Miettikkä tarkkaan lapsennne diagnosointia ennen kouluikää!
Meillä kävi niin että lapsi sai neurologinen häiriö diagnoosin (ei mitään ykistyiskohtaista mutta diagnossi kuitenkin). Sen myötä hän sai kouluun erityisopetuslausunnon ja koulussa hän oli erityisoppilas 4 vuotta. Koulu sujui mallikkaasti kaikkien mielestä, mutta koulu ei suostunut päätöksen purkuun.
Vasta kun palkkasimme kalliin ihmisoikeusjuristin alkoi tapahtua, kalliiden juristien ja tarkempien tutkimusten jälkeen todettiin että lapsi on vasenkätinen (koulussa opetettu oikeakätiseksi).
Koulumenestys ja urheilumenestys on kiitettävää tasoa, kaikki hienosti mutta koska koulu kerran sai resurssit lapsestamme yrittävät tehdä kaikkensa, että ne pysyy, yrittävät jopa potkia lapsemme koulusta pois jne.
Joten miettikää tarkoin mitä teette, koululaitos on pirullinen kiistakumppani...
T. hämmentynyt ja väsynyt, mutta loppujenlopuksi onnellinen äiti
Kommentit (52)
Vierailija:
Lastani asia kiusasi koska se tiedotettiin luokalle ja häntä alettiin pitää " vammaisena"
ap
Ongelmia ollut ilmeisesti vaan siinä että lapsen erityisopetuksesta on tiedotettu luokassa? Ensinnäkin aika outoa että siitä on tiedotettu muille lapsille ja toisekseen vaikka status poistuisi, lapset ovat ikävä kyllä julmia. En usko että tilanne tuosta muuttuu :(
Vierailija:
Lastani asia kiusasi koska se tiedotettiin luokalle ja häntä alettiin pitää " vammaisena"
ap
Tämän yliopistoon pääsyn vaikeudet kuulin erityisopettajalta joten suhtauduin asiaan vakavasti. Ja kuten jo totesin resurssit lapsille jotka niitä tarvitsee. Mulle koulun psykologi sanoi, että tällä hetkellä Helsigissä on pulaa antaa statuksia, eli kyllä niitä rajattu määrä on.
En ole missään vaiheessa suhtautunut asiaan kielteisesti ja uskoin kun minulle sanottiin että status puretaan koulunkin tiimoilta jos lapsi selviää ilman tukitoimia, mutta niin ei vaan todellakaan käynyt. Sanottiin vaan, että " toiset lapset hyötyvät sinun lapsesi tuomista resursseista" . Sori olen humaani mutta raja se on munkin rakkaudella toisten lapsia kohtaan, jos omani kärsii.
ap
mieheni lasten erityislapsi-statuksesta eivät tienneet muut lapset eivätkä vanhemmat.
valittiin äänestyksessä koulun hallitukseen, lähinnä vaan lapset alkoivat kantaa lapseni reppua, opastaa ruokailussa jne. Onneksi se loppui pian. Lapset myös unohtavat pian kun lapseni ei oikeasti tarvinnut tuon kaltaista apua.
Lapsellani on ihana luokka he ovat 4 vuotta kulkeneet samaa polkua. Tämä uusi opettaja sen vaan kertoi ilman lapselta lupaa kysymättä ja se harmitti häntä, mutta tosiaan se oli ohimenevä juttu.
ap
On huolissaan, miten lapsen yliopistouran käy.
se ei niin vain poistu ja se on taas toinen juttu. Ei käy itsetunnolle, todennäköisesti lapsi valitsee urheilu-uran kuten äitinsäkin : )
Mutta en halua yhdenkään oven olevan kiinni tutkitusti älykkäältä lapseltani.
ap
tarkkaan, että on jotenkin erilainen
erityisopetuspäätös tehty kuudennen loppuu. Sitten taas tarkastetaan tarve muutoksille.
Luokan muut lapset jotka olivat kulkeneet jo monta vuotta yhdessä saivat kuulla 4. luokalla lapsellani olevan " hahmotusvaikeus" opettajalta. Sen jälkeen he viikon huolehtivat lapsestani, että näetkö tänne, pystytkö sitä ja tätä jne.
Joka meni ohi kun lapseni sanoi, ettei hänellä ole sen kaltaisia ongelmia.
ps. lapsen juhliin tuli koko luokka, joten kyllä hän ei poikkea mitenkään porukasta ja lapsella on ihana luokka!
ap
Vierailija:
se ei niin vain poistu ja se on taas toinen juttu. Ei käy itsetunnolle, todennäköisesti lapsi valitsee urheilu-uran kuten äitinsäkin : )Mutta en halua yhdenkään oven olevan kiinni tutkitusti älykkäältä lapseltani.
ap
Siskoni 15- vuotiaalla pojalla on adhd ja asperger- diagnoosit.
Testeissä poika on todettu erittäin älykkääksi, mutta ei silti kykene opiskelemaan. :(
Eikö me nyt vaan voitaisi elää sen kanssa, että joku on vähän hitaampi tai nopeampi kuin joku muu, joku on professorimaisempi ja joku sosiaalisempi.
Ja siitä ap:n esille tuomasta kätisyydestä on niin monta eri kokemusta kuin on kokijaakin. On umpivasurit ja -oikeakätiset, ja sitten varsin iso porukka siltä ja väliltä.
Itse olen molempikätinen. Kasvoin vasenkätisen äidin kanssa, ja opin tekemään monet asiat hänen tavallaan. Äiti taas on kärsinyt koko ikänsä siitä, että häntä oli lapsena ja nuorena pakotettu oikeakätiseksi. Kokee sen aiheuttaneen kömpelyyttä sitä kautta, että aina on arvosteltu.
Taitaa otta äitylin itsetunnolle kovinkin tää lapsen vaje.
En mitenkään tarkoittanut tällä sitä.
Lapsille kouluihin ne tuet jotka tarvitsevat, kaikille!
Ne jotka pystyy itsenäiseen opiskeluun he ei tarviste tukia.
Tämä on pointtini.
Mutta koska rehtori resursseista päättää niin hän voi osoittaa ne tuet kenelle vaan, eli oman lapseni tuet meni yhdelle lapselle 2 vuotta koska hän tarvitsi niitä enemmän. Ja kun ihmettelin asiaa niin ilmoitettiin että jos meidän tapa ei miellytä niin vaihtakaa koulua. Minä päätän resursseista (sanoi rehtori). Silloin aloitin prosessin joka oli pitkä ja kallis.
ap
Jos sinulla on huonoja kokemuksia erityisopetuspäätöksen purusta, ei sen perusteella kannata kehottaa toisia miettimään erityisopetuspäätöksen hakemattomuutta tai vastaavaa. Yleisesti ottaen siitä päätöksestä ei ole kenellekään alakoulun aikana varmasti mitään haittaa, päinvastoin. Sen perusteella luokkaan voidaan saada avustaja tai esim. enemmän jakotunteja. Lapsen todistukseenhan ei tule mitään merkintää siitä, että lapsi on jotenkin " erikoinen" ellei joitain aineita ole yksilöllistetty. Peruskoulun päästötodistuksestakaan ei kenellekään selviä, vaikka olisi mitä tukitoimia takana.
Integrointipäätös ei vie keneltäkään muulta lapselta " paikkaa" . Siis kukaan toinen lapsi ei joudu odottamaan integrointipäätöstä sen takia, että joku on päätöksellä " turhaan" .
Se on kyllä mielestäni erittäin kummallista, että opettaja on sanonut hahmotusvaikeuksista koko luokalle.
Tämänkaltaiset vouhkaukset saavat vain epävarmat vanhemmat kammoksumaan erityisopetusta entisestään. Paljon haitallisempaa on, jos kieltäydytään erityistoimista mahdollisen leimautumisen tai muun syyn takia. Tämä ap:n esimerkki oli harmillinen, mutta erittäin harvinainen, eikä sen perusteella kenenkään vetää mitään erityisiä johtopäätöksiä mistään.
AP:n tapaus on varmasti todella harvinainen. Sen perusteella en minäkään olisi yhtään varovainen. Ystäväni pelkää kaikkea erilaisuutta ja yrittää vängätä väkisin vastaan, ettei hänen pojalleen haettaisi erityisluokkapaikkaa. Lapsella on isoja ongelmia, mutta hän haluaa silti pojan yleisopetuksen luokkaan, ettei erottusi muista. Hoh hoijaa, ja tällaiset kirjoitukset saa epävarmat mistään mitään ymmärtämättömät tollot tekemään hirveitä karhunpalveluksia lapsilleen.
nykyään jo 2vuotiaiden vanhemmat hakevat lapselleen jotkakin diagnoosia. Vähemmän mielestäni on näitä jästipäävanhempia.
Niissä perheissä kaiketi on muitakin vaikeukisa kuin asennevammaisuutta.
*Ennen kaikkea vanhempien tulisi kuunnella omaa sydäntään ja suhtautua MYÖS kriittisesti, ei 30min lääkäriajassa paljon lapsesta tietoa heru.
ap
Vierailija:
nykyään jo 2vuotiaiden vanhemmat hakevat lapselleen jotkakin diagnoosia. Vähemmän mielestäni on näitä jästipäävanhempia.Niissä perheissä kaiketi on muitakin vaikeukisa kuin asennevammaisuutta.
*Ennen kaikkea vanhempien tulisi kuunnella omaa sydäntään ja suhtautua MYÖS kriittisesti, ei 30min lääkäriajassa paljon lapsesta tietoa heru.
ap
lapsi ei tarvitse muuta kuin tavallisen oppilaan paikan tavallisessa koulussa, koska lapsi on normaali ja mitää erityistä lapsessa ei ole. lausuntoa ei saa pitää lapsella, jolla ei ole siihen peusteita.
virheitä aina sattuu, mutta ne on korjattava. ap on toiminut oikein.
t. äiti jonka lapsi oikeasti on erityislapsi.