PRK kun EXÄ on sekaisin! Lapsiin liittyvääkin tilitystä! Paha mieli.

Olenko määrännyt exää nyt jotenkin? Täällä puin asioita ja mietin pitäisikö asiasta sanoa vai ei. En ole määrännyt yhtään ketään!

Mieti itse sama tilanne, päästäisitkö sinä lapsesi vieraaseen paikkaan täysin vieraan ihmisen luokse 12päivänä kuussa? Ilmeisesti et tutustu lastesi päiväkotiinkaan mitenkään.



Kysymyshän oli nyt siitä että miksi exä hävitti kaikki lapsille tärkeät ja tutut lelut yms.! Ihmettelen motiivia tähän.



Isä on kyllä lapsille tuttu, mutta niinkun sanoin exä on viime aikoina muuttunut kyllä hyvin paljon. En voi sanoa että pahempaan päin, mutta lasten etu ei hänen teoissaan kyllä näy tällä hetkellä ja tämä asia huolestuttaa.

Minusta lasten isällä on oikeus asua ja sisustaa ihan niin kuin lystää.



52

Sanoin että harmittaa kun lapsilla ei ole mitään tuttua tuolla naisen luona ja ihmettelen miksi exä heitti kaikki lasten tutut nalletkin pois.. tai siis miksi olisi heittänyt, onneksi pelastin ne roskapussista.

Jos isänsä muuttaa ja päättää vaihtaa samalla sisustusta, niin mitä sitten? Te olette eronne eronneet, ei hänen tavaransa tai tavarattomuutensa sinulle kuulu! Vaikka heittäisi kaiken roskiin, niin sitten heittää! Se on hänen asiansa, ei sinun. Yritä nyt ymmärtää, että et sinä sitä enää päätä!

Lasten isä muuttaa siis uuden naisystävänsä luokse, ei siis ole sisustamassa uudestaan.



Heitätkö sinä pienelle lapselle tärkeän unikaverin roskiin? Ihmettelen vaan..

uudellekin naiselle pitää antaa aluksi tilaa hyväksyä koko paketti pohjiaan myöten ja pakottamalla ei onnistu. Itse olen aina pitänyt miehen lapsista, mutta aikuisuuteen kuuluu paljon ristiriitaisiakin tunteita ja se ilmeni lähinnä yhteistä kotia hommattaessa. Tarkoituksella jätin lasten kuvat purkamatta hyllyyn ja laitin vain oman kummilapseni kuvan, johon ei ole edes kauhean lämpimät välit. Samoin en halunnut ottaa nuoremman lapsen sänkyä mukaan vaan ostin uuden aikuisten sängyn. En ole koskaan analysoinut tuota impulssia, mutta joku vaan tuli ja noin toimin. Muuten jatkettiin ihan normaalisti ja välit oli edelleen hyvät. Muutamaa kuukautta myöhemmin ostin lapselle kuin pahoitteluksi uudet Spiderman-pussilakanat ja lapsikaan (kouluikäinen) ei uudesta sängystä ollut moksiskaan vaan piti sitä parempana. Kuvatkin ilmestyivät hyllyyn minun aloitteesta hetken päästä. Lapset tuskin koskaan huomasivat kuvien puuttumista, kun ne on vitriinissä ja vanhassakin kämpässä olivat siellä jossain välissä. Mies ei koskaan huomannut mitään... Miehet on vaan niin suoraviivaisia verrattuna naisiin.:)



Joka tapauksessa olen askel askeleelta kasvanut tähän äitipuolen rooliin ja kenelläkään ei ole mitään pahaa sanottavaa minusta. Kiukutteluni olen kiukutellut salaisesti ja hyvä, että tuli käytyä vähän ala-arvoisissakin toimintamoodeissa, mutta lapsilta salassa kenenkään kyttäämättä.

Mutta niinkun sanoin lapset on alle 4 vuotiaita eli todella pieniä, he ovat kovin kiintyneitä tiettyihin tavaroihin ja varsinkin näihin unikavereihin. Tässä on paljon tapahtunut lyhyessä ajassa ja kovin isot muutokset horjuttavat taas lasten perusturvallisuutta. Jos jotain nyt olisin voinut exältäni pyytää niin sitä että lasten lelut olisivat pysyneet samanlaisina ja tämä huone saman tyyliseksi sisustettu tässä uudessa paikassa. Uskon että tämä olisi luonut turvaa lapsillemme.

eli silitellään vaan äitipuolen päätä kun se rassukka joutuu hyväksymään miehen lapset. Annetaan hänelle vapaus tunkea jopa lapsille tärkeät unilelut roskiin, ettei vaan tuntisi oloaan uhatuksi. Pakotetaan sitten lapset asumaan kolmasosa kuukaudesta asunnossa, jossa ei ole heille yhtään tuttua tavaraa, vain ja ainoastaan isä. Isä joka on niin luuseri ettei uskalla lastensa parasta puolustaa.

Säälittävä sepustus ja AIKUISELTA ihmiseltä.

Vierailija:

uudellekin naiselle pitää antaa aluksi tilaa hyväksyä koko paketti pohjiaan myöten ja pakottamalla ei onnistu. Itse olen aina pitänyt miehen lapsista, mutta aikuisuuteen kuuluu paljon ristiriitaisiakin tunteita ja se ilmeni lähinnä yhteistä kotia hommattaessa.

Kertonee jotain hänen mielipiteestään. Hänellä lienee oikeus uuteen omaan kotiin?

Ihan sama kumpi ne tavarat käytännössä roskiin laittoi. Siitä naisesta (tai hänen kanssaan seurustelemisesta) kaikki alkunsa sai.



Ja eikö lapsilla ole oikeutta mihinkään? Erityisesti siihen paljon puhuttuun perusturvallisuuteen?



-ei ap-

Heillähän on isänsä puolet kuukaudesta, äiti puolet kuukaudesta? Siinähän ne on. Ja ap kirjoitti, että lapset on tyytyväisiä.

Isänsähän luona he ovat.

Ei sitä ole missään kerrottu. Ja ei se perusturvallisuus nyt todellakaan missään anopin kristalleissa tai hopeisissa kehyksissä ole, haloo!!!

Alkuperäiset kuvat hopeakehyksissä ... ei tainnut Porvoossa sillä hetkellä muistua mieliin että kaikki valokuvat ovat vedoksia negatiiveista ...

Joku oli tässä sitä mieltä, ettei kannata tehdä lapsia avoliittoon. Miten se, että ap. olisi ollut aviossa auttaisi häntä asettamaan lapsensa uuden vosunsa edelle.

Älytön poru jostain valokuvakehyksistä...

Tarkoitus oli ilmaista, että joskus näissä kuvioissa on kummallisia tunteita ja niiden pitää antaa ottaa aikansa, jotta elämä voi rakentua tasapainoisesti. Minä en kirjoittanut, että lasten unilelut pitää heittää roskiin, mutta ihmiset toimii joskus todellakin epäreilusti, enemmän tai vähemmän ja jotenkin vaan pitää pyrkiä sovittelemaan. Mies ei tule uutta naistaan jättämään, vaikka tällä palstalla uhottaisiin kuinka tai eksä huutaisi oven takana viisi vuorokautta putkeen. Rakkaus on vaan sellainen asia, ettei sitä pysty ulkopuolinen tuohoamaan, kun se on oikein rakastumisvaiheessa päällä. Ainoa keino on yrittää hyvällä ja ujutuksella saada joitain leluja takaisin isälle ja toivoa, että naisen ystävällinen ja huomaavainen käytös lapsia kohtaan muuttuu todelliseksi välittämiseksi. Nainen voi olla itsekäs joko ilkeyttään (kuten minä olin) tai ajattelemattomuuttaan. Miehen pitäisi vahtia, ettei ylilyöntejä tule (kuten tässä tapauksessa) tai suostua toteuttamaan näitä ylilyöntejä.

Muista ap, että arvostelet vain miestäsi päin naamaa, älä uutta äitipuolta. Miehesi vastaa sikailuistaan ja kestää arvostelusi, mutta uusi ihminen voi vetää herneen kunnolla nenään, jos hänen niskaansa käydään syyttä tai syystäkin. Yritä säilyttää sinne suuntaan mahdollisimman korrektit välit. Mies pystyy erottamaan sinut ja lapset riitelyssä, mutta uudesta naisesta ei oikeasti tiedä tässä vaiheessa.

Tiedän siinäkin mielessä kokemuksesta, että omani lisäksi olen seurannut useita uusperheitä ja suurimmat ongelmat on niissä perheissä, joissa " akat tappelee" . Parhaiten menee niillä, joissa ei poikkipuolista sanaa sanota puolin tai toisin. Lapsetkin voivat parhaiten ja koko kuvio tapaamisineen toimii. Meillä ei ole koskaan ollut riitoja, eikä tule, jos minusta tai miehen eksästä on kiinni. Olemme kehittäneet sellaisen suhteen, jossa olemme äärimmäisen kohteliaita ja minä olen pienten yskäisyiden jälkeen ollut kaikin puolin 100% luotettava ja mukava äitipuoli lapsille, ja kokisin kauhean nolona, jos lapset kertoisi pahoista tempauksista äidilleen. Toinen lapsista on nyt jo aikuinen ja esitteli minut kerran äitipuolenaan. Lisäsi päälle, että tämä on sitten oikeasti mukava, eikä ilkeä sellainen. Ja totta se on, meillä menee hyvin ja enemmän minulle soittoja häneltä tulee kuin tuppisuiselle isälleen.:)

Vierailija:

eli silitellään vaan äitipuolen päätä kun se rassukka joutuu hyväksymään miehen lapset. Annetaan hänelle vapaus tunkea jopa lapsille tärkeät unilelut roskiin, ettei vaan tuntisi oloaan uhatuksi. Pakotetaan sitten lapset asumaan kolmasosa kuukaudesta asunnossa, jossa ei ole heille yhtään tuttua tavaraa, vain ja ainoastaan isä. Isä joka on niin luuseri ettei uskalla lastensa parasta puolustaa.

Säälittävä sepustus ja AIKUISELTA ihmiseltä.

Vierailija:

uudellekin naiselle pitää antaa aluksi tilaa hyväksyä koko paketti pohjiaan myöten ja pakottamalla ei onnistu. Itse olen aina pitänyt miehen lapsista, mutta aikuisuuteen kuuluu paljon ristiriitaisiakin tunteita ja se ilmeni lähinnä yhteistä kotia hommattaessa.

se vaan on niin, että miehet käyttäytyvät juuri näin

uusi naikkonen kehiin, vanha elämä ulos, mistään ei juur voi enää puhua, uusi rakkaus sijalla 1-100000 sen jälkeen saattaa olla muutama muu tärkeä juttu ja sitten lapset mahdollisesti jos hyvin käy. Tämmöisiä on ollut lähipiirissä ja suvussa.

Eikä hän myöskään voi olla antamatta lapsia isälleen siksi, ettei ole saanut tavata tämän uutta tyttöystävää. Lapsilla on oikeus tavata isäänsä, mutta mikään laki ei määrää isän uutta naista tapaamaan lasten äitiä...

Olette ihanan idealisteja, mutta samalla täysin epärealistisia. Elämä on raadollista, uskokaa nyt jo.