Liian kiltti mies ahdistaa!

ja sitten suuttuessaan eivät hallitse käytöstään.



ap

olemme avon kanssa olleet 8 vuotta yhdessä. Kuulostaa erittäin tutulta nuo sun tuntemukset. Olen välillä ärsyyntynyt todella miehen herkkyyteen, samoin kun siihen että " ihan sama, tehdään niinkuin sä haluat" jne. Toinen tekee paljon puolestani, eikä ikinä sano vastaan vaikka pyytäisin kuun taivaalta, näin kärjistettynä. Osaan kyllä pyytääkin, ja tiedän erittäin hyvin että hän harvoin voi kieltäytyä, koska hänelle tulee heti huono omatunto. Ajattelee, ettei ole häneltä pois jos hän tekee jotain puolestani. Olemme keskustelleet paljon asiasta. Olen itse yrittänyt rohkaista miestäni sanomaan minulle vastaan, tuntuu tosi hyvältä jos toinen sanoo/tekee jotain oman päänsä mukaan. Kuulostaa varmaan hieman oudolta :) Toivon että miehestäni löytyisi enemmän kovuutta, että tuntisin itseni heikoksi hänen rinnallaan. Meistä kahdesta minä olen selvästi päättäväisempi, minulla on vahvat mielipiteet. Pelkään että latistan mieheni omat tuntemukset eikä hän kanssani voi olla sellainen kuin haluaa. Toisaalta tiedän, että hän on aina ollut samanlainen. Myös kaveriporukassa hän on kiltti ja mukautuu toisten tahtoon.



Olemme siis paljon keskustelleet asiasta, suosittelen samaa sinulle. Tärkeätä on tietenkin että et tee tätä " tilanteen ollessa päällä" , vaan ihan rauhassa otat asian puheeksi. Älä syyttele toista, kysehän on kuitenkin hänen perusluonteestaan. Hän rakastaa ja arvostaa sinua paljon, ja tekee asiat (esim lähtee lasten kanssa ulos) siksi että SINULLA olisi hyvä olla. Luulenpa, että tämä ominauísuus miehessäsi on sellainen, ettet osaisi arvostaa sitä ennen kuin menettäisit hänet jostain syystä. Olen itse pohtinut, että olisi aivan kauheata jos mieheni olisi alistava, vaikka väkivaltainen, näyttäisi kaapin paikan eikä minulla koskaan olisi mitään oikeutta omaan mielipiteeseeni. Ei tekisi koskaan mitään hyväkseni, ei noteeraisi pahaa mieltäni muuten kuin kääntämällä selän. Niin, tällaisia miehiä on todella paljon tässä maailmassa. En itsekään ole täydellinen, kaikkea muuta. Ehkä mieheni on liian kiltti minulle, mutta en haluaisi ajatella niin. Hän on vain todella kiltti, ei tekisi pahaa kärpäsellekkään. Olisinko onnellisempi jos minua kohdeltaisiin kuin paskaa? Tuskin. Esim. seksissä tykkään kun hän alistaa minua, nautin koska minä koen aina muuten olevani se vahvempi osapuoli. Miten teillä tämä puoli toimii, luuletko että nauttisit tällaisesta tilanteesta? Vielä sellainen näkökulma, että esim. oma isäni on ollut kaikkea muuta kuin kiltti. Hän ei ole arvostanut naisia, ei vaimoaan eikä omia tyttäriään. Olen tietoisesti halunnut miehen, joka eroaa mahdollisimman paljon omasta isästäni. Nyt minulla on sellainen. Haluanko sitten kuitenkin, että mieheni olisi kuin isäni, ei arvostaisi minua eikä tekisi mitään hyväkseni? Ihmismieli on ihmeellinen, muuta ei kai voi sanoa.....:)

vai ei. mä haluaisin että oma mies olisi paljon paljon kiltimpi. eli esim. jos minä riidan tultua alan itkimään hän suuttuu siitä entistä enemmän.

Eikä näistä voi puhua, koska mies suuttuu niin, että tavarat lentää ja ovet paukkuu...

[/quote]

Et taida vaan rakastaa miestäsi. Joten erotkaa!

...niin, tätä just tarkoitin, monesta voi kuulostaa tosi oudolta. Voi olla vaikeata ymmärtää, että joku ihminen voi kertakaikkiaan olla LIIAN kiltti. Mun mielestä raja menee siinä, että itse kärsii siitä kiltteydestään. Eli että tuntee syyllisyyttä jos vetää omat rajat, eikä siihen pysty sitten.

ei miehelläsi

Elä nyt ap:n kaltaisen keskenkasvuisten akkojen kanssa... hyvä ei ole mitenkään.

Toivottavasti seuraava ukko on sulla sellainne mikä vetää turpaan tasaisin väliajoin kun sinä olet erimieltä.. menee menojaan viikonloput eikä ilmoittele saati että kyselis. Käy vierassa tietty, mutta on ennenkaikkea mies isolla M:llä



T:mies

koska haluat kontrolloida kaikkea, myös miestäsi. ongelma on siis viimekädessä sinun. olet suuttunut miehesi kiltteyteen koska olet suuttunut siíhen, ettet pysty lopettamaan pirttihirmuiluasi

Voit kysellä hänen mielipiteitään tyyliin " nyt sinä saat sanoa mitä tehdään viikonloppuna. Ei tarvi heti keksiä, mutta mieti jonkin aikaa. Tehdään yhdessä jotain mistä sinä pidät jne."



Sun pitää antaa miehellesi sellainen mahdollisuus että hänen sanomisensa on ainut vaihtoehto.



Tsemppiä!

ongelma on siinä, että miehesi ei uskalla sanoa, mitä haluaa. Sinä pallottelet häntä yhä enemmän, ja tulet yhä tyytymättömäksi, koska et saa hänrstä vastusta. ja toisaalta sinä et uskalla sanoa miehellesi, että liika kiltteys harmittaa. Eli ette pysty kommunikoimaan aidosti.

Kyllästyi totaalisesti ainaseen miellyttämiseen.

ei voi muuta kuin kysyä mitä ap:n päässä liikuu?

Onko miehellä muuta mahdollisuutta liitossanne kuin myötäillä sua?

Myötäilevät siinäkin. Toki kaikille ei keskustelu ole niin tärkeää, meille on. En jaksa liian kilttejä. Ovat niin nössöjä et siinä himot latistuu nopeasti. Miehessä pitää olla ripaus raakaa maskuliinisuutta ja miehekkyyttä, omat mielipiteet ja varma mieli jota ei käännetä miten halutaan.

niin, kun ainakin mun mies on sellainen että jos annan hänelle ohjat, " pakotan" hänet päätökseen, hän ahdistuu voimakkaasti. Hänellä ei ole toimintamallia tuollaiseen tilanteeseen. Jos joku pikkuasia pitää päättää ja yritän saada hänet tekemään päätöstä, siitä ei tule mitään. Hän ei uskalla tehdä päätöstä koska pelkää että se ei miellytä esim. minua tai häntä itseään. Ei auta vaikka sanoisin että MULLE on aivan sama kumpi otetaan tms, hän ei kykene päätökseen. Ja jos lopulta pystyy, on tilanne tosi kurja hänelle. Että näin.... Määräily ei häneltä onnistu. Ja kuten jo aiemmin sanoin, mua on ainakin auttanut se että yritetään puhua asiasta. Myös miehelle tämä on vaikea asia, siksi siitä ei ole aina kauheen helppo puhua. Mut aina ei ole helppoa jos toisen kanssa haluaa elää....:) Minä arvostan mieheni kiltteyttä, samalla kun se myös raivostuttaa! Hän ei huuda minulle, ei halvenna tms. Kohtelee kuin kukkaa kämmenellä:) Eli keskustelua ja omien ajatusten/ajatusmallien käsittelyä tämä vaatii. Turha tulla tulla kenenkään sanomaan että ollaan typeriä, keskenkasvuisia tjsp; eiköhän se ihmisen henkinen kasvu jatku aina hautaan saakka. Niin minä ainakin uskon ja toivon!



Terveisin nro 4

Lasten isän kanssa olin aina se vahva osapuoli, joka päätti kaikki tekemiset, maksoi laskut, suunnitteli kesälomamatkat ja pyöritti kaiken arjen. Ero tuli. Etsin miestä, joka pitäisi minustakin välillä huolta, että minäkin saisin välillä olla heikko eikä tarttisi pitää huolta kaikesta.



Päätin olla jopustavampi tulevissa suhteissa. No vakka kantensa valitsee. Seurustelin vuoden miehen kanssa, joka yksinkertaisesti jyräsi minut alleen. Emme asuneet yhdessä. Hänellä oli niin tarkat suunnitelmat tekemisistään, ettei minulla ollut nokan koputtamista siihen, että mennäänkö ensin juoksulenkille ja siivotaanko ensin tms. Ja katsotaanko dvd vai ei. Aluksi se oli ihanaa, vailla huolen häivää. No mies olikin sitten tyytymätön minun ' saamattomuuteen' , ja halusi haastaa riitaa asiasta kuin asiasta. Sanoi monta krt, että minusta ei ole hänelle vastusta, kun annan riidassa aina periksi enkä puolustaudu. No erohan siitäkin tuli. Kuulostaa ihan ap:lta tämä mies. Koetin olla kiltti kaikin puolin, mutta stten sitä ärsyttikin se että olin kiltti ja joustava. Ihmettelen, että tuleeko se tyyppi koskaan onnelliseksi. Epäillä tuota sopii.



Siispä. Toivottavasti vielä löytäisin tasapainoisen miehen, jonka kanssa voisin kokea aitoa kumppanuutta. Ettei tarvitsisi huolehtia kuin pikkupojasta (kuten ex-aviomies). Ja ei tarvitsisi kokoajan pahoittaa mieltään ja kamppailla riittämättömyyden tunteiden kanssa selvitäkseen voittajana joka päiväisestä riitelystä ja tahtojen taistelusta (kuten ex-miesystävä).



Ap, sinulle sopiva mies on jossain muualla. Kuinka et tajua arvostaa ihanaa miestäsi? Olet ihme tyyppi!

yleensä tälläisiin " liian kiltteihin" törmäävät ovat niitä jotka jaksavat nahistella joutavan päiväisistä ihan vaan sen takia että pitää mitellä kumpi se nyt saa voittaa

olis mies joka toimis kuin " Mies" . Haluisitko sä todellä, että se kävis viikonloppuisin kavereiden kanssa dokaamassa ja oois aina tupakalla, ei tekis kotitöitä y,?? Sitäkö sä saatana tosiaan haluat. Idiootti.

Kyllä se vaan niin on, että ne jotka ei elä tätä tällaista, eivät voi ymmärtää alkuunkaan mitä liika kiltteys voi olla!



Meillä se on nimenomaan miehen ongelma. Lähtöisin ihan hänen lapsuudestaan saakka, kulttuurista, jossa kielteisten tunteiden näyttäminen oli kiellettyä.



Nyt kun hän on turvallisella maaperällä, eli suhteessa minun kanssani, hän on yli 30-vuotiaana suuttunut ensimmäisiä kertoja. Hän on uskaltanut suuttua! Toki se on minusta hienoa, mutta 30 vuoden aikana ihmiseen ehtii kertyä paljon vihaa. Kun malja täyttyy ja läikkyy yli, meno on kohtuutonta. Mies on tuolloin väkivaltainen, mikä nyt tällä kertaa on sivuseikka tässä jutussa/aiheessa.



Ja juu, minun isäni oli vastakohta kiltille miehelleni. En ole missään tekemisissä häneen ollut sitten lapsuusvuosien. Mutta isäsuhteeni olen terapioinut jo murrosiässä ja vasta paljon paljon myöhemmin aloin tähän suhteeseen. Käytännössä minulla ei ole koskaan ollut oikeaa isää, joten en näe yhteyttä parisuhteeni ja isäsuhteeni välillä.



Kyllä minä arvostan miestäni ja rakastan yli kaiken. Arvostan hänen hyvää käytöstään ja halua huomioida minua. Meillä on minusta ihan onnellinen ja tavallinen avioliitto. Seksielämä on tyydyttävää molemminpuolin.



Ehkä minä vain kaipaan jotain seikkailua. En siis missään nimessä toisen miehen tms. kanssa. Mieheni ei uskalla edes yllättää minua kun pelkää etten pidäkään. Kerran hänosti syntymäpäivälahjaksi parfyymin. En pitänyt siitä, mutta esitin pitäväni, ettei hän pettyisi. Kun tuli seuraava merkkipäivä (ja parfyymi oli edelleen korkkaamatta), sain lahjaksi mieheltä taas tasan saman parfyymin.



Mä en osaa edes selittää, mikä tässä on toisinaan niin ahdistavaa.



ap