Synnytin täysin luomuna

Jäi vain mietityttämään, kun kirjoitit että lapsi oli isänsä käsissä..?



Eli.. synnytitkö sairaalassa vai miten..?

Kerrotko vähän enempi kun kiinnostaa. Millä lailla valmistauduit synnytykseen? Oliko sinulla doula vai olitko kouluttanut puolisosi sellaiseksi?:) Miten pitkään synnytys kesti? Lähtikö maito hyvin herumaan? Kerro vielä! Minua ei niinkään huoleta tuo kipuasia, vaan kiinnostaa juuri nuo muut lapselle ja äidille koituvat edut hyvästä palautumisesta ja sujuvasta elämän alkuun lähdöstä. Ja kerro vähän siitä edellisestäkin, jos siitä oli huonommat kokemukset.



En itsekään käsitä sitä kalvojen puhkaisua. Eikö se ole vauvalle sitä parempi, mitä pidempään se vesipussi säilyy ehjänä? Eläimethän synnyttävät ihan rutiinisti niin, että poikasten ympärillä on vielä ne kalvot. Onko niiden puhkaisun ainut syy se, että pitää päästä laittamaan vauvan päähän se sydänanturi (vaikka sydänäänet kuuluisivat myös ulkopuolelta kuunneltuina)?

missä synnytit, koska luulen että sairaalassa aina puhkaisevat kalvot. Mulla kun ei ole puhjennut itsekseen niin tokallakin puhkaisivat ponnistusvaiheessa ja se olikin sitten ainut oikeasti kipeä kohta synnytyksessä. niin kauan oli ok.



mulla myös luomu synnytykset mutta ne kalvot on puhkaistu... ekan kanssa menin tosi kipeksi kun puhaksivat niin ajoissa.

Oli yllättävää lukea, miten edelliset kirjoittajat pitivät kalvojen puhkaisuja epämiellyttävänä, jopa synnytyksen kipeimpänä kohtana! Mulla on täysin päinvastainen kokemus molemmista synnytyksistäni, joissa kalvot puhkaistiin: ihana helpotus, synnytys lähti käynnistymään eikä enää ollut " kidutusta" ! Molemmissa synnytyksissä sama kaava: pitkä ja tuskallinen alku, parikymmentä tuntia supistelee niin saakelisti, mutta synnytys ei edisty. Toisessa synnytyksessä tajusin, että tämähän on taas sama homma ja anelin sitä puhkaisua, mutta taas haluttiin odottaa josko luonto hoitaisi homman. Ei hoitanut... Puhkaisun jälkeen kaikki etene nopeasti ja alkuun verrattuna helposti, mm. ponnistusvaihe molemmissa muutamia minuutteja enkä muista paljoa kipua. Lastenleikkiä alkutunteihin ennen puhkaisua verrattuna!

Liipe:

missä synnytit, koska luulen että sairaalassa aina puhkaisevat kalvot. Mulla kun ei ole puhjennut itsekseen niin tokallakin puhkaisivat ponnistusvaiheessa ja se olikin sitten ainut oikeasti kipeä kohta synnytyksessä. niin kauan oli ok.

Eivät aina puhkaise kalvoja sairaalassa. Synnytyn ensimmäiseni Kättärin Haikaranpesässä ja kalvot saivat olla ihan rauhassa eikä vauvan päähän laitettu anturia vaan sydänääniä tarkkailtiin vatsan päältä. Kavot tosin kyllä puhkevivat sitten itsekseen ponnistusvaiheen lopuksi, mutta ei niitä olisi puhkaistu, ellei näin olisi tapahtunut.

Uskon, että supistuskivut ovat paljon lievemmät, jos kalvoja ei puhkaista. Toisessa, käynnistetyssä, synnytyksessäni kalvot puhkesivat heti kun synnytys alkoi, ja oli kyllä huomattavasti kovemmat supistuskivut. Tosin tähän saattoi vaikuttaa myös käynnistys, mutta uskon, että myös kalvoilla on osuutta asiaan...

kalvojen puhkaisusta. Synnytys ei edistynyt ja kätilöt ja lääkäri vaativat niin pitkään, että annan puhkaista kalvot, että lopulta myönnyin. Eipä tuo synnytys senkään jälkeen kovin vauhdilla mennyt ja altaaseen en enää päässyt, mikä harmitti. Supistukset tulivat kyllä heti paljon, paljon kipeämmiksi ja jouduin puhkaisusta eteenpäin vetelemään ilokaasua joka supistuksella.



Toinen synnytys eteni vauhdilla, eikä kalvoja puhkaistu. Ne puhkesivat itsestään vasta ihan hetkeä ennen ponnistusvaihetta. Supistukset olivat siedettäviä siihen asti, mutta heti kun vedet olivat menneet, kivut yltyivät potenssiin 10.



Seuraavassa synnytyksessä aion myös kieltäytyä kalvojen puhkaisusta. Mitä pidempään vedet pysyvät, sitä miellyttävänpää äidin ja vauvan kannalta. Eri juttu tietenkin, jos epäillään, että vauvalla on jotain häikkää tai synnytys pysähtyy. Mutta mielellään pitäisin lapsivedet niin pitkään, kuin ne vain luonnollisesti pysyvät.

nostan kesällä käydyn loistavan keskustelun! Oletko emmuli80 jo saanut vauvasi? Onnea, jos olet!

Luin tuolta alkupäästä viestejä, mutta tässähän menisi ikuisuus jos koko listan kävisi läpi... En tiedä, joku varmaan jo tämänkin seikan selvitti, mutta on ihan pakko kirjoittaa tästä.¨



Eli ystäväni joutui tilanteeseen, jossa lapsi oli jo hyvän matkaa synnytyskanavassa, pää näkyvissä ja juuttui kiinni luihin. Tämän jälkeen lasta yritettiin yli 10 minuutin ajan auttaa ulos imukupilla ilman tuloksia, sydänäänet romahtivat ja tehtiin hätäsektio, lapsi ulkona parissa minuutissa. Tässä tapauksessa sydänääniä ei kuultu enää päältä. Eli jos alla kuvatun kaltaisesti mitään ei olisi voitu tehdä, olisi sekä äiti että lapsi kuolleet. Onneksi voitiin, ja sektio voidaan tehdä todella myöhäisessä vaiheessa.



" Sen takia näistä juuri marmatan, koska itselläni kaikki ylimääräiset toimenpiteet aiheuttavat stressiä. Tuo viittaus elvytykseen on tietysti raju ja se on helppo ymmärtää väärin, mutta viittaan lähinnä siihen, että jos touhussa on päädytty jo lääkekierteeseen tai homma on mennyt jostain syystä enempi lääketieteellisen tilanteen puolelle, niin siinä tuskin voi enää kovasti tehdä jos vauva on käytännössä jo puoliksi pihalla ja sydänäänet häviävät. Vai silloinko juuri päädytään episiotomiaan? Ei siinä ainakaan leikkaussaliin enää lähdetä. Joten jos lapsi on puolessa välissä synnytyskanavaa ja sydänäänet katoavat, niin mitkä ovat ne konkreetit toimenpiteet mitä voi tehdä? Ponnistaa kovempaa? Leikata väliliha? Jos asialle ei voi tehdä mitään, niin minusta niitä sydänääni on silloin turha seurata. Seuraamisella on merkitystä vain silloin jos on olemassa jotain konkreetteja toimenpiteitä joita voi tehdä, mikäli tilanne menee huonoksi. Joten tietoa otetaan vastaan, haluan ehdottomasti tietää mikä johtaa mihinkin ja millä perusteilla."

en oikein tajunnut, miksi ei jotkut halua että kalvot puhkaistaan? mitä hyötyä siitä on? ja eikö vauvalle tarvi laittaa kuitenkin se anturi päähän? miten voi syntyä sit kalvojen sisällä...selittäkää tyhmälle..

mulla yksi synnytys takana mutta se käynnistyi kotona jo kun lapsivedet valu pitkin lattiaa...

Ei sillä että olisi vielä kokemusta, mutta sen verran on tullut opiskeltua, että kalvojen puhkaiseminen ei ole todellakaan välttämätöntä vaan jopa vahingollista. Yleensä se tehdään jos synnytys ei lähde käynnistymään " riittävän" nopeasti, mikä taas on sikäli hupaisaa, että sillä vauvallahan ei ole mitään hätää niin kauan kuin kalvot ovat paikallaan! Sen sijaan sen jälkeen kun kalvot on puhjenneet, vauva pitäisi saada asiallisessa ajassa ulos.



Jos tuo kalvoasia mietityttää niin kannattaa muistella näkemiään luontodokumentteja. Eiköhän se ole enemmän sääntö kuin poikkeus, että nisäkkäät synnyttävät niin, että sikiökalvot puhkeavat vasta viime hetkellä. Ihminen on eläin siinä missä lehmäkin, eikä lehmiltäkään mennä puhkomaan kalvoja ihan pikkuasioiden takia. Ja ilmeisesti myös supistukset tuntuvat paljon pahemmilta kalvojen puhkaisun jälkeen.



Mitä taas tulee siihen anturiin, niin se ei ole ollenkaan välttämätön. Sydänäänet voidaan kuunnella erinomaisesti myös vatsan päältä. Itse pidän henkilökohtaisesti jotenkin kieroutuneena sitä, että syntyvän vauvan ensikosketus ulkomaailmaan on se että päähän tökätään joku helkkarin neula! Enkä ymmärrä miten sen sydänäänivempaimen kanssa pääsee liikkumaan ja kyykistelemään sopivaan synnytysasentoon. Epiduraalin kanssa ilmeisesti pystyy jopa hieman liikkumaan mutta mites se anturi? Luulisi sen irtoavan aika herkästi.

Sinun kannattaisi ehkä opiskella vielä lisää;-) Asiat eivät ole aivan noin mustavalkoisia. Kaikki synnytykset etenevät erilailla. Joillakin kalvot puhkeavat ilman yhtään supistusta ja jotkut vauvat taas syntyvät onnen huntu = ehjät kalvot päässä (todella harvat). Tuohon kun kirjoitit, että vauvalla ei ole mitään hätää kun kalvot ovat paikallaan. Vauvalla voi olla suurikin hätä! Joskus kalvot puhkaistaan pelkästään sen takia, että nähtaisiin veden väri, joka sekin kertoo paljon, puhumattakaan elektronisista sikiön tarkkailumenetelmistä, jotka ovat suureksi hyödyksi mm silloin kun äidillä on raskausmyrkytys, diabetes tmv, niin kuin monella nykypäivänä on. Joskus kalvojen puhkaiseminen on äidille suuri helpotus. Täysi kalvorakko voi pullistua emättimen puolelle aiheuttamaan suunnatonta ponnistamisentarvetta, vaikka kohdunsuu ei ole kuin 5 cm auki. Ja sydänääniä ei voi kuunnella" erinomaisesti" äidin vatsan päältä. Oletko koskaan kokeillut kuunnella vauvan sydänääniä kun äiti keinuu kiikkustuolissa, istuu jumppapallolla, ravaa pitkin synnytyshuonetta? Pitkässä ponnistusvaiheessa kun vauva on jo lantionluiden alla se on melkein mahdotonta. Monesti äidit ärsyyntyvät sydänäänten kuuntelusta, mutta eikö lapsen turvallisuus ole kuitenkin tärkeintä? Kalvojen puhkaisua toki yritetään välttää, mutta monesti se on pakollista, kuten puudutusten vuoksi. Minusta kalvojen puhkaisussa ei ole mitään pahaa jos se tehdään tarpeesta. Ei kalvojen puhkeamattomuus tee synnytyksestä yhtään sen luomumpaa. Entäs sitten ne joilla kalvot puhkeavat itsekseen, eivätkö he ole synnyttäneet luonnollisesti? Itselläni kalvot puhkesivat aina ennen supistusten alkua. Synnytykset etenivät nopeasti, mutta hallitusti.

emmuli80:

Ei sillä että olisi vielä kokemusta, mutta sen verran on tullut opiskeltua, että kalvojen puhkaiseminen ei ole todellakaan välttämätöntä vaan jopa vahingollista. Yleensä se tehdään jos synnytys ei lähde käynnistymään " riittävän" nopeasti, mikä taas on sikäli hupaisaa, että sillä vauvallahan ei ole mitään hätää niin kauan kuin kalvot ovat paikallaan! Sen sijaan sen jälkeen kun kalvot on puhjenneet, vauva pitäisi saada asiallisessa ajassa ulos.

Jos tuo kalvoasia mietityttää niin kannattaa muistella näkemiään luontodokumentteja. Eiköhän se ole enemmän sääntö kuin poikkeus, että nisäkkäät synnyttävät niin, että sikiökalvot puhkeavat vasta viime hetkellä. Ihminen on eläin siinä missä lehmäkin, eikä lehmiltäkään mennä puhkomaan kalvoja ihan pikkuasioiden takia. Ja ilmeisesti myös supistukset tuntuvat paljon pahemmilta kalvojen puhkaisun jälkeen.

Mitä taas tulee siihen anturiin, niin se ei ole ollenkaan välttämätön. Sydänäänet voidaan kuunnella erinomaisesti myös vatsan päältä. Itse pidän henkilökohtaisesti jotenkin kieroutuneena sitä, että syntyvän vauvan ensikosketus ulkomaailmaan on se että päähän tökätään joku helkkarin neula! Enkä ymmärrä miten sen sydänäänivempaimen kanssa pääsee liikkumaan ja kyykistelemään sopivaan synnytysasentoon. Epiduraalin kanssa ilmeisesti pystyy jopa hieman liikkumaan mutta mites se anturi? Luulisi sen irtoavan aika herkästi.

kieltäytyä mahdollisimman pitkään kalvojen puhkaisusta ovat seuraavat:



1) Tays:ssa ei ainakaan pääse enää ammeeseen jos vedet ovat menneet ja amme on ainakin itselleni ihan ehdoton kivunlievitysmenetelmä.

2) Vesien menon jälkeen vauvan sydänäänet alkavat heitellä herkemmin voimakkaissa supistuksissa.

3) Niin kuin joku jo kirjoittikin, vesien mentyä on kiire saada vauva ulos, tulehdusriski nousee.

4) Supistukset tulevat vesien menon jälkeen kipeämmiksi.



Totta kai on tilanteita joissa kalvojen puhkaisu on tarpeen. Esim. jos on pakko asentaa vauvan päähän anturi tai tarkastaa lapsiveden väri. Mutta ainakin omissa synnytyksissäni sydänäänien kuuntelu on onnistunut aivan mainiosti vatsan päältäkin, myös ammeessa ollessani (nousin vain seisomaan kuuntelun ajaksi) ja keinutuolissa istuessani. Lähinnä kuitenkin kritisoin sitä, että toisinaan kalvot tunnutaan puhkaisevan rutiininomaisesti synnytyksen nopeuttamiseksi. Tämä tuntuu välillä palvelevan enemmänkin kätilöiden ja synnytyssairaalan, kuin synnyttäjän tai vauvan etua.

Itselläni kalvot on puhkaistu jo kaksi kertaa, mutta syystä.

Nimittäin molemmilla kerroilla kalvot puhkaistiin, jotta vauvan

päähän voitiin laittaa anturi, jolla seurataan sydänääniä!



Esikoisen synnytyksessä kalvot puhkaistiin ja vauvan päähän laitettiin

anturi heti aluksi, vaikka synnytys oli aivan alkuvaiheessa,

sillä vauvan syke romahti 50:een sairaalaan tulon yhteydessä

otetussa sydänkäyrässä. Tämän jälkeen sydänäänet romahtivat

vielä kolme kertaa avautumisvaiheen aikana.



Toisessa synnytyksessä kalvot puhkaistiin vasta sitten, kun

halusin epiduraalipuudutuksen. Tällöin vauvan päähän

laitetaan yleensä anturi sydänäänien seuraamista varten.

Tätä ennen olin jo nauttinut mm. ammeesta noin 4-5 tunnin ajan,

mutta sitten olo alkoi olla liian tukala ilman puudutteita.



Vaikka toinen synnytys oli siis paljon lyhyempi kuin ensimmäinen,

niin sekin kesti 9,5 tuntia supistusten muuttumisesta säännöllisiksi

ponnistusvaiheeseen asti. Nyt odotan kolmatta, ja olen jo henkisesti

varautunut, että noin 10 tuntia synnytys kestää joka tapauksessa...



Ensin toivon pääseväni taas ammeeseen, ja sitten kun synnytys

on hyvässä vauhdissa ja kohdunsuu on kunnolla jo avautunut,

voin ottaa epiduraalin nopeuttamaan loppujen senttien avautumista.

Toisen lapsen kanssa loput sentit avautuivat tunnissa, kun kalvot

oli puhkaistu, sain epiduraalin ja oksitosiinia.



Pääsin siis ponnistamaan epiduraalin vaikutuksen alaisena,

ja koko ponnistusvaihe oli erittäin miellyttävä kokemus.

vauva on kakannut lapsiveteen. Tämähän on tyypillistä

yliaikaisille vauvoille, kuten omanikin ovat olleet.

Kalvoja ei kuitenkaan ole puhkaistu lapsiveden tarkkailun

vuoksi, vaikka voihan olla, että joissain tapauksissa sekin

on tarpeellista.



Vauvan nielu ja keuhkot pitää saada imetyksi puhtaiksi

likaantuneesta lapsivedestä heti pään syntymisen jälkeen,

jotta tulehdusriskiä ei tule. Minulla on ainakin jo kaksi

kertaa onnistunut tämä toimenpide hyvin, ja vauvat ovat

olleet täysin terveitä.



Tosin olen joutunut ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa

synnytyssängyssä, kun puhdistustoimenpide ei onnistu jakkaralla.

Itse en tosin pidä puoli-istuvaa ponnistusasentoa mitenkään

valtavan huonona, olkoonkin, että jakkaralla ponnistaminen

olisi varmasti vieläkin helpompaa.

Hassua että kun esittää vaihtoehtoja, se koetaan aina mustavalkoiseksi? Eikö mustavalkoisuutta ole juuri se, että tehdään juuri niinkuin ennenkin, vain siksi että niin on aina ennenkin tehty, eikä edes pysähdytä miettimään muita vaihtoehtoja? Sekä sydänäänet että lapsiveden väri voidaan tarkistaa ilman kalvojen puhkaisua. Nyt en muista mikä sen laitteen nimi on, millä lapsiveden värin voi katsoa, mutta kyseessä on eräänlainen minikokoinen kaukoputki jolla näkee kalvon läpi kohdun tilanteen. Ovat kotisynnytyksissä ihan yleisessä käytössä.



Jos taas äidillä on diabetes tai raskausmyrkytys tms. niin silloin kyse on useimmiten jo alunperinkin lääketieteellisestä synnytyksestä, jossa luonnonmukaisia menetelmiä ei voi välttämättä käyttää. Luonnonmukaisten menetelmien perusoletus on aina se, että synnyttävä äiti on terve eikä mitään komplikaatioita ole ollut. Kalvojen puhkaisu pelkästään puudutusten vuoksi on myös outoa, koska jos synnyttää luomuna, ei puudutuksia käytetä. Ja jos ei käytetä lääkityksiä ja äiti saa liikkua, vauvalla USEIMMITEN riittää happea sun muuta elämälle tarpeellista eikä vauvan olotilaa tarvitse kytätä erikseen. Eri asia sitten jos äiti pakotetaan johonkin huonoon asentoon pitkäksi aikaa missä verenkierto menee tukkoon.



Tässä ote alan klassikosta (Balaskas: Aktiivisynnytys, 1988): " normaalisti kalvot puhkeavat itsestään ennen synnytystä, sen aikana tai juuri synnytyshetkellä. Yleisintä on, että ne puhkeavat ensimmäisen vaiheen loppupuolella. Yleensä niitä ei ole tarpeen puhkaista keinotekoissti. Itse asiassa puhkaisuun liittyy tiettyjä haittoja:



1) lapsen pään ja supistuvan kohdun välinen nestekerros menetetään, jolloin kohdun voimakkaat supistukset kohdistavat päähän ja napanuoraan suuremman paineen. Tämä voi vähentää lapseen ja lapsesta kulkevaa verimäärää ja on todisteita siitä, että lapsen sydänfrekvenssi laskee hieman tästä johtuen,



2) infektioriski kasvaa, sillä ehjät kalvot ja lapsivesi suojelevat lasta,



3) supistukset voivat puhkaisun jälkeen yhtäkkiä muuttua paljon voimakkaammiksi ja kipeämmiksi ja



4) lapsen olo todennäköisesti mukavampi, mikäli hänen ruumiinsa ja kohdun supistusten välillä on vettä. " Tämä siis normaalitapauksessa kun EI ole havaittu että lapsella olisi mitään erikoista hätää. Ja kuten todettu, sen hädän voi todeta muutenkin kuin puhkaisemalla ne kalvot.



Aktiivinen synnytys ry:n sivuilla todetaan seuraavasti

http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelin…

" Tutkimukset viittaavat siihen, että kalvojen puhkaisu voi aiheuttaa muutoksia sikiön sydänäänissä, lähinnä äänten laskua."



Ihme juttu, että aina kun näistä luomuasioista koittaa puhua, niin vedetään mukaan kaikki mahdolliset komplikaatiot ja sairaudet. Kai sen nyt järkikin sanoo, että jos komplikaatioita ilmenee niin sitten tehdään mitä vaan että saadaan tilanne hallintaan. Mutta jos tilanne menee normaalisti, kuten valtaosalla menee, koko homman voi hoitaa ilman minkäänlaista lääketieteellistä apua.



(tässä vaiheessa kuuluu kommentoida, että turha selittää mitään kun et ole vielä synnyttänyt. jep, en olekaan, mutta kaikkeni teen että homma tulee sujumaan mahdollisimman luonnollisesti. jos sitten jokin menee pieleen niin sitten menee, mutta ainakin yritin)



Varokaa vaan, huomenna menen aktiivinen synnytys ry:n paikallisosaston synnytysiltamaan. Täytyypä muistaa kysyä tästä asiasta!

tuon ammehomman unohdinkin kokonaan! Se olisi kyllä surkeaa jollei pääsisi veteen synnytyksessä :(

niistä juttua täällä:



http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelin…

Mulla eka synnytys alkoi vesien menolla ja vasta tunti sen jälkeen alkoivat kivuliaat, säännölliset supistukset. Paikat eivät olleet juuri lainkaan auki sairaalaan päästyämme. Toinen synnytys alkoi supistuksilla, mutta supistukset olivat ihan kevyttä kamaa vielä noin tunti vesien menon jälkeen. Sitten rytisi.

Ilmeisesti nuo alla lainatut seikat liittyvät myös luonnolliseen vesien menoon ennen kunnon supistustoiminnan alkua (mikä ei ole lainkaan harvinaista)? Tulehdusriski ainakin. Eli sydänääniä kannattaa seurata tarkemmin, jos vedet ovat menneet?

emmuli80:

1) lapsen pään ja supistuvan kohdun välinen nestekerros menetetään, jolloin kohdun voimakkaat supistukset kohdistavat päähän ja napanuoraan suuremman paineen. Tämä voi vähentää lapseen ja lapsesta kulkevaa verimäärää ja on todisteita siitä, että lapsen sydänfrekvenssi laskee hieman tästä johtuen,

2) infektioriski kasvaa, sillä ehjät kalvot ja lapsivesi suojelevat lasta,

3) supistukset voivat puhkaisun jälkeen yhtäkkiä muuttua paljon voimakkaammiksi ja kipeämmiksi ja

4) lapsen olo todennäköisesti mukavampi, mikäli hänen ruumiinsa ja kohdun supistusten välillä on vettä. "

Aktiivinen synnytys ry:n sivuilla todetaan seuraavasti

http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelin…

" Tutkimukset viittaavat siihen, että kalvojen puhkaisu voi aiheuttaa muutoksia sikiön sydänäänissä, lähinnä äänten laskua."

Kirjoitit, että " epiduraalin kanssa ilmeisesti pystyy jopa hieman liikkumaan mutta mites se anturi? Luulisi sen irtoavan aika herkästi" . Omasta kokemuksestani voin kyllä kertoa, että epiduuralin kanssa pystyy mainiosti liikkumaan, jos haluaa, pääsee jopa vessaan omin avuin (= ei tarvi katedroida) eikä anturi irronnut oman piiiiiitkän synnytyksen aikana kertaakaan. :)

Ekasta vähän alkoi lirahdella vettä jossain vaiheessa, tokassa synnytyksessä kalvot puhkesivat vasta ponnistusvaiheessa. Itsekin olen sitä mieltä, että ihan kaikki puuttuminen synnytykseen on pahasta, jollei ole painavaa syytä siihen.



Helsingissä Haikaranpesä on varmasti hyvä paikka synnyttää, siellä kun saa tehdä tiettäväksi omat toiveensa etukäteen ja henkilökunta on luomutietoista varmaankin. Muussa tapauksessa tekisin itse synnytystoivelistan, jonka heti ojentaisin kättelyssä tai sitten pistäisin miehen asialle. Itseltäni ekassa synnytyksessä yritettiin evätä jakkaran käyttö ilman perusteita, sain sen kun sinnikkäästi vaadin. Vaatiminen supistusten keskellä ei ole vaan kovin helppoa kun pitäisi saada keskittyä siihen itse asiaankin.



Tokassa minulla oli tuttu kätilö ja oli ihanaa kun tiesi että hän ei tee mitään mitä en halua jollei ole pakko.