Lue keskustelun säännöt.
Mitas tekisitte noin noin 11-vuotiaiden tyttojen aidit, jos tyttonne haluaa ostoksille eraan ystavansa kanssa, mista arvaan tulevan vaan pahaa mielta?
26.06.2007 |
11-vuotiaallani on hyvä samanikäinen kaveri, mutta kaverisuhteessa on myös ei-toivottuja piirteitä, kuten kritiikitön ihailu ja matkiminen ja nollassa oleva omantunnon arvo. Kaveri on varakkaasta perheestä ja rahaa käytetään. Pikkuneiti tiedostaaa tämän hyvin ja tuo sekä tahallaan että tahtomattaan esiin sitä. Me taas ollaan tällainen marketti-Kanariansaaret-perhe, eli ei merkkivaatteita eikä ylipäätään mitään vain merkin tai muodin mukaan. Tytöt tahtoisivat lähteä nyt aleostoksille kaupungille, mutta pelkään että matkasta tulee vain pahaa mieltä. Ehdottamani 100 euroa omatoimisiin vaate- ja vähän huvihankintoihin sai raivokohtauksen, sillä kaverin pelkät farkutkin oli jotain 80 euron luokkaa. Koska oma tyttöni ei millään sisäistä elämän julmaa tosiasiaa, että toisilla vaan on varaa ja toisilla ei ja että ihan kiva ja kauniit ei-merkkifarkut voi löytää 30-40 eurolla, en haluaisi päästä heitä yhdessä. Toinen paistattelee ison rahapussin kanssa ja toisella ei ole siihen verrattuna varaa mihinkään.
Kommentit (77)
Olisin tyytyväinen vaikka ikää 28v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Farkut maksaa nykyäänkin sen saman. 12-vuotiaana ostin vain merkkifarkkuja vaikka omistin sit vain ne yhdet kun ei ollut varaa useampiin aitoihin..
Antaisin sen 100 euroa ja tyttö saa itse miettiä mikä on tärkeää, onko ne sitten ne yhdet farkut ja samalla rahalla ei paljon muuta, vai halvemmat ei-merkkifarkut ja paljon muutakin. Paha mieli tai ei, siihen on joskus totuttava että toisilla on rahaa ja toisilla ei.
Anna tosiaan tytöllesi se satku, jos voit. Pidä ystävällinen kertauspuheenvuoro siitä, minkälainen kokonaispaletti satasella on mahdollista saada. Eli yhdet satasen farkut, tai 40 farkut, kaksi 20 euron neuletta ja 20 höpöilyrahaa. Saa itse valita. Juttelette sitten illalla mihin valintoihin tyttö päätyi ja miksi.
ja jää sitten ilman paitoja? Siinähän oppii ja oppii ehkä myös että ei millään pysty aina tekemään niinkuin kaveri sanoo.
arvot ja ajatusmaailma istuvat niin vahvoina lapsessasi, että pulpahtavat vielä pintaan, kun ikää karttuu. Näin kävi ainakin meillä (kirjoitin aiemmin jo tähän ketjuun, että tytölläni oli samanlainen tilanne 11-vuotiaana). Tyttöni silmät avautuivat pikku hiljaa, kun ihaillun kaverin luonteesta alkoi paljastua vähemmän mukavia piirteitä. Hän ei esim. pysty antamaan koskaan periksi missään asiassa eikä pyytämään anteeksi riitatilanteissa.
Tytöt ovat nyt 16-vuotiaina yhä kavereita, mutta eivät tiivisti yhdessä, kuten pari vuotta (ala-asteen 6. ja yläasteen 7. luokka). Tyttäreni arvomaailma on kuitenkin erilainen kuin kaverinsa, joka on tottunut saamaan kaiken, eikä osaa tai halua nähdä vaivaa minkään asian eteen, jolloin myös tietty tyydytys, joka syntyy ponnistelun kautta, jää kokematta. Kun tytölleni tuli lisää ikää ja viisautta, kaverin seura ei enää kiehtonut samalla tavoin kuin ennen.
Vielä kaverista: hän on omalla tavallaan ihana tyttö, mutta rakastavat ja hyvää tarkoittavat vanhemmat ovat pilanneet hänet curiling-tyylillään, etenkin äiti. Valitettavasti. Eikä kyse ole siitä, että äidillä olisi huono omatunto jostain, esim. yhteisen ajan puutteesta (äiti on kotona), vaan ihan silkasta rakkaudesta. Nyt äiti on huolissaan, miten tyttö tulee aikuisena pärjäämään, jos ei pysty pitämään samaa elintasoa yllä mihin on tottunut. Mutta äitihän voi aina maksaa tytölle ruhtinaallista kuukausirahaa, joten tämä tuskin on todellinen ongelma.
Ja vielä tytöistä: oma tyttäreni huomasi jossain vaiheessa, ettei rikas kaveri kokenut vaatteista tai muista hankinnoista samanlaista tyydytystä kuin hän itse, vaan oli hirveän helposti tyytymätön asioihin ja elämäänsä, jopa niihin kalliisiin merkkifarkkuihin, jotka hetkeä aikaisemmin " oli pakko saada."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, että esiteinistä kaikki on noloa ja junttia, on epävarma itsestään, kaipaa kaverin hyväksyntää, kokeilee rajojaan ja vanhempiaan, jne.
Ei vanhempien pidä mennä mukaan tuollaiseen ja jos alkaa jutut mennä tuohon tasoon, niin voit sanoa, että nolot vanhemmat eivät anna edes 100¿ ja kotiarestia tulee huonosta käytöksestä.
Vanhemman pitää olla se turvallinen peruskallio, joka kertoo elämän realiteetit (myös tämän ns. rikkaan perheen tapauksessa) , ottaa toivomuksia vastaan ja kuuntelee murheita, mutta ei hyväksy mitä tahansa käytöstä.
Jos tämä " rikas" tyttö kertoilee mielipiteitään kuultesi, niin voit sanoa, että se on hienoa, että hänellä on rohkeita mielipiteitä ja hän osaa arvostaa laatua ja designia, mutta tosiasia on, että valtaosalla maapallon väestöstä ei ole siihen varaa, eikä monilla edes halua.
Omalle tytöllesi voit myös todeta faktan, että sitä on maailman sivu syöty, juotu ja pelattu kaikenlaisia kartanoita, ym omaisuuksia, joten jos ei ole tarkkana, niin mammona on kovin katoavaista.
Eli olen tällä jyrkällä mielipiteellä, olen vanhan kotikasvatuksen kannattaja. :-)
tämä mamma sai tästä ketjusta nyt vahvistusta, että lapsi saa lähteä määrättyyn kauppakeskukseen max 3 tunniksi kaverinsa kanssa (onneksi tästä ei ole ollut riitaa). Saa mukaansa 100 euroa ja valistavan keskustelun ja yhteistsekkauksen, mitä vaatteita juuri nyt kipeimmin tarvitsee ja mitä keskihintaista vaatetta 100 eurolla on mahdollista saada. Lisäbonuksena keskustelut perheiden rahatilanteiden erilaisuudesta ja elämästä jatkuvina valintoina. Väännämme rautalangasta, että sadalla eurolla tosiaa kaikki saavat saman verran, ja on omista valinnoista kyse, mihin sen rahan käyttää. Saatanpa ehkä laittaa ihan harkintaan, että antaisin oikein luvan ostaa vaikka 100 euron farkut - tosin sitten ei jää rahaa paitoihin tai mihinkään muuhun ja muuta ulkopuolista rahoitusta ei ole lähiaikoina tulossa. Vaan tätä hieman emmin, sillä onkohan se liian kova koulu 11-vuotiaalle? Jos kuitenkin ostaa 100 euron farkut ja tajuaa sitten liian myöhään oikean todellisuuden, että rahat menivät farkkuihin ja muuta rahaa ei enää ole. Eikä ole sitten kun ne hienot farkut, joita voi pitää vanhojen paitojen kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa mieltä olen vanhemman roolista. Jotenkin nyt olen vain haistavinani että tässä on meidän esiteinin ensimmäinen ottelu hän vastaan muu maailma, joten olen yrittänyt nähdä tätä asiaa laajemmin kuin perusrutinaa, johon voi sanoa että pulinat pois. Olen tosiaan kaikin tavoin yrittänyt saada verrokkia muista kavereista, muista suomalaisista, länsimaalaisista vrt. Afrikan köyhät lapset, mutta juuri nyt ei olla kovin vastaanottavia etenkään näille väsyneille hippiajatuksilleni maailmanrauhasta ja nälänhädästä.
Olet ap aivan oikeilla linjoilla, samoin suurin osa ketjuun vastanneista. Annat lapselle eväiksi sen 100 euroa ja kunnon keskustelun.
Itse asettaisin jotain rajoja, mutta jättäisin tytölle myös valinnan vapauden. Sanoisin esim. että farkkujen lisäksi pitää ostaa ainakin ne sukat ja yksi pitkähihainen. Keskustelisin, kuten aiemminkin on todettu, siitä että jos ostaa vaikkapa 30-40 euron farkut, saa sitten useamman paidan, mutta jos haluaa laittaa 80 euroa farkkuihin, saa vain sen yhden paidan ja sukat. Korostaisin lapsen omaa päätöstä ja vastuuta sitten päätöksestä: lisää vaatteita ei tule, vaan niiden merkkifarkkujen on sitten miellytettävä koko rahan edestä ja riitettävä vanhojen paitojen kanssa.
Aivan vapaata valintaa en kuitenkaan missään nimessä 11-vuotiaalle 100 euron suhteen antaisi, se on liian iso päätäntävalta noin pienelle.
Nyt vaan rohkeasti eteenpäin sen esiteinin kanssa! Olet hieno äiti kun pohdit näitä asioita noin hartaasti, ja näkemyksesi ovat selvästi suhteellisuudentajuisia ja päätöksesi rakastavia. Hyvä siitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää sanoa, että hyvin ovat erilaisia 11-vuotiaat!
Meillä tytär on tyytyväinen tuomiini vaatteisiin. Tai sitten käymme shoppaamassa yhdessä. Hän ei ole vielä tähänmennessä pyytänyt mitään vaatetta kotoa käsin. Kaupassa on tietysti esitellyt mitä haluaisi. Hän ei ole muutenkaan kovin materialisti.
Tarkemmin kun aattelen, kävin itse tuon ikäisenä ja jo aiemmin valitsemassa vaatteeni ja äiti kävi sitten hakemassa ne kaupasta.
Meillä lapsilla on suht paljon perusvaatetta, henkkamaukkaa ja muita ruotsalaisketjuja. Myös Benetton ja Esprit ovat vakiokamaa. Sen kalliimpia sisävaatteita ei olla edes katseltu.
No, ei ole lapsen kaveritkaan kovin kulutuskeskeisiä, keskenään eivät käy shoppaamassa. Toistaiseksi vaikea kuvitella ap:n tilannetta äidin näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisestihan se puuttuu alle 18-vuotiaalta, ja he voivat tehdä vain " tavanomaisia ostoksia" . Onko 100 euron farkut 11-vuotiaan tavanomainen ostos? Mitä tähän myyjänä sanoisitte? Kauppahan voidaan purkaa, mikäli lapsen holhooja ei kauppaan jälkikäteen sitoudu?
Vierailija:
pitää sanoa, että hyvin ovat erilaisia 11-vuotiaat!Meillä tytär on tyytyväinen tuomiini vaatteisiin. Tai sitten käymme shoppaamassa yhdessä. Hän ei ole vielä tähänmennessä pyytänyt mitään vaatetta kotoa käsin. Kaupassa on tietysti esitellyt mitä haluaisi. Hän ei ole muutenkaan kovin materialisti.
Tarkemmin kun aattelen, kävin itse tuon ikäisenä ja jo aiemmin valitsemassa vaatteeni ja äiti kävi sitten hakemassa ne kaupasta.
Meillä lapsilla on suht paljon perusvaatetta, henkkamaukkaa ja muita ruotsalaisketjuja. Myös Benetton ja Esprit ovat vakiokamaa. Sen kalliimpia sisävaatteita ei olla edes katseltu.
No, ei ole lapsen kaveritkaan kovin kulutuskeskeisiä, keskenään eivät käy shoppaamassa. Toistaiseksi vaikea kuvitella ap:n tilannetta äidin näkökulmasta.
Meidän 13-vuotiaalle pojalle vielä kelpaa ihan täysin äidin kotiin kantamat halpishupparit ja muut vaatteet. Poika vain kotona sovittaa ja hyväksyy vaatteet eikä hänellä ole mitään intressejä lähteä itsekseen shoppailemaan.
Vanhin tytär on 10-vuotias eikä hän minusta vielä edes oikein ymmärrä rahan arvoa. Hänellekin kelpaa kaikki äidin ostamat halpiskamppeet, kunhan ne ovat tyttären mielestä sieviä (ja rumiahan äiti ei edes osta ;-) En osaa millään kuvitella, että tyttäreni vuoden päästä yhtäkkiä heittäytyisi nirsoksi ja merkkitietoiseksi tai edes hinkuisi itsekseen kaverin kanssa ostoksille. Vanhempi tytär ei oikeastaan edes pidä shoppailusta eikä vaatteiden sovittamisesta, toisin kuin 7-vuotias pikkusisko, josta saattaa hyvinkin tulla aikanaan melkoinen pissis :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahankäyttöasiatkin. Tähän asti on kelvannut yhdessä ostetut vaatteet. Nyt innoittajana oli tämä alennusmyynneissäkäynti, jonne kaveri keksi pyytää (varmaan vaikka äitinsä innoittamana, kun tämäkin käy alessa), ja sitten kun kaveri on mitä on, päästiin samalla harppauksella tähän raha-asiaankin. Jonkun toisen kaverin kanssa olisi varmaan 20 euroa pinneihin ja t-paitaan ollut ihan ok. Nyt on tärkeää saada ostaa itse, ja vielä sitten vähän kalliillakin.
ap
Toivottavasti osaan itse olla yhtä järkevä äiti kuin ap ja suurin osa tähän ketjuun vastanneista, kun nämä asiat muutamien vuosien päästä tulevat meidän perheessä ajankohtaisiksi!
100 euroa ei olis missään nimessä varaa antaa lapsen mukaan.
kuulostaa niin tutulta tuo rikas tyttö. Oma tyttöni ihaili pienmpänä yli kaiken rikasta pikku prinsessaa joka kohteli häntä aika huonosti tai itse asiassa kaikkia - hänellä oli kaverilista paperilla jonka mukaan hän jakoi vuoroja muille...silloin ei vielä vaatteista ollut ongelmaa mutta kyllä kaikesta muusta (kuten leiluista) joita tuolla tytöllä oli. Onneksi tyttöni " pääsi eroon " ihailusta.