Lue keskustelun säännöt.
Onko pienillä oikeasti päiväkodissa kauheaa?
12.06.2007 |
Ja pienillä tarkoitan siis reilu vuoden ikäisiä. Minulla on pari kaveria jotka ovat olleet päiväkodissö töissä, ja kummatkin sanovat etteivät haluaisi viedä niin pientä päiväkotiin.
Itsellä tilanne niin että työpaikalta tuli soitto (jonne määräaikaisuus loppui viime kuussa) että syksyllä olisi virka tarjolla, menen piakkoin vielä juttelemaan ja yritän venyttää töihinlähtöä niin pitkään kuin ikinä mahdollista, mutta pahoin pelkään että loka-marraskuussa olisi viim. aloitettava. Työpäiväni olisivat ainakin alkuun 6h/päivä,ja poika tällöin noin 1v2kk.
Mutta kun sydäntä särkee pistää poika hoitoon! Ystäväni olisi luultavasti myös halukas ottamaan poikani hoitoon, hän on pojallekin tuttu ja siellä olisi kaksi leikkikaveriakin.
Nyt tasapainoilen päiväkodin, kaverille hoitoon vai yleensä töihinlähdön välillä, periaatteessa minulle ei ole tulevaisuutta ajatellen varaa sanoa työtarjoukselle ei, mutta kun...
Kommentit (41)
Siis tosiaan, monesti on paljon lapsia ja vähän hoitajia, siis en kannatakaan mitään kauhen suuri ryhmiä, en todellakaan!
Mutta usein ryhmässä on lapsia, jotka eivät halua edes syliin ja yleensä niin paljon touhua, että eivät sylissä pysy vaikka yrittäisikin pitää!!! Että kyllä varmasti lähes aina jokainen saa syliä, kuka sitä haluaa, ja eihän kotonakaan aina ole syliä tarjolla, vai ettekö tee muutakuin istutte lapsi sylissä?
Siis edelleen, parasta olla kotona, mutta hyvin voi viedä lapsen hoitoon ja päästä itse hyvään työhön:)
T:lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika (nyt 9,5kk) oli aivan innoissaan, konttasi muiden lasten perässä, nauroi, leikki leluilla, teki tuttavuutta jokaisen paikalla olijan kanssa jne. Äitiä ei paljon pariin tuntiin etsiskelty..
Tämä kirjoitus ihan vain siksi ettei kyllä varmasti jokainen lapsi tarvitse vain ja ainoastaan äidin seuraa päiväänsä, vaan ihan pienikin voi osata nauttia muiden lasten seurasta ja leikeistä.
itse olen nähnyt. monet 2-3v. ei niin välitä hoitajien sylissä istuskella ja hoitajat sylittelevät sitten niitä, jotka sitä syliä kaipaavat. ei kaikki pienten ryhmissä ole 1v. siellä on paljon myös 2-3v.
meillä poika täytti just 3v. ja istuu mielummin kotona äidin tai isän sylissä. päikkärissä sillä kova touhu päällä.
Oma esikoinen aloitti tarhassa vuoden ikäisenä eikä ollut mitään ongelmia. Tosin lapsikin on ulospäinsuuntautuva luonne. Vuoropäiväkodissa hoitopäiviä ei tullut kovin paljon ja henkilökuntaa oli riittävästi.
osa viihtyy jo pienestä pitäen hoidossa ja osa ei sopeudu millään.
Itse tartuin työtarjoukseen (virka), olin töissä puolivuotta ja jäin sitten hoitovapaalle. Lapseni oli tuolloin 1v. Virkoja tai unelmien työpaikkojakaan ei välttämättä joka päivä tule vastaan, joten niihinkin kannattaa suhtautua " vakavasti" . Ja jos pitkällä tähtäimellä haluaa ajatella, niin virka tuo vapautta myös olla kotona. Itse haluan hyvän työpaikan mutta on ihmisiä, joille se ei tärkeää. Tiedän monia kotiäitejä, joiden on todella vaikea työllistyä kotivuosien jälkeen. Lapseni ei " kärsinyt" päivähoidosta ja nyt hän saa olla kotona kanssani ainakin siihen asti, kun hän täyttää 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin minulla ikävä kyllä on.
Olet varmasti parempi äiti kuin minä, olethan jo kerran kieltäytynyt töistä. Joita tiedän löytäväsi myöhemminkin. Hienoa.
Enkä muuten tiennyt tulevasta työtarjouksesta, olin jo asennoitunut olemaan työttömänä kotona pidempään poikani kanssa, tarjous tuli täysin yllättäen.
Ja nyt kun pohdin mitä tehdä, olen siis huono äiti joka ei ole osannut suunnitella elämäänsä niin ett pystyy toimimaan lapsensa parhaaksi?
Jos et vielä tajunnut, niin juuri siksi nämä kyselyt, pyrin toimimaan lapseni parhaaksi.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi.
ap
onkohan teidän suhde ihan kunnossa? Eikö ton ikäisen pitäisi ainakin vähän vierastaa? Se on teidätkös tervettä ja pitäisi kuulua lapsen normaaliin kehitykseen....eroottaa siis vieraat äidistä jne. Minä olisin huolissani 9kk lapsesta, joka ei piittaisi äidistään lainkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmässä on 12, mutta todella harvoin on kaikki samaanaikaan paikalla. Usein lapsia on n.8 ja hoitajia 3 + harjoittelija. Hoitajat ovat pysyneet samoina ja he ovat hyvin tuttuja lapsille.
Itse pelkäsin kanssa, että päiväkoti on kamala. En ole enään sitä mieltä. Tosin taitaa riippua paljon paikasta.
Vierastaakin, mutta ei joka tilanteessa. Ja iloisessa lapsiseurassa hän ei tätä tehnyt, oli vain innoissaan seurasta.
Paikalle oli muuten myös toinen 9kk poika, joka oli myös hyvin kiinnostunut ympäristöstään, istuipa hän minun- vieraan tädin sylissäkin- eikä edes vierastanut. Paikalla oli myös pari isompaa ja pienempää vauvaa, kukaan ei vierastanut, itkenyt kauhuissaan vaan kaikilla oli hauskaa.
Todella huolestuttavaa, välitän kaikille äideille huolesi, yhdessä alamme sitten pohtia mikä lapsissamme on vikana. Tai meissä äideissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
onkohan teidän suhde ihan kunnossa? Eikö ton ikäisen pitäisi ainakin vähän vierastaa? Se on teidätkös tervettä ja pitäisi kuulua lapsen normaaliin kehitykseen....eroottaa siis vieraat äidistä jne. Minä olisin huolissani 9kk lapsesta, joka ei piittaisi äidistään lainkaan...
Missähän edellinen niin sanoi? Lapset ovat eri luontoisia ja joku 9,5kk ikäinen nyt voi kavereita ja uusia leluja nähdessään olla niin tohkeissaan ettei kerkeä äidin syliin välillä kiivetä. Sitä paitsi nämä reippaat lapset katselevat myös ympärille leikkiessään, eli huomaavat äidin istuvan pöydän ääressä ja voivat näin turvallisin mielin jatkaa leikkejä. Vierastuskin tulee vähän eri ikäään ja erilaisena, ei kaikilla pahana päällä juuri samalla alilla kuin omalla lapsellasi.
Oikeasti minua huolestuttaa nämä äidit jotka mieltävät että kaiken täytyy aina tapahtua niin kuin meidän Villellä. Kun Ville jo tuossa ja tuossa iässä käveli/puhui/rekenti palikoista torneja jne, niin tottakai kaikken muiden lasten täytyy tehdä samoin. kun Ville 9kk iässä vierasti jokaista vastaantulijaa niin täytyyhän muidenkin lasten tehdä niin! Jos ei muiden lapset kehity Villen tahtia niin silloin kannattaisi kyllä vanhempien olla jo huolissaan näistä...
Perhepäivähoitajaa ei kukaan kontrolloi. Alta 2-vuotias ei kyllä juuri mitään siitä hoidosta ymmärrä, rohkeampi viihtyy ja arka taas ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi kirjoittajalle, etteivät kaikki lapset suinkaan kehity samassa tahdissa oppikirjojen teorioiden mukaan. Esim oma lapseni rupesi vierastamaan vasta 1,5-vuotiaana ja vaikuttaa silti ihan normaalilta lapselta.
Vierailija:
onkohan teidän suhde ihan kunnossa? Eikö ton ikäisen pitäisi ainakin vähän vierastaa? Se on teidätkös tervettä ja pitäisi kuulua lapsen normaaliin kehitykseen....eroottaa siis vieraat äidistä jne. Minä olisin huolissani 9kk lapsesta, joka ei piittaisi äidistään lainkaan...
Nyt 1.2v ja vaikka kotihoidossa vielä onkin, niin kovin on kiinnostunut muista ihmisistä ja touhuista. Jos on leikkikavereita ja uusia ihmisiä lähistöllä, niin ei paljon äitiä kaipaile. Eikä kotonakaan juuri sylissä viihdy, kun on niin paljon touhua.
Ehkäpä näillä lapsillamme on perusluottamus kunnossa, niin ei tarvitse joka aikuista pelätä. Luulisin, että meidänkin poika viihtyisi päiväkodissa ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai toinen vaihtoehto on että hän on näitä lapsiinsa ripustautuneita äitejä, joka on tehnyt myös lapsistaan epäsosiaalisia räkänokkia joiden kanssa ei kukaan halua leikkiä. Ja sitten mamma kummastelee kun on olemassa myös rakastettavia ja iloisia lapsia, mutta niissähän on pakko olla jotain vikaa, vai mitä?
alkanut suuresti huolettamaan oman lapseni päiväkotiin meno. Hän aloittaa hoidon elokuussa 1,5-vuotiaana. Olen ollut nyt hoitovapaalla 6 kk ja rahani ja säästöni ovat lopussa. Kotikaupunkini ei maksa mitään kuntalisää eikä miehenikään ole mikään kroisos. Ikävintä on se, että mieheni valittaa ystävilleen rankkaa maksajan osaansa, vaikka olen maksanut puolet lainanlyhennyksistä, vastikkeesta ja sähkölaskusta sekä kaikki omat kuluni.
Minun olisi pitänyt säästää vielä paljon enemmän rahaa ennen lapsen hankkimista. Mutta en lukenut tätä palstaa etukäteen, joten kuvitelmani päivähoidosta olivat kai sitten liian auvoisia.
minä en raski laitta pientäni hoitoon. Voi olla että tästä on työelämässä myöhemmin haittaa mutta en ole erityisen kunnianhimoinen uraohjus, vaan minulle kelpaa myös ne p' askaduunit. jokatapauksessa meidän perheessä on tehty periaatepäätös ettei meidän perheen alle 3 -vuotiaat lapset mene hoitoon jos ei ole ihan pakko. jos minä väsyn olemaan kotona, mieheni jää kotiin. tuttavapiiriin kuuluu paljon lapsia ja kotiäitejä joiden kanssa ollaan tekemisissä päivittäin eli kyllä niitä sosiaalisia kontaktejakin tulee. syksyllä mennään vielä avoimeen päiväkerhoon. uskon että tämä on lapsilleni parasta. näin meillä mutta teillä voi olla toisin.
Käytiin ensin tutustumassa paikkaan moneen kertaan ja sitten oli ihan lyhyitä päiviä aluksi ja sitten kokopäiväisesti.
Lapsi viihtyi hoidossa, ei jäänyt itkemään, vaikka aina aamuisin hieman vierastikin.
Nukkui hyvin päiväunet siellä silloin kun hänellä väsytti ja söi hyvin. Poikaa kiinnosti jo tuossa iässä toisten leikit, niinpä viihtyi hyvin kun seurasi muiden pienten leikkejä. Tarhatäditkin sanoivat, että poika viihtyy hyvin. Iloisena oli aina kun haettiin, eikä malttanut lähteä kotiin.
Lapsi oppi päiväkodissa syömään aikaisin lusikalla, oppi aikaisin puhumaan ja on erittäin sosiaalinen. Mutta, vaikka minulla on positiivisia ajatuksia tästä asiasta, tekisin nyt toisin, jos voisin. Nyt meillä kuopus on siinä iässä, että äitiysloma loppuu, mutta kotiin aion tällä kertaa jäädä, kun siihen on mahdollisuus. Töihin menisin, jos saisin hyvän osa-aikaisen työn, mutta mieluiten olen kotona.
Eräskin tyttö itki monet kerrat kun kävin poikaani hakemassa. Eli kaikki eivät välttämättä sopeudu yhtä hyvin.
Alle 3-vuotiaiden ryhmässä on PERIAATTEESSA hoitaja per neljä lasta, mutta koska ko. hoitajat ovat työvuoroissa (päiväkodit pääsääntöisesti auki klo 6.30-17.30), läsnä on yleensä pari hoitajaa kerrallaan/12 lasta.
Riippuu tietysti tiloista, mutta tuollaisessa ryhmässä ON hälyä ja hässäkkää aika lailla.
Tässäkin ketjussa on ollut kommentteja äideiltä, jotka kehuvat, miten mutkattomasti heidän alle vuodenkin ikäiset lapsensa ovat menneet päivähoitoon. En nyt ala inttää kenenkään lapsesta yksittäistapauksena, mutta sanonpa omana käsityksenäni seuraavaa:
- päiväkodin hoitajat aniharvoin antavat päivän kulusta totuudenmukaista ja realistista kuvaa. He kokevat, että vanhemmat eivät halua kuulla ikävää palautetta, ja tämä voi hyvinkin olla totta. Pk-tätien mukaan päivä on liki poikkeuksetta sujunut hyvin ja lapsi viihtynyt, oli todellisuus melkein mitä tahansa.
- jos lapsi ei halua iltapäivällä lähteä kesken leikkien kotiin, se ei välttämättä johdu päiväkodin kivuudesta, se voi myös olla protestointia vanhempaa kohtaan, jonka lapsi kokee hylänneen hänet. Voi olla rajojen kokeilua (kuka meillä määrää lähtemiset ja tulemiset, minä vai äiti). TAI voi olla, että lapsi oikeasti on viihtynyt.
- KUKAAN ei ole niin pätevä itsepetoksessa kuin äiti, joka ei halua ilmoisna ikuna myöntää itselleen valinneensa väärin töihinpaluun ja lapsen hoitoonpanon kanssa. Äidit eivät välttämättä siis ole maailman objektiivisimpia lähteitä sen suhteen, miten lapsien päiväkotiinmeno on sujunut.
ja olen alalla,, jolta varmasti löydän töitä tulevaisuudessa. Miksi ihmiset tekee lapsia, jos ei niitä jaksa vuotta enempää katsella? tekisivät sitten ensin ne ' pakolliset duunit' ja hankkisivat lapset sitten kun resurssit mahdollistavat kotiinjäämisen edes 2 vuodeksi.