Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon niin väsynyt tähän rakentamiseen!!
05.07.2007 |
Jo pelkästään tienvarsiilmoitus raksamessuista saa mut toivottomuuden partaalle (valmiista ja kauniista taloista sekä pihoista) ja vajaan vuoden vanha avioliitto on lähes karilla pelkästä vapaa ajan puutteesta.
Kaksi vuotta on nyt taloa ja pihaa pykätty pystyyn, ensimmäisestä itse sahatusta lankusta lähtien ja mä en enää vaan jaksa. Näen oikeasti painajaisia tiilien kantamisesta ja tosi elämässä töiden jälkeen odottaa viidettä räkätautiaan peräperään huutava taapero ja lopun yötä odottava raksa ja hiessä punnerrus.
Jos voisi palata ajassa taakse, en koskaan enää suostuisi muuhun kuin pakettitaloon. En tiedä miksi ihmeessä tätä edes kirjoitan tänne, täältä saa ihmisiltä kuitenkin vaan pelkää negatiivista arvostelua ja haukkua lasten kasvatuksesta.
Kommentit (66)
ei riitä sinnepäin sutaisu, mutta tarkoitan sitä että lillukan varsiin ei pidä sotkeuta eikä alkaa saivartelemaan asioilla millä ei ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vaan todettu että nyky-nössöillä pitäs olla arki aina niin helppoo ja kepeetä ja tämän illuusion rakentaminen rikkoo aika helposti.
On totuttu aina valmiiseen, niin ruokien, vaatteiden, asumisen ja kaiken suhteen. Sit jos pitää ponnistella raksalla niin alkaa ahdistamaan henkisesti.
Näillä tavoilla ja periaatteilla ei selviäisi 50-luvun Suomessa yhtä viikkoa kun pitäs jo mennä hirteen.
Oma pappani rakensi talon ja kävi samaan aikaan töissä. Lapsia oli kolme. Talosta saatiin ala-kerta valmiiksi eikä neliöitä ollut paljon, sitten pappa kohta jo kuolikin. Ja muutama vuosi sen jälkeen kuoli myös äitini äiti. Talo jäi keskeneräiseksi ja kohta se sitten jouduttiin jo myymään.
Mutta mistä sinä tiedät, onko 50-luvulla alkanut ahdistamaan henkisesti, kun on ollut talon rakennus. Todennäköisesti on, aivan samoin kuin nykyäänkin. Entisaikoina ei vain ole PUHUTTU niistä asioista. Jokainen on hakannut yksinään omaa päätänsä seinään. Nykyisin me voimme täällä netissäkin tuskailla yhdessä näitä asioita, joita on ennen tuskailtu yksin.
Rakennus voi olla lapsillekin rankkaa. Eivät näe isää paljon, ja äiti on stressaantunut. Muistan kun oma isäni rakensi ensimmäistä omaa taloamme kun olin lapsi, ja kuinka inhosin sitä. Piti koulun jälkeen mennä auttamaan, siivoamaan, tiilejä kantamaan sun muuta. En tiennyt muutettaisiinko sinne ikinä, vai eroaisivatko nuo ennen sitä, tai loppuisivatko rahat. Minusta se oli kamalin vuosi ikinä.
Alue: Aihe vapaa
pelkkä ajatuskin tuskaa tuottaa jos tää rakentaminen ei tähän päätykään joskus tahtoo mennä sormi suuhun ...