Lue keskustelun säännöt.
Miettikkä tarkkaan lapsennne diagnosointia ennen kouluikää!
14.07.2007 |
Meillä kävi niin että lapsi sai neurologinen häiriö diagnoosin (ei mitään ykistyiskohtaista mutta diagnossi kuitenkin). Sen myötä hän sai kouluun erityisopetuslausunnon ja koulussa hän oli erityisoppilas 4 vuotta. Koulu sujui mallikkaasti kaikkien mielestä, mutta koulu ei suostunut päätöksen purkuun.
Vasta kun palkkasimme kalliin ihmisoikeusjuristin alkoi tapahtua, kalliiden juristien ja tarkempien tutkimusten jälkeen todettiin että lapsi on vasenkätinen (koulussa opetettu oikeakätiseksi).
Koulumenestys ja urheilumenestys on kiitettävää tasoa, kaikki hienosti mutta koska koulu kerran sai resurssit lapsestamme yrittävät tehdä kaikkensa, että ne pysyy, yrittävät jopa potkia lapsemme koulusta pois jne.
Joten miettikää tarkoin mitä teette, koululaitos on pirullinen kiistakumppani...
T. hämmentynyt ja väsynyt, mutta loppujenlopuksi onnellinen äiti
Kommentit (52)
Vierailija:
nykyään jo 2vuotiaiden vanhemmat hakevat lapselleen jotkakin diagnoosia. Vähemmän mielestäni on näitä jästipäävanhempia.Niissä perheissä kaiketi on muitakin vaikeukisa kuin asennevammaisuutta.
*Ennen kaikkea vanhempien tulisi kuunnella omaa sydäntään ja suhtautua MYÖS kriittisesti, ei 30min lääkäriajassa paljon lapsesta tietoa heru.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vänkää nyt ihan puutaheinää. Diagnoosit perustuu moniammatilliseen arviointiin toki lääkäri sen sitten kirjoittaa kun tutkimukset on tehty.
Monasti diagnoosi tarkentuu ajan oloon.
ja heillä on monesti muitakin vaikeuksia, esim. juuri tuota asennevammaa.
ap
joku syyhän sulla oli hakeutua lääkäriin - sait kenties pillereitä ja lepolomaa. Paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö on aika tavallista ja sen kyllä lääkäri pystyy sanomaan oirekuvausten perusteella. Harvemmin he ovat näkemässä niitä paniikkikohtauksia, yleensä potilas itse tai hänen vanhempansa kuvaavat kohtausta.
ja lastani tutkittiin n. 2 kertaa 15 min kun diagnoosi tuli. Olin todella järkyttynyt kun papereista joskus huomasin, että meillä molemmilla on diagnoosi. Lapsella neurologinen vaikeus ja minulla panikkiihäiriö.
Otan seuraavaksi selvää miten nämä puretaan jne.
EN puhu puuta heinää vaan FAKTAA!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessasi nimenomaan viittaat kouluun ja viheliäiseen kiistakumppaniin koululaitokseen. Kyllä helpommin on suurissa vaikeuksissa koulussa, jos on kieltäytynyt tukitoimista ym. lasta helpottavista asioista.
Mitään diagnooseja tai erityisopetuspäätöksiä ei missään tehdä 30 minuutin tapaamisten perusteella. Jos teillä niin on tehty, on kyllä vanhemmatkin olleet aika sumussa ja antaneet tapahtua kummallisia asioita.
Sinun tarkoituksesi oli selvästikin mollata koulua, koska teillä on ollut ikäviä kokemuksia. Sen perusteella ei kenenkään kuulu olla varovainen, eikä sinun kuuluisi mitään epäluuloja herätellä. Vanhemmilla on muutenkin huoli lapsistaan ja varsinkin tilanteessa, jossa lapsella on vaikeuksia. Ennemminkin neuvoisin tuollaisessa tilanteessa ottamaan kaiken avun vastaan.
ja kasvun yksilöllisyyteen. Moni asia muuttuu lapsen kasvun myötä, olen liian aikaisten diagnosointejen vastustaja. Mielestäni niitä tulisi vakavasti harkita.
Ja se on pointtini.
Kerroin vain miten ongelmalliseksi meillkä meni kun lähdimme varauksetta mukaan tähän touhuun.
Ja tiedän että tapauksemme on harvinainen mutta en usko että olemme ainoa perhe kuitenkaan.
*Olkaa kriittisiä niin lukemaanne kuin kuulemaanne kohtaan se on viestini*
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä käväs mullakin mielessä, että olet itse jonkin sortin avun tarpeessa. Minä olen sitä mieltä, että tuolla tyylillä teet kyllä vain hallaa ajamallesi asialle.
joiden kehitys ei vaan millään etene vaikka kuinka uskottaisiin yksilölliseen kehitykseen jne. Paljon huolestuttavampaa kuin ap:n tilanne on mielstäni se että lapset jäävät vanhempien asenteen (ei meidän lapsessa mitään vikaa ole) tai sairaaloiden ym. resurssien vähäisyyden takia vaille mahdollisimman varhaista kuntoutusta. Eli jos lapsellenne tarjotaan ylimääräistä tukea ottakaa se ilolla vastaan, ei ketään vahingoita pieni ylimääräinen huomiointi ja sen varmistaminen tarvitaanko tukea pitkällä tähtäimellä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten tällaiset ap:n kaltaiset aivan älyttömät puheet saavat ihmiset vielä enemmän ymmälleen.
En olisi itse voinut sinisilmäisyyttäni ymmärtää, että koulu ei viimekädessä ajakaan oman lapseni asiaa vaan yleisen hyvän asiaa.
Ja kyllä 3 vuotta murhetta ja monta sataa euroa köyhempänä ja " pahan ja vaikean vanhemman maineen" jälkeen koen olevani täysin murrettu henkisesti.
Koska olin vain naivi. ymmärrän suurin osa lapsista tarvitsee tuen jota saa, mutta on meitäkin, juurihan tästä oli viime kesänä tehty tutkimus pk-seudulla, että koulut käyttävät resursseja erityisoppilaista väärin perustein..
Ja jos täällä nyt kiukuttelee pettajat ja koulun henkilökunta niin saatte haukkua mua, mutta koin asiakseni kertoa varoittavan esimerkin, en ole vastuussa miten se menee perille.
ap
joka oli hetkellinen ja poistui kun sain uupumukseni pois levättyä, silti minulla on tuo diagnoosi edelleen. Ja lääkäri tapasi minut 10minuuttia, joten en ihmettelisi 30min diagnooseja..
ap