Lue keskustelun säännöt.
Mä sain sähköpostia " vuosien takaa" ...
Kommentit (191)
No, ehkä et sitten tarpeeksi polttanut näppejäsi aikanaan, vaan sun pitää saattaa katastrofi loppuun nyt.
Ei ihonalaisen kanssa voi olla kaveri. Siinä heitäydytään syvällisiksi ja tunnetaan riipaisevaa kaipuuta, johonkin. Nuoruuteen, tunteeseen, omaan itseensä, ehkä vähän jopa siihen mieheenkin. Ja siitä on enää askel toisen silmiin unohtumiseen, sähköiskuun, kun kädet hipaisevat - ja sitten alkaa ne ongelmat.
Jossitele mieluummin sitä, haluatko menettää nykyisen perheesi. Mitä ihmettä luulet saavasi kahvitreffeistä tuon miehen kanssa, mitä? Kaverin vai? Tai upean uuden puolison, jos hän onkin kaikkea mitä muistat ja enemmän? Vaihtaisitko?
Nyt olet huumassa, mutta tuo unohtuu kyllä. Kaksi viikkoa ilman yhteydenpitoa ja kaikki on taas hyvin ja ihmettelet tämän päiväisen itsesi ajatuksia. Luota itsesi kohtalolle ja että jos joskus olette molemmat yhtä aikaa vapaita, kohtaatte ja elämä on ihanaa. Nyt ei ole hyvä aika tavata. Usko mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tuntunu vähän erilailla hurjilta. Ajat muuttuu siskoseni...
Pakko taas kirjoittaa asioita pois. Tai tätä jännitystä. Oon nyt sopinut siskon kanssa lasten hoidosta ja treffit on sovittu klo 18 perjantaina. Käydään kahvilla. Ei muuta.
Eilen oli aviomiehen kanssa tiukka keskustelu pettämisestä ja " kolmansista osapuolista" . Jostain syystä tänä kesänä meidän kaveripiirissä on useampi pariskunta eronnut, heistä moni nimenomaan vaimon pettämisen takia. Mies oli hyvin jyrkkä, nämä naiset ovat huoria ja sillä selvä. Mä yritin selittää, että eihän me tiedetä mitä niitten pariskuntien suhteessa on tapahtunut, ei me voida ketään tuomita. Koska niin mä oon ajatellu aina. Mielipide ei siis todellakaan johdu tän hetkisestä tilanteesta, siitä omasta lehmästä siellä ojassa. Mies heitti sitten leikillään (?) että tartteeko sen nyt pelätä, mikäs uros mulla nyt on kierroksessa. Mä menin hetkeks puihin täysin, en tiedä huomasiko mies sitä. Mä jään luultavasti tästä vielä kiinni, jos tää juttu jostain syystä pidemmälle menee. (Ei se saa mennä)
Mutta mä teen nyt näin, kun mä olen sen päättänyt. Sanon miehelle perjantaina kotoa lähtiessäni, että tapaan yhden vanhan tutun illalla. Tapaileehan sekin vanhoja tuttujaan ilman mun läsnäoloani. Me käydään kahvilla ja jutellaan ja kerrotaan mitä meille on tapahtunut sitten viime näkemän. Jos jotain on sähköposteissa jäänyt kertomatta. Epäilen. On nimittäin vaihdeltu lasten kuvia eri ikäkausilta ja kerrottu mitä musiikkia on milloinkin kuunneltu, mitä kirjoja luettu, missä töissä/kouluissa on milloinkin oltu jne...=) Mä taidan tietää siitä miehestä tällä hetkellä enemmän kuin omasta aviomiehestäni!
Töissä olin ku tulisilla hiilillä. Heti ku tulin kotiin, piti rynnätä koneelle katsomaan oonko saanu postia. Olin saanu=) Mun oma mies lähti moikkaamaan kaveriaan melkein heti ku mä tulin töistä, niinpä mä oon saanu olla täysin rauhassa. Olen käyttänyt ajan tehokkaasti hyväksi=). Ollaan meilattu koko ilta. Tää mies ois taas halunnu soittaa, mutta mä luulen, että tää kirjallinen yhteydenpito saa riittää, jos mä kuulisin sen äänen mä varmaan pakkaisin kimpsuni ja kampsuni ja hyppäisin ekaan junaan välittömästi. Hiljaa hyvää tulee, luulen.
Me ei olla tavattu viiteentoista vuoteen. Sillon oltiin heikkoja ja hypättiin sänkyyn n. viiden minuutin päästä joka kerta kun nähtiin. Mutta oon mä tuolla aikasemminkin pohtinu, että me ollaan nyt MOLEMMAT aikuisia ihmisiä, onhan sitä oltava jonkinlaista itsehillintää olemassa. Ja me mennään kahville, mitään sviittejä ei oo varailtu kiihkeää lemmenyötä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti ny omalle kohalles jos sun miehes suunnittelis tollasta! Et varmasti kovin helposti sulattas sitä!
Minusta ainaskin tuntuis siltä että enkö riitä, koska pitää mennä katsomaan janottaako se vanha suola vielä!
Miten ihminen voi olla noi töykeä ja tunteeton omaa puolisoaan kohtaan että edes miettii että menisikö tapaamaan ja miettii että miten sitten mahtaakaan käydä.. Löytääkö itsensä jostain muualta kuin omien lastensa luota. ja laitat nykyisen elämäsi vaakalaudalle! Ei sinulla kyllä sitten hyvin mene!
Oletko luullut että avioliitossa on aina se kipinä, se kihelmöinti?! Että kun toinen kahtoo niin jalat on alta pois! Luuletko että ruoho on vihreempää aidan toisella puolella, missä oli silloin vuonna venäjä kihelmöintiä ja hurjaa seksiä! Anteeksi vain kielenkäyttöni, joka varmasti loukkaa, mutta en voi kuin ihmetellä ja olla syvästi pahoillani miehesi puolesta!
Itse olen ollut naimisissa yli 5 vuotta ja yhessä 9 vuotta ja meillä on 3 yhteistä lasta ja 4 tulossa ja voin sanoa että eihän se mitenkään voi olla samanlaista kuin silloin alkuaikoina! Tietenkin sitä rutinoituu ja tulee sellainen olo että toinen vain kuuluu tuohon ja vaikka se katsookin niin se tuntuu vain turvalliselta eikä mahassa heitä volttia!
Mutta niinkuin joku tuossa aikasemmin sanoi niin sinun pitäisi olla sitten sinkku jos haluat aina sitä kihelmöintiä ja jalat alta pois- tunteita!
Elä leiki niin aralla aiheella kuin toisen tunteet ja luottamus! Voiko se olla sen väärti että menetät sen mitä nyt omistat, vaikka se onkin sitä tuttua ja samaa.. entäs jos kaikki meneekin hullusti ja sinulle ei jää käteen mitään muuta kuin ainainen jossittelu, että entä jos..
Mieti hyvä ihminen mieti kahesti että onko se sen kaiken väärti!!
Mieti nyt vielä, mitä haluat.
Toisaalta voi olla, että jos et tapaa tätä miestä, et saa koskaan häntä pois mielestäsi. Molempi pahempi, mene ja tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monta. Ja tilanne on nyt vaan se, että mä haluan sen miehen nähdä. Mä en enää voi muuttaa mieltäni, koska mun sydän särkyis. Mä olen tässä asiassa valitettavasti itsekäs ja ajattelen vain omaa parastani. Tää koskee vain ja ainoastaan sitä perjantain tapaamista, sitten, jos asia sitä vaatii, mietin uudestaan ja teen uudet ratkaisut. Mä toivon, että mun ei sen kummempia ratkaisuja tarvitse tehdä sittenkään. Ehkä meistä tulee hyvät kaverit, jotka näkee toisensa sen muutaman kerran vuodessa, kun samaan kaupunkiin osutaan. Sitä mä toivon.
Mä toivon, että mä osaan käyttäytyä aikuisen ihmisen tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää mies soitti tänään kahdesti. Juteltiin kaikenlaista. On mukava tietää että pian nähdään. Kävin töitten jälkeen vähän tuulettamassa päätäni, eli ihan yksin kaupungilla. Se teki kuulkaa hyvää! Nyt tuntuu, että pystyn kyllä itseni hillitsemään sitten perjantaina. Haluan oikeasti, että meistä tulisi kaverit. Ja kyllä mä oon varma edelleekin, että tää tapaaminen on oikein.
Tää mies on yli viisitoista vuotta mua vanhempi. Huomattavasti vanhempi siis. Se ei merkinny sillon mitään, eikä se merkitse nytkään. Mä oon onnellinen, että me " törmättiin" taas.
Pitää nyt vielä miettiä. Keksiä systerille joku peitetarina, kun ollaan muksujen kans sinne menossa. Ja, no, pitää vielä kuitenkin miettiä. Mutta mua ei ahdista enää ollenkaan niin paljon, kun mä nyt päätin jotain. Ja " ihan kaveripohjalta" =) Toivottavasti mä pystyn siihen...