Miten jaksatte elää arkea keskenmenon jälkeen?

kuinka kävi? pidän peukkuja. sinä, jolla km.n työstäminen vielä kesken, voimahalaus!





miikuli

Vehnis: Onnea uuteen yritykseen, kunhan se joskus alkaa! =] Kyllä mäkin olin aika pian noiden keskenmenojen jälkeen valmis yrittämään uudelleen. Nyt vaan viimeisen jälkeen meni aikaa enemmän, ja tutkimuksetkin oli vasta pari kuukautta keskenmenon jälkeen, sekä tulosten odotteluun meni aikaa, ja ennen niitä ei voinut eikä halunnut yrittää, jos kuitenkin siellä olisi selvinnyt joku syy keskenmenoille. Mutta syy jäi siis hämärän peittoon. Se aika olikin yhtä odotusta, siis koko kevät oikeastaan. Eikä normaalia arkea tullut elettyä. En tiedä elänkö sitä vieläkään... Siksi vieläkin on vähän pessimistinen olo, että miksi tämä onnistuisi kun edellisetkään eivät ole onnistuneet...



Miikuli: surullista, ettet saanut sinulle luvattua työpaikkaa! =(

Itse olen keskenmenoista " oppinut" ainakin sen, että jos/kun olen raskaana alkuraskaudessa ja haen jotain työtä, niin en kerro siinä vaiheessa raskaudesta mitään. Juuri sen vuoksi, että silloin melkein aina tietää että paikkaa ei saa. Ja kun raskaudesta ei koskaan voi olla varma, meneekö ja sujuuko se loppuun asti ongelmitta. Uskon, että minäkin olisin aiemmissa raskauksissa menettänyt kaksi työpaikkaa (toinen ja kolmas keskenmennyt raskaus) jos olisin asiasta maininnut. Onneksi en maininnut, kun raskaudet menivät kesken, ja oli edes töitä joihin upottaa ajatuksensa...



mutta nyt kutsuu nykyisen työnantajan palveluksessa yövuoro (tämäkin on vain määräaikainen työsuhde...). viimeksi yöt olivat todella raskaita, väsytti närästi ja teki pahaa.. toivottavasti nämä tulevat yöt menevät paremmin..

huomenna mulla on lääkärineuvola, jospa sydänäänet kuuluis. Ja se hemoglobiini olis voinut jo nousta normaaliin tasoon... =/ ei kyllä siltä tunnu, väsyttää vieläkin 24h/7vrk...



jonttu rv 12+4

Smoi



Olin eilen siis tarkastuksessa - taas. Nyt kohdusta näytti olevan kaikki raskausmateriaali pois. Kohdunkaulan ja " alkukohdun" kalvo oli normaalin paksuinen ja siisti. Kohdun perällä oli vielä paksumpaa kalvoa, mutta kuulemma normaalia tässä vaiheessa. Raskaushormooniarvo oli vielä 125, mikä on kuulemma myöskin normaalia tässä vaiheessa. Eli näyttäis siltä, että kaavintaa ei tarvita!! Seuraava kuukautiset hoitanevat loput kalvot ulos. Toivottavasti! Verikoe vielä ensi viikolla, tarkastetaan että raskaushormooni laskee koko ajan. Ja tarvittaessa kontrolli. No, menen kuitenkin sinne yksityiselle kontrolliin, joten ehkä sitä ei julkisella puolella tarvita.



Toivotaan nyt, että " loppu hyvin, kaikki hyvin" . Vaikka sitä nyyttiä ei nyt tulekaan.. Mutta kuten sanoin, olen jo uskaltanut päättää, että seuraavat kuukautiset ja sitten seuraavista pakastealkionsiirtoon.



Nyt kun tämä alkaa olee " ohi" , on jotenkin sellainen olo, että on saanut voimia. Ehkä tämä vastoinkäyminen on kasvattanut. Ole nimittäin huomannut ajattelevani monista asioista erilalla kun ennen tätä. Siis asioista, jotka eivät mitenkään liity lapsiin tai raskauteen. Ymmärrän kyllä, että monen keskenmenon jälkeen ei varmaan tunnu siltä, että " kokemus vahvistaa" . Toivon kyllä, että en tätä enää joudu kokemaan. Mutta koskaan ei tiedä..



Kirjoittelen kuulumisia!



Vehnis

Onko uutisia lääkärineuvolasta?



Vehnis

Vehnis: eipä oo uutisia! =( tää oli taas tätä mun tuuria, aamulla soittivat että lääkäri on kipee ja aika siirtyi viikolla eteenpäin... =/ (viimeksikin ollessani raskaana ne niitä aikoja ruksaili...) mut sit aloin oksentamaan, ja taitaa olla mahatautia, sain sairaslomaa viikonlopun yli. =/ joten täällä parannellaan sekä odotellaan malttamattomana maanantain np-ultraa. Jos vielä mahasta eloa löytyisi. Kohtu ainakin tuntuis kasvaneen " normaalisti" , mitä nyt sitä tuosta mahan päältä itse pystyy tunnustelemaan. (En kyllä ole lääkäri, mutta silti tuntuis että kasvanut on viimeisestä ultrasta)



Aurinkoista viikonloppua kaikille! mä menen parantelemaan toistaiseksi heikkoa oloa!



jonttu rv 12+5

Hei, sain tietää olevani raskaana imetyksestä huolimatta 010307... Ihanaa tällä kertaa ei tarvinnut " odotella" + turhan kauan. 26.3. kävin ultrassa, jossa sikiö ei vastannut alkuunkaan odotettuja viikoja (syke näkyi)- viikonpäästä uusi ultra > sikö/ alkio oli lopettanut elämänsä. Lähete jorviin, jorvista sain ajan kaavintaan heti pääsiäisen jälkeen. Pääsiäisenä (pitkäperjantaina), alkoikin sitten spontaani keskenmeno, jouduin olemaan koko pääsiäisen sairaalassa. Olo oli KAMALA. Henkilökunta oli ihanan ymmärtäväistä. Itkin kivusta ja surusta.... Ei kyllä yhtään lohduttanut kuulla että meillä on jo ihania lapsia miehen suusta, vaikka muuten hän ymmärtäväinen olikin ja mukana sekä surussa että kivuissani.



Ikäväni menetettyä lastani kohtaan ei hellitä kaipaan kasvavaa vatsaa. Pahaa tekee aina välillä, kun näen odottavia äitejä.



Olemme yrittäneet saada uutta raskautta alkamaan keskenmenon jälkeen, mutta en tiedä onko sillä asian kanssa tekemistä, että vatsastani (munasarjasta) löytyi viimeviikolla iso kysta noin 5 - 6 cm.



Toivon, kaikkille keskenmenon kokeneille hyvää loppukesää ja tsemppiä...



mamma espoosta

Heippa kaikille ja erityisen iso tsemppihali sinulle " mamma espoosta" . Ollaan kärvistelty yhtä aikaa sairaalassa samalla asialla menneenä pääsiäisenä. Tunnustan myös tuon ikävän, joka ei varmaan koskaan kokonaan kaikkoakaan. Nyt on uusi raskaus onnellisesti uusien hoitojen myötä alkanut, mutta vaikka onnellinen siitä olenkin, oli tuo km esikoisestani sellainen paukku ettei heti unohdu.



Vehnis, mitenkäs nyt? ja jonttu, pääsitkö lääkärineuvolaan?



aurinkoa kaikille, miikuli

Sinulle mamma espoosta: halaus ja toivotan voimia. Sure niin kauan kun koet tarpeelliseksi. Nyt tämä ei lohduta, mutta aika auttaa... Muista myös se, että joka ikinen tunteesi on oikea!!! Minä " märehdin" asiaa reilut kolme viikko s-lomalla (jotan tosin sain pyydellä nöyrästi..) ja uskon sen auttaneen toipumistani.

Itselläni ei ole tehnyt pahaa nähdä odottavia äitejä, en tiedä mistä se johtuu. Olin kai niin varautunut siihen, että kaikki voisi mennä pieleen. Takana kun on 15 vuotta vaikeaa endometrioosia yms. Mutta lähes kaikki sellaiset pariskunnat, jotka onnistuvat saamaan lapsen " noin vain" , kyllä vieläkin suututtavat.. Vaikkä ymmärrän, että tunne on hölmö, mutta olen hyväksynyt sen kuuluvaksi tämän asian prosessointiin.



Minä voin ihan hyvin, sekä henkisesti että fyysisesti. Henkisiä " takaumia" uskon vielä tulevan, toivottavasti fyysiset komplikaatiot ovat ohi! Nyt odottelen kuukautisia, olotila enteilee niitä. Normaalit kivut (siis ihan oikeasti tuntuu normaaleilta kuukautisia enteileviltä kivuilta) ja vatsa normaalisiti (tämänkin on aina kuulunut asiaan minulla kuukautisia ennen ja niiden aiana) sekaisin, vielä vuoto ei ole alkanut. Toivon, että kuukautiset alkaa lähipäivinä.



Olemme lähdössä lyhyelle matkalle Roomaan mieheni kanssa 1 1/2 viikon kuluttua ja toivon, ettei vuotoa ole siellä. Olen kyllä siihenkin varautunut, minun tuurillani kaikki on mahdollista... Ajattelin, että jos vuoto on silloin takana (jälkitarkastus siis matkaa edellisenä päivänä yksityisellä) ja kaikki näyttää hyvältä, romanttisessa Roomassa unohdetaan kondomit kotiin ;o) En oikein usko spontaaniin raskauteen, mutta eihän sitä mitään menetäkään, vaikka ei käytä ehkäisyä!



Ai niin. En muista kerroinko, mutta ostin noin kuukausi sitten sen kirjan " Syntymätön" . Se oli kyllä lukemisen arvoinen. Ajattelin, että pitäisköhän kerätä kolehti ja ostaa sellainen jokaiseen sairaalaan hoitohenkilökunnan luettavaksi.... Voisi ainakin kuulua pakollisena kirjana lääkäriksi opiskeleville...



Tsemppiä ja voimia keskenmenoa työstäville ja pidän peukut pystyssä kaikille, jotka ovat onnistuneet tulemaan raskaaksi!



Vehnis



ps. ihanaa Mikkuli ja Jonttu (ja muut nyt raskaudessaan onnistuneet), että käytte kuulumisia tälläkin puolella kirjoittamassa.

Kirjoitin tämän tuonne " toiseen lohkoonkin" , mutta laitan tännekin:



Onnistunut ja epäonnistunut lääkkeellinen tyhjennys



Minäkin olen " kiitollinen" lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Sen avulla tosiaan työsti asian. Minulle tosin tuli komplikaatioita: kohtu- ja munasarjatulehdus, eikä tuhjennyskään onnistunut täysin. Onneksi antibioottien rauhoitettua tulehduksen kohtu lopulta tyhjeni ilman lisälääkitystä tai kaavintaa.

En myöskään kokenut hirmu suuria kipuja. Tosin olen tottunut kipuihin monivuotisen vaikean endometrioosin kanssa.



Kun olen lukenut kertomuksia noista lääkkeellisistä tyhjennyksistä ja kaavinnasta, olen alkanut pohtia muutamaa hommaa:



1) tehdäänkö joissain paikoissa kaavinta liian helposti? Lähinnä siksi mietin tätä, että itselläni kaavintaa yritettiin välttää viimeiseen asti (enkä siis vieläkään ole siihen joutunut, mahdollista on tietty edelleen joutua, jos myöhemmin huomataan kuitenkin, että raskausmateriaalia on vielä kohdussa). Sairaalan ylilääkäri oli sitä mieltä, että kohtu tyhjenee aina lopulta itsekseen. Tulehdukset hoidetaan lääkkeillä. Minun kohdallani tämä on ilmeisesti ollut aivan oikea tapa hoitaa keskeytynyt keskenmeno.



2) Mietin myös tuon lääkkeellisen tyjennyksen tapaa. Näyttäisi siltä, että lähes kaikki ovat saaneet 2x2 emättimeen eri päivinä laitettavat tabletit. Minulla asia hoidettiin toisin. Sain ke sairaalassa Mitegyne-tabletin suun kautta. Pe-aamuna laitoin kotona emättimeen 4 Cytotectia, jonka jälkeen piti maata 3h. Kivut alkoivat (600 särkylääkettä kahden tunnin välein), mutta helpottivat vähän kun lähdin liikkeelle. Vuotoa tuli kyllä, ei hirmu runsaasti kuitenkaan (eihän kohtu sitten heti tyhjentynytkään..). Enkä muita lääkkeitä saanut (paitsi tietty antibiootit myöhemmin tulehdukseen). Miksiköhän lähes kaikille annetaan noi Cytotecit tai vastaavan kahdessa eri satsissa? Ja voisiko kerralla laitettu määrä jotenkin helpottaa hommaa?



Kaikki nuo keskenmenoon liittyvät asiat komplikaatioineen on auttanut myös minua " jättämään" asian taakseni ja jatkamaan elämääni. En tietenkään unohda tätä Enkeli-lasta, ei se missään nimessä ole tarkoituskaan! Ja suren varmaan vielä asiaa jossain vaihessa, ehkä useampaan otteeseen. Minä kone tämän niin, että minulla on takana " vasta" yksi keskenmeno. Joillekin jo yksi keskenmeno on liian rankka homma, ymmärrän sen. Ja halun korostaa, että kaikki kokevat asita yksilöllisesti ja kaikki kokemukset ovat oikeita!



Pääasia on, että jokainen suree tavallaan, kokee asiat tavallaan - kaikki tunteet ovat oikeita!



Voimia kaikille keskenmenon käynneille ja juuri läpi käyville!



Vehnis

hienoa kuulla, että olet jo selkeästi paremmilla vesillä! Niin kuin kirjoitit, niitä takaumia kyllä varmasti tulee, mutta sehän on ihan normaalia. Itse olen hämmästyttänyt itseni kirjoittelemalla joka paikkaan, kuinka hyvin tämä nykyinen raskaus on mennyt. Äsken vasta tajusin, että hei, kyllähän tässäkin raskaudessa oli keskenmeno rvkolla 6+jotain, jolloin toinen pieni poistui kyydistä. Silloin saatuani ultrassa varmistuksen asiasta surin tietoa pari päivää, mutta toisen vauvan alun kehittyminen on vienyt näköjään huomioni kokonaan koko asiasta!



Lisäksi jotenkin tuntuu, että se vauva ei oikein ollutkaan vielä vauva, koska edellisen oli sentään jo nähnyt ultrassa raajoineen kaikkineen. Karmeaa, mutta näin se vaan on. En kuitenkaan tarkoita missään tapauksessa mitätöidä kenenkään toisen surua vastaavilla viikoilla. Jokainen kokee niin kuin kokee. Ja se on ihan yhtä oikein.



Vehnis kuule, meidän piti myös lähteä sinne roomaan nyt häämatkalle, mutta en uskaltanut ottaa edes pienen pienen mahataudin tai ruokamyrkytyksen riskiä! Mutta myöhemmin! on varmaan upea paikka! Oikein ihanaa ja vapauttavaa matkaa teille!



halauksin, miikuli 12+3

Niin, pitää myös oppia se, että jos ei tunnut " mailma kaatuu päälle" -pahalta, vaan alkaa pikkuhiljaa selviimään hommasta, sekin on normaalia ja tietysti erittäin toivottavaa! Siitä ei pidä eikä saa tuntea huonoa omaa tuntoa.



On varmaan aika luonnollista, että olet keskittynyt pieneen masuasukkiisi, joka jaksoi jatkaa kasvamistaan. Onhan hän ansainnut täyden huomiosi ;o) vaikka toinen kaveri putosikin kyydistä ;o(



Vaikutat kyllä erittäin ihanalta ja lämpimältä ja ei-katkeroituneelta ihmiseltä kaikesta kokemastasi huolimatta. Kirjoituksistasi saa aina paljon voimia.



Halaus sinullekin.



Vehnis

kauniista sanoistasi. Luulenpa, että sielläkin päässä istuu hyvin lämpöinen persoona, joka jaksaa kantaa huolta vielä oman itsensä lisäksi myös yleisesti siitä, kuinka keskenmenon kohdanneita kohdellaan. : )

Tässä on mielestäni taas yksi aika koominen, omakohtainen esimerkki kohtelusta; sairaalassa tyhjennyksen aikaan ei keskusteluapua tarjottu. Kun kotiuduin, minulle annettiin simpukkayhdistyksestä kertova opas käteen ja kerrottiin, että sinne voi ottaa yhteyttä. (heillä saattaisi olla ryhmiä asian tiimoilta n. 50km päässä meiltä).



Kun palasin osastolle kohtutulehduksen seurauksena, silloin yksi ihana hoitaja yksinkertaisesti jäi vierelleni ja jatkoi kyselyjään ja keskustelua, vaikka hänen työaikansa (vielä iltavuoro) oli päättynyt.

Tämä keskustelu auttoi kyllä niihin kysymyksiin, joita mm. tyhjennys pari päivää aiemmin oli herättänyt.



Tämän jälkeen keskusteluapu jäi mieheni ja nettipalstojen varaan. Hyvä niinkin, sillä täältä saa ihanaa tukea. Kukaan ei kuitenkaan näille palstoille opastanut, vaan tämänkin löysin itse ollessani edellisen kerran raskaana.



Nyt kun oli taas ensimmäinen neuvolakäynti, otti terveydenhoitaja huolekseen kysyä olemmeko saaneet tukea, ja halusi keskustella tapahtuneesta kanssamme. Piti siis odottaa, että uudet hoidot purevat ja uusi raskaus alkaa ja kestää jopa ilman keskenmenoa sinne n.viikolle 12, ennen kuin sai taas terveydenhuollon ammattilaisen apua asiaan! Mutta edelleen hyvä niin. Keskenmeno kuitenkin mietityttää ja varjostaa uuden raskauden onnea.



Aiempi terveydenhoitaja, jolla olin käynyt ed.raskaudessa, ja jolle ilmoitin keskenmenostani, ei todellakaan vaivautunut lohduttelemaan. Totesi vain puhelimessa, että " no, se siitä sitten" . Ei sitten ollut edes merkinnyt neuvolapapereihini, että olin ilmoittanut raskauteni päättyneen! uusi terveydenhoitaja oli ihan pihalla, kun soitin ja varasin aikaa 1. käynnille, kun hänellä oli edessään paperit, joissa sanottiin minulla olevan laskettu aika lokakuussa...



Meitä on moneksi. Aurinkoa ja iloa, miikuli

Hei, Kiitos kaikkille jotka annoitte tukeanne meidän perheelle!!!! Kysyisin, sinulta Miikuli (ei pakko vastata) mistä päin olet kotoisin? Kerroit vain, että olimme samaan aikaan Jorvissa.



Toivon sydämmessäni kaikkille keskenmonon kokeneille pelkkää hyvää, se tuntuu olevan varsinkin naiselle kova paikka elämässä. Se toisaalta myös opettaa elämänarvoja uudelleen. Sen jälkeen tietää mitä on RAKKAUS SURU KAIPUU JA KIPU.....



ILOISTA KESÄN LOPPUA



T. MAMMA ESPOOSTA

kääks, kirjoitinkohan vähän harhaanjohtavasti? tarkoitin, että olimme sairaalassa yhtä aikaa asian tiimoilta, mutta itse olen hämeestä. Olemme täällä keskustelleet siitä, kuinka tukea on saanut km:n jälkeen. Haluaisitko kertoa oman tarinasi?



vehnis! Joo, saatammepa vaikka jossain vaiheessa törmäilläkin muutenkin kuin virtuaalisesti. Itse asun tosin pirkanmaalla. Mutta toivon hirmuisasti, että saisit sinäkin pian uuden mahdollisuuden ja uudet jännitykset vauva-asian tiimoilta ; ) ,siis hyvässä mielessä! Itse olen melko varma, että vaikka nyt kaikki menisikin hyvin, niin kyllä mennyt kummittelee varmasti jatkossakin mielessä. En ole vielä kovin luottavainen tämänkään raskauden suhteen. Kyllä tässä niin alussa vielä mennään. Ja onhan tässä käynyt ikään kuin myöskin niin, että kahdesti raskaana ja kaksi keskenmenoa.



Omakin terveys on osin vähän niin sun näin, joten kyllä sitä jatkuvasti itseään syyllistää ja miettii " mitä jos teen näin niin aiheutanko vahinkoa tällekin vauvalle" ... se on kyllä jännä miten mieli kaipaa ja tarvitsee jonkin selityksen, koska mitään syytä keskenmenoihini ei ole oikeastaan löytynyt. Annettiin vastaus, että luultavasti kehityshäiriö, koska suurin osa km:sta siitä johtuu.



se vaan ei jotenkin tunnu riittävän, koska myös syy lapsettomuuteemme on jäänyt arvoitukseksi.. Vaikea uskoa, että tämän päivän teknologialla ei löydy syytä. Mutta kai se sitten niin on, että kun ei voi varmaksi sanoa, niin on parempi jättää sanomatta, kuin veikkailla. Eihän lääkärit tietysti saakaan veikkailla...



Voimia ja jaksamista kaikille! miikuli

Miikuli: joo, pääsin mä loppujen lopuks sekä nt-ultraan ja lääkärineuvolaan. Ultrassa oli turvotusta 1,6mm. Sikiön pääperämitta ~66mm (ultra oli 30.7 vastasi viikkoja 12+6). Ja sikiö heräskin ultran aikana kun yskäsin, joten kätilö sai tutkittua, ja totesi kaiken näyttävän hyvältä.

Lääkärineuvola oli viikko sit torstaina. Sydänääniä ei saatu kuulumaan (epäilivät et mun kohtu on jotenkin niin selkärankaan päin, ettei sen takii kuulu, laite kyl näytti välis 160 lukemia). Lisäksi sain rautatabletteja tähän jäätävään väsymykseen. Niitä olen nyt viikon popsinut, mutta väsymys vaan jatkuu... =/ joten odottelen että niitä viikkoja tulis sen verran että tää väsymys menis ohi! Maanantaina olen uudelleen menos neuvolaan, pelkästään niitä sydänääniä kuuntelemaan, jos silloin jo kuuluis (ja jos ei kuulu niin tahtoo ultraan varmistamaan onko eloa..). Nyt on taas muutamana iltana närästänyt just ennen nukkumaanmenoa, en tiedä olenko syönyt jotain sopimatonta, vai tuleeko tää ihan itekseen.. =] mut muuten olo ois ihan hyvä (pahaakaan ei juur lainkaan enää tee) mut tää väsymys! jos herään aamulla klo 10 (kuten tänään) niin klo 12 oon jo valmis huilaamaan ja päikkäreille! =/ jostain vanhasta vauvalehdestä luin, että valtava väsymys vois myös johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta (toiminta kuulemma muuttuu jotenkin raskausaikana), mut en sit tiedä kuinka helposti ne suostus neuvolassa ottamaan kilpirauhasarvoja...



Vehnis: mukavaa lomaa Roomassa! =] mäkin niin haluaisin ulkomaille... ja siitä mietinnästäsi kaavinta/lääkkeellinen tyhjennys, että täällä meilläpäin multa on joka kerta kysytty, että kumpaa haluan. Kaks kertaa olen siis valinnut lääkkeet (yks kerta tuli tyhjäks itsekseen). Ja molemmilla kerroilla olen ensin saanut suunkautta otettavan pillerin. Ja muistaakseni molemmilla kerroilla myös seuraavat tabut on otettu suun kautta, eli kohdun suulle ei olis tabletteja laitettu... *miettii mahtaako muistaa oikein*

Joten ainakin oman kokemukseni mukaan täällä meillä saa itse valita kohdun " tyhjennystavan" . Täälläpäin nuo tabletit ovat olleet käytössä vasta 2000-luvulla (ystävälleni tehtiin kaavinta 1999, ja silloin ei ollut vielä tableteilla tyhjennysmahdollisuutta). Lääkäri kyllä mainitsi heti ensimmäisellä kerralla, että välttämättä kaikilla kohtu ei tyhjene tableteilla, joten voi joutua kuitenkin kaavintaan. Mutta minulla tyhjeni tableteilla.

Toisaalta se on hyvä että saa itse valita, kun toiset pelkäävät niitä kipuja, joita tulee tableteilla tyhjentäessä (siis kuukautiskipujen tyyliset kivut). Itse taas en oikein siitä nukuttamisesta välitä (kaavinnassa), joten olen siksi valinnut tabletit. Mutta jos raskaus on ehtinyt pitkälle (että sikiö kuolee vasta esim 15-20 viikoilla) niin suositellaankohan silloin kaavintaa? Itse kuvittelisin, että kivut voisivat olla silloin vielä isommat, mitä esimerkiksi mulla on ollut (viikoilla 8-11), jos tyhjennys suoritettaisiin lääkkeellisesti. Ja vuotokin olisi varmasti paljon reilumpaa (ainakin näin luulen).



Mutta tässä mietteet tälle illalle! nyt pitää hipsiä nukkumaan, kello soi aamulla ennen kuutta... =/



jonttu rv 14+2 (tänään torstaina, kohta jo perjantaina ja viikot jo jopa 14+3... voi kumpa toivoisin että viikkoja ois jo 30+ jotain, olis niin paljon turvallisempi olo, tietäis että vauva todennäköisesti selviäis jos syntys... nyt olo on vieläkin se että mitä vaan voi sattua...)

Ensiksi kiitos kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille,lohduttaa kovasti lukea

toisten kokemuksia ja sitä että kaikesta tästä voi selvitä.

Itselläni nyt toinen keskenmeno kolmen kuukauden sisään,ensimmäinen

huomattiin 10+3 sikiö oli lakannut kehittymästä jo 6+3,lääkkeellinen

tyhjennys kätilöopiston sairaalassa onnistui hyvin ja toivuin melko no-

peasti fyysisesti ja ihme kyllä myös henkisesti.Yhdet kuukautiset välissä

ja olin jälleen raskaana.Nyt rv.8+0 todettiin yksityisellä ultrassa tuuli-

muna.Olin viime perjantaina jälleen kättärillä lääkkeellisessä tyhjen-

nyksessä.

Tällä kertaa suru tuntuu musertavalta,ymmärrän itsekin surevani nyt

vasta kunnolla ensimmäistäkin keskenmenoa,tämänkertainen tuuli-

muna on ehkä henkisesti helpompi kestää,koska vauvaahan ei ollut.

Silti ajoittain tuntuu kaatuvan tämän surun kanssa.Itsekin sain sairaslomaa vain 4 päivää,en todelläkaan ole vielä fyysisesti,enkä

henkisesti työkykyinen,onneksi työterveyslääkäri kirjoitti viiikon lisää.

Minulla onneksi on jo lapsia kolme,he todellakin ovat se suurin voima

tämän keskellä ja tiedän saaneeni elämässä jo paljon hyvää ja sitä kautta tiedän selviäväni tastäkin.

Vauvankaipuu on siltikin kova,se pelko ja kynnys vain kasvaa,en tiedä

uskallanko yrittää enää.

Se että saa lukea toistenkin kokemuksia,auttaa ja ei voi kuin ihmetellä sitä voimaa mikä meissä naisissa tarpeentullen on.

Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti tämä syksy tuo meille kaikille hyviä uutisia!

Moi



Saatan olla missannut jonkun kirjoituksesi. Jos näin on, sori.

Mitä sulle kuuluu nykyään?



t. Vehnis, jolle alkionsiirto ajankohtainen ehkä ensi viikolla...

Kirjoittelin sulle tonne viestiketjuun: alkioita pakkasessa, lapsiluku täynnä tms, kun huomasin että olit sinne vastaillut. Keskenmenon jälkeen siirrettiin viimeinen alkio n.kuukausi sitten, josta valitettavasti nega. Meillä siis pakkanen nyt tyhjä eikä ole vielä ollut voimia lähteä uuteen ivf-rumbaan piikittelyineen.. huh. Sulla oli vielä alkoita pakkasessa? Paljon onnea siirtoon!

Satumarika:

Kirjoittelin sulle tonne viestiketjuun: alkioita pakkasessa, lapsiluku täynnä tms, kun huomasin että olit sinne vastaillut. Keskenmenon jälkeen siirrettiin viimeinen alkio n.kuukausi sitten, josta valitettavasti nega. Meillä siis pakkanen nyt tyhjä eikä ole vielä ollut voimia lähteä uuteen ivf-rumbaan piikittelyineen.. huh. Sulla oli vielä alkoita pakkasessa? Paljon onnea siirtoon!

Hei! tarkoitin siis kysymystä; kuinka mones ivf/pas tuotti tuloksen, tulee luettua kaikkia kirjoituksia niin menee itsekin sekaisin. Sinne ketjuun siis vastasin sulle : )

Moi Satumarika

Niin mihin vastasit...? Niinpä, kun tulee kirjoitettua ja luettua moneen ja monesta paikasta, niin eihän tässä pysy kärryillä eikä muista mihin on kirjoittanut.

Vehnis

Satumarika:

Satumarika:

Kirjoittelin sulle tonne viestiketjuun: alkioita pakkasessa, lapsiluku täynnä tms, kun huomasin että olit sinne vastaillut. Keskenmenon jälkeen siirrettiin viimeinen alkio n.kuukausi sitten, josta valitettavasti nega. Meillä siis pakkanen nyt tyhjä eikä ole vielä ollut voimia lähteä uuteen ivf-rumbaan piikittelyineen.. huh. Sulla oli vielä alkoita pakkasessa? Paljon onnea siirtoon!

Hei! tarkoitin siis kysymystä; kuinka mones ivf/pas tuotti tuloksen, tulee luettua kaikkia kirjoituksia niin menee itsekin sekaisin. Sinne ketjuun siis vastasin sulle : )