Mä oon niin väsynyt tähän rakentamiseen!!
Jo pelkästään tienvarsiilmoitus raksamessuista saa mut toivottomuuden partaalle (valmiista ja kauniista taloista sekä pihoista) ja vajaan vuoden vanha avioliitto on lähes karilla pelkästä vapaa ajan puutteesta.
Kaksi vuotta on nyt taloa ja pihaa pykätty pystyyn, ensimmäisestä itse sahatusta lankusta lähtien ja mä en enää vaan jaksa. Näen oikeasti painajaisia tiilien kantamisesta ja tosi elämässä töiden jälkeen odottaa viidettä räkätautiaan peräperään huutava taapero ja lopun yötä odottava raksa ja hiessä punnerrus.
Jos voisi palata ajassa taakse, en koskaan enää suostuisi muuhun kuin pakettitaloon. En tiedä miksi ihmeessä tätä edes kirjoitan tänne, täältä saa ihmisiltä kuitenkin vaan pelkää negatiivista arvostelua ja haukkua lasten kasvatuksesta.
Kommentit (66)
Mekin rakennamme itse, mutta emme ole aikatauluttaneet projektia mitenkään. Ei me kylläkään lankkuja itse tehty, mutta koko talo kuitenkin.
Teemme taloa kun jaksamme. Nyt vuosi pakerrettu ja lapsiakin on. Jos on huono päivä tai fiilikset niin olemme kotona. Kyllä kai tuo on valmis puolen vuoden päästä tai sitten ei. Ihan sama. Kyllä sinne joskus päästään asumaan :)
aikatauluttaa isot asiat.
Ja jossainhan sitä pitää myös asua ja tehdä vuokrasopimukset tms. Enkä minä ainakaan viitsinyt maksaa kahdesta asunnosta turhaan vaan sen takia, että löperyyttäni en saa elämääni organisoitua.
aikatauluhahmotelma jo ihan hankintojenkin takia. Mutta ei liian kireetä
Me teemme kaiken melkein itse, joten ei mene ammattimiehille palkkaa. Se vuokra on tosi pieni osa tässä projekstissa. Ja kk irtisanomisaika. Joten mikä on ongelma?
Meidän perheelle tämä aikatauluton tapa ollut paras. Ja näyttäähän tuo valmistuvan. Toki meidän piti alkuunsa jokin aika sanoa, mutta sanottiinkin heti 2vuotta ja voi mennä enempikin :) Ei saa hoppuilla. Siinä kärsisi koko perhe.
Kukin tyylillään, mutta yleensä tarvii muuraria, sähkäriä yms niin täytyy nyt osata joku aikataulu niillekkin heittää milloin tarvitaan niiden työpanosta. Niillä on muutakin tekemistä eivätkä ne kotona odottele milloin sinne meidän raksalle pääsee. Ja sit jos myyvät itsensä toisaalle niin etsi taas uudet tekijät
siitähän tämäkin ketju lähti kun ei tule valmista eikä homma lopu " koskaan" :-)
meillä oli määräaikainen asunto. Tällä alueella ei myöskään todellakaan ole liiemmälti vuokra-asuntoja tarjolla!
Ja kun asutaan hyvällä alueella pääkaupunkiseudulla, vuokrat on ehkä myös vähän toista luokkaa kuin muualla.
Mutta meillä se ei ole ongelma. Kyllä jos siis asian osaa, niin alkaa jossain vaiheessa ymmärtämään, että milloin on syytä se sähkäri paikalle kutsua. On meillä kyllä tuttuja mm. niillä putkimies ja sähkäri-aloilta, joten ei tule ongelmia sieltä suunnalta. Ja kyllä tämä valmistuu tämä meidän projekti. Meillä ei ole vain mitään tarkkaa aikataulua, että esim. jouluksi pakko päästä muuttaa.
Nyt mieheni eka kerran sanoi eka kerran arvion, että oooikein karkea arvio, että kuopuksen synttäreille päästään uuteen kotiin eli marraskuulle. Minä siihen, että menkööt vaikka kesään.
Ja kyllä siis ehkä ap:llä se ressi tulee just siitä, että liikaa odotetaan sitä että valmistuu. Pitää ajatella, että ihanaa talo on jo tässä vaiheessa...
meinaatte itse tehdä niin maaliskuusta jouluun on liian lyhyt aika edes haaveilla! Eli sen saa sovinnolla unohtaa. Me teimme ekan talon 90% itse ja aikaa meni tasan vuosi paketin tulosta eikä talo vieläkään ollut täysin valmis mutta muuttokunnossa hyvinkin.
Itse tehden (siis meillä tarkoitti minä, mies ja appi illat, lomat ja vlt) 1,5v on realistinen tavoite.
Minä en kestä tuollaista velttoa notkumista. Missään asiassa. Asioiden pitää hoitua, niillä pitää olla aikataulut ja osuutensa pitää hoitaa.
Jotkut saa stressiä notkumisesta, toiset siitä että eivät saa notkua.
Asenne on tärkein! teki sitten tyylillä tai toisella, niin sitä se on kiinni miten asioihin suhtautuu. Täydellisyyttä ei kannata vaatia eikä odottaa; varsinkaan rakentamis aikataulun eikä budjetin suhteen.
ja en todellakaan ymmärrä mikä siinä olisi se parisuhteen koetinkivi?
Olen asiaa paljon miettinyt, että mitä me ollaan tehty toisin kuin ne monet rakennusaikana eronneet pariskunnat.
Yhteistä vapaa-aikaa meillä ei ole ollut vuosiin ja minä olen pyörittänyt yksin meidän arkea eli rakennusaika ei ole poikennut normaalista mitenkään. Vastaan on tullut paljon ongelmia raksalla, vastaavamme mukaan enemmän kuin 10:llä raksalla yhteensä, nekään ei parisuhdetta ole keikuttaneet, se on se asenne varmaan.
Ollaan sanattomasti jaettu hommat raksalla, minä siivoan lasten kanssa päivällä, hoidan raksalle syötävää ja juotavaa, hankin rakennusmateriaalit ja mies rakentaa. Jos ongelmia ilmenee, nin selvitän sitten niitä.
Eihän siihen pääse, jos ei siihen pyri!
Meillä valmistui kaikki etuajassa, halvemmalla kuin arvioimme. Sen takia että laskelmamme olivat realistiset, mutta kunnianhimoiset ja niistä myös pidimme kiinni.
32
Mutta ehkä se jollekin on sitä. Me edetään vain päivä kerrallaan. Jos muksut on känkkäränkkänä, me pidetään kotipäivä. Välillä tehdään enempi ja välillä vähempi. Ei tämä välttämättä kaikille käy tämä tyyli, sitä en ole väittänyt, mutta hyvä vaihtoehto se on.
Meille tuli muutama vuosi sitten paketti valmille perustuksille maaliskuussa ja kevyesti muutettiin jouluksi. Itse asiassa jo 2 kk ennen joulu muutettiin. Niin ja meille tuli paketti sillai että ulkokuori oli viimeistelyjä vaille valmis. Sisäpuolen hommat hoidettiin itse
Tämä siis sillein että sisusta oli valmis. Ulkopuolella hommaa riitti kyllä sit seuraavana kesänä.
Moni kun ajattelee muuttavansa jouluksi kun laittavat vasta toukokuussa kuokkaa maahan, se ei onnistu
lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmat, eikä lastenkasvatuskaan todellakaan mene päivä kerrallaan.
Koulupaikankin panin hakuun, kun esikoinen oli vuoden - ja myös sain sellaisen - lottovoittoon verrattavissa täälläpäin, eikä kyllä tulisi notkumalla!
" Se koira älähtää johon kalikka kolahtaa" :)
Taitaa perhe olla melkoisissa vaikeuksissa!
Vierailija:
lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmat, eikä lastenkasvatuskaan todellakaan mene päivä kerrallaan.Koulupaikankin panin hakuun, kun esikoinen oli vuoden - ja myös sain sellaisen - lottovoittoon verrattavissa täälläpäin, eikä kyllä tulisi notkumalla!
Ei todellakaan olla vaikeuksissa, miten niin? Mulla on toteutunut kaikki, mitä suunnittelin noin 10-vuotiaana, ja yli odotusten. Niin perheen, omaisuuden, uran, koulutuksen kuin muunkin suhteen.
Yleensä vaikeuksissa on kyllä ne päivä kerrallaan -eläjät. Niinhän kertoo jo vanha, vanha tarina muurahaisesta ja heinäsirkasta.
38
upea talo, paljon omaisuutta, erittäin tyytyväinen, saa toteuttaa itseään niin töissä kuin kotonakin - piti mm. hoitovapaita (koska mulla hyvä palkka, mahdollista myös näin päin), yhdessä oltu 24 vuotta. Älykäs ja kunnianhimoinen.
Kaksi lasta, jotka meidän ja suvun silmäteriä, tyytyväisiä ja tasapainoisia, terveitä, kauniita ja fiksuja. Älykkäitä ja kunnianhimoisia.
En nyt ihan keksi mitä ajat takaa??
38
On voimia aivan erilailla kun ei kaikkea hötkellä yhteen putkeen; tontin hankinnasta ja suunnittelusta rakentamiseen
Kun perustukset ja maatyöt tekee nyt kesällä ja alkusyksyllä niin siitä ens vuoden rakentamisajasta on sitten kuukausi tai kaksi pois.
Tuntuu huomattavan paljon helpommalta ens keväänä! Ja saa tekijöitä paremmin kun on muita edellä