Jos mies haluaa lähteä ulkomaille töihin, niin voiko tosiaan olla niin, että taustalla ei ole mitään muuta...

kuin hieno kokemus se on kun ekaa kertaa pääsee mustan pillun makuun ja perseen päälle. Käytännössähän monet noista sotilaista on ihan sinkkuja mutta tietty perheellisiäkin on mukana. Kukaanhan ei tiedä mitä ne pojat siellä tekevät mutta jos mies tulee joukoista takaisin vielä luoksesi niin parit sukupuolitestit teettäisin ennen kuin jatkaisin seksipuolta.

Itselleni tämä asia olisi ehkä pahin sulateltava. Jokainen tietää oman puolisonsa mutta täytyy myös muistaa että joukossa tyhmyys tiivistyy.

Minusta noista jokainen oli erittäin hyvä syy. Toki jos mietitään vain että onko todellisia fyysisiä syitä (esim kuolema jos tarvittavaa hoitoa ei ole saatavilla) niin sitten ne eivät ehkä ole kunnon syitä, mutta mielestäni henkisilläkin asioilla on aika suuri osa ihmisen elämästä.

Selitäppä vielä, miten esim oppisopimuskoulutuksesta harvinaiselta alalta poisjääminen (joka samalla tarkoittaa koulutuspaikan menettämistä) ulkomaanmatkan takia, pelokkaan lapsen vieminen hoitoon tuntemattomalle vierasta kieltä puhuvalle hoitajalle tai totaalinen turvaverkon puuttuminen ovat " järjestelykysymyksiä" ? Siis tokihan ne voi vain ohittaa sanomalla voi voi, mutta sinä siis väität että ne voi järjestää jotenkin. Miten?

Ja minkä ihmeen takia naisen sitten pitäisi lähteä, jos ei kerran halua, uskalla tai tahdo jättää sitä omaa juttuaan kesken??? Miksi juuri miehen halut ovat ne joiden mukaan mennään???

Vierailija:

Ihan nyt ap:n tapaukseen ottamatta kantaa.

Siis yleensähän täällä on niin, että nainen ei " voi mitenkään juuri nyt lähteä" ja se tarkottaa just sitä, ettei halua, uskalla tai on joku juttu kesken (jota kuitenkin voisi jatkaa myöhemmin tai etänä). Ulkomaanvuosi tai pari tuo niin paljon korvaamatonta kokemusta, että antaa moniin verron takas sen, että joltain kurssilta valmistuukin vähän myöhemmin.

Ap:lle, aika outo tapa sitten miehelläsi ilmottaa, että haluaa erota??!!

Vierailija:

kuin hieno kokemus se on kun ekaa kertaa pääsee mustan pillun makuun ja perseen päälle. Käytännössähän monet noista sotilaista on ihan sinkkuja mutta tietty perheellisiäkin on mukana. Kukaanhan ei tiedä mitä ne pojat siellä tekevät mutta jos mies tulee joukoista takaisin vielä luoksesi niin parit sukupuolitestit teettäisin ennen kuin jatkaisin seksipuolta.

Itselleni tämä asia olisi ehkä pahin sulateltava. Jokainen tietää oman puolisonsa mutta täytyy myös muistaa että joukossa tyhmyys tiivistyy.

allaolevasta samaa mieltä.

Miehen kaveri oli vuoden rauhanturvajoukoissa ja arvatkaa mitä se toi vaimolle tuliaisiksi...?

On ihmisä joille rutiinit tuovat turvallisuutta ja niiden rikkominen aiheuttaa paniikkia ja ihmisiä joille rutiinit aiheuttavat paniikkia ja ne on pakko rikkoa.



Ongelmia syntyy jos kaksi erilaista ihmistä lyöttäytyvät yhteen. On vaan toivottava, että parisuhteessa löydetään se kultainen keskitie, eikä omalla luonteella jyrätä toista.



Ap:n tilanteessa en usko, että kyseessä on miehen halu erota vaan ehkä halu toteuttaa asia jonka kokee itselleen tärkeäksi. Nyt ei auta kun puhua keskenään suoraan miltä kummastakin tuntuu. Syyttämällä ja pakottamalla ei tämä ongelma ratkea. Jos mies ei lähde, vaimon pyynnöstä, ei hän ole onnellinen ja jos mies lähtee, vaimo ei ole onnellinen. Ehkä mies voi lähteä myöhemmin, jolloin lapset ovat isompia?

Toivotte että pääsette johonkin ratkaisuun.

Isäni oli aikoinaan laivalla ja emme nähneet häntä puoleen vuoteen. Ja voin vannoa, että isäni ei ole vieraissa käynyt ja ajatuksena ei ollut erota. Eivätkä eronneetkaan. Ovat olleet onnellisesti naimisissa nyt jo 37 vuotta!



Äitini oli yksin meidän kanssa ja joutui kyllä opettelemaan kaikkea mielenkiintoista, mitä isä oli meillä aiemmin hoitanut.



Sinun miehesi sentään pääsee aika ajoin kotiin, toisin, kuin minun isäni aikoinaan.



En väitä, että olisi helppoa sinulle, mutta älä ainakaan syyllistä miestäsi tai epäile turhia!

Veri vaan vetää maailmalle. Ennen naimisiinmenoa ja lapsia olin vuosia ulkomailla töissä, ja tahdon lähteä sinne vielä joskus. Työpaikka on jo valmiina, asunnonhaku kesken. Kun asunto ja lasten päivähoito saadaan järjestymään, lähden ulkomaille töihin ja otan kaksi pienintä (3v ja 4,5v) mukaan. Mies jää asumaan Suomen-kotiamme eskarilaisen ja koululaisen kanssa. Pesti kestää vajaan vuoden, ja näemme toki toisiamme sinä aikana.

Lapset tunnetusti myötäilevät vanhempiaan, ovat nämä millaisia tahansa. Mutta syvällä sisällään he kärsivät.

Voitko rehellisesti väittää, että lapsille on paras joutua eroon sisaruksistaan ja toisesta vanhemmastaan vuodeksi? (Muutama tapaaminen vuodessa on pienen lapsen elämässä yhtä tyhjän kanssa.)

Miten lapset jaettiin ja miten tämä selitettiin lapsille? Oliko lapsilla todellinen mahdollisuus valita? Mitä jos lapset pyytäisivät ettet lähtisi/veisi heitä pois kotoa?

Lapset ikävöivät takuulla vanhempiaan ja sisaruksiaan. Miksi tahdot heidän kärsivän ikävästä? Ajatteletko kenties, että kärsimys jalostaa ihmistä tms.?



Lapset eivät ole mitään heittosäkkejä joita voi raahata mielensä mukaan, vaan heillä pitäisi olla ihan sama ihmisarvo kuin aikuisillakin. Sinulla veri vetää maailmalle, mutta lapsillasi asia voi olla päinvastoin.



Ja lopuksi; miksi ihmeessä perustit kotisi ja perheesi Suomeen, jos et tahdo siellä asua??

Se on niinku se parisuhde ja avioliitto ja perhe sellainen yhteisyritys. Että jos sen miehen työlle on eduksi tehdä tuo juttu niin se olisi teidän koko perheelle tulevaisuudessa eduksi. Ja lisäraha tietty tulisi perheelle eikä mihinkään miesten leluihin.

Kypsemmässä perheessä tuo olisi suunniteltu etukäteen, mietitty miten paljon siinä tienaa ja että se esim. sitten käytetään oman kodin hankintaan tai rakentamiseen. Ja sitten puhuttu että sen jälkeen olisi vaimon vuoro mennä opiskeleen tai töihin tai vaihtaa työpaikkaa. Näin ne minun tuntemissa perheissä tehdään

...eipä noissa rauhanturvaamishommissa todellakaan pääse rikastumaan! Auton sieltä saa tuotua halvalla, mutta muuten ei mitään suurta pesämunaa pääse kerryttämään. Joten jos pelkkä auto on suurena motiivina lähdölle, niin hieman ihmettelen.



Arvostan rauhanturvaajien työtä, mutten silti ymmärrä miksi sinne pitää/kannattaa/joku isä haluaa lähteä silloin kuin lapset ovat pieniä. Etenkin kun kyseessä on sellainen reissu johon ei mitenkään voi ottaa perhettä mukaan ja lomillekin pääsee hyvin harvoin. Olisi ihan eri asia lähteä ulkomaille ns. normaali hommiin, jonne perheen voi ottaa hyvin mukaan ja se voi olla koko perheelle hieno tilaisuus kaiken kaikkiaan. Rauhanturvaamishommat ovat täysin eri asia - perheen kannalta siinä on huomattavan paljon negatiivista eikä juuri mitään positiivista.



Enkä kyllä edes itse miehenä osaa nähdä siinä mitään niin hyvää uran tai minkään muun kannalta, että perheen jättäisin vuodeksi. En todellakaan.

...niin puhut kypsemmistä perheistä ja tuntemistasi perheistä, joissa asiat on suunniteltu vuoroperiaatteella. Ymmärrän osittain pointin, mutten kuitenkaan tässä tapauksessa. Perheenhän kai tulisi olla yhtenäinen yksikkö, jonka parasta kokonaisuudessan ajatellaan, ei vain yhden parasta, jos muut joutuvat " kärsimään" . On ihan eri asia se, että sovitaan, että nyt äidin vuoro opiskella ja isä ottaa enemmän vastuuta kodista tms. Nyt mies olisi lähdössä kokonaan vuodeksi pois eikä perhe hyötyisi tästä juuri lainkaan (pl. se Auto). Ei siis todellakaan jäisi paljoa rahaa, jonka käytöstä suunnitella, kuten optimistisesti sanoit...

Isommat lapset saivat päättää, käyvätkö koulua ja eskaria Suomessa iskän kanssa, vai lähdetäänkö koko perhe ulkomaille. Selitimme heille, mitä kumpikin vaihtoehto pitää sisällään. He miettivät hetken, ja totesivat että haluavat käydä koulun ja eskarin tuttujen ystävien kanssa, joten jäävät Suomeen.

Pienemmiltä ei kysytty, heidät otan mukaan.

Muutama tapaaminen vuodessa? Mistä ihmeestä sen keksit. Tulemme tapaamaan pari kertaa kuukaudessa, lisäksi vietetään pidempiä lomia puolin ja toisin sekä kohdemaassa että Suomessa. Olemme lisäksi jo sopineet että joka ilta jutellaan webbikameran kautta.

Ihan kivaa, että kannat huolta perheestäni. Mutta voin vakuuttaa, että he voivat hyvin.

Me emme mitä todennäköisimmin jää loppuiäksemme Suomeen asumaan perheenäkään, vaan muutamme ulkomaille. Mutta silloin pitää olla pidempiaikainen pesti tiedossa, ei vain vuosi.

Vierailija:

Lapset tunnetusti myötäilevät vanhempiaan, ovat nämä millaisia tahansa. Mutta syvällä sisällään he kärsivät.

Voitko rehellisesti väittää, että lapsille on paras joutua eroon sisaruksistaan ja toisesta vanhemmastaan vuodeksi? (Muutama tapaaminen vuodessa on pienen lapsen elämässä yhtä tyhjän kanssa.)

Miten lapset jaettiin ja miten tämä selitettiin lapsille? Oliko lapsilla todellinen mahdollisuus valita? Mitä jos lapset pyytäisivät ettet lähtisi/veisi heitä pois kotoa?

Lapset ikävöivät takuulla vanhempiaan ja sisaruksiaan. Miksi tahdot heidän kärsivän ikävästä? Ajatteletko kenties, että kärsimys jalostaa ihmistä tms.?

Lapset eivät ole mitään heittosäkkejä joita voi raahata mielensä mukaan, vaan heillä pitäisi olla ihan sama ihmisarvo kuin aikuisillakin. Sinulla veri vetää maailmalle, mutta lapsillasi asia voi olla päinvastoin.

Ja lopuksi; miksi ihmeessä perustit kotisi ja perheesi Suomeen, jos et tahdo siellä asua??

Joopas joo.. Henki vaaraan, jotta saa vähän seikkailua ja ajella pramealla autolla.. Ja kodin elektroniikkakin uuteen uskoon..



Ja hei.. Se on henkisesti helvetin kova keikka!! Mies ei tuu takas samanlaisena.. He eivät saa puhua siellä tapahtuneista asioista, edes vaimoilleen!!



Että juu juu.. Vaikka miehes sinne meniskin yhteisellä sopimuksella.. Luulenpa, että tulee sen verran muuttuneena miehenä takaisin, ettei enää kiinnosta minkälaista kynsilakkaa käytät!!



T: Eräs jonka ystävä ei tullut samanlaisena takaisin.. Hänen taistelutoverinsa kuoli kotiinpaluupäivänä... Ja tätähän ei tietenkään olisi saanut kertoa!!

Kyllä joka saatanan uutisessa on kerrottu jos rauhanturvaaja saa surmansa! Daiju!

et taida tietää yhtään mitään rauhanturvaamisesta, joten älä kommentoi. Suurin osa rauhanturvaamista on todella tylsää ajantappoa poseilla, kuntosalilla käyntiä ja tavanomaista partiointia. Siinä ei ole paljon kotiin kertomista:)



Kaikki kuolleet suomalaiset on listattu nimillä mm Hölkkärin sivuille. Tiedot on julkisia eikä niitä pimitetä. Suurin osa kuolleista on liikenneonnettomuuksissa ja lomilla sattuneita. Jos jollain alkaa siellä alhaalla pääkoppa pettää, se saa sulan persijeen ja lähetetään maitojunalla kotiin.



Ja nuo muutaman hehkuttamat naisseikkailut lähinnä naurattaa. Pojat kertoo kavereilleen suomilomilla välillä " hieman" väritettyjä juttuja:)) Paljon helpompi Suomessa on naisiin mennä kun siellä.



*Nimimerkillä 2 keikkaa takana*

Tunnen yhden kapiaisen jolle se oli arvokasta työkokemusta. Mutta jos kyseessä on vain seikkailunhalu, niin sitten ymmärrän ap:ta - kakara mieheksi.