***Helmien keskiviikko***
Olen ollut pitkään poissa kuvioista erilaisten kiireiden vuoksi, joten en hirveästi voi kommentoida keskustelujanne. Pocolle kuitenkin syvä osanottoni! Ja pesukonekeskusteluun sen verran, että meillä on Gigantista ostettu kuivaava pesukone ja on ollut kyllä aivan huippu. Ei siis vie tilaa enempää kuin normaalikaan pesukone (asutaan kuusi henkeä kolmiossa, joten meille joka kuutiometri on kullan arvoinen *hymy*) mutta koneella saa myös kuivatuksi vaatteet. Suosittelen ainakin tutustumaan.
Omaan napaan. Juhannuksena tosiaan lähdettiin perheen kanssa viikon matkalla Tunisiaan. Oli aivan mahtavaa! Lämpöä oli kuumimpina päivinä peräti 50 astetta. Hieman pelotti miten kuumuuden kestän huonovointisuuden ja heikko-oloisuuden kanssa, mutta ei ollut mitään ongelmia. Ja edes lapset eivän valittaneet kertaakaan kuumuutta! Oli todella hieno viikko.
Raskaus alkaa näkyä (itselle) ja tuntua. Viikonloppuna en enää saanut vyötäni kiinni ilman, että olisi ahistanut vaikka raskauskiloja ei ole tullut yhtään lisää. Ja jotenkin kummasti maha painaa esim. vatsalla maatessa. Kivaa se on.
Tänään oli aivan järkyttävä päivä. Makasin lähes koko päivän, kun aina kun nousin ylös, niin hetken päästä meinasin pyörtyä. Lapset (4v ja 2v) minua aamulla syötti keittiön lattialle, kun en päässyt sieltä ylös, kun kesken aamupalanlaiton meinasi taju lähteä. Aika suloista.
Eka neuvolakäynti oli viime viikolla (alkuraskauden ultrassahan kävin jo ennen matkaa varmistaakseni että pikkuinen on oikeassa paikassa) ja np-ultra on meidän hääpäivänä, eli 24.7.
Nyt kömmin nukkumaan ja yritän taas jatkossa olla mukana paremmin.
-Possumunkki rv 10+0
Ihan alkuun Pocolle suurensuuret pahoittelut. Mulle kävi ensimmäisessä raskaudessani (2003) niin, että olin parin haamutestin jälkeen saanut lopulta verikokeesta positiivisen tuloksen. Ehdin siinä sitten käydä ekassa neuvolassakin ja viikot vierivät niin pitkälle, että olin menossa parin päivän päästä np-ultraan (viikkoja jo 12), kun alkoikin vuoto. Vuorokauden vuotelun jälkeen pääsin suoraan sairaalan ensiapuun, jossa todettiin, että raskaus on mennyt kesken, eikä alkio ollut kasvanut enää pitkään aikaan. Kaavinta-aika järjestyi heti seuraavalle päivälle ja epikriisissä todettiin, että löydös vastasi tuulimunaraskautta. Oli ihan kammottavaa luulla noin pitkään olevansa raskaana - oltiin jo ehditty kertoakin raskaudesta monelle. Itselläni suru raskauden yllättävästä loppumisesta kesti aika pitkään, mutta muutaman kuukauden päästä onneksi alkoi uusi raskaus, joka sujui hyvin loppuun saakka. Se olikin paras lääke suruun. Hyvä että menit sinne ultraan ajoissa. Toivon sulle kaikkea hyvää jatkossa!
Oma vointini on ollut aika karsea, enkä ole sen vuoksi oikein jaksanut tietokoneellakaan istua. Toki näin loma-aikaan kotosalla on muutenkin vähemmän aikaa olla koneella kuin töissä, jossa istun tän rakkineen ääressä aamusta iltaan. Täytyy sanoa, että ei ole kyllä aamupahoinvoinnista tietoakaan, vaan koko päivän on tosi kurja ja kuvottava olo. Mäkään en oksenna, mutta yökkäilen ihan koko ajan. Ei auta inkiväärit eikä oikein syöminenkään kuin pieneksi hetkeksi kerrallaan, jos nyt onnistun saamaan jotakin alas. Toivon todellakin, ettei tämä tällä kertaa jatku sinne viikolle 17 saakka, kuten kävi viimeksi.
Mies on ollut oikea enkeli: on ottanut päävastuun esikoisesta ja kodistakin ja suhtautuu niin ihanasti, että mulla on välillä ihan tippa silmässä. Itse en juuri kykene tekemään muuta kuin olemaan vaakatasossa. Väsymyskin painaa niin turkasesti. Viikonvaihteesta alkaen pitäisi lähteä erinäisille kesälomareissuille pitkin Suomenmaata. Voi kun tämä pahoinvointi edes vähän hellittäisi ennen sitä! Meillä nääs asuu isovanhemmat 500 ja 300 kilometrin päässä, joten pitkiä automatkoja on tiedossa.
Tästä muuten aasinsilta siihen esikoisen hoitoasiaan, kun synnytyksen aika koittaa. En todellakaan tiedä, miten menettelemme. Meillä on toki täällä ystäviä, mutta ei oikein ketään sellaista ystäväperhettä, jonka luokse esikoinen voisi ilman muuta mennä vaikka keskellä yötä. Kummiperheen kanssa voisi kyllä yrittää sellaista sopimusta viritellä - ja ennen kaikkea kyläillä entistä useammin, jotta esikoinen tottuisi. Meillä on kyllä myös ihana perhepäivähoitaja, ja uskoisin, että jos synnytys käynnistyy niin, että esikko on hoidossa, niin hoitopäivän venyminen iltaan järjestyisi. Omat vanhempani tai siskoni kyllä tarpeen vaatiessa ennättäisivät hätiin muutamassa tunnissa. Täytyy tuumia näitä, mutta tilanne on kyllä kiperä, kun isovanhemmat ja lähisukulaiset asuvat kaikki niin kaukana.
Mulla on muuten esikoisen kanssa tätä nykyä niin lyhyt pinna, että! Likka on kyllä aika säyseä tyyppi, mutta uhmaa pukkaa välillä kovastikin ja ekaa kertaa olen nyt viime aikoina ihan oikeasti joutunut raivostumaan tytölle. Harmittaa välillä sellainen, kun oikeasti olen sitä mieltä, että uhma on ihan hyvä juttu ja etenkin tuolle meidän peruskuuliaiselle tytölle tekee ihan hyvää vähän uhmata vanhempiaan. Mutta tässä olotilassa en vaan jaksa olla riittävän rakentava - hermot menee alituisesta temppuilusta, ei voi mitään. Onneksi mies on jaksanut tytönkin kanssa olla kärsivällisempi kuin minä.
Nyt täytyykin mennä ihmettelemään uinuvaa lapsosta, joka nukkuu tänä yönä ekaa kertaa jatkettavassa lastensängyssä. (Meillä siis tähän saakka pinnasänky käytössä.) Uupunut tyttö simahti kertaheitolla uuteen vuoteeseensa, mutta saapa nähdä, minkälainen show on luvassa jatkossa, kun tyttö tajuaa uuden sänkynsä suomat mahdollisuudet.;)
Rauhallista yötä kaikille!
Lumileopardi 9+2