PRK kun EXÄ on sekaisin! Lapsiin liittyvääkin tilitystä! Paha mieli.

Vierailija:

Alkuperäiset kuvat hopeakehyksissä ... ei tainnut Porvoossa sillä hetkellä muistua mieliin että kaikki valokuvat ovat vedoksia negatiiveista ...

Arvostelen nyt tässä exääni ja toin julki myös sen asian että haluisin tavata kumminkin jossain vaiheessa tämän naisen. No joka tapauksessa me varmasti joskus törmäämme väkisinkin ellei nainen karkuun lähde kun lapseni isältään haen.



Pitää antaa aina lasten mukaan repussa noita tärkeimpiä leluja ja pyytää että palauttaa ne sitten sieltä takaisin käynnin jälkeen jos ne siellä häiritsee.

Niinkuin äidit eivät ymmärtäisi että ap,llä on huoli lapsistaan. On normaalia kokea pelottavana asiana sen, ettei voi kontrolloida pienten lastensa elämää ja ihmissuhteita. Äidin tehtävä on suojella lapsiaan. Ja maailmassa on paljon typeriä, itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lasten parasta. Ja jotka voivat vaikuttaa omalla ajattelemattomuudellaan lapseen vahingollisesti, vaurioittaa hänen perusturvaansa esimerkiksi.

Ei ole mitään ihmeellistä siinä, että lasten luovuttaminen tuntemattoman ihmisen läheisyyteen on pelottavaa ja ahdistavaa. Ja että on loukkaavaa se, ettei saa tulla kohdatuksi lasten äitinä- siis tärkeänä henkilönä. Uudesta vaimosta moinen käytös kertoo tasan järkyttävästä keskenkasvuisuudesta ja itsetunnon puutteesta- ei siis kuullosta turvalliselta aikuiselta.



Toisekseen tiedän monta EPÄITSEKÄSTÄ äitiä, jotka ovat erossa jättäneet paljon itselleen rakkaita esineitä miehelle, jotta miehen poikamiesboxiin jäisi lapsille edes hieman tuttua kodin tuntua. Ovat ripustaneet verhot ja antaneet keittiönpöydät, jotta lapsilla olis hyvä ja mieskin muistaisi vanhemmuutensa. Koska monet tuntemistani eronneista miehistä eivät ole kyenneet sitä kodin tuntua luomaan. hädintuskin ovat saaneet kaljapullot kaappiin kun lapset tulevat. ja viikonlopun ranskanperunat jääkaappiin.

Onhan loukkaavaa jos mies ei kykene ynmärtämään lainkaan lastensa äidin hyväntahtoisuutta.





Ja näin tulkitsin myös ap;n tehneen. Hänellä on normaali, vahva äidinvaisto- joka on hieno asia. Ja näissä oloissa hänellä on varmasti tosi rankkaa.



Voimia ap!

ymmärrän toki mielipahan, mitä ap:n äidin antamien lahjojen roskiin heittäminen ap:ssa aiheuttaa, mutta jos tavarat ovat erossa jääneet exällesi niin hän voi tehdä niillä mitä haluaa eikä asia kuulu sinulle enää.

Oikeassa olet siinä, että on ikävää että lasten leluja oli menossa roskiin.

Mikä ihmeen tarve ap:lla on sisustaa ex-miehensä uuden kumppanin kotia? Kaipa ex-miehesi ja hänen kumppaninsa osaavat ja haluavat itse valita esim. verhot lasten huoneeseen.

Väittäisin, että lasten kannalta on parempi se, että uudessa kodissa onkin uudet verhot ja kalusteet. Sitä tuttuutta tuovat ne omta lelut (iham muutama riittää) sekä ne ihmiset! Onko ap:n ehkä vielä liian vaikea ymmärtää, että lapset voivat olla jopa innoissaan uudesta huoneesta, verhoista jne. Miksi ihmeessä sinun pitäisi tietää ja nähdä, millainen huone lapsilla on? Olisihan se kivaa, mutta kun asia ei oikeastaan kuulu sinulle. Tämä on näitä asioita, joita erovanhemmat joutuvat vain hyväksymään ja nielemään.



Ja läheskään kaikissa kodeissa ei ole valokuvia esillä. Meillä on esillä tasan yksi kuva, yhteiskuva lapsista työhuoneeni pöydällä. Kirjahyllyissä meillä on ainoastaan kirjoja. Loput valokuvat ovat albumeissa ja koneella.



Päästä nyt jo irti exästäsi ja ala elää omaa elämääsi. Itsehän kirjoitat, että exäsi on hyvä isä: luota häneen. Exäsi uudessa perheessä ei eletä siten kuin teillä, hyväksy se. Et omista lapsiasi.



Ja tiedän varsin hyvin, kuinka rankkaa on laittaa lapset exän uuden kumppanin luo, lapsille vieraaseen paikkaan, jossa ei ole muuta tuttua kuin isä. En edelleenkään tiedä mieheni kumppanista kuin etunimen ja ammatin sekä heidän kaupunginosansa. Siihen lasten isään pitää vain luottaa, vaikka vaikeaa se välillä onkin. Lapsille kun on hyvin tärkeää säännöllinen isäsuhde.

yhteishuoltajuuden, lienee itsekin sitä mieltä, että isä lapsistaan kykenee huolehtimaan, eikä ap ole muuta väittänytkään.



Minusta on kyllä ihan naurettavaa sisustella enää mitään miehelleen. EX-miehelleen.



Ja kai se uusi koti on tuon perheen uusi koti, ei enää millään lailla ap:n asia? Helpompihan lasten on tajuta, että tilanne on uusi, isällä uusi vaimo, kun kaikki on uutta. Eikä roikuta menneessä väkisin.



Ja kuka hullu haluaa ex-liitosta jotkut ex-anopin kristallit?? Harva niitä haluaa edes naimisissa ollessaan.

lelujaan saati sitten varmasti turvallista kohtelua äitipuolen osalta. Voimia ap:lle ja lapsille.

Vierailija:

Niinkuin äidit eivät ymmärtäisi että ap,llä on huoli lapsistaan. On normaalia kokea pelottavana asiana sen, ettei voi kontrolloida pienten lastensa elämää ja ihmissuhteita. Äidin tehtävä on suojella lapsiaan. Ja maailmassa on paljon typeriä, itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lasten parasta. Ja jotka voivat vaikuttaa omalla ajattelemattomuudellaan lapseen vahingollisesti, vaurioittaa hänen perusturvaansa esimerkiksi.

Ei ole mitään ihmeellistä siinä, että lasten luovuttaminen tuntemattoman ihmisen läheisyyteen on pelottavaa ja ahdistavaa. Ja että on loukkaavaa se, ettei saa tulla kohdatuksi lasten äitinä- siis tärkeänä henkilönä. Uudesta vaimosta moinen käytös kertoo tasan järkyttävästä keskenkasvuisuudesta ja itsetunnon puutteesta- ei siis kuullosta turvalliselta aikuiselta.

Toisekseen tiedän monta EPÄITSEKÄSTÄ äitiä, jotka ovat erossa jättäneet paljon itselleen rakkaita esineitä miehelle, jotta miehen poikamiesboxiin jäisi lapsille edes hieman tuttua kodin tuntua. Ovat ripustaneet verhot ja antaneet keittiönpöydät, jotta lapsilla olis hyvä ja mieskin muistaisi vanhemmuutensa. Koska monet tuntemistani eronneista miehistä eivät ole kyenneet sitä kodin tuntua luomaan. hädintuskin ovat saaneet kaljapullot kaappiin kun lapset tulevat. ja viikonlopun ranskanperunat jääkaappiin.

Onhan loukkaavaa jos mies ei kykene ynmärtämään lainkaan lastensa äidin hyväntahtoisuutta.

Ja näin tulkitsin myös ap;n tehneen. Hänellä on normaali, vahva äidinvaisto- joka on hieno asia. Ja näissä oloissa hänellä on varmasti tosi rankkaa.

Voimia ap!

liittyy niihin anopin kristalleihin?

Vanhempani erosivat, kun olin alle kouluikäinen. Isän kodissa äitipuoleni määräsi kaikesta. Vaikka heillä oli iso talo, mulle ei ollut omaa tilaa. Nukuin käydessäni milloin missäkin, patjalla lattialla, sohvalla, jossakin vierashuoneessa jne. (Talossa oli USEITA vierashuoneita, silti mulle ei liiennyt esim. omaa sänkyä). Mulle ei annettu edes yhtä lipaston laatikkoa omaan käyttöön; äitipuoli kollasi halutessaan kaikki mun tavarat. Mun valokuva oli huoneessa, jossa kukaan ei koskaan käynyt. Äitipuolen sukulaislasten kuvat oli olohuoneessa. Jos tuli nälkä ruoka-aikojen välillä, niin voi-voi, pöydällä olevasta kulhosta ei saanut ottaa hedelmää. Ihan natsitouhua. Jokainen asia korosti, miten minä olin ulkopuolinen, ei-toivottu, pakosta siedetty. Nykyään tapaan äitipuoltani ohimennen noin joka toinen vuosi. Tuossa talossa en ole käynyt piiiitkään aikaan. Miksiköhän :-) ?

Asuin onneksi äitini luona, jossa koin olevani rakastettu enkä pelkkä riesa.

Ap: lastesi äitipuoli ei kuulosta läheskään niin karsealta kuin omani. Musta on hieno juttu, että lapset puhuvat hänestä positiivisesti; noin pienet ei osaa puhua muunneltua totuutta vanhempiaan miellyttääkseen. Hyvä merkki on myös äitipuolen tuomat reissutuliaiset. Ehkä äitipuoli ei vaan ole tottunut pikkulapsiin eikä siten osaa ajatella esim. sopivinta nukkumisjärjestystä.

Vierailija:

uudellekin naiselle pitää antaa aluksi tilaa hyväksyä koko paketti pohjiaan myöten ja pakottamalla ei onnistu. Itse olen aina pitänyt miehen lapsista, mutta aikuisuuteen kuuluu paljon ristiriitaisiakin tunteita ja se ilmeni lähinnä yhteistä kotia hommattaessa. Tarkoituksella jätin lasten kuvat purkamatta hyllyyn ja laitin vain oman kummilapseni kuvan, johon ei ole edes kauhean lämpimät välit. Samoin en halunnut ottaa nuoremman lapsen sänkyä mukaan vaan ostin uuden aikuisten sängyn. En ole koskaan analysoinut tuota impulssia, mutta joku vaan tuli ja noin toimin. Muuten jatkettiin ihan normaalisti ja välit oli edelleen hyvät. Muutamaa kuukautta myöhemmin ostin lapselle kuin pahoitteluksi uudet Spiderman-pussilakanat ja lapsikaan (kouluikäinen) ei uudesta sängystä ollut moksiskaan vaan piti sitä parempana. Kuvatkin ilmestyivät hyllyyn minun aloitteesta hetken päästä. Lapset tuskin koskaan huomasivat kuvien puuttumista, kun ne on vitriinissä ja vanhassakin kämpässä olivat siellä jossain välissä. Mies ei koskaan huomannut mitään... Miehet on vaan niin suoraviivaisia verrattuna naisiin.:)

Joka tapauksessa olen askel askeleelta kasvanut tähän äitipuolen rooliin ja kenelläkään ei ole mitään pahaa sanottavaa minusta. Kiukutteluni olen kiukutellut salaisesti ja hyvä, että tuli käytyä vähän ala-arvoisissakin toimintamoodeissa, mutta lapsilta salassa kenenkään kyttäämättä.