Kadutko että hankit lapsia? Rehellisesti, jos voisit valita

Miesvalintakin oli ihan oikea, ei kaduta sekään.

Enkä siis ehtinyt katsella kunnon miestäkään vaan jouduin ottamaan sen ensimmäisen luuserin jonka tapasin ja pamahdin heti paksuksi muutaman viikon sisällä tapaamisesta.



Totta kai rakastan lapsia yli kaiken mutta toivoisin että näin ei olisi, minun elämä pilalla.

Teen silti kaikkeni että lapset ovat onnellisia!

4

Minulla on lapseni, jokainen heistä on todella upea persoona ja minulle rakas ja en mistään hinnasta heistä luopuisi enkä kadu heidän saamistaan. Meillä on myös toimiva perhe-elämä ja mies osallistuu todella paljon lasten- ja kodinhoitoon. Pääosin olen tyytyväinen.

Ajatellessani tätä asiaa muotoilisin vastauksen seuraavalla tavalla:

Jos minulla ei olisi lapsia pääsisimme matkustelemaan paljon enemmän kuin nyt sekä matkoilla pääsisimme näkemään ja kokemaan paljon enemmän.

Ilman lapsia pystyisin etenemään urallani nopeammin ja panostamaan täysillä työhöni.

Ilman lapsia voisin iltaisin keskittyä omiin menoihin ja harrastuksiin sekä töistä väsyneenä tullessa vaikka maata sohvalla lueskellen tai tv tuijotellen.

Ilman lapsia kotitöitä olisi paljon vähemmän sekä minulle jäisi todella paljon enemmän rahaa vaatteisiin ja muuhun.

Saisin omaa rauhaa ja hiljaisuutta.

Tätä kirjoittaessani esiin tulee todella itsekkäitä asioita ja minä olenkin aika itsekeskeinen.

Nyt, kun lapsia on niin kahden aikuisen parisuhde ilman lapsia ja vastuuta kuulostaa vapaalta ja huolettomalta elämältä.

Vierailija:

nyt uudelleen, haluaisitko lapsia? Jos et niin miksi? Toki tällaiseen pitää vastata primitiivisesti, että tietysti hankkisin, lapset ovat parasta mitä voi olla... Entä oletko kateellinen lapsettomille?

tiedoilla, en hankkisi lapsia. Ihan vain siksi, että voisin paremmin omistautua maapallon pelastamiselle lapsettomana.

Uskon että elämäni olisi tylsempää jos minulla ei olisi lasta. Enemmän lapsia olisin halunnut, toivottavasti joskus vielä löytyy kunnon mies. Enää en tee samaa virhettä isävalinnan kanssa kuin aiemmin.

Vaikka lapsi on aivan IHANA niin silti jos voisin palaisin takaisin ja jättäisin tekemättä. Perheessä ei ole mitään vikaa. Minusta vain ei ole tähän: kaipaan aivan eri asioita. Kuten aiemminkin olen sanonut, voi tilanne ja tunne muuttua, mutta tämä on nyt ollut kuitenkin ajatus jos pitkään. Tekisin kaiken toisin...

sitä, että olisin vastuussa vain itsestäni. En halua murehtia lapsen tulevaisuutta tässä kurjassa maailmassa (noh niin).



Haluaisin elää itsenäistä elämää ja tehdä päätökseni itsekkäästi itselleni. Haluaisin rauhassa keskittyä opiskeluihin ja uraan, rauhassa etsiä ja löytää oikeita ihmisiä elämääni.



Nyt olen ikäänkuin jumissa. Elämäni on tässä, lastani varten. Voin toteuttaa itseäni vain " siinä sivussa" . Olen hyvin varma äitinä ja vaistoni on kasvattamisessa ja kotiasioissa vahva.



Kuitenkin jatkuvasti - hyvilläkin hetkillä - koen, ettei tämä ole minua varten. Kun ajattelen tulevaisuutta näen siellä automaattisesti vain itseni, vaikka tietenkin tahdon aina olla lapseni elämässä parhaana mahdollisena äitinä. Enää en voi vastuuta paeta. -13

Nyt mulla ei ole enää mitään niistä, mutta on mulla lapsia. Pillereillä pärjää hengissä jne...ok. ei tuota vauvan hymyä kyllä voita mikään : D Tällä sekunnilla on paha sanoa kadunko vai en. Joskus tuntuu, että kaksi ensimmäistä lasta olisi voinut jättää hankkimatta, mutta rakkaita nekin on.

Usein oon iltaisin niin väsynyt ja ärtynyt, että en tosiaankaan jaksais kiukuttelevaa lasta. Miten te " lapselliset" oikein selviydytte, kun ootte yliväsyneitä ja -ärtyneitä?

Toisaalta tuntuisi ihanalta ajatella elämää lapsettomana. Voisi elää vain itselleen ja puolisolleen. Harrastuksille, kauneudenhoidolle, hiljaisuudelle olisi tilaa. Ei jankuttavia, vinkuvia, kiljuvia, oksentelevia alati-aikaa-vieviä lapsia aina jaloissa.



Mutta jos en olisi lapsia saanut ja eläisin lapsettoman elämää, luultavasti haaveilisin lapsista. Unelmoisin siitä, miltä oma lapsi näyttäisi, miltä hän kuulostaisi, mitä hän juttelisi. Haluaisin kokea raskauden ja synnytyksen, nähdä oman lapsen kasvavan ja oppivan uutta. Kaipaisin lapsia eämääni kuitenkin.



Koen äitiyden rankkana, mutta luultavasti lapsettomana en olisi tyytyväinen kuitenkaan vaan kaipaisin äitiyttä.

Enkä ole kateellinen lapsettomille.



Joskus on kiva olla ilman lapsia päivä tai kaksi, mutta yleensä ikävä iskee ihan heti heidän ollessaan poissa. Osaan kyllä nauttia siitä vapaasta ajasta, mutta kyllä se ikävä on koko ajan.



Ja mieskin on ihan se oikea. Ihana aviomies ja isä :)

Mitä kummaa siinä sitäpaitsi olisi kadehtimista?? Neljän äiti

Vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen saatiin tyttö ja ollaan TODELLA onnellisia.

Yhden lapsen kanssa on kuitenkin kohtuullisen helppoa..lapsen isästä olen eronnut, en silti kadu että sain lapsen hänen kanssaan.

Sitten ehkä kaduttaisikin jos lapsia olisi enemmänkin..voisi elämä olla yksinhuoltajana aika haasteellista siinä tilanteessa.



En kadehdi lapsettomia, tosin minäkin ymmärrän sen miksi joku päätyy siihen ratkaisuun. Itse olen kyllä aina halunnut lapsia ja elämä ilman tuota ilopilleriä olis varmaan melko tyhjää :)

Katuisin varman, jos nuo lapset olisivat jotain rasittavia kakaroita, mutta ovat molemmat hauskoja tyyppejä, joiden kanssa on hauskaa. Ehdin viettää varsin värikästä elämää ennen kuin sain lapsia eikä elämäni ole lapsiperheen äitinäkään mitenkään tylsää. En ole mitenkään kamalan perhekeskeinen ihminen, vaan olen välillä myös erossa lapsista ja miehestä. Pienten lasten kanssa oli välillä rankkaa, mutta nyt kun nuo lapset ovat isompia, ei äitinä oleminen ole mitenkään ahistavaa.

Tunnen olevani vihdoinkin oma itseni kun kaksi lasta ovat ohittaneet vauvaiät.

Musta on outoa, että tämä kysymys on aseteltu niin, että ylläoleva vastaus olisi aina jotenkin epäilyttävä! Että vaikka sanon, etten kadu, syvällä sisimmässäni kaipaisin kuitenkin villejä sinkkuaikojani tms. Mutta mulle ainakin sinkkuajat oli jo aikanaan tosi puuduttavia, ja tiesin, että elämällä täytyy olla jotain syvällisempääkin annettavaa. Ja poks poks, siinähän sitä on, rakkautta ja ihanaa arkea meidän neljän taloudessa riittää. :) Eikä lapset ja mies estä mua tekemästä mitään, mitä haluan tehdä, kyse on vain tarkemmista järjestelyistä.

kaduttaa ja ymmärrän hyvin, jos joku haluaa jäädä lapsettomaksi.

lisääkään.

mutta toivon, että ennen esikoista olisi ollut realistisempi kuva siitä, mitä vanhemmuus on. No, eipä sitä tietenkään VOI olla kun mistäs sen kuvan saa muusta kuin vanhemmuden kokemuksesta :) Silti aina välillä tulee tunne, että ei tää oo se, mitä tilasin. MUTTA en kadu kuitenkaan. Lapsia odotettiin pitkään ja hartaasti ja kyllä se aika ennen lapsia oli autiota ja tyhjää, ja sitä oli pakko täyttää harrastuksilla, matkailulla jne. (joista nyt voi lähinnä haaveilla ;)