Mä sain sähköpostia " vuosien takaa" ...

Mä lähden nyt jokatapauksessa saunaan ja avaan vielä yhden siiderin.=))))

vaihtui totaalisesti, ap tulee sitten myöhemmin kertomaan.

Voi ku tää oiskin provo. Ei tää oo. Sillon yöllä me surffailtiin yhdessä netissä, kun odotettiin sitä saunaan pääsyä ja mä vahingossa tulin av:lle ja hain tän esiin ja - no, humalassa mä teen monia tyhmiä ratkaisuja - piti sitten kertoa kuulumisia...=/



Mä oon nyt kotiutunut. Aviomies on vielä keikkareissulla, tytöt sammu kuin saunalyhdyt, rankka reissu oli kaikilla. Nyt siis mietitään. Meillähän oli puhe, ettei yhteyttä oteta, mutta olihan tää mies laittanu meiliä. Kovin on ikävä kuulema. Mä vielä mietin vastaanko, vai olenko tosiaan hiljaa tän seuraavan kuukauden, vai mitä mä teen.



Mä taidan lopettaa tän asian täällä vatvomisen. Teen itse omat ratkaisuni. Jos teillä nyt jotain asiaa on, mä kattelen tän illan vielä tätä ketjua. Mä oon ihan saamarin sekasin nyt. Se mies on edelleenkin jotain ihan uskomatonta. Ahdistaa.

selittää nyt heille sitten että miksi äiti jättää isän. No kun äiti löyti vanhan rakkaansa. Luulenpa että lapset tulevat olemaan sinulle ja uudelle rakkaalle todella katkeria. Mut ainahan näitä tällaisia tapauksia löytyy ja muutaman vuoden päästä itketään ja kadutaan

Et voi olla varma oikeista tunteistasi, jos koko ajan pidät virettä yllä olemalla yhteyksissä.



Keskity kuukausi mieheesi, avioliittoonne ja lapsiin. Yritä unohtaa viime viikonloppu.

että kyllä mä inhoan itseäni. En kadu mitään, mutta vihaan itseäni. Rakastuin uudelleen siihen mieheen. Enkä tiedä vieläkään rakastanko aviomiestä enää. Voi kun se tekis jonkun pienen spontaanin eleen, jolla näyttäis rakastavansa mua, sitten mäkin voisin päästä perille omista tunteistani. Mua oikeasti ahdistaa.

Vierailija:

että kyllä mä inhoan itseäni. En kadu mitään, mutta vihaan itseäni. Rakastuin uudelleen siihen mieheen. Enkä tiedä vieläkään rakastanko aviomiestä enää. Voi kun se tekis jonkun pienen spontaanin eleen, jolla näyttäis rakastavansa mua, sitten mäkin voisin päästä perille omista tunteistani. Mua oikeasti ahdistaa.

Mua ei nyt huvita lohdutella sua, etkä sitä kaipaakaan. Jos haluat elää onellsita elämää vielä joskus, jätä se entinen mielestäsi ja jatka elämääsi. Rakasta miestäsi, älä mieti rakastatko, vaan rakasta. Tahdon asia. Miehesikin rakastaa sinua, tiedät sen kyllä. Älä syytä hänen käytöstään sun tästä viikonlopusta tai tulevista valinnoista, ne ovat yksin sun valintojasi.

Lopeta ajoissa. Nyt sait kokeilla. Paremmaksi se ei enää voi muuttua. Unohda, lopeta, jätä muistoksi.

Luota minuun.

Olen mäkin luullut himoa hulluna rakastumiseksi. Perheelliseen mieheen. Olisin antanut kaikkeni jnejne.

Onneksi en antanut, se mies on nykyään vankilassa ja minä hyvän lämpimän ja hellän miehen kanssa!

Että olet ap jumalauta ihan selkärangaton rassukka, joka joka hövelisti menee vaan kaiken maailman lässytysten mukana. Ton tyyppiset haikailija-voivottelijat ÄLLÖTTÄÄ minua. Luuletko ettei sun keski-ikäisellä ukkelilla oo vosua joka kylässä? Olet naurettavan naiivi. Sääliksi käy miestäsi ja lapsiasi. HYI.



Oot sika-nainen

Oma mies ei koske minuun oikeastaan muulloin kun silloin kun haluaa seksiä. Tää toinen mies tuli mua vastaan, otti kasvoista kiinni ja sano, että nyt sä oot siinä. Sitten halattiin pitkään. Ja oli niin luonnollista kävellä käsi kädessä, istua ruokapöydässä ja ottaa silloin tällöin kädestä kiinni, hipaista toisen hiuksia ja yleensä koskea toista ihmistä. Oman miehen mielestä käsi kädessä käveleminen ei " sovi" enää tällaiselle vanhalle pariskunnalle.



Mä vaan niin kovasti kaipaan toisen ihmisen kosketusta. Jos teille muille riittää vanha ja kulunut suhde, mä en sille voi mitään. Musta tuntuu että mä kuihdun kosketuksen puutteeseen. Ei se seksikään oo maailman tärkein asia. Maailman tärkein asia on se, että tuntee että välitetään. Tässä asiassa tieto ei riitä, pitää tuntea.

Nyt mä painun nukkumaan ja tän asian vatvominen ainakin tällä erää ja tässä ketjussa loppuu tähän. Kiitos kommenteista kaikille.

Hieman reilummin nauttineena...=/ Eipä oltu eilen köyhiä eikä kipeitä! Suunnattomia hankaluuksia tuotti tuottaa minkäänlaista tekstiä, meni tosi kauan kirjottaessa=).



Oon nyt täällä systerin luona, tulin aamulla tänne. Olin siis siellä sen miehen luona yötä. Mitään luvatonta ei tapahtunut. Saunottiin ja nukuttiin yhdessä. Mä en koe em. toimintoja mitenkään seksuaalisiksi. Juteltiin ja juteltiin ja juteltiin. Naurettiin ja kai me vähän itkettiinkin sitten aamuyön tunteina=).



Olen aika sekasin nyt. Nyt me sovittiin, että ei oteta yhteyttä ennen kuin kuukauden päästä, jolloin mies tulee käymään mun kotikaupungissa. Katsotaan sitten. Kumpikin saa rauhassa miettiä mitä haluaa.

" Saunottiin ja nukuttiin yhdessä. Mä en koe em. toimintoja mitenkään seksuaalisiksi"



Sittenhän sinullakaan ei ole mitään sitä vastaan, jos miehesi joskus menisi vaikka naispuolisen työkaverinsa kanssa kaffeelle, ja sen päälle vaikka saunomaan (umpihumalassa). Ja jos jostain syystä menee myöhäiseksi, vaikka nukahtaakin naispuolisen kaverinsa kainaloon?



Yeah, right!

Ap:lle varmasti sopii jos kutsun ukkokullan meille saunomaan ja vähän halimaan..

Kuten joku muukin ketjussa, toivon ettei tämä ole totta!



Jos on, niin oletko tosissasi sitä mieltä, että on ihan ok mennä entisen hoidon kainaloon yöksi? Jos oma puolisoni tekisi niin, loukkaantuisin sydänjuuriani myöten.



Jankuti jankuti - en ole ensimmäinen enkä varmasti viimeinen, jolla on vanha ihastus. Sinäkään et siinä asiassa ole ainutlaatuinen.

Sanoit, ettet tiedä rakastatko enää miestäsi. Jos mietit oikein tarkasti, olet luvannut TAHTOA rakastaa (oikein papin edessä :)). Nyt on tilanne, jossa sitä tahtoa to-del-la tarvitaan. Kaikki tunteet loivenee, (roihuava tuli polttaisi tunteen loppuun,) ja niissä notkopaikoissa pärjätään tahdolla.

Ei vaan, oikeasti kiva saada tietää (huomenna? toivottavasti!) miten ap:n reissu sujui!



Itsellä kun oli hieman vastaava tilanne paitsi että en suostunut niille treffeille ja satunnaisesti olen sitä jälkikäteen harmitellut kovastikin. Se olisi nimittäin saattanut aukaista silmiä ja saada asiat loksahtamaan paikoilleen. Toivottavasti ap:lle kävi niin!



Minusta on ihan typerää haikailla vuosikymmeniä toisen perään ja tahtoisin tästä jo eroon. Siksi harmittaa etten tavanntu häntä ja todennut ihan tavalliseksi mieheksi nyt aikuistuttuani.



Tietysti on se riski (?) että kuvitelmani olisivatkin totta ja se roihu välillämme ei olisi vieläkään sammunut ja että edelleen muutenkin synkkaisi niin hyvin kuin kuvitelmissani. Mutta jos niin olisi niin olisin senkin tahtonut tietää.



Nyt elän epätietoisena kuvitelmieni kanssa. Enkä kehtaa enää ehdottaa tapaamistakaan kun viimeksi sanoin etten tapaa koska on mies ja lapset eikä tilanne siis siitä ole muuttunut. Ainoa vaan että kaduttaa kun en siitä huolimatta tavannut. Yksi ilta kaffitellen on kyllä tosi pientä jos sen jälkeen on vapautunut olo asian osalta. Eiköhän se olisi ihan sen oman aviomiehenkin parasta jos vaimoke ei enää ahdistuneena haikailisi jonkun muun perään??!!

ed

paljasti tämän PROVOKSI!



Minä jos menisin vuosien jälkeen tapaamaan ihonalaistani en TODELLAKAAN KESKEN TAPAAMISEN menisi raportoimaan AV:lle mikä tilanne!!!

Aamulla kun herättiin, mä en enää voinu oikeastaan puhua mitään. Tuntu niin väärältä sieltä lähteminen. Tuntu, että mun paikka on oikeasti siellä, sen miehen luona. Se heitti mut takaisin siskon luo ja sovittiin matkalla tosiaan, että yritetään olla nyt pitämättä yhteyttä. Sovittiin, että tavataan sitten kuukauden kuluttua Helsingissä. Nyt mietitään tahoillamme, mitä me halutaan.



Tästä tulee niin vaikeaa. Mikään ei oo koskaan ollu näin vaikeaa. Mutta mä en kadu sekuntiakaan eilisestä illasta, enkä yöstä. Vitsi, ku mä en osaa edes selittää miltä musta tuntu!!! Se koko ilta ja yö oli niin oikein. Niin piti tapahtua.



Mies vei mut siis kotiinsa. Oli tehnyt iltapalaa, tarjosi viiniä. Juteltiin ja muisteltiin menneitä. Naurettiin paljon. Ja kyllä se jysähti, heti välittömästi. Meidän piti siskon kans treffata joskus yhdeksän, kymmenen aikaan, ois lähdetty sitten johonkin baariin riekkumaan, mutta me ei tän miehen kanssa haluttu lopettaa iltaa kesken. Me lähdettiin yhdessä sitten kaupunkiin, mentiin terassille ja soiteltiin kaikille vanhoille tutuille ja käskettiin nekin sinne=)



Meillä oli tosi hauskaa. Sitten rupesi vähän satamaan ja päätettiin lähteä saunomaan. Loput tiedättekin. Nukuttiin sitten aamulla muutama tunti ja tulin tänne takaisin. Kauhea ikävä jäi.



Mutta mitään en kadu.

Vai että ihan hyvä neuvo?No,mikäs siinä jos hyväksyt mieheltäs sala-panoja,niin anna mennä