Miten voi masentua,vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa?

Olen liki neljäkymppinen,mulla on perhe ( kasi lasta ja aviomies),ihan kiva työ,ok-talo,farmari-auto,kissa ja koira,säästetään ulkomaan lomareissua varten jne. eli ihan kai peruskuvio??Avioliitossa ja työssä suurinpiirtein kaikki ok,paitsi minä itse en tunne olevani ok :(

Tunnen itseni ihan hirveäksi ihmiseksi,koska en ole tyytyväinen elooni ja olooni,vaikka kaikki onkin varmaan ulkopuolisen silmin hyvin.

Perhettä perustaessani en koskaan ajatellut ajautuvani tällaiseen jamaan.



Olen ahdistunut ja iloton, mua ei oikeasti kiinnosta mikään; en halua mennä töihin,en halua tehdä kotitöitä; haluaisin vain olla vapaa kaikesta vastuusta ja velvollisuuksista.

Kotona voin olla,mikäli saan olla suurimman osan päivästä yksin.Viikonloput ja illat hermojen kiristelyä,koska en jaksaisi olla lasten kanssa niinkuin niiden kanssa kuuluu olla. En jaksa heidän riitelyään,kiukutteluaan ja sitä,että pitää jatkuvasti olla nalkuttamassa siivottomasta huoneesta,hygieniasta jne. En oikeastaan aina jaksa edes kuunnella mitä heillä on minulle puhuttavaa,usein vastaan tai kommentoin vain lyhyesti ja hiukan poissaolevasti ja vanhempi onkin jo usein sanonut,että et edes katsonut/kuunnellut....



Silloin,kun oma olo on alavireisimmillään,niin sama pätee aviomieheenikin;en kommunikoi juurikaan hänenkään kanssaan. Makaan sohvalla ja tuijotan apaattisena telkkaria tai istun tietokoneella. Seksi ei kovinkaan paljon kiinnosta,sen verran kuitenkin ,että ei nyt ole avioliitto sen puutteen vuoksi vaarassa. Mutta mies on aika kypsä mun mielialaani. Ja miksei olisi,en katselisi itseni kaltaista kovinkaan kauaa saman katon alla.



Ystäviä minulla ei juurikaan ole. Pidän sosiaalisia tilanteita melko rasittavina ja esim. juhlista,kokouksista tai vastavista olen aina lähdössä pois niin nopeasti kuin vain kehtaa..

Koen myös aina olevani jollakin tapaa "huonompi" kuin muut; tienaan vähemmän,he ovat saavuttaneet sen minkä ovat halunneet,minä en,olen huonomassa kunnossa,mulla on rumemmat vaatteet,olen passiivisempi,kireämpi,epäsosiaalisempi jne. jne.



Mulla on ollut muutamia harrastuksia,mutta olen niistä joutunut terveydellisistä syistä luopumaan. Ja nythän on se tilanne,että ei ole mitään mikä minua kiinnostaisikaan.Tuntuu,että elämässäni ei ole mitään mielekästä,ainoa mikä hiukan nostattaa mielialaa,mutta vain hetkeksi,on, ihan oikeasti ,perjantai-illan pikku hiprakka ja ylensyöminen :/



Olen yrittänyt ajatella positiivisemmin,olen poistanut elämästäni ne suurimmat stressitekijät,jotka nyt poistettavissaa vain ovat olleet,harrastan "pakkoliikuntana" kävelylenkkejä 4-5 kertaa viikossa,jos vaikka mieliala siitä kohentuisi ( ei kohene,en vain tykkää liikunnasta!!) ja syön kalaöljyä. Siinä keinot,joilla tätä olotilaa yritän kohentaa,mutta melko kehnoin tuloksin kylläkin.



Olen sitä mieltä,että perheelläni olisi parempi,kun minua ei edes olisi olemassakaan,mutta olen niin saamaton,että en edes saa sitä aikaiseksi :(