Mä sain sähköpostia " vuosien takaa" ...
Kommentit (191)
Nyt se ilkimys soitti mulle tänään töihin! Olin iltavuorossa ja tossa kahdeksan aikaan soi puhelin ja tää mieshän siellä=). Mä menin ihan puihin. Mä en osannu sanoo oikeastaan mitään. Sen ääni kuulosti just siltä, kun mä pelkäsinkin. Mä arvasin, että näin käy. Mä menin ihan sekasin=). Hemmetti! Miks tän piti tapahtua?
Tuleeko tästä sellainen ikuisuusketju jossa kohta pohdit jättääkö mies vaimonsa sun tähtesi ja sitten voitonriemuisena kerrot että nyt olet raskaana ja mies on melkein luvannut jättää vaimonsa? Ja jossain vaiheessa ketjua unohtuu täysin että lapsiakin oli kuvioissa kun rakkaus kukoistaa
Mä kirjottelen omia tuntemuksiani tän viikon ajan. Sitten mä kerron mitä meidän treffeillä tapahtu. Sitten mä en teitä enää häiritse.
Ei siinä nuoruuden ja rakkauden kaihossaan pysty ajattelemaan järkevästi. Minäkin saattaisin lähteä tapaamaan jotain kauan haikailemaani ihmistä MUTTA tällä hetkellä olen sen verran tajuissani että ymmärrän että siitä ei olisi mitään hyötyä kellekään. Ihmiset muuttuu, ajat ovat muuttuneet... ei noista jutuista koskaan mitään hyvää koidu kellekään. Mutta saahan sitä vähän aikaa leikkiä mutta ei kannata jälkeenpäin sitten itkeä.
Okei, te tapaatte ja käytte kahvilla. Anna sen jäädä siihen! Jos olette toistenne sielunkumppaneita ja olet sen miehen mielestä niin kallisarvoinen ja ihana ja korvaamaton, niin hän kyllä etsii sinut käsiinsä uudelleen Kunhan on ensin jättänyt vaimonsa ja perheensä, ja valmis olemaan kokonaan Sinun. Älä jää toivomaan, älä odottelemaan. Äläkä varsinkaan jatka juttua miehen selän takana, jos haaveilet tästä toisesta miehestä muutakin kuin rehellistä kaveruutta!
Ei käy kateeksi. Sössit elämäsi huomenna. Tervemenoa.
ihonalainen on ihan hirveä kaljamahainen keski-ikäinen ukko joka epätoivoisena yrittää vongata p*llua entiseltä hoidolta.
Mutta ap päättää silti pysyä perheensä luona.
ellei sitten jää kiinni miehelleen..
Mitähän mä huomenna sössin töissä, kun jännittää=). Puolen neljän tienoilla lähtee juna. Kyllä me osataan olla ihmisiksi. Mä oon siitä varma. Mutta kivaa meillä varmaan tulee olemaan, on noi puhelutkin meneet siihen vanhaan " höhötykseen" =). Vitsit mä odotan huomista!
Onneks mies tekee tästä niin helppoa. Mä oon taas niin huono ja laiska ihminen, että mulle voi vaan vittuilla. Joo, en oo jaksanu kotona paljon tällä viikolla tehdä hommia, oon keskittyny lähinnä töissä tekemiseen. Mies on kuitenkin lomalla, niin oon ajatellu, että jos hän vähän ottas enemmän vastuuta tästä kodista nyt. Mutta mun pitäs jaksaa tehdä kaikki. (Viimeisten yhdeksän päivän työtunnit 84 tuntia..)
Lapset kiukuttelee myös. Mutta mä jaksan sen takia, kun mä tiedän että mulla on huomenna kivaa=)
MUISTA tulla kertomaan heti kotiuduttuasi että miten meni!!!
Kivaa huomista! Voithan siinä tapaamisen aikana itseksesi miettiä että onko hän se mitä elämältäsi tahdot vai ei... ihan vaan mielessäsi samalla kun höpötätte niitä näitä.
Ja huomenna sen sitten näkee että oliko ne vaan teinitunteita vaan onko kyseessä tosiaan joku soulmate tms.
Mutsi oli aika onnellinen kun pääsi musta eroon muutamaks kuukaudeks=) Mä ilmottelin ittestäni silleen n. kerran viikossa, että oon elossa, laita rahaa. Mä olin kammottava kakara murrosiässä. (Monen teidänkin mielestä oon vieläkin=)
Ja olihan sillon aikakin ehkä toinen. Elämä oli paljon viattomampaa. Oman lapsen perään lähtis kytät sillä siunaaman hetkellä, kun kotioven sulkis perässään, jos tollasia reissuja suunnitelis=).
Asuin pienellä kylällä, josta käytiin yläasteella läheisessä kaupungissa, eikä ne tunteneet mun koulukavereita. Mä taisin väittää olevani luokkakaverin kans reissussa=)
Viesti TÄNNE yöllä, suoraan asemalta haku, sovitut treffit siskon kanssa kaupungilla, missäs lapset?
Hyvin ap veti, ei siinä mitään. Ja selvästi tärkeestä aiheesta. Paljon antoi ajattelemisen aihetta, ettei käy oikeesti samalla lailla näitten onnettomien ihonalaisten kanssa.
Aamulla töihin ja sitten töistä suoraan junaan. Palataan sunnuntaina asiaan. Kiitos teille kaikille mielipiteistä!
Mä oon nyt täällä sen miehen kotona=). Kerronpa alusta asti.
Me tavattiinkin asemalla. Mentiin sit tän miehen kotiin. Se oli laittanu salaattia ja patonkia ja viiniä. Meillä oli ihanaa. Juteltiin paljon. Asiat on selvinny. Perhe oli kuka missäkin rippileirillä ja risteilyllä. Sit teki mieli lähteä baariin ja lähdettiinkin. Tää ilta on ollu kaikkea sitä mitä mä kuvittelinkin. Itse asisiassa enemmänkin. Me tavattiin kaikkia vanhoja tuttuja joiden kans me tultiin nyt jatkoille=).
Poijat kattoo tossa velipuolikuuta ja osa saunoo. Tää mies on hihitelly tälle ketjulle=) Vaikea kirjottaa tätä kun nuo kikattaa tolle dvd:lle=)) Ja jos totta puhutaan, mä oon kyllä aika humalassakin=)))
Tarkotus on nyt seuraavaksi mennä saunaan. Ihan kahdestaan=). Sitten mä jään tänne yöks. Me EI aiota rakastella, ei me varmaan pystyttäskään=). Me halutaan nukkua sylikkäin yhdessä niinku silloin joskus. Aamulla mä ehkä kadun tätä kaikkea, mutta se on sitten aamulla. Sittenpähän kadun. Näitä kuulkaa menee!
Mä elän vaan kerran, tästä elämästä täytyy ottaa kaikki irti! Palaampa syvällisemmän raportin kera, kunhan selvenen=)))
n alun perin piti, niin vielä joku olisi voinut uskoa tähän. Malttamattomuuksissasi tärvelit koko jutun ;).
Tää ap:n kirjoitustyyli muistuttaa mua jotenkin siitä yhdestä piiitkästä provotarinasta, jossa arvuuteltiin oliko se ap:n julkkismies Ethan Hawke vai ei.. :D
Ei siihen ois kuollut. Tapaamatta ois voinut jättää.
Mutta jos kuitenkin ajattelee aikuisen järjellä ja lasten kannalta sitä asiaa, niin lopeta tuo houkutus nyt heti ja unohda. Jos on tarkoitus, uskon että te tapaatte myös silloin kun/jos nykyinen suhteesi - myös sinun täysipainoisesta osallistumisestasi huolimatta - kariutuisi. Älä kiirehdi ajan edelle, siinä teet virheen. Elä ensin tämän hetkistä elämääsi, ja löydä sen tarjoamat parhaat palat ennenkuin lähdet hajottamaan ihmisiä. Ja mahtaisikohan sinulla eron jälkeenkään löytyä tarpeeksi aikaa tuolle ihanalle suhteellesi, kun silloin lapset kuitenkin tarvitsisivat kaiken tukesi ja turvasi siinä eropyörityksessä??? Hei katso nyt itseäsi ja mieti VIELÄ uudestaan, mitä olet oikein havittelemassa?!? Näin se on? Tunteita ei kannata päästää päättämään, älä jatka yhteydenpitoa, sillä se on ainoa keino olla joutumatta syytetyksi syytettyjen paikalle. Itse yritän noudattaa äsken kirjoittamaani - sen rinnalla että minulle tärkeä ensirakkauteni ei myöskään ole unohtunut/unohtanut...Mulla vaan on sellainen olo, että sen Suuren Rakkauden olisi pitänyt kestää, eikä hävitä, jos se olisi ollut ihanihan " Oikeaa" ... Mutta kyllä, ei sellaista rakkautta ole muissa suhteissa vastaantullut, ei edes nykyisessä aviomiehessäni, joka kuitenkin nykyään on mulle se tuttu ja turvallinen kainalo. Ja rakaskin hän on, ei vain yhtä lujaa kuin nuoruuden ehdottomassa rakkaudessa. Niin, ei sitä pysty selittämään, eikä järkeä ole helppo taivutella tunnekuohua vaimentamaan...Onnea kuitenkin yritykselle, pysy vahvana, pysy naisena!