Lue keskustelun säännöt.
Menetin hyvän miespuolisen ystäväni, kun hän meni naimisiin. :' (
15.07.2007 |
Minulla ja miehelläni oli monta vuotta eräs sinkkumies ystävänä. Hänen kanssaan oli tosi mukavaa jakaa ajatuksia, ja juttelimme usein hyvinkin syvällisiä. Hän mm. purki minulle kaikki naishuolensa.
Sitten hän löysi sen oman kullan, mistä tietenkin olen iloinen. He menivät suht lyhyen seurustelun jälkeen naimisiin, ja nyt kaikki on muuttunut. Tapaamme kyllä edelleen pariskuntina, mutta mies pitää aivan selvästi minuun etäisyyttä. Puhumme vain arkisista asioista. Miehelleni hän avautuu kuten ennenkin.
Miksi näin täytyy tapahtua? :(
Kommentit (43)
ja yrittää mustamaalata ystävänsä vaimoa. Et ole muuten vastannut mikset ystävysty vaimon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskusteluhan on mennyt ihan vinoon alkuperäisestä ajatuksestani. Tässä toitotetaan siitä,
a) ettei omaa parisuhdetta pidä repostella ulkopuoliselle
b) ettei vanhan ystävän pidä olla tärkeämpi kuin oma puoliso.
Ilmeisesti on jäänyt epäselväksi, etten odota ex-ystävältäni kumpaakaan edellämainituista! Haloo, en tietenkään halua olla hänelle vaimoa tärkeämpi, enkä odota hänen puivan jotain avio-ongelmiaan minulle.
Jollakin tuossa olikin hyvä pointti - nimittäin se, että miehelleni tämä ystävä kertoo asioista edelleen. Ei ehkä parisuhteesta, mutta kaikesta muusta! Uskokaa tai älkää, muitakin syvällisiä ja henkilökohtaisia aiheita on, ja juuri sellaisia minäkin hänen kanssaan ennen juttelin.
Eron entiseen huomaa muustakin kuin juttujen syvällisyydestä. Ex-ystäväni ei esimerkiksi nykyään koskaan tavatessamme halaa minua, ellen minä halaa ensin. Ennen halasimme aina. Eli ihan selkeästi hän ottaa etäisyyttä minuun _naisena_. Ymmärrän kyllä hienotunteisuuden vaimoa kohtaan, mutta en minä siitä loukkaannu, vaikka oma mieheni halaa naispuolisia ystäviään.
uskoutua mieheni ja minun yhteiselle miesystävälle parisuhteemme hyvistä ja huonoista puolista. Olisi aika epäreilua miehelleni!