Tehdäkö lapsi vai ei... Asiallisia vastauksia kiitos!!!

kummasti omaan rakastuu nekin jotka ei lapsista muuten piittaa

Niitä ei voi mitenkään ennakoida ja sitten kun lapsen teet niin olet sen noin 20v hänestä suuressa vastuussa.



Toisaalta se rakkauden määrä jota äidin ja lapsen välillä on, on myös jotain käsittämätöntä jota myöskään ei voi ennakoida. Oma lapsi on jotain joka on meille äideille elämämme tärkein asia.



En osaa sanoa. Mieti miltä itsestäsi ajatus tuntuu. Onhan sinulla vielä noin 5v aikaa miettiä. Kenenkään mieliksi älä lasta tee.

sillä erotuksella, että minulla on molemmat lapset jo koulussa, kun täytän 30 vuotta.



Jos olisin elänyt 30-vuotiaaksi asti ilman lapsia, tuskin heitä olisin koskaan alkanut yrittämäänkään. En tarkoita, että lapseni olisivat vahinkoja tai heitä katuisin, mutta jos olisin elänyt toisenlaista elämää niin pitkään, ehken enää sopeutuisi lasten ehdoille.



Ei kannata yrittää saada lasta vain siksi, että sellainen kuuluu tiettyyn ikään tai lapsi pitää olla kun muillakin on. Lapsia on haluttava ja kovaa. Itselleni se oli selkeä tunne, olisin ollut valmis antamaan taivaspaikkani lapsesta.



Isoin sitoumus, mitä tulet ikinä tekemään. Harkitse tarkkaan kannattaako, jos rakastat elämääsi sellaisena kuin se on nyt.

antaa vauvakuumeisen luopua haaveistaan.

Eikö olisi mukavaa, jos olisi perhe? Pikkulapsi voi olla raskas, mutta ohimenevä vaihe. Kyllä sen kestää. Rakkaus lapseen taas voi tulla yllätyksenä, tunne jota et ehkä osaa edes kuvitella.

Minä en koskaan ole halunnut. Mies halusi, minä lähinnä tyydyin osaani. Se oli kyllä elämäni paras päätös.



Mutta ihmiset on erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Jos olet nyt 30 v. ehdotan että odotatte vielä vaikka vuoden tai kaksi. Eläkää " täysillä" :). Sitten alkaa olla jo aika jos meinaa.

ja kuulostele mitä tunteita lapset herättävät.



Mietin itse pitkään, haluanko lasta vai en. Päädyimme siihen, että haluamme, ja sellaisen myös sitten saimme. Ehdottomasti oikea ja hyvä ratkaisu, lapsi on ihana, mutta kyllä kasvattaminen tarjoaa myös siinä määrin haastetta, että pidän erittäin fiksuna ratkaisuna olla hankkiutumatta vanhemmaksi jos jostakusta sisimmässään oikeasti siltä tuntuu.

mäkään en varmaan ois uskaltanut tehdä lapsia jos oisin liikaa miettinyt. nyt ne vaan on ja sillä sipuli.

Nainen on kuitenkin se joka kantaa lapsesta suuremman vastuun. Voit tulla katkeraksi myöhemmin jos teet lapsen vain miehen mieliksi. On parempi, että mietit kunnolla ensin mitä itse elämältäsi haluat ja teet päätöksen sen mukaan. Lapsi on ihana asia, mutta elämä muuttuu lapsen jälkeen aivan erilaiseksi ja muutoksen suuruutta on vaikea tajuta etukäteen.

Vierailija:

Rakkaus lapseen taas voi tulla yllätyksenä, tunne jota et ehkä osaa edes kuvitella.

Tosiaankaan on osannut kuvitella.

Hankitko itseäsi 15 vuotta nuorempia kavereita ja biletät niiden kanssa vai mitä?

perustamaan perheen mun kanssa. Mä olen aina rakastanut lapsia ja aikaisemmin tiennyt, että niitä haluan. Kyllä mä nytkin ajattelen, etten ikinä voisi elää ilman lapsia, mutta miksi sitten ei kiinnosta alkaa edes yrittään? Mitään esteitä asialle ei ole... Pilleritkin lopetin jo puoli vuotta sitten ja ajattelin, että se olisi ensimmäinen asia, joka vähän edes viittaa siihen, että josko kohta alettas pientä vauvaa yrittään. Mutta ei vaan ole innostus kasvanut.

Ja mitä siihen tulee, että " ajattele 30 vuoden päähän" . Noh, kukaan ei voi tietää, onko hengissä vielä silloin. Toisaalta 60-vuotias on vielä nuori, ei edes eläkkeellä.



Minulla on lapsia, mutta en väitä, että ainoastaan lasten kautta voi kokea aidon onnen ja tuntea elämänsä hyväksi.



Elämä muuttuu suunnattomasti lapsen myötä ja se, joka sanoo ettei muutu, valehtelee. Se on valvottuja öitä vauvan itkiessä, se on päivystyksessä istumista sairaan lapsen kanssa, se on matkapahoinvointia kesälomareissulla, alituista vaikeutta löytää aikaa parisuhteelle, omien halujen poissulkemista ja rahanmenoa asioihin, joiden et tiennyt olevan olemassakaan.

No enpä nyt tiedä rakastanko tätä nykyistä elämääni niin paljon... Siis tilanne on nyt se, etten oikein tiedä edes mitä haluaisin tehdä elämälläni juuri nyt. Olen kohta valmistumassa alalle, jolla en edes tiedä tulenko ikinä pärjäämään... olen valmistumassa näin myöhään koska vaihdoin alaa kesken kaiken (opiskelin ensin matikkaa yo:lla ja sieltä vaihdoin TKK:lle jossa tuntuu että kaikki muut on paljon urakeskeisempiä ja kilpailuhenkisempiä kuin minä). Olen siis vähän hassussa tilanteessa, näin " vanha" mutta kuitenkaan en vielä ole ehtinyt tehdä uraa lainkaan. Pelottaa että jos nyt saisin lapsen, aloittaisin työelämässä vasta päälle kolemkymppisenä. Alallani on ihan hyvät työllisyysnäkymät mutta silti pelottaa ottaako kukaan tällaista haahuilijaa töihin.



Parisuhteeni on oikein hyvä ja miehestäni tulis mainio isä. Meillä on muutenkin kaikki asiat elämässä kaikin puolin kunnossa, on tilava oma asunto, miehellä hyvät tulot jne.

mutta elämä ilman lapsia ei ole sama kuin ikuinen biletys. Toiset bilettävät joka viikonloppu vaikka olisi lapsiakin. Ja toiset lapsettomat ovat absolutisteja ja nauttivat hiukan paremmista asioista elämässä, mutta niistähän sinä et voi mitään tietää!

" Jos olisin elänyt 30-vuotiaaksi asti ilman lapsia, tuskin heitä olisin koskaan alkanut yrittämäänkään"

Eli juuri noin!



Nuorena sitä teki lapset sen enempää murehtimatta tai miettimättä. Nyt jos olisin lapseton niin en varmaankaan uskaltaisi siihen kauaskantoiseen projektiin, josta en juuri mitään tiedä, ryhtyä.



Kiitos nuoruuden lyhytnäköisyyden ja päivästä päivään elämisen, sain kolme lasta. Vieläpä kesken opintojen ja kivaa oli silti.



Rakastan lapsiani kovasti ja ovat nyt isoja ja helppoja. En usko että tässä iässä olisin vauvasta saakka tahtonut alkaa kasvattamaan jos minulla ei nyt olisi " isoja" lapsia" . Tällä iällä ymmärtää ennakkoon paremmin sen muutoksen mikä lapsista syntyy ja moni on varmasti kuullut tarinoita yövalvomisista ym. Minä 20-vuotiaana tahdoin vaan " söpön käärön" jonka sitten teinkin ja kun se oli niin ihana niin tein pari lisää. Kasvattanut olen ja hoitanut, ne tuli siinä sivussa. Nuorena sitä jaksoi. Enää en jaksaisi.



Kun täytän 30v niin kuopukseni on 5-vuotias ja esikoiseni 9-vuotias ja keskimmäinen tuosta väliltä.

Vierailija:

mutta elämä ilman lapsia ei ole sama kuin ikuinen biletys. Toiset bilettävät joka viikonloppu vaikka olisi lapsiakin. Ja toiset lapsettomat ovat absolutisteja ja nauttivat hiukan paremmista asioista elämässä, mutta niistähän sinä et voi mitään tietää!

ai miten niin en voi tietää?

erakoluonteelle ehkä sopii lapsettomuus, mut sosiaaliselle ei.

Miksi kuvittelet, että yli kolmekymppiset lapsettomat haluavat vain bilettää?



Silloin kun perheelliset ystävämme viettävät viikonloppua perheidensä kanssa, niin me vietämme viikonloppua keskenämme urheillen, vaellellen, leffassa käyden, ulkona syöden, vanhempiamme tavaten, kotia kunnostellen, matkustellen jne. Ei oo mitään tarvetta hankkia 15 vuotta nuorempia biletyskavereita. Me käydään bilettämässä niiden olemassa olevien, ikäistemme, perheellisten ystävien kanssa pari kertaa vuodessa ja se riittää.



Useimmiten viikonloput kuluvat kyllä näiden perheellisten ihmisten kanssa, sillä sisaruksemme sekä ystävämme viettävät arkea yleensä perheiden kesken ja viikonloppuisin touhutaan porukalla jotain; mökkeillään, mennään pelaamaan minigolfia, grillataan, tehdään remonttia jonkun luona jne.



Mä olen sitä mieltä, että ilman kunnon vauvakuumetta ei kannata lapsia hankkia. Tai en ole ainakaan itse hankkinut, ja olen elämääni täysin tyytyväinen. Lapsia on lähipiirissä paljon ja kummilapsiakin 4. Heitäkin jos tapaa vaikka kerran kahdessa viikossa, niin se tekee 2 " lapsi-iltaa" viikossa ja riittää mulle aivan hyvin. Lopun aikaa voidaan sitten miehemme kanssa tehdä mitä halutaan.

Vierailija:

Silloin kun perheelliset ystävämme viettävät viikonloppua perheidensä kanssa, niin me vietämme viikonloppua keskenämme urheillen, vaellellen, leffassa käyden, ulkona syöden, vanhempiamme tavaten, kotia kunnostellen, matkustellen jne..

Eli sis olette vailla seuraa, yksin, keskenänne.

Jos teille on ok olla yksinäisiä, niin hyvä on. Mutta jos haluaisitte olla sosiaalisia, niin lapsettomaksi jättäytyminen ei ole hyvä asia.

Tiputte pois perhejuhlakuvioista ja yhteisissä illanvietoissakaan ilman lapsia teillä ei kohta enää ole mitään yhtiestä.

mun varmaan pitääkin kertoa yhdelle tutulle homopariskunnalle, etten voi olla heidän ystävänsä enää, koska he eivät aio koskaan hankkia lapsia.