsilla olisi samat edellytykset nukahtaa helposti. Eihän näin ole aikuisillakaan. Olemme erilaisia jos joku ei vielä sitä tiedä.



En löytänyt mistään vastausta kysymykseen, miksi sitten toiset lapset yrittävät taistella nukkumista vastaan enemmän kuin toiset? Kyse on luonne-eroista, ei siitä miten on kasvatettu. Samassa perheessäkin saattaa olla sekä helposti että todella hankalasti nukahtavia lapsia. Esim. nro 17 mielestä lapsi nukahtaa kun hänet laitetaan sänkyyn. Niin nukahtaakin jos hän on temperamentiltaan sellainen. Kaikki lapset eivät todellakaan tee näin, vaikka olisit aloittanut huudattamisen laitokselta (ja siinä en näe edes mitään järkeä, että vauvaa huudatetaan, että oppii nukahtamaan itsekseen).

Vierailija:

Vierailija:

Huudattaminen ja yksin jättäminen on julmaa ja tarpeetonta. Oikea keino on RAUHOITTAA LAPSI SINNE MISSÄ HÄN MAKAA. Eli opettele keino, jolla lapsen saa rauhoittumaan sänkyyn. Esim. rytmikäs taputus pepulle niin että lapsi keinuu ikään kuin vaunuissa, on hyvä konsti (useimmat vauvat nukahtavat näin muutamassa minuutissa). Kun keino on otettu käyttöön ja olet itse sisäistänyt sen, voit lopettaa taputtelun juuri ja juuri ennen kuin lapsi nukahtaaa. Jossain vaiheessa huomaat että voi laittaa lapsen hereillä sänkyyn, toivottaa hyvät yöt ja poistua huoneesta. Ilman huutoa.

Mutta vaikka tein kaiken oikein vuoden ikäisen lapseni kanssa, eli nukutin lapsen sänkyyn, en antanut nukahtaa rinnalle, oli pimennysverho ja muutenkin rauhallista, niin lapsipa vaan heräsi kuusi kertaa joka armaan yö. Nukahtaminen kävi kyllä ihan siedettävästi eli puolessa tunnissa, mutta ne yöheräämiset....

Sitten loppui imetys kokonaan, ja samalla kertaa lapsi alkoi nukkumaan läpi yön.

Että ei ne lapset ole mitään koneita, jotka toimivat tietyllä tavalla, kun niitä vain hoitaa oikein. Ei auta sänkyyn itse nukahtamiset hyvään uneen, kun se voi olla kiinni ihan mistä hyvänsä!

Mutta eikös aloitus koskenut lähinna lapsia, jotka ovat kyllin isoja kavutakseen pois sängystä, jotka ymmärtävät puhetta jne? Että miksi heidän ANNETAAN hillua siinä äidin vieressä kello 00.40 kun äiti on koneella. Miksei niitä kakaroita jumankauta määrätä tai vaikka lukita sinne omaan huoneeseen?