Mitas tekisitte noin noin 11-vuotiaiden tyttojen aidit, jos tyttonne haluaa ostoksille eraan ystavansa kanssa, mista arvaan tulevan vaan pahaa mielta?

lapsen omalle shoppailukierrokselle (meillä tyttö 10 v).

Tuon ikäisethän rakastavat H&M juttuja ja alessa sieltä saa 100 eurolla PALJON.

Voin kyllä ostaa lapselleni 80 euron farkut, mutta silloin kyllä olen itse mukana.

olisitko markkaaikana antanut lapsellesi 600mk ostosrahaa. 100e järjetön summa. Eikö tuon ikäiset yleensä käy vaateostoksilla vielä äidin kanssa.

Kalliisti hankittua laatua pitää sitten myös hyödyntää käyttämällä sitä tämän hyvälaatuisuuden tuoman lisäkäyttöajan. Eli jos halpa vaate kestää 2 vuotta ja kallis 5, niin jos käytät kallistakin vain 2 vuotta, miten olet hyötynyt maksamastasi laadusta? Silloin olet maksanut vain merkistä tai muista ominaisuuksista kuin laadusta?



Minusta lapselle ei kannata ostaa huippudesigniä, koska kasvavat niistä pian ulos ja haluavat muutenkin pian jonkun uuden jutun. Kiitos muuten vaan kaikille hyvistä kommenteista. Täytyy tässä jotenkin ratkaista tämä asia.



ap

Hinnat ovat nykyisin euroissa eikä markoissa, joten euroilla kai tässä on maksettava.

meidän pitää ostaa aina kaikki vaatteet alennusmyynneistä (joillain kavereilla oli Lacostea ja MicMac:ia -kyllä joo 80-luvun nuoria).



Myöhemmin on sitten hävettänyt. Ja vanhempien kanssa vaatteet ostettiin, itse sai toivoa, mutta vanhemmat asettivat rajat.

ei voinut mennä kouluun, jos jollain oli samanlaiset kengät ! meni lopulta saappaissa...

kuulostaa tosi isolta rahalta tuo 100 eur.

mutta ostokset ovat tosi pieniä: koruja, t-paitoja tai housuja H&M:ltä, rahaa menee varmaan 20 euroa per reissu. Ei tulisi mieleenkään (myöskään tytölle) että kaverin kanssa ostelisivat 100 eurolla vaatteita. VAIKKA me ja kaverin perhe olemme keskimääräistä varakkaampia, tytöllä on oma pankkikortti ja tililläkin olisi rahaa vaikka minkälaisiin ostoksiin mutta hänelle ei todellakaan tulisi edes mieleen ostaa yksin mitään kallista. Pääasia että saavat keskenään kerrellä kaupungilla ja kikatella.

100 euroa on kuitenkin sellainen raha, että jos se katoaa, sillä ostetaan ihan roskaa tms, se ei maata kaada (vaikka tietenkin harmittaa). Siihen nähden mitä sillä pitäisi ostaa, raha on minusta ihan ok, kun jää vielä " omaakin rahaa" . Tytöt viedään paikalliseen kauppakeskukseen 2-3 tunniksi ja sitten haen heidät pois. Mistään kokopäiväkiertueesta kaupungilla ei ole kyse, vaan rajattu paikka ja rajattu aika.



ap

siinä ei 11-vuotiaan ruikutuksia määräänsä enemmän kannata kuunnella. vanhempien tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä (ei tietenkään aina ja koko ajan), olkoon tämä yksi niistä kerroista.



me ollaan vissiin aiheutettu lapsukaiselle ylenpalttisesti traumoja, kun shoppaileen ei todellakaan lähde tuollaisen summan kanssa, eikä ole käynyt ku tallinnassa ja riikassa. on vähän valittanut että kaverit on milloin missäkin, mutta minkäs teet kun ei ole rahaa niin ei ole. sen kanssa nyt vain on elettävä, vaikka irvistellen.

Vaikka lupaa ei heruisi ja mielipide olisi eri, voi lasta kuitenkin kuunnella ja ymmärtää. Tuossa iässä kaverit ja samankaltaisuus (eli samanarvoisuus) on hyvin tärkeitä. Tuossa iässä juuri samanlaisuus on sitä yhdenvertaisuutta, ja joku vaan on se tredisetteri, johon muut vertaavat. Sitten joskus nähdään myös erilaisuus yhtäläisesti arvokkaana muunlaisuuden kanssa, mutta eihän tuo edes kaikilla aikuisilla toimi. Statustarvetta on tietyn merkkiset lastenvaunut, lastenvaatteet, asuinalueet, automerkit jne.

satasen tai satoja euroja rahaa, tietäessään samalla, että monet perheet elävät samalla rahalla kuukauden. Joo, siis tottakai laadusta kannattaa johonkin pisteeseen asti maksaa. Käyttövaate tai tavara, jolla on pitkäaikaista käyttöä kuten laukku, talvitakki, kodinkone, polkupyörä tms. on tottakai järkevä ostaa sellainen, joka kestää aikansa ja palvelee tarkoituksensa. Jossain vaiheessa kuitenkin laadusta maksaminen notkahtaa merkistä ja brändäyksestä maksamisen puolelle, ja sitä on ihan turha yrittää kiistää. Tästä on jopa tehty tutkimuksia. Vai väitättekö, että esim. 2000 euron boutigue-kassi tai kengät ovat vaikkapa 300 euron nahkalaukkua tai kenkiä 1700 euron edestä LAADUKKAAMPIA. Maksaahan voi vaatteistaan ja asusteistaan juuri niin paljon kun jaksaa, mutta materiaalit ja valmistus voidaan viedä kuitenkin laadullisesti vain tiettyyn pisteeseen. Sen jälkeen alkaa maksaa suunnittelijan nimi, tuotteelle luoto imago jne.



Kyllä normaalille ihmiselle, varsinkin kasvavalle lapselle pitäisi riittää se ok-laatuinen tuote, joka palvelee aikansa (lapsella usein maks. kaksi vuotta). Ja ennen kaikkea halvempien merkkien edut korostuvat sellaisissa jokapäiväisissä vaatteissa kuin neuleissa, paidoissa ym. joita kuitenkin teini tai esiteini haluaa PALJON, ERILAISIA ja USEIN UUTTA. Ei sen rikkaan perheen tyttökään varmaan osta vaan sitä yhtä laadukasta neulepuseroa, jotta sitä yhtä ja samaa voisi sitten käyttää monta vuotta...



Todella ikäväähän tuo on, että toisen perheen lapsi saa holtittomia rahasummia tuhlattavakseen, mutta voisin kyllä lohduttaa, ettei tuossa nyt kyse ole vain siitä, kenellä on VARAA antaa lapselleen satoja euroja joka shoppauskierrokselle, vaan myös siitä, kenellä on siihen halua, ja onko se millään tavalla järkevää. Itse asumme Etelä-Helsingissä, aika kalliilla asuinalueella, eikä täällä kyllä ala-asteikäisillä ole tuollaista meininkiä, vaikka vanhemmilla on puolen miljoonan rivitalopätkät ja hienot autot alla, ja ihan varmasti VARAA. Vaikka on rikas, voi ja kannattaa silti opettaa lapselleen rahan arvoa ja järkevää sekä iänmukaista kulutusta. Itse asiassa usein sellaiset semirikkaat, joiden täytyy näyttää vähän paremmilta kuin mitä ovatkaan tai sitten uuden rahan sokaisemat nousukkaat ovat niitä pahimpia lastensa hemmottelijoita. Vakaatuloisten ei tarvitse todistella mitään törsäilyllä, ja he usein haluavat lasten kasvavan maltillisesti RAHASTA HUOLIMATTA.



11-vuotiaan farkkujen ei tarvitse maksaa 100 euroa. Piste. Eikä tässä tietenkään ole mitään helppoa tapaa takoa tämä lapsen päähän. Tulet olemaan " nolo köyhä" vielä monta kertaa, mutta sellaista se lasten kasvatus on. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa se kiitos seisoo: lapsesi kasvaa täyspäiseksi, pröystäolemättömäksi, jalat maassa-ihmiseksi, jolla on ollut normaali suhde rahaan ja joka paitsi ymmärtää ihmisten erilaisia lähtökohtia myös osaa arvostaa ihmisissä muutakin kuin pintaa. Varmasti se auttaa tulevaisuuden rakentamisessa, kun ymmärtää, ettei elämässä kaikkea tarjoilla hopealautasella, mutta toisaalta ei ole koskaan tarvinnut kärsiä puutetta.



Mitä jos yrittäisit puhua lapsesi kanssa tästä ihan avoimesti. Selittää, kuinka kaikilla ei ole varaa samoihin asioihin, ja että monilla esimerkiksi vielä vähemmän kuin teillä. Sen sijaan aika harvalla on varaa tai tarvetta tuhlailla kuten tämä tyttösi kaveri (eikö tytöllä ole muita kavereita? Tuhlaako kaikkien perheet samalla tavalla lähipiirissänne? Miksi et vertaa muihin tyttäresi koulukavereihin ja lähipiiriin näyttääksesi, että kyllä teidän tapanne on ihan " normaali" ja tämän toisen tytön lähinnä vähän poikkeuksellinen). Korosta, että haluat tyttäresi kasvavan ymmärtämään, ettei ne merkkifarkut lopultakaan ole kaikkein tärkein asia maan päällä. Ja että oikeastaan merkkituotteilla pröystäily on aika noloa. Tyttäresi ei tietenkään ymmärrä tai hyväksy sitä keskustelua juuri nyt, ja voit senkin sanoa ääneen, mutta se jää hänen mieleensä ja vaikuttaa siellä.

Minä olen itse täällä ihan stadin trenditietoisissa ympyröissä huomannut, että viimeistään yläasteiässä näille rahalla ratsastaville trendipelleille aletaan jopa vähän naureskella ja heitä pistetään halvalla. Ristiriitaisesti tiettyihin harrastusvälineisiin voidaan sitten upottaa ja vaatia vanhemmilta paljon rahaa, mutta siis merkkifarkut ym. eivät todellakaan ole se " tyylin tuoja" , vaan pikemminkin korostetaan yksilöllisyyttä. Vähän aikaa sitten oli esim. iso hitti, että pojat, etenkin skeittari-sellaiset virkkasivat omat piponsa. Kaupasta osettu ei ollut ollenkaan in. Pienistä nuorten suunnittelijoiden käsityöliikeistä ja kirppareilta haetaan täällä hesassa sitä kaikkein trendeintä trendiä, ja muuten sitten käytetään henkkamaukkaa. Mitäs jos sanoisit tämänkin tyttärellesi.

Toivottavasti muistan tuon kymmenen vuoden päästä kun lapseni on teini ;)

vaikka " kaikilla" muilla on. Ne kun maksavat 60 euroa ja ovat jo ensi vuonna liian pienet. Tai siis sanoin että SAAT ostaa mutta omalla rahalla. Eipä sitten malttanut tuhlata omaa rahaansa ;-)

Rahasta ei ollut meilä kiinni vaan mielestäni on ihan turhaa ostaa kalliita tennareita jotka mahtuvat vain tämän kesän ja jota on lisäksi vaikea laittaa jalkaan. Kunnon talvikenkiin taas voin surutta kuluttaa satoja euroja

No tällaista haluan ja olenkin tytölleni viestinyt. Totta on, että muut kaverit ovat jotenkin jääneet taka-alelle. Tai heidän kanssaan rahaan liittyvät asiat eivät korostu, kun eivät ole ehkä kenelläkään niin pinnallisesti mielessä, joten ainoa talousanalyytikko on tämä yksi kaveri. Joten vertailupohjaa ei ole, hänen sanansa on laki. Olen kyllä esitellyt esimerkkejä muistakin perheistä, mutta kun tämä yksi kaveri on niin ihailtu ja vähän jopa jalustalle nostettu, että mikään muu ei merkitse mitään. Enkä voi toisaalta sanoa, että tytön pitäisi unohtaa tämä yksi tapaus marginalitapauksena ja seurata massoja, kun hän nimenomaan hakee nyt sitä omaa itseään ja siksikin varmaan ottaa vaikuteita tästä varmasanaisesti ja persoonallisesta kaveristaan.



ap

tuli vaan mieleeni, mitä sanoit tuosta kuinka tyttösi narisee että vaatteet on taviksia eikä mitään erikoista. Että ehkäpä voisit tuoda tytölle esille sellaista ajatusta kuin vaatteiden " tuunaus" . Yrität vaan selittää, että koska maailma on siinä mielessä epäreilu että toisilla aina on enemmän, pitää joskus käyttää vähän omaa kekseliäisyyttä. Eli että tyttäresi voisi käyttää hieman luovuutta, ja ehkä opetella samalla hyödyllisiä taitoja ja tehdä halpisvaatteista vielä jollain tavalla omannäköisiä, sellaisia joissa on vaikka joku oma pieni erikoinen juttu. Joku pieni koriste paidassa tms, voisitte yhdessä päästää luovuuden valloilleen. Ehkä voisit myös jutella tyttöjen kanssa asiasta yhdessä? Ihan rehellisesti sanoa, että mielestäsi on kiva että tytöt ovat kavereita, mutta tämä raha-asia on sellainen jossa toivoisit tytöiltä hieman järjenkäyttöä. Myönnä että kaverin äiti on oikeassa, että usein laatu maksaa enemmän, mutta että kaikilla ei vain ole varaa samaan. En tiedä sitten kuinka tällainen uppoaisi, jotenkin muistelen että tuossa iässä oli kamala jos erottui joukosta. Itse kuitenkin ajattelen, että tärkeintä on vahvistaa lapsen itsetuntoa niin, että hän uskaltaa olla se jolla ei ole aina sitä mitä " muillakin" . Tämä ei mielestäni tarkoita sitä, että lapsen täytyy näyttää rumalta, tai vaikka likaiselta. Pienellä rahalla saa monenlaista kivaa, ja tosiaan mitä vanhemmaksi tyttö kasvaa, sitä rohkeammaksi hän tulee omissa mielipiteissään kun vain kannustat häntä siihen. Ei tämä nyt varmaankaan auttanut tähän ko. ostosreissuasiaan, mutta tällaisia kuitenkin mietiskelin....:)

Ongelma kun vaan taitaa olla lopulta ihan muu kun se vaate. Olipa se kuinka kallis ja hieno merkkivaate, se on sitä vain jos kaverikin niin asiantuntijana sanoo. Muuten se on tosi out. Eli tyttöni apinoi kaikki mielipiteensä tältä muotigurulta, joka ei toistaiseksi ole intoutunut pitämään mitään tavista hienona. Yritän kovasti löytää sen jutun, jota tämä kaveri voisi ihailla tyttöni elämässä, mutta sellaista ei taida olla. Elintasossa emme pääse samaan, eikä kaveri oikein arvosta mummon perinnekäsitöitä tai polkupyöräretkeä. Näin ollen meidät jutut on ihan sitä tavista ja hän luksusta. Kovin kuitenkin meillä viihtyy ja onkin mukava ja kohtelias tyttö, tosin vähän suulas ja nopea sanomaan oman oikean mielipiteen joka asiaan. En tiedä sitten, onko viihtyvyys vaan sitä, että saa meillä aina jatkuvaa ihailua osakseen. Mielestäni ei, sillä tuntuu ihan oikeasti pitävän tyttöäni tosi hyvänä kaverina. Eikä hänkään 11-vuotiaana lapsena voi ymmärtää, että heidän perheessään on meille noloille köyhille jotain eriskummallista.



ap

Silloin on vaan niin et vanhemmat, ohjeet, koti ja suunnilleen kaikki on noloa, tylsää, tyhmää ynm. Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen.

joilla on, tai ainakin on ollut " Suomen kämppä" täällä. En rupea nimiä mainitsemaan, mutta kyse siis kansainvälisesti tunnetusta miljonääristä. Hän oli ruokakaupassa lapsineen, ja lapsensa innostui leluhyllyn kohdalla jostain ihme lennätettävästä ulkolelusta. Kävivät pitkään selvästi neuvottelua siinä leluhyllyllä, ja lähellä ollessani kuulin, kuinka isä selitti, ettei hän joka kerta voi kaupasta ostaa jotain, ja että onko lapsi valmis sijoittamaan siihen omia rahojaan, silloin saa ostaa. Sitten keskusteltiin siitä, paljonko lelu maksaa, ja paljonko omista rahoista jää jos lapsi sen ostaa.



Muistan ajatelleeni, että " wau" . Silläkin penskalla on ihan varmasti satoja tuhansia jossain säästörahastoissa, mutta ihan tavalliset pennoset omassa säästöpossussa ja aivan tavallinen meininki isän kanssa ruokakaupassa. Häntä kasvatetaan niin, ettei kaikkea saa kun haluaa, vaan joutuu miettimään, että mihin haluaa tuhlata ja kuinka paljon, ja paljonko rahaa sitten sinne possuun jää, jos ostaa viiden euron lennokin. Äärimmäisen arvostettavaa vanhemmalta, joka VOISI huoleta ostaa lapselle vaikka koko leluhyllyn...

vain sen takia että heillä ei ole aikaa hänelle tai haluavat hänet pois jaloista pyörimästä



Ei ole ihan tavallista et 11v. saa käyttöönsä satoja euroja rahaa. Ei sittenkään vaikka sitä vanhemmilla olisi kuinka paljon.