Miksiköhän UFOista ei ollut mainintaa tv-uutissa?

Ties mitä ne jenkit taas ovat kehitelleet salaa.

Sillä voi olla ns luonnollinen selitys, ei se siis välttämättä liity maapallomme ulkopuoliseen elämään millään lailla.

paitti Rauni-Leena Luokkasen hourailut ja Juhan Af Granin sensaatiomaiset silmänkääntö temput.

" Ap, olen kokenut jotain samankaltaista, mitä en vuosikausiin ole muistellutkaan...



Noin 16 vuotta sitten, viileänä, kuulaana alkutalven iltana olin ulkona leikkimässä muutaman silloisen koulukaverin kanssa. Meitä oli ehkä viisi kymmenvuotiasta lasta, kaksi tyttöä ja loput poikia. Oli pimeää, mutta yhtäkkiä taivaalta meitä kohti syöksyi vihreä soikionmuotoinen valoilmiö. Se jäi yläpuolellemme leijumaan muutamaksi pitkäksi sekunniksi, minkä jälkeen se syöksähti sykähdellen ja kieppuen kauas äärettömyyteen. Mitään ääniä ei kuulunut. Osa meistä havaitsi vihreän valon joukosta punakeltaisia valokeiloja.



Jähmetyimme kauhusta. Yritimme keskustella näkemästämme ja keksiä sille selitystä, mutta tuloksetta. Kerroimme vanhemmillemme, mutta asiaa ei koskaan käsitelty " tarpeeksi" vaan ilmiö jäi selittämättömäksi. Jos olisin havainnut sen yksin, olisin epäillyt silmiäni, mutta... Todistajia oli useita. Täytyykin kysyä heiltä, mitä asiasta nykyään ajattelevat, mahtavatko muistaakaan.



Minä kyllä uskon, että näit mitä näit, ap."

Jotka joku maajussi tunnusti piruillakseen tehneensä. Vähän " Ruokolahden leijona" -tyylistä matkailumainetta saa kulmakunnille. Ja ufoihin uskovat heikkopäät laukkasivat katsomaan ja varmaan joku helikopterimies rahasti uteliaita ufouskovia.

Viime joulun aikaan tätini, vajaa 50-vuotias biologian ja maantiedon lehtori, oli lenkillä Oulun eteläpuolella ollessaan nähnyt ellipsin muotoisen valoilmiön taivaalla. Valoilmiö oli näyttänyt ensin suuremmalta ja sitten pienentynyt äkillisesti sivusuuntaan, ikään kuin lentäen valtavalla nopeudella kauemmas avaruuteen. Tätini kertoi tästä vähän naureskellen, että olipa outo näky, jolle hän ei keksi kyllä mitään selitystä. Oli kuulemma ihan " perinteisen ufon" näköinen ollut.



Isosetäni, hartaasti uskovainen mies, heräsi 1980-luvulla eräänä pakkasyönä siihen, että hänen tupansa, jossa ei ollut edes sähköjä, kylpi yhtäkkiä päivänvaloakin kirkkaammassa valossa. Ikkunasta katsoessaan hän näki suuren valopallon, joka kulki hitaasti lumisten peltojen yllä. Samasta valopallosta oli useita havaintoja paitsi lähiseudulla, myös naapurikunnan lehdessä.



Lääkärisisareni, joka on aina suhtautunut äärimmäisen skeptisesti kaikkeen yliluonnolliseen, muistelee elämänsä erikoisimpana kokemuksena sitä, kun hän lukioikäisenä ajeli poikaystävänsä kanssa erään korkean tv-maston lähistölle illalla vähän suukottelemaan ja juttelemaan. Molemmat olivat selvin päin. Yhtäkkiä he näkivät korkean maston huipulla n. viisi kirkasta valopalloa, jotka kieppuivat maston ympäri välillä nopeammin, välillä hitaammin. Pallot eivät näyttäneet olevan riippuvaisia toisistaan, vaan jokainen niistä " eli omaa elämäänsä" . Pallot pyörivät maston ympärillä aikansa, kunnes lähtivät kovaa vauhtia pois.



Kaikki nämä kolme läheistäni ovat ihmisiä, jotka _eivät usko ufoihin_ . En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella.

Kysyitkö sitten ystäviltäsi, että muistavatko tapahtumaa? Mitä sanoivat?

Tämä valosysteemi painui sitten kukkulan puiden taakse. Eksäni kanssa tämä nähtiin vajaa 10v sitten yötaivaalla (ulkomailla) eikä tähän päivään mennessä olla keksitty mitään järkevää selitystä näille valoille.

Vierailija:

" Ap, olen kokenut jotain samankaltaista, mitä en vuosikausiin ole muistellutkaan...

Noin 16 vuotta sitten, viileänä, kuulaana alkutalven iltana olin ulkona leikkimässä muutaman silloisen koulukaverin kanssa. Meitä oli ehkä viisi kymmenvuotiasta lasta, kaksi tyttöä ja loput poikia. Oli pimeää, mutta yhtäkkiä taivaalta meitä kohti syöksyi vihreä soikionmuotoinen valoilmiö. Se jäi yläpuolellemme leijumaan muutamaksi pitkäksi sekunniksi, minkä jälkeen se syöksähti sykähdellen ja kieppuen kauas äärettömyyteen. Mitään ääniä ei kuulunut. Osa meistä havaitsi vihreän valon joukosta punakeltaisia valokeiloja.

Jähmetyimme kauhusta. Yritimme keskustella näkemästämme ja keksiä sille selitystä, mutta tuloksetta. Kerroimme vanhemmillemme, mutta asiaa ei koskaan käsitelty " tarpeeksi" vaan ilmiö jäi selittämättömäksi. Jos olisin havainnut sen yksin, olisin epäillyt silmiäni, mutta... Todistajia oli useita. Täytyykin kysyä heiltä, mitä asiasta nykyään ajattelevat, mahtavatko muistaakaan.

Minä kyllä uskon, että näit mitä näit, ap."

Mutta minulla on yksi outo kokemus. Olin mieheni kanssa laivalla. Istuimme hytissä ikkunan ääressä, napostelimme, joimme viiniä (ensimmäistä lasillista), jutustelimme, katselimme tähtitaivasta.



Sanoin miehelleni " katso, tähti putoaa!" Todella näytti siltä kluin tähti lähtisi kaukana taivaalla putoamaan hitaasti alaviistoon. Mutta pian se " tähti" muutti suuntaa rajusti yläviistoon ja hirveällä vauhdilla lähti liikkumaan kunnes katsoi näköpiiristä.



Tähti se ei siis ainakaan ollut. Eikä lentokone. Eikä helikopteri.

eri maiden tiedistelusateellitteja, ilmakehässä palavia kivenmurikoita, avaruusromua ym.