Mitä iloa jotkut ihmiset saavat valehtelusta, josta heille ei ole edes mainittavampaa hyötyä?

Saa jollain tavalla kontrolloitua muita, se tunne on tärkeämpi kuin itse hyöty. Kaikesta valehtelevat haluavat piilottaa itsensä valehtelun taakse, ovat tyytymättömiä elämäänsä ja häpeävät itseään.

Kysy sitä medialta tai viestintätoimistolta (tai joiltain puolueilta vasemmalla varsinkin). Nuohan on täynnä nykyään porukkaa jotka voimaantuu voidessaan laukoa ilmiselviä valeita päin kansan naamaa.

Häpeän piilotusta tai itsetunnon kohotusta useimmiten. Usein tuollaisen "tavoitteettoman" valehtelun takana, jolla ei pyritä selkeään hyötyyn, on todella huono itsetunto ja syvä häpeä, jonka takia ei haluta näyttää todellista itseä muille vaan pyritään antamaan kuva jotenkin kiinnostavammasta tai paremmasta ihmisestä. Esim. äärimmäisen yksinäinen ihminen voi valehdella että on kavereita peittääkseen yksinäisyyden häpeän. 

Vierailija kirjoitti:

Saa jollain tavalla kontrolloitua muita, se tunne on tärkeämpi kuin itse hyöty. Kaikesta valehtelevat haluavat piilottaa itsensä valehtelun taakse, ovat tyytymättömiä elämäänsä ja häpeävät itseään.

Jotain tämän tyyppistä ajattelinkin tässä olevan. Se ihmetyttää kuitenkin, että valehtelu on niin läpinäkyvää, että uskooko valehtelija edes vastapuolenkaan uskovan, eli onko valehtelija todella tyhmä vai haluaako hän vastapuolenkin ymmärtävän että hän valehtelee.

Tapa vaan sylkeä omaa huonoa oloa toisten niskaan, tätäkin palstaa kun katsoo niin ei täällä ole mitään muutaku persu vasemmisto riitaa ja kaikki valehtelee 

Teidän täytyy ymmärtää että se on ihan sama mitä puolta te edustatte niin te olette silti kaikki sen paskan keskellä, eli teistä jokainen elää valheesta

Ei oo olemassa mitään 1 puolta kuka on oikeassa kaikesta vaikka yksinkertasen ihmisen onkin niin helppo aina ajatella :D

Ei siinä oo mitää muuta tarkotusperää ku se että tyhmät sylkee toistensa niskaa sillävälin kun fiksut hallitsee maailmaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa jollain tavalla kontrolloitua muita, se tunne on tärkeämpi kuin itse hyöty. Kaikesta valehtelevat haluavat piilottaa itsensä valehtelun taakse, ovat tyytymättömiä elämäänsä ja häpeävät itseään.

Jotain tämän tyyppistä ajattelinkin tässä olevan. Se ihmetyttää kuitenkin, että valehtelu on niin läpinäkyvää, että uskooko valehtelija edes vastapuolenkaan uskovan, eli onko valehtelija todella tyhmä vai haluaako hän vastapuolenkin ymmärtävän että hän valehtelee.

On olemassa paljon ihmisiä jotka uskovat mitä vain jos se esitetään tarpeeksi itsevarmasti.

Pysyy elämä jännänä

Kuuntelin kerran vieressä, miten kaveri selitti toiselle käyneensä eilen Prismassa Pirkon  (eli minun) kanssa ja ostettiin vihreät verhot. Oikesti kylläkin käytiin Citymarketissa toissapäivänä ja ostettiin punanen pöytäliina. Ei niinku mitään järkeä tuossa muunnellussa totuudessa. Tämän kaverin suusta olen useinkin kuullut ihan outoja juttuja, enkä usko puoliakaan mitä puhuu, koska niin moni asia, josta itse tiedän jotain, muuttuu matkalla niin paljon

Voiko foliohatusta tulla ihottumaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kerran vieressä, miten kaveri selitti toiselle käyneensä eilen Prismassa Pirkon  (eli minun) kanssa ja ostettiin vihreät verhot. Oikesti kylläkin käytiin Citymarketissa toissapäivänä ja ostettiin punanen pöytäliina. Ei niinku mitään järkeä tuossa muunnellussa totuudessa. Tämän kaverin suusta olen useinkin kuullut ihan outoja juttuja, enkä usko puoliakaan mitä puhuu, koska niin moni asia, josta itse tiedän jotain, muuttuu matkalla niin paljon

Mä teen tuollaista, kyseessä on muistin ja mieleenpalauttamisen ongelmat. Neurologinen ongelma siis, en sillä hetkellä kerta kaikkiaan muista asiaa tarkkaan, ehkä vähän sinnepäin, ja täytän muistin aukot jollain samantapaisella. Joskus muistan sitten myöhemmin miten se oikeasti oli, joskus en varmasti koskaan huomaa että tuli valehdeltua kun ei muistanut sillä hetkellä kun puhui miten se meni yksityiskohtia myöden.

A pimppi huijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kerran vieressä, miten kaveri selitti toiselle käyneensä eilen Prismassa Pirkon  (eli minun) kanssa ja ostettiin vihreät verhot. Oikesti kylläkin käytiin Citymarketissa toissapäivänä ja ostettiin punanen pöytäliina. Ei niinku mitään järkeä tuossa muunnellussa totuudessa. Tämän kaverin suusta olen useinkin kuullut ihan outoja juttuja, enkä usko puoliakaan mitä puhuu, koska niin moni asia, josta itse tiedän jotain, muuttuu matkalla niin paljon

Mä teen tuollaista, kyseessä on muistin ja mieleenpalauttamisen ongelmat. Neurologinen ongelma siis, en sillä hetkellä kerta kaikkiaan muista asiaa tarkkaan, ehkä vähän sinnepäin, ja täytän muistin aukot jollain samantapaisella. Joskus muistan sitten myöhemmin miten se oikeasti oli, joskus en varmasti koskaan huomaa että tuli valehdeltua kun ei muistanut sillä hetkellä kun puhui miten se meni yksityiskohtia myöden.

Ja ihan pokkana silti selität asioita, joiden oikeaa laitaa et muista?? Entä jos sovit treffit paikkaan x päivänä z kellonaikaan y. Muistako sen? Tai lupaat hoitaa jonkun jutun? Voiko sinuun luottaa ollenkaan???

Vierailija kirjoitti:

Häpeän piilotusta tai itsetunnon kohotusta useimmiten. Usein tuollaisen "tavoitteettoman" valehtelun takana, jolla ei pyritä selkeään hyötyyn, on todella huono itsetunto ja syvä häpeä, jonka takia ei haluta näyttää todellista itseä muille vaan pyritään antamaan kuva jotenkin kiinnostavammasta tai paremmasta ihmisestä. Esim. äärimmäisen yksinäinen ihminen voi valehdella että on kavereita peittääkseen yksinäisyyden häpeän. 

Tähän liittyy varmaan joidenkin tapa kertoa muille sattuneita asioita ominaan. Ja monella syy on vain se että kun itselle ei satu mitään, josta saisi hauskan tarinan kerrottavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeän piilotusta tai itsetunnon kohotusta useimmiten. Usein tuollaisen "tavoitteettoman" valehtelun takana, jolla ei pyritä selkeään hyötyyn, on todella huono itsetunto ja syvä häpeä, jonka takia ei haluta näyttää todellista itseä muille vaan pyritään antamaan kuva jotenkin kiinnostavammasta tai paremmasta ihmisestä. Esim. äärimmäisen yksinäinen ihminen voi valehdella että on kavereita peittääkseen yksinäisyyden häpeän. 

 

Tähän liittyy varmaan joidenkin tapa kertoa muille sattuneita asioita ominaan. Ja monella syy on vain se että kun itselle ei satu mitään, josta saisi hauskan tarinan kerrottavaksi.

Todella noloa kuunnella, kun joku selittää hänelle sattunutta juttua omanaan, kun olen sen saman tarinan mulle tapahtuneena kertonut hänelle viikkoa aikaisemmin...

Minua syytetään usein valehtelusta vaikken valehtele! Olen oikeastaan umpirehellinen niistä asioista mistä pitää olla. Se on aika kauheaa. En tiedä mitä teen väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kerran vieressä, miten kaveri selitti toiselle käyneensä eilen Prismassa Pirkon  (eli minun) kanssa ja ostettiin vihreät verhot. Oikesti kylläkin käytiin Citymarketissa toissapäivänä ja ostettiin punanen pöytäliina. Ei niinku mitään järkeä tuossa muunnellussa totuudessa. Tämän kaverin suusta olen useinkin kuullut ihan outoja juttuja, enkä usko puoliakaan mitä puhuu, koska niin moni asia, josta itse tiedän jotain, muuttuu matkalla niin paljon

Mä teen tuollaista, kyseessä on muistin ja mieleenpalauttamisen ongelmat. Neurologinen ongelma siis, en sillä hetkellä kerta kaikkiaan muista asiaa tarkkaan, ehkä vähän sinnepäin, ja täytän muistin aukot jollain samantapaisella. Joskus muistan sitten myöhemmin miten se oikeasti oli, joskus en varmasti koskaan huomaa että tuli valehdeltua kun ei muistanut sillä hetkellä kun puhui miten se meni yksityiskohtia myöden.

Ihan mielenkiinnosta, mitä teet työksesi?

En tiedä. Eräs ihminen valehteli virkaakantavalle ja jäi kiinni. Nyt siitä on lähteny tutkintapyyntö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kerran vieressä, miten kaveri selitti toiselle käyneensä eilen Prismassa Pirkon  (eli minun) kanssa ja ostettiin vihreät verhot. Oikesti kylläkin käytiin Citymarketissa toissapäivänä ja ostettiin punanen pöytäliina. Ei niinku mitään järkeä tuossa muunnellussa totuudessa. Tämän kaverin suusta olen useinkin kuullut ihan outoja juttuja, enkä usko puoliakaan mitä puhuu, koska niin moni asia, josta itse tiedän jotain, muuttuu matkalla niin paljon

Mä teen tuollaista, kyseessä on muistin ja mieleenpalauttamisen ongelmat. Neurologinen ongelma siis, en sillä hetkellä kerta kaikkiaan muista asiaa tarkkaan, ehkä vähän sinnepäin, ja täytän muistin aukot jollain samantapaisella. Joskus muistan sitten myöhemmin miten se oikeasti oli, joskus en varmasti koskaan huomaa että tuli valehdeltua kun ei muistanut sillä hetkellä k

Tuo on ihan kasvatuksellinen juttu.

Jos lapsuudessa on ollut perfektionistisia vaatimuksia, niin ihminen oppii ylitarkaksi. On ihan yleisesti tunnustettu juttu, että ankarat vanhemmat kasvattavat taitavimmat valehtijat.

Silloin ei vaan osaa toimia siellä "yläotsikon tasolla" eli kertoa käyneensä kaverin kanssa kaupassa ja täydentää lisää seuraavissa lauseissa. Sen sijaan keskittyy kuulostamaan täsmälliseltä ja vakuuttavalta, ja koska harvan kognitio toimii valokuvamuistin tasoisesti niin lopputulos on sen mukainen. 

Tuollaisia ihmisiä on todennäköisesti kasvatettu syyllistäen ja kuulustellen, vaadittu lapsen muistilta enemmän kuin mihin lapsi pystyy ja vahingossa opetettu lapsi tarinoimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kerran vieressä, miten kaveri selitti toiselle käyneensä eilen Prismassa Pirkon  (eli minun) kanssa ja ostettiin vihreät verhot. Oikesti kylläkin käytiin Citymarketissa toissapäivänä ja ostettiin punanen pöytäliina. Ei niinku mitään järkeä tuossa muunnellussa totuudessa. Tämän kaverin suusta olen useinkin kuullut ihan outoja juttuja, enkä usko puoliakaan mitä puhuu, koska niin moni asia, josta itse tiedän jotain, muuttuu matkalla niin paljon

Mä teen tuollaista, kyseessä on muistin ja mieleenpalauttamisen ongelmat. Neurologinen ongelma siis, en sillä hetkellä kerta kaikkiaan muista asiaa tarkkaan, ehkä vähän sinnepäin, ja täytän muistin aukot jollain samantapaisella. Joskus muistan sitten myöhemmin miten se oikeasti oli, joskus en varmasti koskaan huomaa että

Näin. Kun ei luoteta kerrottuun totuuteen, kannattaa valehdella jotain uskottavampaa.

Jotkut on vaan sellasia että juttu on parempi kun se on keksitty. Tarinoitsijoita.