Lue keskustelun säännöt.
Arka aihe
17.06.2007 |
Minun mieheni käyttää amfetamiinia, aluksi se oli vain huvikäyttöä harvoin, ekä kerran puolessa vuodessa. Nyt on mennyt sitten siihen että on jo parin kuukauden ajan käyttänyt joka viikonloppu. Lähdin lasten kanssa pois ja pistin miehen miettimään vaihtoehtoja. Hän haluaa eroon tuosta aineesta ja miettii nyt siitä selviytymistä. Apua hän ei halua ammattilaisilta mutta minulta kyllä.
Käyttö muuttui säännölliseksi työstressin ja lievän masennuksen takia. Nyt olen sitten miettinyt sitä että ehkä annoin hänen liikaa kulkea omia polkujaan ja annoin liikaa vapautta kulkea missä tahansa porukoissa. Oikeat ystävät on ottaneet välimatkaa ja jäljellä ovat valehtelevat ja typerät kanssakäyttäjät.
Tarkoituksenani olisi pitää hänet tästä edespäin kotona viikonloppuna iltaisin, että keksin yhteistä tekemistä ja yhdessäoloa mahdollisimman paljon. Teen arjesta hänelle hieman helpompaa ja annan syitä olla onnellinen. Itsekin olen kiukutellut ja mököttänyt viime kuukaudet ja syy oli se että olin yksinäinen miehen mennessä menojaan.
Koettiin jonkinlainen herätys kun lähdin evakkoon mummolaan, tajusin kuinka paljon todella miestäni rakastan ja hän tajusi rakastavansa minua. Ja juuri sen rakkauden takia haluan yrittää vetää hänet kuiville. Jos en onnistu, eroan.
Mutta onko tämä vain toiveunta että onnistuisin? Onko kenenkään muun mies toipunut päihteistä ja onnistunut elämään normaalia elämää?
En sanoisi miestäni vahvasti riippuvaiseksi, lievä riippuvuus ehkä. Sillä niitä kuivia kausiakin on ollut. Siis että mitään vieroitusoireita ei ole ollut vaikka onkin ollut viikonlopun ilman.
Tuntuu vain että päässä takoo papin sanat naimisiin mennessä, että ollaan yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Se merkitsi mulle paljon. Onko ihan typerää yrittää auttaa? Oma äitini vain hokee että jätä se, jätä se... Tiedän vain että jos lähden ilman että edes yritän, mietin koko loppuikäni olisiko asiat toisin jos olisin jäänyt ja yrittänyt, ja teinkö kaiken mitä pystyin....
Tässä ollaan vaikeassa solmukohdassa mutta jaksan uskoa että meillä on avaimet parempaan elämään, tiedän että me kuulutaan toisillemme.
Kommentit (36)
Joku aiemmin kirjoitti että jätti miehen joka käyttää edelleen. Siinä voi olla syynä ettei miehellä ole enää syitä pyrkiä selviämään. Miesten ajatusmaailma on usein aika suoraoikoista...
Huumeongelma on vakava asia jota ei pidä vähätellä,mutta ei se ole syy jättää heti toinen. Ap asenne on mielestäni todella terve ja välittävä. Ongelma on ap:n miehen jonka täytyy ottaa vastuuta asiasta ja vaimo on tukena (mutta ei hoida häntä!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aika vähätellen kertoo miehen ongelmasta. Ensin oli työkiireet, sitten tekemisen puute. Oma vika jne.. Hyvin on mies sut puhunu jo pyörryksiin. Lähde hetkeks et näet asiat objektiivisesti.
Hyvin läheistä kokemusta on.
Ihan ensiksi toteaisin, että joskus on IHAN PAKKO HYLÄTÄ TOINEN. Ei kertakaikkiaan voi lähteä siitä, että aina pitää auttaa ja ymmärtää ja jaksaa.
Kaiken lisäksi ikuinen ymmärtäminen ja auttaminen ei aina tosiaankaan ole parasta sille, joka riippuvuutensa kanssa kamppailee.
Joskus ainoa konsti on se, että ihan kaikki ko. ihmisen läheiset kääntävät selkänsä - lakkaavat ymmärtämästä, säälimästä ja auttamasta.
Lisäksi pitää muistaa, että riippuvaisen läheiset ovat mitä suurimmassa määrin uhreja itsekin. Eli itseään pitää myös hoitaa. Läheisriippuvaisten ryhmät ovat siihen hyvä tuki.
Ikävä kyllä olen skeptinen ap:n onnistumisen suhteen - tottakai toivon, että asiat kääntyisivät parhain päin. En vaan vielä ikinä ole tavannut ihmistä, joka ilman ulkopuolista apua selviäisi riippuvuudestaan. En, vaikka joku kuinka häntä rakastaisi.
t. 24
ja sitä lapsista ja itsestä huolehtiminen tarkoittaakin että lähtee pois kun ei enää muuta voi. Mutta lähditkö pois heti/välittömästi kun narkkaaminen sinulle selvisi?
Ap on nyt siinä tilanteessa että asia on otettu käsittelyyn ja mietitään mitä pitäisi tehdä. Ei tässä tilanteessa ole hyvä tehdä suuria päätöksiä mm. muuton/eron suhteen vaan annettava tilaisuus. Ei sitä tiedä miten käy mutta mielestäni ei ole oikein antaa ratkaisua omaan esimerkkiin vedoten (vaikka kuinka tietäisi vastauksen etukäteen)
Jokaisen pitää itse tehdä ratkaisut ja punnita vaihtoehdot. Mielestäni ap vaikuttaa fiksulta ihmiseltä,joka osaa asettaa rajoja itselleen ja miehelle ja turvata lasten hyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et voi antaa miehellesi syitä olla kuivilla, se ei ole sinun tehtäväsi. Tuo ajatus kertoo jo sen, että olet sairastunut itse jonkilaiseen läheisriippuvuuten, kuten usein esim. alkoholistien läheiset, ja kannat sairaalla tavalla osasyyllisyyttä aineiden käyttöön. Sinä et voi siihen vaikuttaa. Syy ei koskaan ole " tekemisen puute" , " tylsä elämä" , " että ei saa olla perheen touhuissa mukana" , eikä mikään holistin / narkomaanin itsensä ulkopuolelta osoittama syy. Hae apua itsellesi, heti. Lastesi tähden.
Ymmärrän kuitenkin sen että nyt asiat ovat näin ja ajattelen lähinnä sitä miten tästä eteenpäin, en sure menneitä asioita. Ja joihinkin tapauksiin voi päteä se että muuttaa erilleen ja uhkailee erolla, mutta oman mieheni tuntien se ei tähän päde.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelet että sinun olis pitänyt " ohjailla" miehesi elämää niin ettei hän oisi " sortunut" !! Jos teillä onvielä lapsiakin niin sun tärkein ja ianoa velvollisuus on huolehtia että he saavat elää turvallista ja huumeista puhdasta elämää! Miehesi on aikuinen ja jos hänellä on tuollainen hinku päihteisiin kuten on niin SINÄ ET VOI HÄNTÄ PELASTAA!! Buul shit - tuollaiset auttamisyritykset tai miehesi halu eroon aineista! Ei hän halua riittävästi eroon aineista jos ei ole valmis oikeaan ammatilliseen vieroitukseen, sielläkään moni ei onnistu niin miten SINÄ kuvittelet pelastavasi miehesi!!
Eipä tuolla hukkuvan pelastusyrityksellä muuten väliä olisi, mutta kun teillä on ne lapset!! Voithan aikasi yrittää auttaa ja pelastaa,mutta uskonpa että pian hukutte molemmat. Kuvitelmasi että SINÄ jotenkin pelastaisit miehesi pahalta on pelkkää itsensä silmään kusemista!!
Tyhmä saa olla mutta lasten tulee mennä kaiken edelle, ja sinun tehtäväsi on kantaa se vastuu. Syitä, miksi joku alkaa käyttää huumeita on miljoonia, ja kaikki selityksiä, tekosyitä!
Eihän uhkailu olekaan mikään ratkaisu.
Pitää konkreettisesti erota.
Ole ap varmasti ihan järki-ihminen, mutta kuten niin monet läheisen riippuvuudesta kärsivät, et pysty täysin objektiivisesti näkemään tilannetta.
Kuvittelet pystyväsi " parantamaan" toisen, mutta ulkopuolisin silmin asiassa on paljon enemmän pelissä, kuin itse osaat kuvitellakaan.
Lue kuitenkin tämän ketjun kaikki kirjoitukset ja usko, että niissäkin, joita et ehkä haluaisi tunnustaa todeksi, puhutaan asiaa.
Ihan ensimmäiseksi sinun pitäisi ymmärtää, että miehesi riippuvaisuus ei ole LAINKAAN sinusta johtuvaa. Ei vähäisimmässäkään määrin.
Jos syytät itseäsi edes hitusen, et ikinä voi toimia ns. terapeuttina miehellesi. Tilannehan on suorastaan absurdi, kai sen ymmärrät?
Vaadi, että miehesi hakeutuu hoitoon. Hakeudu itse tukiryhmään. Se on ainoa keino.
Jos miehesi ei halua ulkopuolista apua, jätä hänet. Täysin, kokonaan ja ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niistä selvitä ilman ammattilaisen apua :( Koita nyt miettiä asioita ihan vakavasti Ap! Et edes vielä näytä tajuavan että miten pahassa jamassa miehesi on... Teillä on vielä lapsiakin.
Itse olen käyttänyt vauhtia nuorena, säännöllisesti viikonloppuisin jopa kaksikin päivää putkeen. Tuota kesti vuosia. Niin vain eräänä päivänä totesin että siihen menee rahaa ihan liikaa ja muutenkin aika turhaa hommaa ja lopetin sen. Ei niin mitään vieroitusoireita ollut koskaan. Enkä ole sen jälkeen käyttänyt kertaakaan enkä edes halua. Tuosta aikaa jo 7vuotta. Pari vuotta myöhemmin myös kaksi ystävääni lopettivat ja hekään eivät saaneet vieroitusoireita vaikka toinen heistä piikitti itseään parikin kertaa.
Ja minusta ap jossain sanoikin ettei aio alkaa terapeutiksi vaan tukea rakasta ihmistään taistelussa. Jos se sitä edes tulee olemaankaan. Miehellähän voi olla arvot kohillaan ja tietää minkä takia luopuu käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja myös sinä voit tarvita jotain keskustelua jossain, varmasti on rankkaa elää tuosdsa tilanteessa!
Kuten joku jo jossain sanoikin omasta käytöstään, vähän samanlaista se on ollut miehellänikin. Hän on ollut ilman parikin viikkoa ilman mitään vieroitusoireita tai ongelmia. Itse hän sanoo sen olevan vain huvikäyttöä vieläkin, mutta totesin hänelle että ongelma se on koska puolustelee käyttöään.
Mies sanoi myös että on käynyt pohjalla tässä asiassa ja miettinyt paljon. Haluaa meidät kotiin ja haluaa yrittää, haluaa onnistua ihan tosissaan. Sanoi että jos todella häntä vielä ryhdyn tukemaan se on sen arvoista.
Mielestäni avioliittoon kuuluu se, että toista tuetaan kun on vaikeaa. Jos mies kaikesta huolimatta vielä käyttää aineita, lähden pois nimenomaan lasten ja itseni takia. Mahdollisuus pitää aina antaa. Ei minusta ole hylkäämään ihmistä jota rakastan.
Itseni tuhoaisin jos suorilta käsin lähtisin eroamaan. Tämä asia ei tunnu vaikealta kun on saanut kontaktin toiseen ja keskustelu sujuu.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että avioliittoon kuuluu se että pysyttän yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Jos ei siihen ole valmis, niin ei naimisiin kannata mennäkään. Yhtä hyvin ongelma voisi olla jokin muu kuin huumeet. Ole tukena, mutta tee selväksi että käyttö on lopetettava heti jos perhe on pysyäkseen ehjänä.
Olisitkohan itse siinä tilanteessa juhlallisesti tukena kun harhainen narkomaani-isä tulee mihin aikaan tahansa yöllä puukon kanssa kotiin heilumaan. Kaikki tapaukset eivät toki ole samanlaisia mutta maalaisjärkeä on syytä käyttää ja pelastaa itsensä ja lapsensa.