Oletko sinä kadottanut lapsesi jossain yleisellä paikalla (vrt. puuhamaa)? Miten se tapahtui?

löytyi sitten onneksi hyllyjen välistä

Lapsi olikin muuttanut mielensä ja kipittänyt minun & vauvan perään, mutta ei löytänytkään meitä enää, enkä minä huomannut hänen tulevan kahvilaan. Minä siis luulin että lapsi on isänsä kanssa, mies luuli että lapsi on kanssani.

Parinkymmenen minuutin kuluttua totuus sitten selvisi, ja se oli kyllä kamalista kamalin tunne. Katselimme hetken ympärillemme, ja kun lasta ei näkynyt, teimme ilmoituksen laivan henkilökunnalle. Lasta kuulutettiin, henkilökunnalle annettiin ilmoitus kadonneesta lapsesta. Siitä noin vartin kuluttua lapsi tuotiin infoon, hän oli ollut istumassa toisen ravintolan (ei siis se kahvila jossa minä ja vauva olimme) ikkunalaudalla katsomassa lokkeja ja veneitä, ja sanonut hänet löytäneelle tädille että ootan tässä vaan äitiä :) Onneksi hän ei itkenyt tai panikoinut, me vanhemmat itkettiin jälkeenpäin.

joo kuusamon citymarkettiin. Lähdin tytön kanssa carolsin vessaan ja luulin pojan jääneen isän kanssa parkkipaikalle. Täytimme vesisäiliöt, (olimme menossa telttailemaan) ja vasta n 20 min kuluttua kun palasimme parkkipaikalle, niin totuus paljastui. Juoksimme citymarkettiin jossa poika 2v istui vartijan sylissä tyytyväisenä, olivat kuulemma kuuluttaneet vanhempia koko sen 20min ajan. ihmetelleet miks vanhemmat ei tuu. POika oli iloinen, heh.



Sama poika katosi hulluilla päivillä saman ikäisenä. Juoksimme ihmisten osoittelujen suuntaan. joku sanoi että oli mennyt rullaportaisiin, joku että ihan muualle se pikkupoika meni. löytyi kuitenkin ihan läheltä tyytyväisenä.

Nyt alkaa olla ne iät, kun se lähtee juoksemaan karkuun ja on pieni tutkimusmatkailija. Huijui, se olisi kamalaa.

Eikä suostunut tulemaan millään keinoin, kantaminen ei ollut mahdollista joten sanoin että jää siihen sitten ja lähdin kävelemään hieman eteenpäin. Katselin vaatteita kun yhtäkkiä lasta ei näkynytkään missään. Kierrettiin koko paikka läpi, pieni myymälä. Ei löytynyt mistään. Kävin ulkonakin katsomassa. Paniikki iski jo kun autotie vieressä. Sitten tuli pelästyneenä myyjän kanssa. He etsivät myös

Lapsi, 2v. lähti isänsä kanssa ostamaan kanttiinista kahvia. Isänsä jäi juttelemaan jonkun kanssa ja tuoli vastasi häntä jalkaan, isä kuvitteli pojan olevan siinä. Todellisuudessa poika oli lähtenyt seikkailemaan.

Järjestyksenvalvojat ja kaikki tuttavat etsivät poikaa hallista ja parkkipaikoilta, poika löytyi katsomasta naisten peliä hallin toisesta päästä.

Nukutin kuopusta puun varjossa, esikoistyttö, reilu 3-v., leikki parin metrin päässä hiekkalaatikolla. Käänsin esikoiselle selän n. 20 sekunnin ajaksi, kun keskityin huutavaan kuopukseen, ja sillä välin tyttö oli kadonnut ihmistungoksen keskelle. Tunne, joka silloin valtaa, on aivan kamala! Juoksin päättömänä sinne tänne lastani huutaen, mutta en löytänyt häntä. Lopulta hän käveli vastaan jonkun naisen kanssa, joka oli tarjoutunut auttamaan tyttöäni. Ehti olla kadoksissa n. viisi minuttia (elämäni pisimmät minuutit!).

vierelläni. Nuorempi on kerran säikäyttänyt minut. Hän seisoi vieressäni ja yhtäkkiä häntä ei näkynyt, oli vain lähtenyt käveleen Prisman hyllyjen väliin. Esikoinen ei koskaan lähtenyt noin pienenä luotani, vaan oli kiinni kyljessä kuin iilimato. Kuopus on näemmä vähän vähemmän arka.



Aina olen kuitenkin löytänyt lapseni ihan omin voimin. Esikoinen on jo viisivuotias ja kertaamme aina ennen kauppareissua, mitä tehdä jos häviää. Esim. jos jää hissiin/hissistä eikä vanhemmat pääsekään samalla oven aukaisulla. Olen kerran nähnyt tilanteen, jossa ruuhkabussista laskeutui ensin pieni poika (ehkä 6v) autosta ja ovet lämähti kiinni ennen kuin äiti ehti ulos. Vaikka kuinka huusimme kuskille (oli niin ahdasta, ettei mahtunut juoksemaan kuskin luo), hän ei kuullut ja pysähtyi vasta seuraavalla pysäkillä... En tiedä kuinka paniikissa poika oli, mutta ilmeisesti äitinsä löysi hänet ihan ehjänä, sillä paikallislehdessä ei ollut mitään asiasta - onneksi.

Meillä on lapsia neljä, ja samalla reissulla oli mukana myös kaksi settiä isovanhempia. Kaikki kuvittelivat, että vaunuja lykki joku muu, kunnes viimein kokoonnuttiin ja vaunut puuttuivat...

ja minuutin sisällä tuli kuulutus että lapsi löytynyt se ja se paita päällä. Täytyy sanoa että siellä toiminta oli todella nopeaa. Sen jälkeen lapsi istui tavaraosassa kärryssä vaikka ei saisi =)

Vierailija:

Meillä on lapsia neljä, ja samalla reissulla oli mukana myös kaksi settiä isovanhempia. Kaikki kuvittelivat, että vaunuja lykki joku muu, kunnes viimein kokoonnuttiin ja vaunut puuttuivat...

Ikää oli tuolloin 3v.



Ei auttanut vaikka olin aivan vieressä. Pojan ei tarvinnut kuin päästä yhden vaatetelineen taakse niin en enää nähnyt mihin suuntaan hän siitä lähti, kun oli tietenkin niin lyhyt.

Muutaman minuutin oli hukassa ja minä olin aivan hädissäni. En vielä ehtinyt mennä kuulutusta tekemään, kun näin tutut kengät sovituskopin alta ja sieltä se poika sitten löytyi. Puhuttiin kyllä pitkään siitä, että piilosta ei leikitä kaupassa.



Poika tulikin aika pitkän ajan sen jälkeenkin rattaissa kauppaan. Muuten ei edes mukaan otettu.

Mentiin hissillä ylimpään eli neljänteen kerrokseen, jossa huoneemme oli. Kun oltiin tultu ulos hissistä, poika juoksikin yllättäen takaisin hissiin, jonka ovet sulkeutuivat ja hissi lähti alaspäin. Toinen meistä meni portaita ja toinen hissillä etsimään. Poika löytyi sitten hotellin allasalueelta juttelemasta suomalaisen vanhemman pariskunnan kanssa. Mutta esim. hissiin oli tullut kaksi suomalaista äitiä lapsineen, kun meidän poika oli sieltä yksin tullut ulos, eivätkä he tehneet mitään. Siinä vaiheessa vaan kun etsittiin poikaa, niin nämä sanoivat, että joo sieltä hissistä tuli yksin pieni poika ulos., kun he menivät hissiin.

Oltiin kahdestaan kahvilassa ja olin palauttamasa tarjotinta. Lapsi luikahti sillä välin salamannopeasti johonkin ja kadotin näköetäisyyden. Oli mennyt kauppaan katselemaan leluja.

Siinä oli aika paljon vartijoita ja muutama poliisipartiokin koiran kanssa etsimässä. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Ensimmäisen kerran huvipuistossa. Jätin lapsen pöytään ystäväni ja hänen lapsensa kanssa siksi aikaa kun vein tarjottimen pois. Lapsi hävisi sillä aikaa ulos. Jouduin ihan paniikkiin, enkä oikein osannut tehdä mitään. Onneksi ystävä löysi hänet leikkipaikalta, josta itsekin häntä ensin etsin, mutta en nähnyt.



Toisella kertaa oltiin kaupassa, jossa lapsi koko ajan juoksenteli. Käskin tulla viereen kävelemään, koska kärryissä oli vauvakin. Ottaessani vauvan ruokia hyllyltä lapsi taas katosi seuraavan hyllyn taakse. Mutta eipä sitten enää löytynytkään sieltä. Nappasin vauvan kärryistä syliin ja lähdin kassoille sanomaan, että kuuluttaisivat lasta ja tarkkailisivat, ettei livahda ulos. Lasta etsi koko henkilöstö, mutta kesti aikansa ennen kuin lapsi löytyi. Onneksi kaupassa on sellainen kolikolla toimiva helikopteri, johon lapsi meni. Kävin sieltä katsomassa, mutta ei vielä silloin ollut siellä. Kyllä olin kauhuissani ja pelkäsin, että nyt joku on sen siepannut tai että on lähtenyt ulos autojen sekaan seikkailemaan..



Kummallakaan kerralla lapsi ei edes säikähtänyt. Ei varmaan edes tajunnut olevansa " hukassa" ..



Kerran oltiin ostoskeskuksessa vaunujen kera. Oltiin menossa hissiin, josta tuli myös vaunut ulos. Poika livahti siitä välistä, enkä itse ehtinyt mukaan. Painoi nappia ja hetken kuluttua hissistä alkoi kuulumaan hirveä huuto ja " äitiii" .. Säikähdin valtavasti ja yritin miettiä, miten pääsisin alas ja mihin se on sillä hissillä menossa. Itsellä kun oli vaunut mukana. Onneksi lapsella oli vastassa mukava naishenkilö, joka toi lapsen takaisin. Itse ehdin kuvitella, kuinka jäi jotenkin hissin väliin jumiin..

Tyttömme 5 vee kysyi yhtenä aurinkoisena päivänä voiko mennä isiä töistä vastaan postilaatikolle. Annoin luvan, koska tiesin, että mies tulee 10 minuutin sisällä.



Menin sisälle tiskaamaan ja kuulin kuinka mieheni tuli kotiin. Kysyin, oliko häntä vastassa ollut tyttömme. Pelästyin, kun kuulin, että ei siellä ketään ollut.



Tajuntaani iskeytyi kuin metrinen halko tieto siitä, että tyttö oli mennyt alasti seisomaan tien viereen postilaatikolle ja kadonnut! Tapaus Madeleine tuli mieleeni ja olin jo aivan paniikissa kuvitellessani, miten tyttömme on napattu ohiajaneeseen autoon. Oikea pedofiilin päiväuni!



Etsimme mieheni kanssa lasta järkyttyneinä ja peloissaan. Huokaisin helpotuksesta, kun löysin tytön alakerran saunasta. Tyttö oli kyllästynyt odottamaan isäänsä ja mennyt lämmittelemään saunaan kellarin oven kautta.



Soimaan vieläkin itseäni. Miksi en tajunnut etukäteen vaaran mahdollisuutta?

Vierailija:

Meillä on lapsia neljä, ja samalla reissulla oli mukana myös kaksi settiä isovanhempia. Kaikki kuvittelivat, että vaunuja lykki joku muu, kunnes viimein kokoonnuttiin ja vaunut puuttuivat...

oltiin itse isovanhempien kanssa lomareissulla viime viikolla ja jatkuvasti tein tsekkausta siitä missä lapset on, juuri tästä syystä.

olen itse hukannut 2v keskimmäisen muutamaksi minuutiksi leikkipuistossa. kuopus oli aivan vastasyntynyt ja alkoi itkeä vaunuissa. käännyin laittamaan tuttia suuhun ja sen parinkymmenen sekunnin aikana kun en vahtinut niin keskimmäinen oli lähtenyt lätkimään. aluksi katselin rauhassa ympärilleni mutta kun en heti nähnyt niin hätäännyin ja säikähdin että poika on mennyt uima-altaalle tai parkkipaikalle.

huutelin sitten poikaa nimeltä ja juoksentelin edestakaisin. onneksi yksi äiti sanoi nähneensä pienen pojan menevän yksin sisälle vessaan, ryntäsin sinne ja sieltähän meidän poika löytyi, housut nilkoissa yrittäen kiskoa niitä ylös :)

asuivat silloin ulkomailla ja tuttuni oli tulossa yksin kolmen lapsen kanssa suomeen lomanviettoon. käsimatkatavaroita oli luonnollisesti paljon joten tuttuni oli laskenut vauvan turvakaukalossa lattialle läpivalaisulaitteen viereen.



sitten kun turvatarkastus oli tehty tuttu oli kerännyt tavarat mukaansa, napannut isompia lapsia kädestä kiinni ja lähtenyt eteenpäin. oli päässyt aika pitkälle ennenkuin tullivirkailija oli huomannut maassa olevan vauvan ja huutanut perään...

Annoin luvan, koska tiesin (muka), että poika juoksee minuutin päästä sisälle luokseni. Poika oli tuolloin tosi arka.



Lasta ei kuulunut. Aika kului. Olin yksin kotona, enkä tiennyt, mitä tehdä. Lopulta lähdin etsimään poikaa. Ei ollut omalla pihalla. Etsin ja huutelin ympäri asuinalueen. Joku sanoi nhneensä pojan. Lopulta soitin poliisille, että nelivuotias poika on hukassa. Poliisista sanottiin, että partio tulee etsimään ihan muutamien minuuttien päästä. Lähdin kotiin, kun en muutakaan voinut. Poika istui itkemässä porttikäytävässä.



Koskaan en ole ollut noin säikähtynyt ja kauhuissani. Kurkkua kuristi.