Lue keskustelun säännöt.
Arka aihe
17.06.2007 |
Minun mieheni käyttää amfetamiinia, aluksi se oli vain huvikäyttöä harvoin, ekä kerran puolessa vuodessa. Nyt on mennyt sitten siihen että on jo parin kuukauden ajan käyttänyt joka viikonloppu. Lähdin lasten kanssa pois ja pistin miehen miettimään vaihtoehtoja. Hän haluaa eroon tuosta aineesta ja miettii nyt siitä selviytymistä. Apua hän ei halua ammattilaisilta mutta minulta kyllä.
Käyttö muuttui säännölliseksi työstressin ja lievän masennuksen takia. Nyt olen sitten miettinyt sitä että ehkä annoin hänen liikaa kulkea omia polkujaan ja annoin liikaa vapautta kulkea missä tahansa porukoissa. Oikeat ystävät on ottaneet välimatkaa ja jäljellä ovat valehtelevat ja typerät kanssakäyttäjät.
Tarkoituksenani olisi pitää hänet tästä edespäin kotona viikonloppuna iltaisin, että keksin yhteistä tekemistä ja yhdessäoloa mahdollisimman paljon. Teen arjesta hänelle hieman helpompaa ja annan syitä olla onnellinen. Itsekin olen kiukutellut ja mököttänyt viime kuukaudet ja syy oli se että olin yksinäinen miehen mennessä menojaan.
Koettiin jonkinlainen herätys kun lähdin evakkoon mummolaan, tajusin kuinka paljon todella miestäni rakastan ja hän tajusi rakastavansa minua. Ja juuri sen rakkauden takia haluan yrittää vetää hänet kuiville. Jos en onnistu, eroan.
Mutta onko tämä vain toiveunta että onnistuisin? Onko kenenkään muun mies toipunut päihteistä ja onnistunut elämään normaalia elämää?
En sanoisi miestäni vahvasti riippuvaiseksi, lievä riippuvuus ehkä. Sillä niitä kuivia kausiakin on ollut. Siis että mitään vieroitusoireita ei ole ollut vaikka onkin ollut viikonlopun ilman.
Tuntuu vain että päässä takoo papin sanat naimisiin mennessä, että ollaan yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Se merkitsi mulle paljon. Onko ihan typerää yrittää auttaa? Oma äitini vain hokee että jätä se, jätä se... Tiedän vain että jos lähden ilman että edes yritän, mietin koko loppuikäni olisiko asiat toisin jos olisin jäänyt ja yrittänyt, ja teinkö kaiken mitä pystyin....
Tässä ollaan vaikeassa solmukohdassa mutta jaksan uskoa että meillä on avaimet parempaan elämään, tiedän että me kuulutaan toisillemme.
Kommentit (36)
Kokemusta minulla ei ole, mutta haluan toivottaa kaikkea hyvää elämäänne. Kyllä minäkin tuossa tilanteessa yrittäisin yhdessä eteenpäin. Kuulostaa siltä, että olette vakavasti puhuneet asiasta ja aiotte molemmat sitoutua " tehtäväänne" yhdessä.
Oletteko/oletko miettineet mitä sitten tapahtuu, jos tulee takapakkia? Kuinka monta repsahdusta sinä olet valmis antamaan miehellesi anteeksi? Entä mitä aiotte tehdä ystäväpiirillenne? Minun mielestäni (vaikkei kokemusta olekaan) tuntuisi järkevimmältä ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan siihen ystäväpiiriin, joka saattaisi houkutella jatkamaan käyttöä. Ja yrittäkää saada välit kuntoon taas aiemman ystäväpiirinne kanssa. Kuinka avoimia aiotte olla ulkopuolisille? Ilmeisesti sinun vanhempasi ainakin tietävät tilanteesta. Tukea on helpompi saada läheisiltä, jos kerrotte avoimesti ponnisteluistanne.
Entäpä aineidenkäytön alkuperäiset syyt? Miten miehen masennus ja työstressi ovat nyt hoidossa? Nekin asiat pitäisi saada ratkaistua, että miehesi kykenee olemaan käyttämättä. Entä olisiko mitenkään mahdollista, että miehelläsi olisi taustalla muitakin aineidenkäytölle altistavia ominaisuuksia, esim. lievä aspergerin oireyhtymä tai jotain vastaavaa?
Tämä nyt oli tällaista " tajunnanvirtaa" . Kokemusta minulla ei siis juuri ole. Haluan kuitenkin toivottaa teille molemmille paljon sitkeyttä ja rakkautta välillenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kerran haluaa pitää asian kodin Ei silloin voi todella syvimmiltään muuttaa käytöstäänkään.
Lisäksi yleensäkään se läheisin ihminen ei ole paras auttaja.
Sanoisin, että tuen miestä, mikäli hän on valmis ottamaan todellista vastuuta tilanteesta ja hakeutumaan hoitoon. Muussa tapauksessa lähtisin eri teille. Mikäänhän ei estä palaamasta myöhemmin yhteen, mikäli mies tosissaan on hakenut apua ongelmiinsa ja kykenee tuomaan perheeseen terveen ja vastuuntuntoisen aikuisen mallin.
Vierailija:
kun kerran haluaa pitää asian kodin Ei silloin voi todella syvimmiltään muuttaa käytöstäänkään.Lisäksi yleensäkään se läheisin ihminen ei ole paras auttaja.
Meille molemille on täysin selvää se että ne huonot ystävät saavat jäädä. Miehellä on hyvä harrastus jonka parissa on myös kunnollisia ystäviä.
Työstressi on hellittänyt kun ei ole enää ollut ylitöitä niin paljon.
Masennus johtui myös siitä ja on paranemaan päin. Vaikeinta tässä on se että mies ei halua ammattiapua, ei koe tarvitsevansa sitä vaikka tajuan että se olisi tärkeää. No, jos aluksi yrittäisi näin kuitenkin.
Repsahduksia voi tulla, tiedän sen. Riippuu siitä, millaisia ne ovat, kuinka monta niitä kestän. Miehellä on todella hyvä itsekuri ja kykenee kyllä pysymään päätöksessään, sen tiedän.
Minun vanhempani tietävät mutta mieheni vanhempia yritetään nyt suojella tältä tiedolta sillä he eivät sitä kestäisi. Ovat jo vanhoja ja sairaita.
Rakkaan ihmisen vuoksi olen valmis taistelemaan, mutta tiedän kyllä koska on aika luovuttaa. En usko että tämä on tuhoon tuomittu yritys. Jos alkaisin uskoa niin, en varmaan kykenisi täysillä paneutumaan asiaan.
t. ap
Muista kuitenkin, että sinä et ole hänen päihteiden käyttöään aiheuttanut millään tavalla. Itse hän on sen aloittanut ja itse hänen täytyy se lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttöä on ilmennyt ainoastaan viikonloppuisin.
Jos ei mies ole valmis hyväksymään ammattiapua, ei hän ole valmis luopumaan aineista. Olen myös sitä mieltä, että sinun tehtäväsi ei ole toimia miehesi terapeuttina vaan tukea häntä avun saamisessa kodin ulkopuolelta. Mitä sitten, kun tulee uusi stressitilanne? Riittääkö sinun tukesi jo valmiiseen addiktioon? Terapiassa olisi varmaan mahdollista löytää uusia selviytymiskeinoja vanhojen huonojen tilalle.
Sinun tukesi on hänelle tärkeää, mutta se että toimisit hänen tukihenkilönään aiheuttaa suunnatonta painetta parisuhteellenne. Eikö olisi lastenkin kannalta parempi, ettei perhettä kuormiteta yhtään sen enempää kuin on pakko? Joka tapauksessa ongelma koskee heitäkin.
Hyvää jatkoa ja onnistumisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin ammattiauttajalla käyneenä voin sanoa että paskaakaan siitä en apua saanut.
Huumet on sitä tasoa että vaikka käyttö VAIN viikonloppuisin, niin ei siitä selviä yksinään. Varsinkin kun kysessä noin kova huume.
Ja se että miehellä on ollut kokoajan perhe, jossa olisi voinut viettää sitä onnellista aikaa niin tuntuu aika oudolta että pitää vetää huumeita muka ressiin. Kaikki kai noilla perusteila ois kamoissa. Kyllä se on riippuvuus hänellä ja selkeä ongelma. Muutat hetkeksi pois ja asetat ehdoksi sen terapiaan menon. Muuten ei kannattaisi jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheesi raha-asioita. Melkein tekisi mieleni kehottaa vaihtamaan lukot, mutta jokainen tekee itse ratkaisunsa. Huumeiden käyttäjään ei pidä luottaa.
eli NA:t.
Miehesi on tarvinnut vertaistukea vetämiselleen, niin kyllä hän vertaistukea tarvii myös päästääkseen irti.
Googleta paikkakuntanne NA-ryhmä ja mene ensimmäisellä kerralla mukaan tueksi (silloin sen täytyy olla avoin ryhmä, jolloin sinne voi mennä myös ei ongelmaiset)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin paljon asioita joita en nyt ole tähän halunnut/jaksanut kertoa, jotka osaltaan lieventää tätä tilannetta.
Miehellä on ollut paljon paineita onnistua perheen isänä ja elättää meidät koska itse opiskelen vielä.
Osittain siitä syystä hän on ollut paljon poissa kotoa.
Tottakai aion pehmittää miestä että kävisi edes kerran pari juttelemassa jossain näistä asioista.
Luulen miehen pelkäävän osittain myös sitä että tieto hänen käytöstään leviää ja työpaikkakin saattaa mennä alta. Mutta kuten hänelle sanoin, enemmän olisin hänenä huolissaan siitä että kaikki juoruavat tahot juoruavat vain siitä käytöstä eikä siitä että on hakenut apua ongelmaan. Sekavasti selitin tuon mutta kuitenkin.
Mies jopa suuttuu jos puhun ammattiavun hakemisesta, hän on nuoruudessa ollut paljon tekemisissä psykologien kanssa perhetaustansa vuoksi eikä tuntenut saavansa niistä mitään apua. Vasta aikuisiällä on saanut tunteensa purettua ystävien kanssa ja selvinnyt koettelemuksista. Ja ei, nämä nuoruuden asiat eivät ole enää tässä taustalla tai vaivana. t. ap
Ei myönnä että olisi ongelma vaan edelleen väittää että tilanne on hallinnassa. On laihtunut 20-30 kg, työpaikat mennyt, korvaukset menevät parissa päivässä velkoihin, pakenee velkojia, ylipäätänsä tekee kaikkien läheistensä elämää helvetiksi ja koskaan vika ei ole hänessä eikä hänen elämässään vaan aina vika löytyy ulkoapäin, esim. kela, työkkäri, jne..
Ei edelleenkään tunnusta ongelmaansa, hoitoon ei enää oteta koska ei koskaan jatka hoitoja vaan on sisällä vain pahimpien vieroitusoireiden yli. Sitten kirjoittautuu ulos ja ilmoittaa kaikille juhlallisesti olevansa irti.
Tämä on tuonut mukana paljon ikävyyksiä myös lähipiirille. Poliisikontakteja, pelkoa, ahdistusta, rahanmenoa... ja loppua ei näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pahinta kaikessa, miestä saa pelätä. Aina tuntosarvet pystyssä kun käy lastaan tapaamassa. Välillä on tosi tokkurainen, välillä leppoisa ja iloinen, välillä yliaktiivinen, välillä aggressiivinen, joskus harhainen.. Ja kaikki tämä kirjo voi vaihdella yhden vierailun aikana.
Ymmärtääköhän miehesi sen myös?
Hieno alku teillä ja mikäli käyttö todella on tuo mitä kuvailet, niin kuiville pääseminen on mahdollista. Eikö oheiskäyttöä ole? Kannabista?
Työskentelen itse narkomaanien kanssa ja enpä muista tavanneeni käyttäjää jolla käyttö olisi vain yhteen aineeseen.
Kuten sanoin, hieno alku teillä ja olettoiminut aivan oikein tehdessäsi mini-intervention. Mikäli miehesi totaalisesti kieltäytyy ammattiavun hakemisesta,hae sinä sitä. Koska kuten moni jo kommentoi,niin et voi etkä saa toimia miehesi terapeuttina. Se ei tule onnistumaan, et jaksa sitä etkä pysty toimimaan objektiivisesti. Erittelet hienosti omia vaikeuksia parisuhteessa mutta niistä mikään ei ole syy siihen, että miehesi tekee valinnan käyttää aineita yhä enemmän. Riippuvuus on jo kehittynyt ja siitä eroon pääseminen pysyvsti vaatii 98% tapauksista lääkehoitoa/vieroitusta. Tässä vaiheessa se on suht helppoa (jos se voi ikinä helppoa olla!) MIKÄLI käyttö on noin " vähäistä"
" Vähäistä" lainausmerkeissä sen vuoksi että tuo ei ole enää hallinnassa.
Mieti myös sellaisia tilanteita jatkossa että miehesi kertoo olevansa kuivilla,mutta jostain syystä sinulla on epäilystä asiasta... Miten todistaa se? Ei mitenkään... Mutta taas mietit pääsi puhki mikä sinussa on vikana...
A-klinikka, oma lääkäri terveysasemalla tai sosiaalityöntekijä ovat nyt oikeita tahoja joihin otat yhteyttä. Voit itse pyytää apua ja suostutella miestä tulemaan mukaan. Mistä hän tietää millaista apua voi saada jos ei ole käynyt missään? Vai onko niin, ettei hän ole ollenkaan valmis lopettamaan käyttöään? Ja minusta tuntuu että olette siinä vaiheessa..
Ymmärrän myös kommenttisi ettet jaksa kirjoittaa kaikkea.... sama vika =) Mutta kommentoin mielelläni jos haluat kysyä!
itse kyllä aion ainakin soittaa sinne ja puhua näistä asioista. Ehkäpä he osaavat antaa mulle neuvoja joilla saada mies hakemaan apua ammattilaisiltakin.
Oma tehtäväni on mielestäni nyt se, että kuuntelen jos hänellä on puhuttavaa, skarppaan itsekin perhe-elämän suhteen ja herään tästä uneliaasta arjesta mitä olen rutiininomaisesti elänyt. Annan miehelle syitä olla kuivilla, otan hänet taas mukaan kaikkeen kuten joskus ennen. Ja jos miehelle tulee vieroitusoireita kun ei saa ainetta kehoonsa, olen tukena.
Miehellä on pitkälti ollut tekemisen puutetta ja kun näihin huonoihin kavereihin tutustui, heiltä ilmeisesti löytyi sitä tekemistä juhlimisen ja aineiden käytön osalta. Mies siis myöntää ongelmansa täysin, ja haluaa eroon.
Kannabista mies on kokeillut, sen tiedän, itsekin joskus nuorena sitä kokeilin. Mies vaan on sanonut ettei pysty käyttämään sitä pahoinvoinnin takia. Ja kannabiksen tuoksun ja oireet tunnen niin hyvin että tiedän hänen pysyneen siitä erossa.
Koskaan mies ei ole valehdellut näistä asioista, vaan on puhunut aivan suoraan. Tunnen hänet, tiedän mikäli on jotain ottanut. Siitä on ihan selvät oireet aina esillä jos jotain on nauttinut, jopa vielä 24tunnin kuluttua käytöstä huomaan sen.
Tiedän omat voimani ja kykyni enkä aio niitä edes yrittää ylittää. t. ap
Jokaisessa omassa kommentissasi toistelet, että aiot antaa tukea jne jne.
Etkö kerrassaan usko, että elämäsi (ja lastenne elämä!) voi muuttua helvetiksi?
Miksi huijaat itseäsi?
poistettiin mukamas linkittämiskiellon vuoksi... ÄH!
Vaikutat siis järkevältä naiselta! Ota yhteyttä sinne a-klinikkaan.
Tsemppiä sinulle! MUista pitää huoli itsestäsi ja lupaathan että huolehdit lasten turvallisuudesta!? Heitä pelottaa se miksi isä käyttäytyy välillä erilailla...
Ei ongelmaista pidä jättää yksin. Se yksin jättäminen voi koitua ongelmaiselle kohtalokkaaksi, ja jos haluaa ehjän ja kunnollisen perheen takaisin, pitää aviopuolisoaan ohjata oikeaan suuntaan ja tukea avun hakemisessa ja selviytymisessä normaali elämässä ilman päihteitä.
Erolla uhkailu voi ongelmaisesta tuntua helpottavalta, että siinäkös menevät niin saa jatkaa päihteiden parissa. Ei välttämättä pysty käsittämään mitä menettää. Sen sijaan se joka jää tueksi, osoittaa lujuutta ja valaa tahdonvoimaa toiseen.
. jos rupeat tuohon, teille tulee varmasti ero. Käske miehesi hakeutua hoitoon ja sano, että jatkatte suhdettanne sitten kun olette molemmat samalla viivalla, kun hän on käytöksellään osoittanut, että haluaa sinua enemmän kuin ainetta. Jyrkkää tekstiä, tiedän, mutta totta.