Mistä johtuu että ADHD ynm. tapaukset lisääntyy koko ajan?

No, kun se ei ole mikään uskon asia, että saako diagnoosin liian helposti vai liian vaikeasti. Ajatelkaas, siellä on ihan ihmisiä töissä, resurssit ovat erilaisia jne., eli se vaihtelee. Jos joku uskoo, ettei vääriä diagnooseja ole, no, uskokoon, ja tulkoon valaisemaan heitäkin, jotka ovat oikeasti törmänneet väärään diagnoosiin (eli jonka ihka oikea lääkärisihminen on kumonnut). Kai sitten osaatte kertoa ihmisistä muitakin hienoja faktoja, joista he eivät ressukat itse ole tietoisia. Sama pätee tietysti toisinpäinkin: on ihan turha heitellä lonkalta uskomuksiaan, että kaikki adhd-tapaukset johtuvat kasvatuksesta. Maailmahan olisi kiva ja helppo paikka, jos asiat aina toimisivat tietyn kaavan mukaan, eikä ikinä olisi mitään poikkeuksia, mutta kun täällä tapahtuu aika ihmeellisiä asioita, halusi tai ei.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 22:50"]

Ja eihän nyt unohdeta taas sitä faktaa, että adhd on 70% periytyvä. Meillä jatkumo näkyy hyvin vahvana, suvussa on useampi aikuinen jolla on adhd.

Lapsilla EI ole lääkitystä (meillä kahdella lapsella adhd) ja arki sujuu melko hyvin kunhan arki on strukturoitu, ruoka-ajat on säännölliset, uni riittävää, ylimääräiset virikkeet minimoitu ja toiminta on selkeää ja ennakoitavissa. Tarkkaavaisuuden ongelmat ja impulssiherkkyys ovat silti osa ihan päivittäistä arkeamme ja otettava huomioon koko ajan. Koulu sujuu lapsilla kohtalaisesti tietyillä tuilla millä keskittymistä voidaan helpottaa ja ärsykkeitä vähentää, käytöshäiriöitä ei ole, oireyhtymä ei välttämättä näy ulkopuolisille vaan haittaa lähinnä lasta itseään.

Väittäisin, että monikaan teistä arvostelijoista ei jaksaisi pyörittää arkeamme niin säännöllisenä kuin se täytyy pitää. Kovaa työtä ja pään hakkaamista seinään tämä joskus on, koen hyvin loukkaavana tämän tasoiset keskustelut missä kaikki laitetaan vanhempien tai väärän ruokavalion syyksi.

[/quote]

"arki on strukturoitu, ruoka-ajat on säännölliset, uni riittävää, ylimääräiset virikkeet minimoitu ja toiminta on selkeää ja ennakoitavissa. " Tuohan on aivan normaalia lapsiperhe-elämää, miten ajattelet, että toiset lapsineen elävät? Juu, olen samaa mieltä, rankkaa on, kun ei voi tehdä mitä mieleen juolahtaa silloin kun juolahtaa. 

[/quote]

Niin kuin tuossa tosiaan olisi jotain erikoista! Tuohan on normaali lapsiperheen arki, jota luulin, että kaikki elävät. Onko tilanne kääntynyt ihan päälaelleen, että "normaali" tilanne on se että eletään kuin pellossa ja JOS lapset alkaa oireilla (jos sittenkään) yritetään pitää arki" strukturoituna"??? Noihan on ihan perusasioita, että lapselle taataan riittävä uni, päivärytmi ja rauhoittumista.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 22:50"]

Ja eihän nyt unohdeta taas sitä faktaa, että adhd on 70% periytyvä. Meillä jatkumo näkyy hyvin vahvana, suvussa on useampi aikuinen jolla on adhd.

Lapsilla EI ole lääkitystä (meillä kahdella lapsella adhd) ja arki sujuu melko hyvin kunhan arki on strukturoitu, ruoka-ajat on säännölliset, uni riittävää, ylimääräiset virikkeet minimoitu ja toiminta on selkeää ja ennakoitavissa. Tarkkaavaisuuden ongelmat ja impulssiherkkyys ovat silti osa ihan päivittäistä arkeamme ja otettava huomioon koko ajan. Koulu sujuu lapsilla kohtalaisesti tietyillä tuilla millä keskittymistä voidaan helpottaa ja ärsykkeitä vähentää, käytöshäiriöitä ei ole, oireyhtymä ei välttämättä näy ulkopuolisille vaan haittaa lähinnä lasta itseään.

Väittäisin, että monikaan teistä arvostelijoista ei jaksaisi pyörittää arkeamme niin säännöllisenä kuin se täytyy pitää. Kovaa työtä ja pään hakkaamista seinään tämä joskus on, koen hyvin loukkaavana tämän tasoiset keskustelut missä kaikki laitetaan vanhempien tai väärän ruokavalion syyksi.

[/quote]

"arki on strukturoitu, ruoka-ajat on säännölliset, uni riittävää, ylimääräiset virikkeet minimoitu ja toiminta on selkeää ja ennakoitavissa. " Tuohan on aivan normaalia lapsiperhe-elämää, miten ajattelet, että toiset lapsineen elävät? Juu, olen samaa mieltä, rankkaa on, kun ei voi tehdä mitä mieleen juolahtaa silloin kun juolahtaa. 

[/quote]

Niin kuin tuossa tosiaan olisi jotain erikoista! Tuohan on normaali lapsiperheen arki, jota luulin, että kaikki elävät. Onko tilanne kääntynyt ihan päälaelleen, että "normaali" tilanne on se että eletään kuin pellossa ja JOS lapset alkaa oireilla (jos sittenkään) yritetään pitää arki" strukturoituna"??? Noihan on ihan perusasioita, että lapselle taataan riittävä uni, päivärytmi ja rauhoittumista.

[/quote]

Niin, jokainen tietysti tulkitsee lukemansa omalla tavallaan.

Kirjoitin, että arki sujuu melko hyvin kunhan struktuuri on tiukka. Ja että tarkkaavaisuuden ongelmat ja impulssiherkkyys ovat osa päivittäistä arkeamme ja otettava huomioon koko ajan. Kannattaa lukea alkuperäinen teksi ajatuksella ennen kun kommentoi.

Lisäksi muistutan, että meillä on kyse kouluikäisistä lapsista. 

Normaalisti lapsen kasvaessa tietty jousto lisääntyy. Arkirytmi pitää toki olla, mutta esim. yhden illan valvominen ei sekoita seuraavaa viikkoa kuten meillä käy.

Ehkä et nyt tavoita sitä mitä yritän tuoda esiin, en jaksa tämän enempää diagnoosejamme tai arkeamme perustella. Itselläni on kuitenkin melko laaja vertailupohja siihen miten eri-ikäiset lapset toimivat ja näen sen eron kun vertaa omiin lapsiini. Myös omassa perheessämme on lapsia joilla ei ole adhd:ta joten vertailu onnistuu myös oman perheen sisällä.

Nyt lopetan tämän keskustelun omalta osaltani ja lähden nauttimaan auringosta.

Ja eihän nyt unohdeta taas sitä faktaa, että adhd on 70% periytyvä. Meillä jatkumo näkyy hyvin vahvana, suvussa on useampi aikuinen jolla on adhd.

Lapsilla EI ole lääkitystä (meillä kahdella lapsella adhd) ja arki sujuu melko hyvin kunhan arki on strukturoitu, ruoka-ajat on säännölliset, uni riittävää, ylimääräiset virikkeet minimoitu ja toiminta on selkeää ja ennakoitavissa. Tarkkaavaisuuden ongelmat ja impulssiherkkyys ovat silti osa ihan päivittäistä arkeamme ja otettava huomioon koko ajan. Koulu sujuu lapsilla kohtalaisesti tietyillä tuilla millä keskittymistä voidaan helpottaa ja ärsykkeitä vähentää, käytöshäiriöitä ei ole, oireyhtymä ei välttämättä näy ulkopuolisille vaan haittaa lähinnä lasta itseään.

Väittäisin, että monikaan teistä arvostelijoista ei jaksaisi pyörittää arkeamme niin säännöllisenä kuin se täytyy pitää. Kovaa työtä ja pään hakkaamista seinään tämä joskus on, koen hyvin loukkaavana tämän tasoiset keskustelut missä kaikki laitetaan vanhempien tai väärän ruokavalion syyksi.

Ikävää että tämä theari on varmaan jo kuivunut kasaan. Olisin vain ollut kiinostunut

juuri tästä havainnosta. Minulla itselleni on jo pitkään ollut näppituntuma siitä, että

ADHD tapauksia on enemmän kuin ennen. Itse en muista omalta kouluajaltani yhtään

ainoata.

Näen työssäni kuinka moni lapsi syö lääkkeitä ADHDn hoitoon. Määrä on lisääntynyt kymmenen vuoden aikana huimasti. Suomessa uskotaan että ensisijaista on lääkitys ja tuki, mm. Ranskassa eno puolet vähemmän ADHD-tapauksia. Näen että ihan tavallisilla ja ei häiritsevilläkin vilkkailla lapsilla on lääkitys, mutta vanhemmuus rempallaan. 

Omalla lapsella on ADHD-piirteitä mutta en missään vaiheessa ole halunnut hänelle lääkitystä. Rajat, rakkaus, läsnäolo ja Ben Furmanin opit ovat auttaneet meitä huimasti, ja nyt meillä asuu koulussa hyvin pärjäävä itseään hillitsemään pystyvä viidesluokkalainenKolmannella luokalla tämä sama lapsi heittäytyi koulussa lattialle huutamaan jos opettaja ei heti päässyt nähtävää neuvomaan.

Vanhemmuus rempallaan, ja sen sijaan että perhettä autettaisiin ja/tai lapsen traumoja hoidettaisiin, on helpompaa vain lääkitä lapsi. Ns. oikeita ADHD tapauksia on vain pieni osa diagnoosin saaneista.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 17:11"]

Vanhemmuus rempallaan, ja sen sijaan että perhettä autettaisiin ja/tai lapsen traumoja hoidettaisiin, on helpompaa vain lääkitä lapsi. Ns. oikeita ADHD tapauksia on vain pieni osa diagnoosin saaneista.

[/quote]

Perusteluja kiitos!

Kerropa vielä, että onko sinulla käsitystä siitä miten diagnoosipolku kulkee? 

Me, heikompi sosiaalinen aines nyt vaan ollaan niin huonoja vanhempia :)

Tuossa olikin hyvä huomio, että koulumaailma itsessään on nykyisin levotonta. Olikohan se eilen, kun tänne yhteen ketjuun kirjoitin nykykoulusta sen, että ennestään rauhallinen poikani muuttui koulussa selvästi levottomammaksi, mitä en ole ihmetellyt yhtään. Ei siis ole ollenkaan vilkkaimmasta päästä, mutta kun ekaluokalla lukkari vaihteli jatkuvasti, oli paljon retkiä ja lähes joka päivä jotain muutoksia, kyllä siinä levottomaksi muuttuu melko väkisinkin. Kolmannella luokalla on ollut paljon jämptimpi meno, suorastaan tylsän kuuloinen, mutta pojalleni se on sopinut paljon paremmin. Hän ei ole siis mikään adhd (no asperger-piirteinen kyllä jossain määrin, mutta ei niin paljon, että olisi tutkimuksia tarvittu), vaan ihan tavallinen lapsi, joka on kyllä liikunnallinen ja siten toiminnallinen, mutta joka ei rakasta jatkuvaa hössötystä ja muutoksia. 

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 17:11"]

Vanhemmuus rempallaan, ja sen sijaan että perhettä autettaisiin ja/tai lapsen traumoja hoidettaisiin, on helpompaa vain lääkitä lapsi. Ns. oikeita ADHD tapauksia on vain pieni osa diagnoosin saaneista.

[/quote]

ADHD-lääke on siitä metka, että se ei toimi jos ei ole keskittymishäiriötä. Jos ei ole ADD/ ADHD:ta ja ottaa lääkettä, seurauksena on hyvin ADHD tyyppiset oireet, touhua riittää eikä meinaa millään pysyä paikoillaan. ADHD "potilas" puolestaan pääsee hetkeen kiinni ja pystyy syvään keskittymiseen.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 17:11"]

Vanhemmuus rempallaan, ja sen sijaan että perhettä autettaisiin ja/tai lapsen traumoja hoidettaisiin, on helpompaa vain lääkitä lapsi. Ns. oikeita ADHD tapauksia on vain pieni osa diagnoosin saaneista.

[/quote]

Perusteluja kiitos!

Kerropa vielä, että onko sinulla käsitystä siitä miten diagnoosipolku kulkee? 

[/quote]

On käsitystä. Olen nähnyt sellaisenkin tapauksen, jossa diagnoosipolku kulki niin, että kokeiltiin Ritalinia, ja diagnoosi tuli lähinnä siltä pohjalta että koettiin lääkkeen auttavan. Siksi toiseksi ympäristötekijöillä on usein aivan valtavan suuri merkitys lasten ylivilkkauteen ja keskittymisvaikeuksiin, ja jos hoidossa keskitytään näihin tekijöihin, niin "ADHD":kin saattaa hävitä. Ja ihan niin kuin yllä jo mainittiin, prevalenssissa on käsittämättömän suuria eroja eri maiden välillä, eikä tunnu oikein uskottavalta että tietyissä maissa oltaisiin vain taitavampia tekemään diagnooseja. Enemmänkin niin, että mitä enemmän diagnoosiin ja lääkityksen ihmeitä tekevään voimaan uskotaan, sitä enemmän niitä tapauksia löytyy.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2008 klo 19:59"]

Tossa 45min ohjelmassa oli aika hurjia lukuja, mutta mistä tää johtuu että ylivilkkautta on nykyään niin paljon. Mä olen käsittänyt että noissa kuitenkin on joku lievä neurologinen vamma taustalla.

[/quote]

Meilläkään ei ollut kuin yks ylivilkas luokalla, kun muut oli tarkkiksella

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 20:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 17:11"]

Vanhemmuus rempallaan, ja sen sijaan että perhettä autettaisiin ja/tai lapsen traumoja hoidettaisiin, on helpompaa vain lääkitä lapsi. Ns. oikeita ADHD tapauksia on vain pieni osa diagnoosin saaneista.

[/quote]

ADHD-lääke on siitä metka, että se ei toimi jos ei ole keskittymishäiriötä. Jos ei ole ADD/ ADHD:ta ja ottaa lääkettä, seurauksena on hyvin ADHD tyyppiset oireet, touhua riittää eikä meinaa millään pysyä paikoillaan. ADHD "potilas" puolestaan pääsee hetkeen kiinni ja pystyy syvään keskittymiseen.

[/quote]

Tai sitten ei. Ne lääkkeet helpottavat itsesäätelyä kaikilla.

Ihmisaines degeneroituu. Seuraava sukupolvi on aina edellistä huonompi.

Meillä yksi lapsista saa ADHD tyyppisiä oireita tietyistä ruoka-aineista. Esimerkiksi E472C jota käytetään joissakin margariineissa ym. saa lapsen tosi levottomaksi eikä lapsi kykene keskittymään eikä olemaan paikallaan. Jos ruokavalio on kunnossa niin lapsi on rauhallinen ja todella hyvä keskittymään.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:56"]

Näen työssäni kuinka moni lapsi syö lääkkeitä ADHDn hoitoon. Määrä on lisääntynyt kymmenen vuoden aikana huimasti. Suomessa uskotaan että ensisijaista on lääkitys ja tuki, mm. Ranskassa eno puolet vähemmän ADHD-tapauksia. Näen että ihan tavallisilla ja ei häiritsevilläkin vilkkailla lapsilla on lääkitys, mutta vanhemmuus rempallaan. 

Omalla lapsella on ADHD-piirteitä mutta en missään vaiheessa ole halunnut hänelle lääkitystä. Rajat, rakkaus, läsnäolo ja Ben Furmanin opit ovat auttaneet meitä huimasti, ja nyt meillä asuu koulussa hyvin pärjäävä itseään hillitsemään pystyvä viidesluokkalainenKolmannella luokalla tämä sama lapsi heittäytyi koulussa lattialle huutamaan jos opettaja ei heti päässyt nähtävää neuvomaan.

[/quote]

Tunnen adhd-aikuista ja kaikki ovat sanoneet, että lääkitys helpottaa heidän elämää. Jokaiselle diagnoosi on ollut helpotus, koska se on selittänyt heille sen aistiyliherkkyyden ja miksi esim. hälinässä kaikki hajoaa. Kuten eräs kaveri sanoi, että ottaa lääkkeen, että pystyy perheen kanssa menemään uimahalliin, koska siellä on niin paljon eri aistittavia asioita, että hänelle tulee paha olo

Eli jos Ritalinia ottaa kuka tahansa, niin on pirteämpi ja huomio- ja keskittymiskyky paranee.

Kaikesta voi aina syyttää tshernobyliä.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=111

"ADHD-potilaita – niin lapsia kuin aikuisiakin – tutkittaessa on löydetty suuri määrä eri ravintoaineiden puutoksia, vaikka heidän ruokavalionsa ei välttämättä eroa terveiden ruokavaliosta. Erityisesti ADHD:ssa nayttää olevan puutetta omega-3-rasvahapoista, vaikka niiden saanti ravinnossa ei poikkea muiden lasten saannista, osoittaa kanadalainen tutkimus. Puutoksen syynä ADHD-lapsilla ovat entsyymitoiminnan häiriöt, erityisesti rasvahappoja muuntavissa desaturaaseissa."