Tehdäkö lapsi vai ei... Asiallisia vastauksia kiitos!!!

Mitä eniten pelkäät? Monesti kun samaa pohtivia naisia kuuntelee, he kuvittelevat, että heidän täytyy äitiyden myötä muuttua ihan toisiksi ihmisiksi. Kiinnostua naapurin lapsista, opetella leipomaan,luopua harrastuksistaan ja viettää lomat Puuhamaassa.



Totta kai lapsen saaminen muuttaa ihmistä, mutta ei se minä katoa minnekään. Elämä voi olla oman näköistä ja hyvän tuntuista myös lapsen kanssa.

Meillä on onneksi niin, ettei kumpikaan kaivata lasta. Elämä on täyttä ja hyvää näin, emme koe ette elämästä puuttuisi yhtään palasta. Mieti tarkkaan, että haluatko todella sitä lasta vai etsitkö vain itseäsi. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä tietenkään.

Tätä maapalloa vaivaa liikakansoitus.

Nykyään lasten " tekeminen" tuntuu aivan liian usein olevan jokin hirmuinen projekti, jota mietitään ja johon valmistaudutaan huolella. Ja tämä ei ole todellakaan mikään hyvä asia. Toki täytyy pohtia omia motiivejaan ja kykyään vanhemmuuteen, muttei liiaksi. Muuten jäisivät monelta lapset tekemättä.



Itselläni on 3 lasta, yksönen ja kaksoset, vanhin on kohta 4 vuotta. Voin sanoa, että missään työssä en ole joutunut venymään niin äärimmilleni kuin näiden lasten kanssa. Silti hermostun ja väsyn päivittäin, mutta annan siihen itselleni luvan. Rankkaa on ollut, mutta toisaalta olen tyytyväinen, että olen tähän rumbaan ryhtynyt. Ennen omia lapsia en juurikaan pitänyt lapsista ja tunsin itseni lähinnä vaivautuneeksi vieraitten lapsien seurassa. Nyt taas pidän kutakuinkin kaikista lapsista :-) Että näinkin voi käydä, akateemisesta uranaisesta kuoriutui monen mutkan ja väännön kautta perheenäiti, kaukana superista mutta riittävän hyvä kuitenkin.

Niin siis mun käsitys perhe-elämästä perustuu lähinnä siihen mitä olen nähnyt kavereillani joilla on lapsia, eli aika pitkälti pienten lasten ehdoilla mennään, mutta ei se nyt mitenkään väkinäiseltä elämältä vaikuta... siis vanhemmat kyllä ihan tuntuvat nauttivan lapsistaan ja elämästään. Toisaalta meidän ystävillä on asiat aika hyvin, ehkä keskimääräistä paremmin, on mahdollisuus saada lastenhoitoapua jne., useimmilla talous hyvässä kunnossa joten vanhempien ei tarvitse rahallisesti kauheasti kärvistellä lasten takia...



Ehkä pelkään eniten sitä, että olen yksinkertaisesti liian itsekäs ja mukavuudenhaluinen ihminen, jotta minusta voisi ikinä tulla hyvä äiti! Enkä halua olla huono ja katkera äiti joka vaan valittaa joka asiasta ja on tyytymätön ja onneton! Olen oikeasti aika hemmoteltu, olin vanhempieni ainoa lapsi ja asiat on elämässä yleensä menneet tahtoni mukaan. Paitsi nyt, kun olen elämästäni vähän pihalla... kun en oikein tiedä mitä tekisin.



En halua jäädä lapsettomaksi. Kyllä olen vilpittömästi sitä mieltä, että elämästä puuttuu jokin olennainen palanen ilman lapsia. Ja uskon että pitkällä tähtäimellä elämä on hauskempaa ja antoisampaa kun siihen kuuluu omia lapsia. / AP

Koskaan ei voi tietää etukäteen kuinka karuksi elämä muuttuu, kun sinulla on ne lapset. Mutta siinä vaiheessa ei voi enää perua. Liikaa kuulen näitä katkeroituneita äitejä työpaikallani. Lapset on vaan pitänyt tehdä ja sitten ei ollakaan tyytyväisiä, kun elämä menee lasten ehdoilla.

Vierailija:

Koskaan ei voi tietää etukäteen kuinka karuksi elämä muuttuu, kun sinulla on ne lapset. Mutta siinä vaiheessa ei voi enää perua. Liikaa kuulen näitä katkeroituneita äitejä työpaikallani. Lapset on vaan pitänyt tehdä ja sitten ei ollakaan tyytyväisiä, kun elämä menee lasten ehdoilla.

Elämästä voi tulla rikkaampaa lasten myötä, mutta monta ihanaa asiaa jää samalla myös pois. Kaikkea ei voi saada tietenkään.

Anna asian kypsyä, jos et ole asiaa tarkemmin pohtinut.

ei se lapsiasia eroa loppujen lopuksi elämän muista asioista juurikaan, enemmän katuu tekemättäjättämisiään kuin tekemisiään.



anna mennä, se rakkaus on tosi hienoa!