Lue keskustelun säännöt.
Erilainen kiusaamistarina
05.10.2008 |
Halusin kertoa tällaisen poikkeavan (?) esimerkin kuumana käyvään keskusteluun. Eli kiusaamistarinan, jossa poikani leimattiin yhdessä ystävineen kiusaajaksi.
Eli ekaluokkalainen poikani leimattiin vakavasti kiusaajaksi samanikäisen pojan äidin toimesta. Tämä äiti syytti järjestelmällisesti poikaani ja kaikkia koko pihapiirin kavereita oman poikansa kiusaamisesta. Milloin kävi näyttämässä pahoinpitelyjälkiä lääkärissä, milloin oli tekemässä rikosilmoitusta tai järjestämässä sosiaalitoimen kanssa tapaamista.
Älkää käsittäkö väärin. Olen hyvin tiukasti kiusaamista vastaan. Jokainen tilanne joka on tietooni tullut, olen ottanut vakavasti (siis ihan poikien keskenäiset nahistelut). Anteeksi on pyydetty ym.
Tämä alkoi kuitenkin mennä vakavasti. Ensialkuun patistin poikaani tuon tuostakin pytämään anteeksi sitä sun tätä. En ottanut kuuleviin korviinikaan pojat itkuja epäreiluudesta ja siitä miten ei ole kiusannut ymym. Selittelyä ajattein. Kunnes totuus alkoi valjeta minun alettua seuraamaan tilannetta. Tämän "kiusatun" pojan äiti tuli jokaisesta poikien välisestä nahistelusta minun tai jonkun muun pojan oven taakse. Huuutaen välillä todella härskisti, syyttävästi ja jopa paniikissa. Kuinka taa son tehty sitä tai tätä. Todellisuudessa tilanne meni kuitenkin täysin toisella tavalla. Monesti jopa tämä kiusattu oli itse kiusaajana.
Tilanne kävi lopulta niin kaoottiseksi, että me muutimme pois. Tästä äidistä tehtiin koulun kautta peräti useampi lastensuojeluilmoitus. "Kostoksi" kuten äiti minulle meuhkasi ennen muuttoamme.
Tänä päivänä kun luen kiusaamistapauksista lehdissä, kuulen uutisista ym. nousee pala kurkkuun. Monissa tapauksissa kiusaaminen on totisinta totta ja siihen on pakko puuttua. Mutta entä tämä tapaus kun kiusaaminen onkin käänteistä :( Jollain tapaa tuntuu että se on lasta pelinappulana käytettävää aikuisten välistä kiusaamista, jota johti yksi äiti pelottavan suorine kommentteineen, mielipiteineen ja jopa toimintoineen....
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et siis ole ainoa, mutta aika vaikea se on ruveta vastaan väittämään, jos omaa lasta leimataan kiusaajaksi ilman syytä. Minusta tulisi jokaisen vanhemman tajuta se, että lasten väliset nahistelut EIVÄT läheskään aina (eivät melkein ikinä) ole sitä varsinaista kiusaamista, vaan ihan välien selvittelyä, joka niin ikävää kuin se onkin ja epäsuotavaa, nyt vaan kuluu tietynikäisten pienten poikien käytökseen, sitä on aika mahdotonta ehkäistä ennalta. Tietysti nahistelujen jälkeen pyydetään puolin ja toisin anteeksi, mutta pitäisi olla jonkinlainen suhteellisuuden taju siitä, mikä on sitä oikeaa kiusaamista ja mikä ei. Esimerkiksi jos aina nahistelun osapuolina (edes toisena) on sama poika, voi olla kyse kiusaamisesta, mutta jos osapuolet vaihtuvat niin että kaikki jossain vaiheessa nahistelevat toistensa kanssa, se ei ole kiusaamista. Jne. Vanhempien pitäisi osata nämä pikkukundien tappelukoodit, ennen kuin mennään tekemäään suurta meteliä kiusaamisesta, jota se ei itse asiassa ole.