Lue keskustelun säännöt.
Menetin hyvän miespuolisen ystäväni, kun hän meni naimisiin. :' (
15.07.2007 |
Minulla ja miehelläni oli monta vuotta eräs sinkkumies ystävänä. Hänen kanssaan oli tosi mukavaa jakaa ajatuksia, ja juttelimme usein hyvinkin syvällisiä. Hän mm. purki minulle kaikki naishuolensa.
Sitten hän löysi sen oman kullan, mistä tietenkin olen iloinen. He menivät suht lyhyen seurustelun jälkeen naimisiin, ja nyt kaikki on muuttunut. Tapaamme kyllä edelleen pariskuntina, mutta mies pitää aivan selvästi minuun etäisyyttä. Puhumme vain arkisista asioista. Miehelleni hän avautuu kuten ennenkin.
Miksi näin täytyy tapahtua? :(
Kommentit (43)
Mitä enemmän on läheisiä ihmisiä, sitä laajempi perspektiivi on asioihin. Jos omassa elämässä/parisuhteessa jokin tökkii, voi jollain ystävällä olla sama vaihe koettuna ja hyviä neuvoja tarjota. Äärimmäisiäkin ongelmia, kuten perheväkivaltaa, ehkäisee kummasti avoimmuus. Kun asiat tehdään näkyviksi ja niistä puhutaan ei kukaan voi harjoittaa mielivaltaa toista ihmistä kohtaan. Mä ainakin luotan ystäviini täydellisesti, että he ovat läsnä vielä kymmenienkin vuosien jälkeen, vaikka kenellä tahansa meistä olisi elämässä tapahtunut suuriakin muutoksia. Onhan tässä jo eletty avioeroissa, ulkomailla, toisilla paikkakunnilla, pikkulapsivaihetta ja vaikka mitä rankkoja aikoja. Ja edelleen samat ihmiset, joihin voi luottaa. Uusiakin on tullut ja jotkut löytäneet parempaa seuraa, mutta niinhän täällä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että niin monet itkevät yksinäisyyttä ja tukiverkoston puutetta. Ehkä joillakin syy tähän on se, että tosiystävyys rajataan vain omaan puolisoon.
Näin sen pitäisi olla.
Ja huom! Nyt ei mitenkään puhuttu naisten naisystävistä tai yhteisistä perhetutuista! Nyt oli kyse pelkästään mies-nainen ystävyydestä ja siitä mitä sille tapahtuu toisen mentyä naimisiin. Se, ettei hyväksy " sekapareja" ei tarkoita ettei hyväksy ystäviä.
Mrs_Starlight:
että niin monet itkevät yksinäisyyttä ja tukiverkoston puutetta. Ehkä joillakin syy tähän on se, että tosiystävyys rajataan vain omaan puolisoon.
Joitakin ystäviäni näen nykyään vain muutamia kertoja vuodessa. Puhelimessa puhumme useammin, vaikka asummekin vain muutaman kilometrin päässä toisistamme. Aikataulut eivät vaan kohtaa. Joskus taas tulee vaihe, kun ne kohtaavat.
Ystävät ovat ihmisiä, joista minä pdän ja jotka minusta pitävät. Heidän kanssaan on helppo olla, porukassa tai kahden kesken. Heille voi puhua ihan mistä vaan ja he kuuntelevat, tukevat ja auttavat. He myös arvostavat, kun minä teen saman heille. Välillämme on luottamus ja se ei ole purettavissa oleva asia. Saamme olla asioista erimieltä, mutta tuemme toisiamme jokaisen omissa valinnoissa. Toisen hölmöilyistä saa sanoa suoraan. Ei se ystävyys ole sen vaikeampaa tai kummallisempaa. Tuo riittää minulle ja minun ystävilleni (tai niin minä ainakin oletan:D).
Minulle he ovat entisiä ystäviä, joiden kanssa olen edelleen toisinaan tekemisissä. (mahdollisesti tulevaisuudessa heistä tulee taas ystäviä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä ne ystävät, jotka asuvat ulkomailla? Etkö osaa olla ihmissuhteessa, jossa ei jatkuvasti nähdä? Ei minun avioliittonikaan loppuisi, vaikka välillä joutuisimmekin asumaan toisistamme erossa (näin on itseasiassa seurusteluaikanamme käynytkin vuoden ajan).
Mun ystäväpiirini on niin liikkuvaista sorttia, että kaikkeen tottuu. Osa asuu välillä vuosiakin ulkomailla. Heitä nähdään lomilla, mutta yhteyttä pidetään aktiivisesti. Heidän olemassa olonsa on minulle tärkeää ja he jakavat kanssani yhteistä historiaa.
Mä en ole huomannut eroa mun miespuolisissa ja naispuolissa tai vaikka homoseksuaaleissa mies- ja naispuolisissa ystävissä. Mun mielestä ystävyyssuhde on ihan muuta kuin mihinkään seksuaaliseen vetovoimaan perustuva juttu. Lisäksi mulla on myös ex-mies todella läheinen ystävä. Myös mun aviopuolisoni hyväksyy mun kaikki ystäväni. Joistakin hän ei vaan välitä niin paljoa, koska he eivät ole hänestä niin mukavia ja osasta on tullut jopa hänelle ystäviä. Samoin olen minäkin ystävystynyt joidenkin mieheni ystävien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(joita ei tapaa juuri koskaan)
Enkä missään vaiheessa sanonut, että minun pitää jatkuvasti nähdä ystäviäni! Tämähän on juuri sitä mustavalkoisuutta josta toisia syyttelitte. Tapaa kerran vuodessa - tapaa joka päivä. Eikö ole mitään välimuotoa?
Minun elämässäni on kuitenkin niin paljon muuttuvia tekijöitä, että ihminen jonka tapaan kerran vuodessa, ei kerta kaikkiaan voi olla ystäväni. Eihän hän tiedä mitään minusta ja elämästäni!!! Hän on voinut olla ystäväni, ja hänestä voi tulevaisuudessa tulla taas ystäväni. Mutta juuri tällä hetkellä häntä en laske ystäväkseni.
Tuolla teidän systeemillänne minulla olisi arviolta 120 ystävää!
Ja kyllä, jos en kuulisi puolisostani mitään vuoteen, minun avioliittoni loppuisi takuulla!
Vierailija:
Entä ne ystävät, jotka asuvat ulkomailla? Etkö osaa olla ihmissuhteessa, jossa ei jatkuvasti nähdä? Ei minun avioliittonikaan loppuisi, vaikka välillä joutuisimmekin asumaan toisistamme erossa (näin on itseasiassa seurusteluaikanamme käynytkin vuoden ajan).Mun ystäväpiirini on niin liikkuvaista sorttia, että kaikkeen tottuu. Osa asuu välillä vuosiakin ulkomailla. Heitä nähdään lomilla, mutta yhteyttä pidetään aktiivisesti. Heidän olemassa olonsa on minulle tärkeää ja he jakavat kanssani yhteistä historiaa.
Vierailija:
Ja kyllä, jos en kuulisi puolisostani mitään vuoteen, minun avioliittoni loppuisi takuulla!
Toki näin puolisoani sen vuoden aikana, vaikka asuinkin muualla, mutta kuulimme toisistamme miltei päivittäin. Onhan olemassa s-posti ja kännykät. Samoilla välineillä pidän yhteyttä ystäviini, joita en niin usein näe. Kyllä he kuulevat elämäni tapahtumat ja jos jollekin unohdan jotain tärkeätä sanoa, niin kuulee sen sitten joltakulta toiselta. Samoin minä kuulen monesti joidenkin ystävieni uutisia ensiksi puskaradiosta ja sitten heiltä itseltään. Enkä ole koskaan tuosta systeemistä loukkaantunut. Meillä kaikilla vaan on niin monta tärkeää ihmistä elämässämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolle hän kertoisi sellaisia asioita, joita ei välttämättä edes kerro teille.
Puoliso on sitä varten, että hänen kanssaan jakaa elämänsä, ei siihen enää muita läheisiä suhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa tarvita.
uutta kumppania ei vielä tunne niin hyvin, että asiat voisi jakaa hänen kanssaan. Suhteen kehittymisestä ja omista- ja kumppanin tunteista on vielä epävarma jne. Kun suhde kehittyy pidemmälle, on minusta luonnollista, että aviopuolisot eivät enää repostele asioitaan muille, varsinkaan vastakkaista sukupuolta oleville ystäville. Itse kokisin loukkaavana sen, että asioitani jahkailtaisiin jonkun naisen kanssa. Enkä muuten ole mustasukkaista sorttia, jos jokiu sitä epäilee, mielestäni vaan on olemassa asioita, jotka on luottamuksellisia kahden ihmisen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta olisi jotenkin epäreilua ja moraalitonta omaa miestäni kohtaan kertoa parisuhteeni asioita (tai muuten henkilökohtaisia juttuja) joillekin toisille miehille.
Tyttökaverit ovat eri asia, sillä heidän kanssaan joskus parisuhdejutustelut ovat vastavuoroisia. Kovin intiimejä yksityiskohtia tosin emme vaihda.
Koita ap pärjätä mustasukkaisuutesi kanssa. Mieshän on kunnon selkärangallinen otus, kun ei oman vaimonsa asioita halua sinulle repostella.
Vierailija:
Mikä teitä naisia vaivaa jotka kiellätte tapaamasta naispuolisia ystäviä tai edes puhumasta? Ja kenen muka paras ystävä on aviopuoliso. Ihan puppua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
askarta, ettei sitä pysty enää sinkkuelämän tavoin pitämään yllä suhteita. Ainakaan näkemällä säännöllisesti. Aikoinaan sitä lähti vaikka yöajelulle kaverilauman kanssa.
Olemme tunteneet toisemme vastasyntyneistä lähtien (äitimme olivat ystäviä keskenään), oltiin samalla luokalla koulussa ja vaikka kummatkin ovat seurustelleet tahoillaan, niin vasta nyt on ystävyyssuhde hiipunut, kun tämä mies rupesi seurustelemaan ystäväni kanssa (oikeastaan lapseni tädin kanssa). Mies on myös tämän lapsen kummisetä. Eipä kiinnosta kummilapsikaan enää juurikaan. Käy kerran vuodessa synttärinä tuomassa lahjan, vaikka asuu samalla paikkakunnalla. Luulen että käytös johtuu tästä naisesta, on mustasukkainen, vaikka naisen pitäisi tietää että minun ja miehen suhde on vain pelkkää ystävyyttä, sisarellinen. Tai oli... Minua ei kutsuttu edes heidän tupaantulijaisiinsa, kun ostivat kämpän yhdessä tässä hiljattain...
Kenelle jaan eniten elämääni? Kuka tukee minua eniten vaikeuksien keskellä? Tietysti minulla on myös läheisiä naisystäviä, mutta mieheni on se paras ystävä. Uskon, että parisuhteen tärkein voima on ystävyys ja kunnioitus. Rakkaus menee ylös ja alas vuosien aikana, mutta ystävyys ei katoa, jos sitä vaalii.
Vierailija:
Mikä teitä naisia vaivaa jotka kiellätte tapaamasta naispuolisia ystäviä tai edes puhumasta? Ja kenen muka paras ystävä on aviopuoliso. Ihan puppua!
juttelee asioista syvemminkin. Eli jossain on vikaa, että ap naisena on nyt ohitettu tässä kokonaan.
Ei ystävyys tarkoita sitä, että haukutaan omaa puolisoa, vaan voidaan puhua muistakin asioista.
On myös asioita, joista puoliso ei ole kiinnostunut, mutta juuri sillä ystävällä on asiasta laajempaakin tietoja ja kokemusta, joten hänen kanssaan asiasta on hyvä jutella.
Miespuolisissa ystävissä on juuri se hyvä puoli ettei tarvitse jauhaa sitä muijien skeidaa joka tulee muuten korvistakin ulos. Voi olla jopa hauskaakin!
13
lapsuuden perheeseensä (jos välit ovat olleet tiiviit, tyyliin joka päivä soitellaan) siinä vaiheessa kun on vakituisessa parisuhteessa.
Meidän parisuhteeseen ei mahdu anoppia tai ystäviä, koska se on PARISUHDE. Sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet ovat erikseen ja eri asemassa.
että olin sittenkin ollut ystävälleni vain korvike paremman puutteessa. Ja kun parempi löytyi, ei minua enää tarvittukaan. Ja näin koin, vaikka meillä ei seksisuhdetta ollutkaan. Toinen mahdollinen selitys on tietenkin mustasukkainen tyttöystävä.