Lue keskustelun säännöt.
Mitas tekisitte noin noin 11-vuotiaiden tyttojen aidit, jos tyttonne haluaa ostoksille eraan ystavansa kanssa, mista arvaan tulevan vaan pahaa mielta?
26.06.2007 |
11-vuotiaallani on hyvä samanikäinen kaveri, mutta kaverisuhteessa on myös ei-toivottuja piirteitä, kuten kritiikitön ihailu ja matkiminen ja nollassa oleva omantunnon arvo. Kaveri on varakkaasta perheestä ja rahaa käytetään. Pikkuneiti tiedostaaa tämän hyvin ja tuo sekä tahallaan että tahtomattaan esiin sitä. Me taas ollaan tällainen marketti-Kanariansaaret-perhe, eli ei merkkivaatteita eikä ylipäätään mitään vain merkin tai muodin mukaan. Tytöt tahtoisivat lähteä nyt aleostoksille kaupungille, mutta pelkään että matkasta tulee vain pahaa mieltä. Ehdottamani 100 euroa omatoimisiin vaate- ja vähän huvihankintoihin sai raivokohtauksen, sillä kaverin pelkät farkutkin oli jotain 80 euron luokkaa. Koska oma tyttöni ei millään sisäistä elämän julmaa tosiasiaa, että toisilla vaan on varaa ja toisilla ei ja että ihan kiva ja kauniit ei-merkkifarkut voi löytää 30-40 eurolla, en haluaisi päästä heitä yhdessä. Toinen paistattelee ison rahapussin kanssa ja toisella ei ole siihen verrattuna varaa mihinkään.
Kommentit (77)
vaikka olisi millainen kaveri mukana... ja musta toi 100 euroa kuulostaa todella isolta summalta 11-vuotiaalle annettavaksi vain vaatteisiin!
Menisin kylla itse tyttojen mukaan, tai sitten en paastaisi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vähän ihmettelen tyttäresi käyttäytymistä. Oma lapseni on joskus lähtenyt ostoksille niin että, hänellä on ollut esim. 20 euroa, ja kaverilla paljon enemmän. Silti on iloisena lähtenyt löytöjä tekemään.
Kyllä ton ikäisen pitäisi jo tajuta se että, aina ei voi olla se jolla on eniten rahaa.
Se ei todellakaan ole mikään tuhlausraha, vaan olin miettinyt, mitä vaatteita lapsi tarvitsee, ja jotka hän nyt voisi ostaa. Listalla oli farkut, neule, haluamansa pitkähihainen toinen paita, pari lyhythihaista ja sukkia. Ajattelin että hän saa nyt itse kokeilla, mihin rahat riittää kun tietyt asiat pitää saada hankittua, eli mitä yksi tuote maksaa. Tai jotain että samalla rahalla saa yhdet farkut tai sitten kasan vaatteita.
Ehkä huono idea, ja etenkin tuossa seurassa, kun se tuntui olevan ihan pilkantekoa. Oli kai ajatellut saavansa useita satasia, kuten kaverinsakin taitaa kuluttaa. Nyt ajattelin, että parempi etteivät mene yhdessä noin suurille ostoksille, kun kilpailu ja vertailu on noin kovaa. Mutta miten sanon tämän nyt lapselle? Vai sanonko että hän saa mennä mukaan, mutta hänelle menemme sitten yhdessä ostamaan vaatteita? Vai yritänkö (edelleen) jutella järkevästä ostamisesta ja omien varojensa seuraamisesta. Olen kyllä kuullut jo että miksi meidän pitää olla näin köyhiä ja noloja...
ap
Ja minusta tuo 100 euroakin kuulostaa paljolta, kun ajatellaan että ostajana on 11-vuotias?
Minulla on tytär, 13-vuotias, jolla on nyt vähän sama juttu menossa. Kaverit saa kameroita, jotka maksavat 1000 euroa jne. Ja sitten tyttö ihmettelee miksei hän saa.. Tuntuu että joka päivä keskustellaan rahasta. Että ei se meillekään ihan tyhjästä se raha ilmesty vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Ja että tyttö voisi itse kokeilla kesätöitä, jotta osaa arvostaa enemmän sitä raha määrää, minkä nyt saa vaatteisiin ym.
Mitenkähän ne ystävät, ketkä saavat tuon ikäisenä rahaa jo noinkin paljon käyttöön, pärjäävät aikuisina? Miten he oppivat käyttämään rahaa normaalisti, jos lapsena saa kaiken haluamansa? Vai maksavatko vanhemmat kaiken niin kauan kuin elävät?
On tuon ikäinen jo iso. Varmaan tottunut kulkemaan yksin kouluun ja harrastuksiin, kavereille.....
Sanoisin tytölle, että saat sen satkun (joka mielestäni on kyllä tosi iso raha, puolet vähemmänkin riittäisi) mutta enempää ei heru. Ota tai jätä.
11-vuotiaan on hyvä jo oppia elämän realiteetteja: toisilla on rahaa, toisilla ei, eikä asia muutu miksikään kiukuttelemalla.
Itse olen ihan tavallisesta perheestä, mutta hengasin lapsena myös tosi rikkaiden kanssa, ilman ongelmia tai huonommuuden tunnetta. Meillä oli paljon sellaista mitä heillä ei. Eräskin ökyrikkaan perheen poika oli tosi innoissaan kun pääsi kesämökillemme mukaan, ja sai äitini tekemää raparperikiisseliä. Ei ollut koskaan sellaista saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän 11-vuotiasta oikein hyvin. Jos kaveri vielä brassailee rahoillaan, niin olisi melkeinpä ihme, jos tyttöäsi ei asia harmittaisi.
Olen melkolailla samaa mieltä edellisten kanssa. 100e on aika hurja raha. Kuitenkin päästäisin tytön lähtemään, etenkin jos olet antanut ymmärtää jo olevasi suostuvainen reissuun (tarjoamalla sen 100e). Anna tytön valita; joko ostosreissu ja 100e (eikä euroakaan päälle) tai sitten ei ollenkaan.
en edes antaisi 100 euroa 11-vuotiaalle, en tiedä millainen tyttösi on mutta ainakaan itseeni en olisi luottanut - siis tarkoitan, etten olisi varmaankaan osannut yksin valita kaikkein järkevimpiä vaatteita.
Anna muutama kymppi heräteostoksiin, nythän on ale, saattaa löytyä kivojakin juttuja halvalla. Sitten sanot, että käytte yhdessä myöhemmin ostamassa yhdessä, että voi katsoa jo vähän sillä silmällä, mistä tykkäsi.
Sitä mä en kyllä ymmärrä, että vaikka ei oliskaan rahaa, shopataan vaatteet marketeista. Kyllä jokaisella on varaa nyt edes noihin halpsivaateketjuihin, Lindexiin, Kappahliin ja henkkamaukkaan, jotka sentään myy järkevän näköisiä vaatteita. Ne markettirytkyt on KAMALIA, enkä ihmettele, jos lapsesi pitää teitä noloina jos sielä ostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jos lähtee, niin on vain mukana katselemassa ja käytte sitten yhdessä ostamassa hänelle vaatteet.
100 euroa on kuitenkin paljon, mutta kai se tuntuu vähälle jos toisella on paljon enemmän käyttövaraa. Minäkin tiedän tyttärelläni olevan kavereita, jotka käy shoppailemassa 20 eurolla ja ovat ihan tyytyväisiä :) Tietyt kaverit vain saavat enemmän ja huomaa kyllä koska tytär on näiden kaverien kanssa jutellut tai ollut kyläilemässä.
Olen ollut kaverisuhteesta jo aiemminkin huolissani, mutten tiedä mitä tehdä. Toinen tyttö on todella mukava ja antelias, eli tarjoaa aina karkkejaan, yökylään tullessaan tuo paljon ruokatuliaisia, ostaa joskus liiankin komeita synttarilahjoja. Mutta silti häneltä lipsahtelee sellaisia kommentteja kun että " mä en kulje missään markettivaatteissa" , tai " äiti on sanonut että laadusta kannattaa maksaa vähän enemmän" jne. Uusia ostoksiaan hän ei malta olla esittelemättä, ja näen tyttöni ilmeestä, miten hän häpeää ja pelkää että vastaavan esineen merkittömyys hänen kohdallaan paljastuu. Me tehtiin remonttia joku aika sitten, ja oikein selvästi näki, miten tytön itsetunto kasvoi, kun meillä oli hetken aikaa uutta ja siistiä. Entinen look oli vähän kulunutta 80-lukua.
Olen yrittänyt kaikin tavoin vahvistaa tytön itsetuntoa ja etsiä juuri näitä raparperikiisselin tapaisia asioita, joista tämä kaveri voisi pitää. Juuri siksi että lapset oppisivat puolin ja toisin arvostamaan omaan ja toisten elämässä olevia hyviä asioita ja niiden erilaisuutta. Kovin vaan on vaikeaa, kun meillä kaikki on köyhää ja junttia ja noloa ja halpista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huolettomasti käyttävän kaverin kanssa aleostoksille. Mitä jos lähtisit itse mukaan? Voisit aikuisena kertoa oman mielipiteesi, jos kaveri esim. tyrmää tyttäresi alelöydön, ja tukea tyttäresi itsetunnon vahvistumista ja auttaa häntä pitämään kiinni oman makunsa ja kukkaronsa mukaisista vaatteista. Jotain ongelmiahan tuolla kaverillakin on, jos vahvasti jyrää toisen mielipiteet ymmärtämättä, ettei se, mitä joku maksaa ole ratkaisevan tärkeää, vaan tärkeämpää on uskaltaa olla oma itsensä ja kehittää omaa, valtavirrasta poikkeavaa makuaan. Jos lähdet tyttöjen mukaan, voisitte käydä ehkä myös kirpparilla tekemässä löytöjä.
Omalla tyttärelläni oli muuten myös tuollainen kaveri. Ovat yhä kavereita, nyt 16-vuotiaina, mutta ovat kulkeeneet isompina eri suuntiin ja tyttäreni näkee kaverinsa brassailun läpi. Kaveri kun on valitettavasti sisimmässään onneton ja tyytymätön, vaikka on saanut kaiken mitä rahalla voi saada. Mutta muistan, miten tyttäreni raivostui vielä 11-vuotiaana, kun yritin avata hänen silmiään kaverin suhteen ja jarrutella ihailemasta liikaa kaverin valintoja ja makua.
markettirytkyt kamalia ja jopa saattaa olla kalliimpia kuin lindexit, kappahlit ja henkkamaukat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marketeista harvoin saa yhtä kivoja. 11-vuotiaalle muodikkuus voi olla jo tosi tärkeä juttu.
Itse tosin löydän marketeistakin joskus jotain kivaa, jos kunnolla etsin :)
niin se maailma menee. Minullakin oli kavereina ne koulun rikkaimmat, ja siis nämä olivat niitä sukuja jotka keikkuvat suomen hyvätuloisimmat-listoilla. Ei todellakaan ollut heillä rahasta puutetta ja se kyllä näkyi mm. vaatetuksessa. Shoppailemaan emme yhdessä menneet kuin hyvin harvoin meidän tuppukylässämme, heillä nimittäin vaatteet olivat järjestäen ulkomailta tai ainakin Helsingistä. Ja muistan kyllä olleeni kateellinen, mutta ystäviä oltiin silti ja se perustui jollekin ihan muulle kuin rahalle. Jonnekin se sitten kuitenkin ehkä jäi kaivelemaan koska kun tienasin ensimmäiset pennoseni niin ostin pelkästään kalliita merkkituotteita. No tässä sitä nyt edelleen sitten istutaan opiskeluaikoinani ostamien Skannon design-huonekalujen keskellä. Hitto kun en enää mahdu niihin merkkivaatteisiin joita silloin ostin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä antanut tuota 100 siitä vaan enkä edes hyvillä mielin. Mutta nyt ei kai ole kyse rahasta vaan henkimaailman asioista, joten ajattelin, että ei maailma kaadu jos ostaa tuolla satasella huonojakin valintoja. Annoin siis sellaisen ohjeen, että sillä rahalla pitää ostaa farkut, neule, pitkähihainen paita ja sukkia, lopun saa käyttää miten haluaa. Yritin selittää, että mitä parempia valintoja näiden pakko-ostosten kohdalla teet, sitä enemmän sinulle jää siitä satasestasi vapaavalintaisiin ostoksiin. Mutta kun satasella ei saa kuulemma kun ne farkut.
Normaalivaateostokset meilläkin tehdään juuri Lindex, Kappahl, HM jne paikoissa, joita kutsuin markettikaupoiksi. Siis suurmyymälöitä kuitenkin, kun tämä toinen tyttö käy aina pikkukaupungin boutiquessa äitinsä kanssa katsomassa kevätuutta ym uniikkivaatetusta. Tyttö on tähän asti ollut ihan tyytyväinen vaateostoksiin ja pitänyt niitä kauniina, mutta nyt ne ovatkin liian massaa. Samoin on vuodatettu kyyneliä siitä, että olemme lomailleet vain muutaman kerran ulkomailla emmekä koskaan kaukomailla. Edes lupaus mahdollisesta tulevasta matkasta ei auta (ehdotin että aletaan säästää rahaa ja lähdetään matkalle), vaan ongelma on just se että kun ei olla koskaan oltu missään, niin se on niin noloa. Jos nyt lähdetään jonnekin, se on matkimista tms.
ap
Äiti on ihan oikeassa. Ei mene päähän, kun suurin osa teistäkin ostaa 15 paitaa vuodessa ja valittaa että ne edelliset kutistuu tai nyppyyntyy tai muuten menee huonoksi. Sinne menivät ne rahat. Sitten joku toinen ostaa (esim. alesta) vähän kalliimmalla muutaman laadukkaan puseron, joita käyttää helposti vuosikausia.
Ihan sama juttu kodinkoneiden kanssa: ostat sen halvimman mallin, Kiinassa tehdyn, ja varmasti hajoaa heti kun takuu laukeaa. Ostat jonkun tunnetun, vähän kalliimman masiinan, ja kestää 10 vuotta.
Tää tyttö vaan toistelee äitinsä sanoja, mutta ikävä kyllä äiti on tossa suhteessa oikeassa. Voisit säkin ostaa tytölles edes yhden merkkijutun, jotta se vois tossa suhteessa tuntea itsensä hetkellisesti saman arvoiseks.
Ja tiedoks, outleteista löytää merkkivaatteita todella halvalla. Esim. mä olen ostanut kympillä dieselin pitkähihasia paitoja, gsuksen hameen, miss sixtyn neuleen. Alennusmyynteihin mars!!!
Mulla yhä edelleen vuosia vanhoja paitoja, housuja ym. (Seppälä, Lindex, H&M), jotka ovat oikein hyvässä kunnossa.
Kyllä halpa ja " merkitön" vaatekin säilyy hyvänä, kun sitä osaa hoitaa ja noudattaa pesuohjeita ym.
Vierailija:
Äiti on ihan oikeassa. Ei mene päähän, kun suurin osa teistäkin ostaa 15 paitaa vuodessa ja valittaa että ne edelliset kutistuu tai nyppyyntyy tai muuten menee huonoksi. Sinne menivät ne rahat. Sitten joku toinen ostaa (esim. alesta) vähän kalliimmalla muutaman laadukkaan puseron, joita käyttää helposti vuosikausia.
Muoti muuttuu, joten ei sitä yhtä kallista merkkivaatetta, vaikka olisikin laadukas, pidetä montaa vuotta. Juuri sen takia köyhempien ei kannatakaan niitä merkkivaatteita ostaa. Ne vaatteet, joita esim. ostetaan H&M:ltä, kestävät juuri sen aikaa kun ne ovat muodissa ja sitten onkin jo aika ostaa uudet vaatteet.
Sano tytöllesi, että teidän perheen taloudellinen tilanne on tämä. Te ostatte tällaisia vaatteita, ja ne on ihan hyviä. Jos ei kelpaa, niin voi ostaa mieluisia vaatteita sitten kun itse tienaa rahansa.
Te matkustatte sinne, minne te haluatte, ja minne teillä on varaa mennä. Jos tyttö ei ole tyytyväinen, jääköön ensi reissulla sitten mummolaan.
En jaksaisi kuunnella jatkuvaa rutinaa yksitoistavuotiaan suusta. Vaikuttaa aika tyytymättömältä ja kiittämättömältä tapaukselta.
Mitä nolouteen tulee, tietyssä iässä nyt vaan kuuluu hävetä kaikkea: omaa perhettä, kotia, ulkonäköä, jne.
Laadun kannatuksessa on kyllä vinha perä. Mutta siinäkin on mahdollisuuden rajat, eikä ylilaadusta kannata maksaa. Jos esimerkiksi ostan lapselle juhlamekon 20 eurolla, ja se ei kestä kun pari käyttöä, niin silloin olisi todella kannattanut maksaa laadusta. Jos taas ostan merkkivaatteen 200 eurolla, olen varmasti ostanut laatua, mutta saanko silloin vastinetta rahoilleni 200 euron edestä. Vaate kun voi vuoden päästä olla pieni.
Voisin kyllä ostaa tytölle näitä merkkijuttuja muutaman, koska muista hyvin lapsuudestani, miltä tuntui olla se, jolla oli aina vähän arkisemmat vaatteet. Mutta en voi kuitenkaan ostaa kaikkea, joita tyttö tämän kaverinsa vaikutuksesta keksii haluta, ja hänen omaa mielipidettään on nyt mahdotonta saa esille.
Yritin mennä mukaan tälle ostosreissulle, mutta se ei kuulemma todellakaan käy. Ymmärrän, että he haluavat mennä yhdessä. Luulen että tytölle olisi vieläkin nolompaa jos äiti tulisi mukaan.
ap
Sen ikäinen ei todellakaan ymmärrä, ettei ole rahaa, vaikka sitä isän ja äidin lompakossa näkyisikin.
Eikä varmasti ymmärrä, vaikka kuinka selittäisit. Nyt pitää miettiä, kumman mielipahan hän paremmin osaisi käsitellä;kauppareissun kaverin kanssa vai riitely äidin kanssa.