Mistä johtuu että ADHD ynm. tapaukset lisääntyy koko ajan?

Kahden adhd-lapsen äiti kommentoi vielä sen verran, että adhd: n perinnöllisyys selittää myös sen, että moni adhd-lapsi on ehkä "huonolla hoidolla". Vanhempi, jolla on adhd, ei välttämättä kykene tarjoamaan oireilevalle lapselle sitä struktuuria mitä hän tarvitsee, sillä suurin osa vanhemmista on itsekin diagnosoimattomia ja normaali arki on heillekkin vain selviytymistä arjen haasteista.

Itse väitän, että jos aikuisten diagnosointi ja hoito saataisiin kuntoon, helpottuisi myös hyvin monien lasten elämä. 

Adhd: n diagnosointi on Suomessa lapsen kengissä. Tutkimusten mukaan esim. vankeustuomiota suorittavista aikuisista isolla osalla (en muista prosentteja) on diagnosoimaton adhd. Adhd: n liitännäisenä kulkee myös monenlaisia oppimisvaikeuksia ja psyykkisiä ongelmia mitkä korostuvat varsinkin silloin kun diagnoosia tai hoitoa ei ole tarjolla.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:39"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:21"]

"Ei kannata välittää palstaspedejen kirjoituksista. Jos oikeasti tietäisi asiasta ei tommosia kehtaisi kirjoitella."

Valitettavasti tiedän ihan liikaa siitä, kuinka laiminlyödyille lapsille annetaan kaikennäköisiä diagnooseja kuten ADHD tai autismi. Mutta tästähän ei siis mitä ilmeisemmin ole kyse yllä kirjoittaneen perheessä.

[/quote]

Kerrotko vielä miten se diagnoosi auttaa vain laiminlyötyjä lasta? Ja miten laiminlyötyjä lapsi ylipäätään saa diagnoosin? Diagnoosin saaminen on tod. Siis liian vaikeaa. Uskonkin että kuulut mikkos-sarjaan.

[/quote]

Täh? Jos lapsen oireet johtuvat esimerkiksi laiminlyönnistä, silloin ADHD tai autismi on väärä diagnoosi.

[/quote]

Niin, miten se väärä diagnoosi auttaa lasta? Ja ADHD-lääkkeetkö auttaa laiminlyötiin? 

[/quote]

Ei, kun sitä väärää diagnoosia tai lääkitystä väärään diagnoosiin ei pitäisi antaa. Laiminlyötÿ lapsi tarvitsee toisenlaista apua.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:55"]

Kahden adhd-lapsen äiti kommentoi vielä sen verran, että adhd: n perinnöllisyys selittää myös sen, että moni adhd-lapsi on ehkä "huonolla hoidolla". Vanhempi, jolla on adhd, ei välttämättä kykene tarjoamaan oireilevalle lapselle sitä struktuuria mitä hän tarvitsee, sillä suurin osa vanhemmista on itsekin diagnosoimattomia ja normaali arki on heillekkin vain selviytymistä arjen haasteista.

Itse väitän, että jos aikuisten diagnosointi ja hoito saataisiin kuntoon, helpottuisi myös hyvin monien lasten elämä. 

Adhd: n diagnosointi on Suomessa lapsen kengissä. Tutkimusten mukaan esim. vankeustuomiota suorittavista aikuisista isolla osalla (en muista prosentteja) on diagnosoimaton adhd. Adhd: n liitännäisenä kulkee myös monenlaisia oppimisvaikeuksia ja psyykkisiä ongelmia mitkä korostuvat varsinkin silloin kun diagnoosia tai hoitoa ei ole tarjolla.

[/quote]

Aivan loistavan viisaita sanoja! Lisään tähän vielä itsetunnon menetyksen joka seuraa siitä jatkuvasta negasta jota koulusta tulee, ja sitä tulee nykyään Wilman aikana ADHD-pojalle paljon. Itsetuntohan siinä menee vaikka kuinka yrittää niin ADHDn päässä on kaikki yhtä sekamelskaa. 

Suosittelen kaikkia hakemaan apua ajoissa. Meillä lääkitys ja koulu ja kaikki muukin sujuu kuin unelma, ennen lääkettä ei opiskelusta tullut mitään, negaa tuli joka päivä. Nyt tulee pelkkää kiitettävää;)

Tohtori Tolosen tutkimuslinkeissä olitiin saatu hyviä tuloksia E-EPAN suotuisasta vaikutuksesta, kun raskausaikana syö E-EPAA, ehkäisee adhd.ta.

Ootteko muistaneet syödä vitamiinia?

Ko.vitamiini vaikuttaa muutenkin suotuisasti mm.keskittymiskykyyn.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 22:50"]

Ja eihän nyt unohdeta taas sitä faktaa, että adhd on 70% periytyvä. Meillä jatkumo näkyy hyvin vahvana, suvussa on useampi aikuinen jolla on adhd.

Lapsilla EI ole lääkitystä (meillä kahdella lapsella adhd) ja arki sujuu melko hyvin kunhan arki on strukturoitu, ruoka-ajat on säännölliset, uni riittävää, ylimääräiset virikkeet minimoitu ja toiminta on selkeää ja ennakoitavissa. Tarkkaavaisuuden ongelmat ja impulssiherkkyys ovat silti osa ihan päivittäistä arkeamme ja otettava huomioon koko ajan. Koulu sujuu lapsilla kohtalaisesti tietyillä tuilla millä keskittymistä voidaan helpottaa ja ärsykkeitä vähentää, käytöshäiriöitä ei ole, oireyhtymä ei välttämättä näy ulkopuolisille vaan haittaa lähinnä lasta itseään.

Väittäisin, että monikaan teistä arvostelijoista ei jaksaisi pyörittää arkeamme niin säännöllisenä kuin se täytyy pitää. Kovaa työtä ja pään hakkaamista seinään tämä joskus on, koen hyvin loukkaavana tämän tasoiset keskustelut missä kaikki laitetaan vanhempien tai väärän ruokavalion syyksi.

[/quote]

Älä käsitä väärin. En minä ainakaan väittänyt, että AINA olisi vanhemmissa vikaa, tai että ADHD:ta ei ole olemassakaan. Pointtinani oli, että turhan usein annetaan lapselle ADHD diagnoosi, vaikka ongelma piileekin ihan muualla. Ja se on minusta väärin.

Teidän perheelle nostan vain hattua siitä, että jaksatte pyörittää arkea ja pitää sen ennakoitavana ja strukturoituna!

[/quote]

Ja sillä diagnoosillako tilanne sitten paranee jos syy on jossain muualla? Et tunne asiaa näemmä lainkaan, lääke ei auta jos syy on jossain muualla, sekä ei esim. turruta tai piristä mitenkään ADHD potilasta.

[/quote]

Ahaa. Tässä vähän infoa lääkkeestä:

"If people without attention deficit take Ritalin, the brain effects are similar to mild stimulant: increased alertness, attentiveness and concentration. When normal subjects in clinical trials were given Ritalin to study its effects on the brain, study participants reported some feelings of euphoria and a sense of well-being."

"Ritalin affects the brain by improving concentration, decreasing distraction, focusing attention and improving mental abilities."

http://www.brainhealthandpuzzles.com/brain_effects_of_ritalin.html

Eli vaikka syy ongelmiin olisikin joku muu kuin ADHD, lääkeellä hyvinkin voi olla positiivisiksi koettuja vaikutuksia. Eri asia sitten on, onko ok lääkitä keskushermostoa stimuloivilla lääkkeillä lapsia joiden ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä eikä neurologisesta häiriöstä. Minusta ei.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 22:50"]

Ja eihän nyt unohdeta taas sitä faktaa, että adhd on 70% periytyvä. Meillä jatkumo näkyy hyvin vahvana, suvussa on useampi aikuinen jolla on adhd.

Lapsilla EI ole lääkitystä (meillä kahdella lapsella adhd) ja arki sujuu melko hyvin kunhan arki on strukturoitu, ruoka-ajat on säännölliset, uni riittävää, ylimääräiset virikkeet minimoitu ja toiminta on selkeää ja ennakoitavissa. Tarkkaavaisuuden ongelmat ja impulssiherkkyys ovat silti osa ihan päivittäistä arkeamme ja otettava huomioon koko ajan. Koulu sujuu lapsilla kohtalaisesti tietyillä tuilla millä keskittymistä voidaan helpottaa ja ärsykkeitä vähentää, käytöshäiriöitä ei ole, oireyhtymä ei välttämättä näy ulkopuolisille vaan haittaa lähinnä lasta itseään.

Väittäisin, että monikaan teistä arvostelijoista ei jaksaisi pyörittää arkeamme niin säännöllisenä kuin se täytyy pitää. Kovaa työtä ja pään hakkaamista seinään tämä joskus on, koen hyvin loukkaavana tämän tasoiset keskustelut missä kaikki laitetaan vanhempien tai väärän ruokavalion syyksi.

[/quote]

Älä käsitä väärin. En minä ainakaan väittänyt, että AINA olisi vanhemmissa vikaa, tai että ADHD:ta ei ole olemassakaan. Pointtinani oli, että turhan usein annetaan lapselle ADHD diagnoosi, vaikka ongelma piileekin ihan muualla. Ja se on minusta väärin.

Teidän perheelle nostan vain hattua siitä, että jaksatte pyörittää arkea ja pitää sen ennakoitavana ja strukturoituna!

[/quote]

Ja sillä diagnoosillako tilanne sitten paranee jos syy on jossain muualla? Et tunne asiaa näemmä lainkaan, lääke ei auta jos syy on jossain muualla, sekä ei esim. turruta tai piristä mitenkään ADHD potilasta.

[/quote]

Ahaa. Tässä vähän infoa lääkkeestä:

"If people without attention deficit take Ritalin, the brain effects are similar to mild stimulant: increased alertness, attentiveness and concentration. When normal subjects in clinical trials were given Ritalin to study its effects on the brain, study participants reported some feelings of euphoria and a sense of well-being."

"Ritalin affects the brain by improving concentration, decreasing distraction, focusing attention and improving mental abilities."

http://www.brainhealthandpuzzles.com/brain_effects_of_ritalin.html

Eli vaikka syy ongelmiin olisikin joku muu kuin ADHD, lääkeellä hyvinkin voi olla positiivisiksi koettuja vaikutuksia. Eri asia sitten on, onko ok lääkitä keskushermostoa stimuloivilla lääkkeillä lapsia joiden ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä eikä neurologisesta häiriöstä. Minusta ei.

[/quote]

Tuskinpa kukaan lääkäri antaa lääkereseptiä jos ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä, joten huolesi lienee turha.

"Tuskinpa kukaan lääkäri antaa lääkereseptiä jos ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä, joten huolesi lienee turha."

Heh heh. Joo.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 01:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 22:50"]

Ja eihän nyt unohdeta taas sitä faktaa, että adhd on 70% periytyvä. Meillä jatkumo näkyy hyvin vahvana, suvussa on useampi aikuinen jolla on adhd.

Lapsilla EI ole lääkitystä (meillä kahdella lapsella adhd) ja arki sujuu melko hyvin kunhan arki on strukturoitu, ruoka-ajat on säännölliset, uni riittävää, ylimääräiset virikkeet minimoitu ja toiminta on selkeää ja ennakoitavissa. Tarkkaavaisuuden ongelmat ja impulssiherkkyys ovat silti osa ihan päivittäistä arkeamme ja otettava huomioon koko ajan. Koulu sujuu lapsilla kohtalaisesti tietyillä tuilla millä keskittymistä voidaan helpottaa ja ärsykkeitä vähentää, käytöshäiriöitä ei ole, oireyhtymä ei välttämättä näy ulkopuolisille vaan haittaa lähinnä lasta itseään.

Väittäisin, että monikaan teistä arvostelijoista ei jaksaisi pyörittää arkeamme niin säännöllisenä kuin se täytyy pitää. Kovaa työtä ja pään hakkaamista seinään tämä joskus on, koen hyvin loukkaavana tämän tasoiset keskustelut missä kaikki laitetaan vanhempien tai väärän ruokavalion syyksi.

[/quote]

Älä käsitä väärin. En minä ainakaan väittänyt, että AINA olisi vanhemmissa vikaa, tai että ADHD:ta ei ole olemassakaan. Pointtinani oli, että turhan usein annetaan lapselle ADHD diagnoosi, vaikka ongelma piileekin ihan muualla. Ja se on minusta väärin.

Teidän perheelle nostan vain hattua siitä, että jaksatte pyörittää arkea ja pitää sen ennakoitavana ja strukturoituna!

[/quote]

Ja sillä diagnoosillako tilanne sitten paranee jos syy on jossain muualla? Et tunne asiaa näemmä lainkaan, lääke ei auta jos syy on jossain muualla, sekä ei esim. turruta tai piristä mitenkään ADHD potilasta.

[/quote]

Ahaa. Tässä vähän infoa lääkkeestä:

"If people without attention deficit take Ritalin, the brain effects are similar to mild stimulant: increased alertness, attentiveness and concentration. When normal subjects in clinical trials were given Ritalin to study its effects on the brain, study participants reported some feelings of euphoria and a sense of well-being."

"Ritalin affects the brain by improving concentration, decreasing distraction, focusing attention and improving mental abilities."

http://www.brainhealthandpuzzles.com/brain_effects_of_ritalin.html

Eli vaikka syy ongelmiin olisikin joku muu kuin ADHD, lääkeellä hyvinkin voi olla positiivisiksi koettuja vaikutuksia. Eri asia sitten on, onko ok lääkitä keskushermostoa stimuloivilla lääkkeillä lapsia joiden ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä eikä neurologisesta häiriöstä. Minusta ei.

[/quote]

Tuskinpa kukaan lääkäri antaa lääkereseptiä jos ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä, joten huolesi lienee turha.

[/quote]

No en usko, että se ihan turha on, ikävä kyllä. Jotkut lääkärit/psykiatrit ovat aika lääkeuskovaisia ja/tai pitävät kaikkia tunne-elämän ja mielenterveydenongelmia vain jostain poikkeavista aivokemioista tai perinnöllisistä tekijöistä johtuvina. Tällöin ei tule kartoitettua näitä ympäristötekijöitä kovinkaan tarkasti.

Sama ilmiö näkyy myös muidenkin vaivojen ja ryhmien suhteen, eli psyykenlääkkeiden käyttö on kasvanut aivan valtavasti ja niitä määrätään joskus aika huolettomasti.

44 jatkaa. Ongelmana on, että lapsi saattaa oireilla aika samalla tavalla, oli syynä sitten neurologiset häiriöt (johtuen vaikka perintötekijöistä tai  synnytyksen aikaisista komplikaatioista) tai laiminlyönti ja muut perheen ongelmat. Kun oireiden perusteella aletaan pykäämään diagnoosia ja tekemään hoitosuunnitelmaa, niin selitystä voi siis hakea useammalta suunnalta. Usein näin tehdään, ja se on hyvä, mutta ihan liian usein jätetään tärkeitä osa-alueita huomioimatta.

Juuri yksi päivä tuli telkusta kemikaaliohjelma, varmasti vielä nähtävillä netistä. Siinä kerrottiin että ADHD yms. johtuu näistä kemikaaleista. Kannattaa katsoa ohjelma!

Miten selitätte sen, että stimuloiva "huume" rauhoittaa ADHD- ihmisen? Siis jos on kasvatuksen aiheuttamaa eikä neurologinen vaiva.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 01:32"]

"Tuskinpa kukaan lääkäri antaa lääkereseptiä jos ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä, joten huolesi lienee turha."

Heh heh. Joo.

[/quote]

Kirjoitinkin jo jollain numerolla lähipiirini tapauksesta, jossa lapsi sai autismin kirjon diagnoosin, joka purettiin, kun ympäristötekijät muuttuivat suotuisaan suuntaan. Kyllä se lääke oli aika ykkösenä niissä "hoidoissa" mitä lapsi sai. Ja kun diagnoosi purettiin, purettiin tietysti lääkityskin. En missään nimessä ajattele, että esim. suurin osa diagnooseista on vääriä, mutta tuossa tapauksessa se selvästi oli. Ymmärrän kyllä adhd-lasten vanhempien ärsyyntymisen, jos adhd:ta pidetään vain ja ainoastaan kasvatuksen tuotoksena, kun se siis voi olla aivan geneettinen juttu. MUTTA  sitä en ymmärrä, että hyökkäätte täydellä tykistöllä, jos joku sanoo, että OSA diagnooseista on vääriä. Mikä logiikka siinä on? Jos minulla on oikea migreenidiagnoosi, pystyn ymmärtämään, että joillain diagnoosi on väärä, ei se ole mikään loukkaus minua kohtaan. Luulen, että tuolla asenteella teette hallaa ihan niille omille lapsillenne, koska ainakin täällä av-palstalla monista "adhd-suvuista" saa suorastaan aggressiivisen vaikutelman. Typerät yleistykset tyyliin "kaikki adhd:t on kurittomia penskoja" voi varmaan sivuuttaa ihan vastaamattakin, kuten samantyyliset viestit muissakin ketjuissa.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:46"]

Ikävää että tämä theari on varmaan jo kuivunut kasaan. Olisin vain ollut kiinostunut

juuri tästä havainnosta. Minulla itselleni on jo pitkään ollut näppituntuma siitä, että

ADHD tapauksia on enemmän kuin ennen. Itse en muista omalta kouluajaltani yhtään

ainoata.

[/quote]

Mä muistan lapsia, jotka nyt olisivat varmaan saaneet jonkun diagnoosin. 

Yksi oli sellainen, että se ei pystynyt leikkimään muiden lasten kanssa ollenkaan ja puhui ihan outoja. Ei ikinä katsonut silmiin, vaan vilkuili hassusti. Hänen kanssaan ei koskaan voinut puhua "normaalisti", vaan hän höpötti vain omiaan. Hän ei pystynyt kirjoittamaan koulussa aineita ja se ainoa esitelmä, jonka opettaja pyysi hänet tekemään - hän ei pystynyt ollenkaan, vaan loikkasi pulpetin päälle ja alkoi kirkua. Me olimme silloin 11v ja viidennellä luokalla. Hän siirtyi silloin meidän kouluun.

Hän oli tosi kömpelö ja hassu, häntä jotkut lapset yrittivät kiusata, mutta hän ei tajunnut siitä mitään, ja kun häneltä yritti kysyä jotain, hän jorisi ihan omia juttujaan, joilla ei ollut mitään tekemistä sinun kommenttiesi kanssa. 

Myöhemmin ajattelin, että hän oli varmaan jossain määrin autistinen. Hänelle kai jotenkin mukautettiin aineita, koska siihen ainekirjoitukseen hän ei tosiaan pystynyt.

Sitten oli yksi poika, joka ei koskaan oppinut oikein kaikkia äänteitä ja jolla oli vitosia todistus täynnä jo ala-asteella, kun numerot tuli kuvaan. Hän ei koskaan päässyt peruskoulusta, vaan lopetti sen kesken käytyään vajaa 2v. Hän meni suoraan koulun penkiltä kadulle käyttämään huumeita ja en ihmettelisi, jos olisi jo kuollut. Hän ei koskaan saanut mitään tukiopetusta, mutta olisi varmaan sitä tarvinnut.

Hänellä oli kaveri, joka ei tahtonut pysyä nahoissaan tunneilla, eikä oikein keskittynyt hyvin mihinkään. Hänellä oli myös niitä vitosia todistuksessa. Hän oli uhmakas, vilkas ja valehteli, varasti luokkakavereiltaan - eli tarkkana sai olla. Alakoulussa hän kiusasi, nipisteli ja löi, mutta yläkoulussa ei enää. Hän siirtyi rikollis-huumeuralle koulun jälkeen, mutta pääsi myöhemmin kuiville. Hänellä olisi varmaan ollut se ADHD. 

Sitten oli yksi kolmas poika, joka ei tahtonut oikein pysyä nahoissaan, mutta hän olisi varmaan ollut vain hyperaktiivinen, ei tarkkaavaisuusongelmainen. Hän on taiteellisella uralla nykyään, esiintyvä taiteilija, vielä nyt viisikymppisenä kuin dynamiittipötkö. 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 01:32"]

"Tuskinpa kukaan lääkäri antaa lääkereseptiä jos ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä, joten huolesi lienee turha."

Heh heh. Joo.

[/quote]Mistäs se lääkäri tietäisi niistä ympäristötekijöistä?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 01:32"]

"Tuskinpa kukaan lääkäri antaa lääkereseptiä jos ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä, joten huolesi lienee turha."

Heh heh. Joo.

[/quote]Mistäs se lääkäri tietäisi niistä ympäristötekijöistä?

[/quote]

Tästä viimeisestä kommentista juuri huomaa, että ei tiedetä yhtään mikä prosessi pitää käydä läpi ennnen kun adhd diagnoosin saa tai lääkitystä edes harkitaan. Kyllä siinä vaiheessa tiedetään täysin perheen taustat, millainen perhe on kyseessä. Ollaan käyty psykologoilla sun toisilla. Meillä myös erinnäiset perhekoulutukset, joissa adhd lasten vanhemmille koulutusta miten lapsen kanssa pärjätään, toimintaterapiat jne, jne. jne. Meillä tämä koko prosessi ennen adhd diagnoosia ja lääkekokeilua kesti 5 kokonaista vuotta!  Nyt on lääkettä kokeiltu ja meidän tapauksessa tuli niin pahat sivuvaikutukset, että lääkettä ei jatkossa missään nimessä käytetä. 

Kaikki, siis aivan jokainen tapaamani "adhd-lapsi" koulumaailmassa on tullut perheistä, joissa ei ole osattu laittaa rajoja riehumiselle, huomionhakuisuudelle, nukkumiselle, syömiselle, pelaamiselle tai tv:n katselulle. 

Nämä lapset vastaavat kun ei kysytä, puhuvat ja pyörivät pulpeteissaan tai touhuavat omiaan kotoa tuomillaan paperihahmoilla, leluilla tai kännyköillä. Häiritsevät opetusta jatkuvalla syötöllä. Tämä taas aiheuttaa joissakin oppilaissa passivoitumista ja turtumista. Kuka jaksaa seurata irrationaalista kaaosta tunti toisensa perään? 

En ole lääkäri, mutta on surullista seurata lääkityksen leviämistä yhä nuoremmille lapsille. Vanhempia ei patisteta elämäntaparemonttiin. Voihan sitä kokeilla elämää ilman pelejä ja tv:täkin vaikkapa puolivuotta, katsoa rauhoittuuko lapsi?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 01:32"]

"Tuskinpa kukaan lääkäri antaa lääkereseptiä jos ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä, joten huolesi lienee turha."

Heh heh. Joo.

[/quote]Mistäs se lääkäri tietäisi niistä ympäristötekijöistä?

[/quote]

Tästä viimeisestä kommentista juuri huomaa, että ei tiedetä yhtään mikä prosessi pitää käydä läpi ennnen kun adhd diagnoosin saa tai lääkitystä edes harkitaan. Kyllä siinä vaiheessa tiedetään täysin perheen taustat, millainen perhe on kyseessä. Ollaan käyty psykologoilla sun toisilla. Meillä myös erinnäiset perhekoulutukset, joissa adhd lasten vanhemmille koulutusta miten lapsen kanssa pärjätään, toimintaterapiat jne, jne. jne. Meillä tämä koko prosessi ennen adhd diagnoosia ja lääkekokeilua kesti 5 kokonaista vuotta!  Nyt on lääkettä kokeiltu ja meidän tapauksessa tuli niin pahat sivuvaikutukset, että lääkettä ei jatkossa missään nimessä käytetä. 

[/quote]

Adhd-diagnoosin saa helposti. Riittää, kun vanhemmat valittavat asiasta lääkärille ja opettaja vahvistaa asian. "että kyllä se niku-petteri tosiaan täällä koulussakin on niiiiiin levoton" tämä riittää. 

"taustojen" selvittäminen on keskustelua huoltajan kanssa (tämän sana on tässä laki). Eli taustat ovat juuri sellaiset kun huoltaja "maalaa" ne olemaan. "meidän niku-petteri pelaa vain 1/2 tuntia päivässä" vaikka todellisuudessa määrä on about 10 tuntia. jne.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 01:32"]

"Tuskinpa kukaan lääkäri antaa lääkereseptiä jos ongelmat johtuvat ympäristötekijöistä, joten huolesi lienee turha."

Heh heh. Joo.

[/quote]Mistäs se lääkäri tietäisi niistä ympäristötekijöistä?

[/quote]

Tästä viimeisestä kommentista juuri huomaa, että ei tiedetä yhtään mikä prosessi pitää käydä läpi ennnen kun adhd diagnoosin saa tai lääkitystä edes harkitaan. Kyllä siinä vaiheessa tiedetään täysin perheen taustat, millainen perhe on kyseessä. Ollaan käyty psykologoilla sun toisilla. Meillä myös erinnäiset perhekoulutukset, joissa adhd lasten vanhemmille koulutusta miten lapsen kanssa pärjätään, toimintaterapiat jne, jne. jne. Meillä tämä koko prosessi ennen adhd diagnoosia ja lääkekokeilua kesti 5 kokonaista vuotta!  Nyt on lääkettä kokeiltu ja meidän tapauksessa tuli niin pahat sivuvaikutukset, että lääkettä ei jatkossa missään nimessä käytetä. 

[/quote]

No, entä jos lapsi asuu äidillään, jolla on vuosikausia ollut mielenterveysongelmia? Äiti oli hyvin huolestunut lapsen voinnista, pyysi ja sai apua, lapselle diagnoosin ja lääkityksen, perheelle massiiviset tukitoimet. Oireet hävisivät, kun äiti häipyi kuvioista. Taitava persoonallisuushäiriöinen osasi pyörittää terveys- ja sosiaalialan ihmisiä ihan oman mielensä mukaan. Miten ihmeessä asiantuntijat olisivat osanneet epäillä äidin pyrkimyksiä, kun hän itse oli niin huolestunut lapsesta, oli päällisin puolin Välittävä Äiti? Onko ne asiantuntijat yleensä kotona kärpäsenä katossa vakoilemassa perheen vuorovaikutusta? Eikä lapsi tietenkään osannut sanoa, että "tällaista meillä oikeasti on", koska ei lapsi osaa objektiivisesti analysoida perheensä toimintaa, ja äiti oli taitavasti istuttanut häneen sairauden tunnon "olet erilainen kuin muut, yritän vain auttaa sinua". Että tällainen oli tämä minun tietämäni pitkä ja huolellinen prosessi. Toivottavasti muilla paremmin!

T: se, jonka lähipiirin lapsi sai autismin kirjon diagnoosin

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 22:50"]

Ja eihän nyt unohdeta taas sitä faktaa, että adhd on 70% periytyvä. Meillä jatkumo näkyy hyvin vahvana, suvussa on useampi aikuinen jolla on adhd.

Lapsilla EI ole lääkitystä (meillä kahdella lapsella adhd) ja arki sujuu melko hyvin kunhan arki on strukturoitu, ruoka-ajat on säännölliset, uni riittävää, ylimääräiset virikkeet minimoitu ja toiminta on selkeää ja ennakoitavissa. Tarkkaavaisuuden ongelmat ja impulssiherkkyys ovat silti osa ihan päivittäistä arkeamme ja otettava huomioon koko ajan. Koulu sujuu lapsilla kohtalaisesti tietyillä tuilla millä keskittymistä voidaan helpottaa ja ärsykkeitä vähentää, käytöshäiriöitä ei ole, oireyhtymä ei välttämättä näy ulkopuolisille vaan haittaa lähinnä lasta itseään.

Väittäisin, että monikaan teistä arvostelijoista ei jaksaisi pyörittää arkeamme niin säännöllisenä kuin se täytyy pitää. Kovaa työtä ja pään hakkaamista seinään tämä joskus on, koen hyvin loukkaavana tämän tasoiset keskustelut missä kaikki laitetaan vanhempien tai väärän ruokavalion syyksi.

[/quote]

"arki on strukturoitu, ruoka-ajat on säännölliset, uni riittävää, ylimääräiset virikkeet minimoitu ja toiminta on selkeää ja ennakoitavissa. " Tuohan on aivan normaalia lapsiperhe-elämää, miten ajattelet, että toiset lapsineen elävät? Juu, olen samaa mieltä, rankkaa on, kun ei voi tehdä mitä mieleen juolahtaa silloin kun juolahtaa.

Tuo asenne, että ahdh-oireet johtuvat huonoista kotioloista ja puuttuvasta rajojenvedosta, on sellaisten ihmisten puhetta, joilla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta. Ylivilkas adhd-lapsihan saattaa hyvinkin näyttää käytökseltään juuri sellaiselta huonosti kasvatetulta kauhukakaralta, on ehkä seurattu sivusta tälläisen lapsen käytöstä ja vedetty siitä muka viisaat johtopäätökset, kuvitellaan tietävänsä miten asia on. Vaikka tosiasiassa usein se on juuri päinvastoin, nimenomaan tälläisen lapsen kasvattamiseen on panostettu ja käytetty aikaa ja vaivaa.

Itse olen kahden normaalin ja yhden adhd-oireisen lapsen äiti, ja Luoja yksin tietää miten paljon olen työstänyt asioita nimenomaan tuon adhd:n kanssa!  Silti lopputuloksena on se, että normaalit lapset käyttäytyvät normaalisti ilman sen suurempaa panostusta, ja se poikkeava lapsi käyttäytyy kuin kauhukakara.

En usko myöskään tuohon, että adhd-diagnoosin saisi nykyään helposti, saatikka että lääkitys aloitettaisiin köykäisin perustein jotta "vanhemmat pääsisivät helpommalla", tuohan on ihan täyttä paskaa. Omalla(kin) lapsella on ollut vuosien prosessi ensinnäkin saada kukaan ammattikasvattaja kiinnostumaan niistä ongelmista, mitä lapsen kanssa on ollut jo vuosien ajan, ja diagnoosissa ollaan vasta alkutekijöissään, lääkityksestä ei ole ollut vielä edes puhetta.