Synnytin täysin luomuna

ärsyttää ainainen kätilöiden haukkuminen! Monet kyllä tietävät kertoa kaverin tutusta jolla oli aivan kamala kätilö yms, mutta omalle kohdalle ei sellaista ole sattunut. Ja silti haukutaan kaikki kätilöt aivan maan rakoon! Kauhujuttuja kyllä kerrotaan, mutta missä olisi ketju siitä, miten IHANA kätilö on omalle kohdalle sattunut? Niistä ei puhuta, ja siksi varmaankin varsinkin ensisynnytystään odottavat kuvittelevat, että kaikki kätilöt ovat aivan kamalia.



Kätiön on pakko olla topakka ja sanoa kovasti, jos ei äiti muuten tajua. Itse olin ponnistusvaiheessa tokan kohdalla tosi kipeä enkä pystynyt enää mihinkään liikkumaan sängyltä (toiveena oli ollut jakkara).Uikutin ja huusin. En pystynyt ponnistamaan koska pidin takapuolta koholla. Kätilö sanoi ensin ihan nätisti " laske pylly alas" . En tosiaan totellut koska en vain halunnut / pystynyt. Lopulta kätilö sanoi tosi tiukalla äänellä: " Nyt HETI pylly alas!!! Et pysty muuten ponnistamaan" Nyt tottelin koska äänen sävy oli niin tiukka että oli pakko totella. Ja hyvä niin!



Aloittakaa joku ketju siitä, miten ihania kätilöt voivat olla, sitä olisi kiva lukea ja varsinkin synnytykseen valmistautuvien olisi kiva lukea sellaista! SAisi vähän toisenlaista tsemppiä ja luottamusta siihen, että kaikki menee aivan hyvin.

Eiköhän jokainen kätilöksi opiskelemaan lähtevä tunne riittävän hyvin kaikki ko. ammatin " luontaisedut" .. Mielestäni myöskään se, että jollakin kätilöllä on " huono päivä" ei riitä hyväksymään töykeää käytöstä. Itse en kyllä pitkän synnytykseni aikana huutanut, potkinut, rähjännyt saati tehnyt muuta sopimatonta enkä edes purrut ketään. Mieheni osasi myöskin käyttäytyä nätisti. :) Viestini tarkoitus oli se, että myös sairaalaan synnyttämään tullut nainen on ihminen, joka ansaitsee ihmisarvoista kohtelua. Minulle olisi riittänyt se, että synnytyssalin henkilökunta olisi kertonut edes jälkikäteen, että vauvallani oli hapensaantiongelmia ja sen vuoksi hänet piti pelastaa imukupilla (ja myös muista seikoista). Jouduin tosiaan päättelemään itse mitä oli tapahtumassa. Osasyynä tähän " katvealueeseen" oli se, että kätilön työvuoro oli päättymässä ja hänellä oli kiire kotiin. Ei ollut aikaa keskustella potilaan kanssa. Mutta myös laki velvoittaa hoitamaan potilasta yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, mikä koskee myös synnytystä, vaikka se ei olekaan sairaus. Olisin kyllä halunnut mennä yksityissairaalaan synnyttämään, mutta ei sellaisia kuulemma Suomessa ole.................

Uskomatonta, mulla on samanlainen akvaarionperustus takana...Onkohan se vaan tietty ihmistyyppi, joka haluaa tietää KAIKEN asioista jotka ovat tärkeitä. Itse luin runsaasti aktiivisynnytyksistä ja liityin AKSY:yn jo ekan odotusaikana. Mielestäni on tosi hyvä tietää kaikki mahdollinen synnytyksistä kun sellainen on edessä. Itse olen kaksi saanut maailmaan ilman mitään toimenpiteitä(1.jälkeen tosin sain oksitosiinia kun istukka ei meinannut lähteä " säädetyssä ajassa" )tai tikkejä. Joku voi tietysti sanoa, että hyvää tuuria, mutta itse en usko tähän ollenkaan. Tietysti aina voi tapahtua jotain, johon ei voi itse vaikuttaa, mutta moneen asiaan voi myös vaikuttaa.



Minusta on hassua, että äidit jotka toivovat että synnytys saisi mennä omalla painollaan jos ei ole syytä siihen puuttua, leimataan jotenkin hankaliksi. Paremminkin pitäisi tukea tällaista toivetta ja antaa äidille rauha kuunnella omaa kehoa ja sen viestejä.

Kiva huomata, että keskusteluun on tullut enemmän sävyjä.

Mä olen molemmissa synnytyksissäni kokenut, että olen itse aktiivisesti tehnyt päätöksen siitä, millaista kivunlievitystä olen ottanut. Mua ei ole kahlittu mihinkään tai piikitetty, vaikka olenkin saanut epiduraalin. Eikä se taas ole poissulkenut ns. pehmeämpien, ei-lääkkeellisten kivunlievityskeinojen käyttöä tai eri ponnistusasentoja.

Ei luomusynnytyksestäkään varmaan mitään todistusta saa eikä kukaan ole tarkistamassa, sujuuko homma sertifikaatin mukaisesti ;) Jos äiti on tyytyväinen, se lienee pääasia.

Stakesin mukaan vuonna 2005 keisarileikattuja oli päälle 15% yksisikiöisistä synnytyksistä. Imukuppisynnytyksiä on 7% kaikista synnytyksistä (ensisynnyttäjillä enemmän). Riippuu näkökulmasta; mun mielestäni nuo ovat aika isoja lukuja.

Synnytykseen ei todellakaan tarvitse lähteä sillä asenteella, että pieleen menee. Mutta kuten sanottua, yllätyksiä voi tulla. Kaikkeen ei millään voi varautua, eikä itse voi aina vaikuttaa tapahtumiin. Se kai on se oma pääsanomani.

Mun näkökulmiini vaikuttaa vahvasti ensimmäinen synnytykseni. Olin yhtenä päivänä onnellinen esikoisen odottaja, jolla raskaus oli sujunut täysin säännöllisesti ja ongelmitta. Seuraavana päivänä olin imukupin avustamana synnyttänyt, viikkoihin nähden pienipainoisen keskosen äiti. Jollekin ne tilastoharvinaisuudetkin aina sattuvat.

emmuli80:

Mutta vaikka synnytys ei ole luonnollinen, se voi silti olla aktiivinen.

Miksi siis pitäisi jo etukäteen ajatella, että on päivänselvää että tulee kuulumaan siihen 10-15% joukkoon, joille erikoistoimenpiteitä tehdään?

Minusta on ihanaa huomata, että olet noin aktiivinen ja haet itse tietoa synnytyksestä ja mahdollisten toimenpiteiden tarpeellisuudesta tai sivuvaikutuksista. Good for you! On totta, että suomenkielisessä kirjallisuudessa löytyy hyvin rajoitetusti tietoa synnyttämisestä ja se on suurimmaksi osaksi sitä " ei sinun tarvitse tietää, kyllä ne sairaalassa osaavat" . Kyselitkin kirjavinkkejä paremmista kirjoista. Jos vain mitenkään pystyt lukemaan englanninkielisiä kirjoja, niin niistä löytyy huomattavasti enemmän tietoa. Pari todella hyvää kirjaa synnyttämisestä on tässä: Creating Your Birthplan. Sen on kirjoittanut Marsden Wagner, mies joka on myös WHO:n suositusten takana. Toinen mahtava kirja on Ina May' s Guide to Childbirth. Uskon, että tykkäisit näistä molemmista. Löydät ne ainakin Bebesistä: http://www.bebes.fi/kauppa/index.php?cPath=37_48



Muutama kommentti vielä suomalaisesta kätilökulttuurista:



*Muistaakseni episiotomian yleisyys on noin 10% luokkaa. Miksi siis ei saisi ajatella, että kuuluu siihen 90% porukkaan, jotka eivät tarvitse noita toimenpiteitä?*



Jos episiotomia tehtäisin Suomessa vain 10% kaikista synnyttäjistä, silloin hoitokäytäntö olisi WHO:n suositusten mukainen ja perustuisi tieteellisiin tutkimuksiin. Valitettavasti kuitenkin koko maan keskiarvo on 31%, joka tarkoittaa sitä, että joka toinen eppari tehdään turhaan. 57% kaikista ensisynnyttäjistä Suomessa leikataan, mikä on törkeän paljon. Ahvenanmaalla prosentti on vain 14% ja siellä ei tehdä epparia edes imukuppisynnytyksissä.



*Äidit purevat, potkivat, raapivat, puristavat, sylkevät, huorittelevat ja haukkuvat muuten.*



Nämä äidit ovat medikaalisen synnytyskulttuurin uhreja. Ns. kätilöjohtoisessa synnytyskulttuurissa äidit eivät käyttäydy näin. Valitettavasti Suomessa ei ole äitien valittavana muita vaihtoehtoja, kuin lääkärijohtoinen medikaalinen synnytystenhoito. Useissa muissa maissa ovat yleistyneet ns birth centerit, joissa noidatetaan kätilöiden hoitomallia (midwifery model of care / mother centered care). Näissä synnytysyksiköissä henkilökunta on erikoistunut luonnonmukaisen synnytyksen hoitoon ja kaikkien tutkimusten mukaan hoitomalli on turvallisempi niin äidille, kuin vauvallekin. Hoito perustuu tutkittuun tietoon eli on ns. " evidence based" .



Zemppiä kaikille tiedonjanoisille synnyttäjille. En usko, että synnytykseen voi koskaan valmistautua liikaa.

Heitänpä lusikan soppaan minäkin :). Itse olen kaksi synnyttänyt luomuna (jos ilokaasua ei lasketa). Kannattaa tosiaan etukäteen miettiä jotain strategiaa, miten aikoo kivuista selviytyä. Itse psyykkasin itseäni kuukausia etukäteen ajattelemalla, että niin ne ovat naiset maailman sivu synnyttäneet ilman lääkkeitä ja ovat selvinneet. Lisäksi ajattelin jo etukäteen, että amme voisi olla hyvä, koska yleensä mulla on lämmin suihku lievittänyt monia kipuja. Ja ilokaasua ajattelin käyttää koska se on aika mieto (ajatus piikin pistämisestä selkäytimeen, epiduraalin ja spinaalin mahdolliset komplikaatiot/sivuvaikutukset äidille ja vauvalle sekä synnytyksen mahdollinen hidastuminen olivat tekijät jotka saivat mut päättämään etukäteen että viimeiseen asti yritän niitä välttää). Olin kuitenkin varautunut, että jos kipu nyt kuitenkin olisi aivan käsittämätön niin voisin harkita jotain puudutusta (miel. ei selkäytimeen) äärimmäisessä tilanteessa. Ei sitten tullut sellasta tilannetta.



Joku, taisi olla Ninni -03, kirjoitti tässä ketjussa siihen tapaan että se vauvan sydänäänien näkeminen käyrältä oli helpottava kokemus kun näki että kaikki oli hyvin kun oli tietyssä asennossa. Mulla oli sama tunne, että oon kyllä vaikka missä asennossa tai teen mitä vaan kunhan vauvalla on kaikki hyvin. Ekassa synnytyksessä sydänäänet laskivat supistusten välillä synnytyksen loppuvaiheessa ja mun käskettiin vetää happea aina ponnistuksen jälkeen. Vauvalla olikin sitten napanuora kaulan ympäri.



Mitä tulee tohon sydänäänien kuuntelemiseen, niin tokassa (ja ekassakin) sydänääniä ei enää kuultu sillä doplerilla tms. vatsan päältä kun vauva oli niin alhaalla. Ekassa jouduttiin sitten puhkaisemaan kalvot, että saatiin anturi päähän, mikä olikin hyvä koska äänissä tuli tosiaan laskua ja tarvittiin lisähappea supistusten välissä. Tokassa synnytyksessä, vaikka ääniä ei kuultu ponnistusvaiheen alussa, kysyin kätilöltä tarvisko laittaa anturi kun ääniä ei kuulla, sanoi miettivänsä samaa mutta sanoi sitten että tää tulee kyllä ihan just, että ala ponnistaa vaan. Ja niinhän se tuli. Eli joskus kyllä tekniikkakin on tarpeellista. Mulle toi tekniikan olemassa olo synnytyssalissa lisäsi turvallisuuden tunnetta. Se että siihen voidaan tilanteen niin vaatiessa sitten turvautua. Mitään tuputtamista minkään suhteen en kokenut, vaan molemmissa synnytyksissä kätilöt olivat oikein positiivisia ja vakuuttelivat että homma on mulla hallussa että hyvin menee. Tässä tätä perään kuulutettua positiivista palautettakin kätilöistä :)

Kätilöiden puolustajat: kyllä minä olen kuullut monistakin hyvistä kätilöistä. Täälläkin on ilmeisesti kaksi aivan napakymppikätilöä, joiden saaminen synnytykseen vastaa kuulemani mukaan lottovoittoa. Hyvien kätilöiden olemassaolo ei kuitenkaan ole ongelma, joten siitä ei tarvitse niin paljon jauhaa. Minusta jokaisessa ammatissa oletusarvo on se, että työ hoidetaan lakien ja asetusten mukaan, eikä oma stressi tai kiire saa siihen vaikuttaa. Olen erittäin tietoinen terveydenhuollon resurssipulasta mutta se on juuri sellainen asia, johon ei saa muutosta niin kauan kuin asiakaskunta tyytyy saamaansa " palveluun" . Vasta sitten kun huonosta palvelusta (johtui se mistä tahansa) alkaa tulla todellista palautetta ja vaatimuksia, aletaan toimintaa parantamaan.



Ja mitä tulee taas siihen stressiin... Jos kirurgilla on huono päivä, saako hän sillä perusteella katkoa parit ylimääräiset hermoradat ja jättää sakset potilaan sisään? Jos poliisilla on huono päivä, saako hän ampua epäillyltä aivot pellolle? Jos opettajalla on huono päivä, saako hän antaa piiskaa kurittomalle luokalle? EI. Lakia ja virkavelvollisuuksia noudatetaan, oli oma tilanne mikä hyvänsä. Jos oma tilanne on niin paha, ettei työhön pysty, niin sitten ollaan sairaslomalla. Niin yksinkertaista se on.



Lisäksi, kuten olen todennut, ongelma ei ole se, että joudutaan hätätilanteessa tekemään nopeita ratkaisuja. Niistä tuskin kukaan valittaa. Ongelmia syntyy siitä, jos kätilö on aivan ulapalla viimeisten 15 vuoden aikana tapahtuneista muutoksista oman alansa tutkimuksessa ja suositusmuutoksissa, tai jos asenteet ovat jääneet sinne 15 vuoden taakse vaikka asiatieto olisikin jotenkin saatu hallintaan. Ja jos kerran stressi ja resurssipula selittää kätilöiden mokia, niin mitenkäs sitten jotkut kätilöt pystyvät päivästä toiseen hoitamaan synnytykset asiallisesti kun taas toiset tyypit keräävät negatiivista palautetta jatkuvasti? Miten resurssipula voi vaikuttaa niin eri lailla eri kätilöihin? Vai olisiko sittenkin kyse vain siitä, että jotkut kätilöt vaan ovat parempia kuin toiset?



rasberry72: pitäisi lukea vielä enemmän tuota historiaa vaikka se melkoista kauhukamaa onkin. Synnytys ja kirurgia.. jep jep, kuulostaa loogiselta :). Mutta parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa. Kun ylenmääräisestä tekniikan palvomisesta päästään vielä eroon niin ollaan nätisti tasapainossa luonnon ja kehityksen kanssa.



Aasa: minulla tämä on ainakin ihan yleinen persoonallisuuspiirre. Asiat on oltava selvinä, piste. Ja ne on oltava selvillä riittävän tarkasti. Kun on selvittänyt asiat perin pohjin, voi ainakin olla hyvillä mielin siitä, että on yrittänyt, selvittänyt vaihtoehdot ja toiminut joka suhteessa tietoisesti ja perustellusti. Jos sitten jokin menee pieleen, ei tarvitse jäädä suremaan, että olisikohan voinut sittenkin tehdä jotain. Synnytyksessä minua stressaa juurikin se, että asiaan liittyy niin paljon muita tekijöitä minun itseni lisäksi joita en pysty hallitsemaan tai ennakoimaan, kuten juurikin kohdalle osuva kätilö. Täällä ei ole enää edes tutustumiskäyntejä sairaalaan, joten välillä tuntuu, että kotisynnytys olisi sittenkin parempi juttu vaikkei sitä ensisynnyttäjille suositellakaan. Ja ennen kuin kukaan ehtii heittäytyä hysteeriseksi niin todennäköisesti menen silti sairaalaan, mutta tämän hetkinen fiilis on vaan se, että sairaala pelottaa enemmän kuin ajatus kotisynnytyksestä.



Ninni-03: " Synnytykseen ei todellakaan tarvitse lähteä sillä asenteella, että pieleen menee. Mutta kuten sanottua, yllätyksiä voi tulla. Kaikkeen ei millään voi varautua, eikä itse voi aina vaikuttaa tapahtumiin. Se kai on se oma pääsanomani. "



Itse taas uskon (vahvasti omien kokemusten perusteella) että omat ajatukset ja tuntemukset ohjaavat tapahtumia. Aina voi tietysti tapahtua jotain poikkeuksellista, mutta yleisesti ottaen omat mahdollisuudet missä tahansa asiassa paranevat kun itse pysyy positiivisena, uskoo omiin kykyihinsä ja luo koko ajan mielikuvaa ihanteellisesta ratkaisusta asialle. Jos sitten jotain erilaista tapahtuu, voi vaan todeta, että ilmeisesti niin oli tarkoitus, koska kaikesta yrityksestä huolimatta päädyttiin tähän. Minulle sellainen ajattelutapa tuo ainakin paljon enemmän mielenrauhaa kuin se että olisi joko ajattelematta asioita ollenkaan tai sitten muistuttelisi itselleen että ei tässä kuitenkaan mitään voi itse tehdä, joten paras vaan antaa asioiden olla jne. Mutta nämä ovat näitä yksilöllisiä eroja.



pipariina@: kiitos vaan kannustuksesta! Kävin tuolla Bebes-liikkeessä jo aiemmin ja kiinnitin huomiota noihin kirjoihin. Ina Mayn kirjan saa ilmeisesti vähän halvemmalla Amazonista. Wagner on käsittääkseni ihan guru, mutta jäin vaan miettimään tuota kirjan sisältöä, että kuinka yleisesti siinä on kerrottu synnytyssuunnitelmasta vai onko siinä ihan tarkkoja ehdotuksia siitä mitä kannattaa huomioida ja minkä takia?



Mielenkiintoista muuten jos Stakesin materiaaleissa on väärät tilastotiedot! Mistä sait nuo omasi, voitko antaa lähteen? Itsekin tosin vähän ihmettelin tuota Stakesin lukemaa, koska 10% oli jotakuinkin samaa sarjaa Pithiviersin sairaalan kanssa ja mietin että onpas päästy pitkälle jos Suomen järjestelmässä ollaan tällä tasolla... Mutta ilmeisesti taso onkin enemmän USAn uutistoimiston linjoilla?



" Nämä äidit ovat medikaalisen synnytyskulttuurin uhreja. Ns. kätilöjohtoisessa synnytyskulttuurissa äidit eivät käyttäydy näin."



Sen verran on tullut videoita ja muita katseltua, että ero luonnollisen ja lääketieteellisen synnytyksen välillä on juuri tuossa suhteessa valtava! Harrastetaankohan noissa luonnollisen synnytyksen videoissa jotain valtavaa itsesensuuria vai mistä johtuu että niissä ei käytännössä koskaan huudeta tai itketä, eikä veri lennä? Jotenkin hassua, että ilman lääkkeitä ja tekniikkaa tapahtuva synnytys vaikuttaa huomattavasti mukavammalta ja kauniimmalta kuin ne synnytykset, missä on kaikki maailman teknologia ympärillä mutta synnyttäjä kirkuu kuin olisi teurastettavana. Hämmentävää.



ailat: ilokaasua mietin minäkin, minua vaan mietityttää, että mistäs minä tiedän toimiiko se minulle? Hengitystekniikka on tietysti tärkeä, mutta kuten kaiken kemian kanssa, on mahdollista että minun aivoni eivät vaan reagoi siihen aineeseen millään lailla. Joten täytyy vaan ajatella, että pidän sen mielessä mutten laske mitään se kaasun varaan. Hyvä että sinulle on sattunut hyvät kätilöt, juuri tuollaista itsekin toivoisin, että kommunikoidaan kunnolla ja tehdään toimenpiteet tarpeen mukaan eikä siksi kun on aina tehty.



Yksityisillä synnäreillä olisi tosiaan käyttöä. Tai sillä omakätilö-systeemillä. Jotenkin tuntuu että mummoni aikaan on ollut tilanne paljon parempi kun on ollut kylällä oma kätilö, jonka kanssa on voinut jutella koko raskausajan ja joka on sitten pysynyt mukana koko synnytyksen ajan, oli se sitten kestänyt miten pitkään hyvänsä. Mieheni juuri eilen pohti, että entäs jos saisi sinne synnytykseen apuun jonkun, joka on koulutukseltaan kätilö, muttei siellä synnärillä itse töissä. Olisi siinäkin hyvä bisneksen paikka. Tosin kokenut doula osaa kyllä selittää niitä toimenpiteitä ja tapahtumia, vaikkei kätilö olekaan, joten siitäkin on suuri apu. Ja täällä päin doulina toimivat tyypit olivat kyllä ensitapaamisella sellaisia että ottaisin heidät ilman muuta operaatioon mukaan!

Amazon.co.uk:ssa oli tosiaan nuo Mayn ja Wagnerin kirjat 7 puntaa eli 10 euroa, eli puolet halvemmalla. Postikulutkin ovat liki pitäen samat. Onko siitä Ina Mayn Spiritual Midwifery-kirjasta kokemuksia? Tilasin myös kirjan Aromatherapy and Massage for Mother and Baby. Eli nyt se on sitten aloitetettu: vauvaan liittyvä shoppaaminen nimittäin! Olkoon tuo nyt sitten 12. viikon lahja toukalle.

Hupaisaa kyllä, mutta minäkin olen akvaarioharrastaja. Kun innostuin harrastuksesta n. 20 vuotta sitten luin todellakin joka ikisen aihepiiriä sivuavan kirjan, jonka käsiini sain (internetiä ei ikävä kyllä tuolloin vielä ollut). Muutenkin tapanani on reagoida asioihin nimenomaan hankkimalla tietoa. Jos kiinnostun jostain aiheesta, saatan viettää viikkokaupalla selvittämällä asiasta kaiken mahdollisen tiedon. Tästä " harrastuksesta" on ollut monta kertaa paljon hyötyä: molemmat lapsemme ovat vauvaikäisinä sairastaneet ja ilman omaa aktiivisuutta kumpikin olisi jäänyt pitkään ilman tarvitsemaansa hoitoa. Eli luulenpa toisaan, että aktiivisynnytys ja tietynlainen muutenkin aktiivinen ja kriittinen luonteenlaatu kulkevat helposti käsi kädessä.



Tuosta oksitosiinipistoksesta istukan syntymän vauhdittamisessa kirjoittaisin vielä. Eli itsekin suhtauduin siihen kriittisesti ennen ekaa synnytystä, mutta pitkän ja rankan synnytyksen jälkeen kävikin niin, ettei vauva suostunut synnytyssalissa imemään lainkaan. Ekan kerran vauva imi kunnolla vasta melkein 24 tuntia syntymästä. Eli tuolloin oksitosiinipistos tuli ilmeisesti tarpeeseen? Myöhemmin olen kuullut sellaisia kauhujuttuja verenvuodoista ja istukan käsinirrotuksista, että haluan ihan varmuuden vuoksi tuon pistoksen jatkossakin. Itselläni oikeastaan luomuajattelu loppuu siihen kun vauva on saatu maailmaan ja sen jälkeen ei juuri haittaa mitä toimenpiteitä itselleni tehdään, vaikka vähän varmuuden vuoksikin. Oma motivaattorini " luomuiluun" on kuitenkin pääasiassa vauvan etu (puudutteiden yms. lääkeaineiden mahdollisten haittojen minimoiminen) ja se, että uskon, että iongelmaton normaalisynnytys etenee sitä paremmin mitä vähemmän sen luonnolliseen kulkuun puututaan.



Onpa muuten mukava huomata miten paljon aktiivi- ja luomusynnytystä puoltavia kirjoituksia tähän ketjuun on viime aikoina tullut!

Mistä arvasitkaan, että aion kuitenkin valittaa saamastani kohtelusta? :) Sairaalan potilasasiamies neuvoi tekemään aluksi muistutuksen ylilääkärille. Katsotaan, millaisen vastauksen saan.....

Emmulille: pohdit että mistä voit tietää sopiiko ilokaasu sinulle. Itselläni se vei tajun kesken synnytyksen, joten kaikille se ei tosiaan sovi. No sitten vetelinin naamarista pelkkää happea, kun koin että se kuitenkin helpottaa supistuksen aikana (jotenkin sinnä muisti hengitellä syvään sen naamarin avulla). Oli myös puhetta kivuista: mut yllätti se ettei ne kivut olleetkaan sietämättömiä. Olin kyllä ajatellut ottaa kaikki kipulääkkeet vastaan, mutta lopulta synnytys eteni " luomuna" ponnistusvaiheeseen asti. Juuri ennen ponnistusta laitettiin spinaal (jota en kyllä seuravaaksi luultavasti halua, katosi jotenkin tatsi koko hommaan puudutuksen myötä). Ja siis minulla synnytys oli käynnistetty, joten en ihan ymmärtänyt sitä miksei mielestäsi käynnistetty synnytys ei voisi edetä luonnonmukaisesti? Toki alussa annetaan synnytyksen käynnistävä lääke, mutta en itse ainakaan sen jälkeen saanut mitään muuta, vaan luonto hoiti kyllä homman alkuavustuksen jälkeen.



Maria

Nemorosa: minun tapauksessani on tosin huvittavaa se, että akvaario ehti olla minulla noin kaksi vuotta ennen kuin siirtyi erossa muualle. Joten sen syvällisemmästä harrastuksesta ei ollut kyse. Kuitenkin piti päntätä kunnolla etukäteen :P.



Pienet75: en kyllä arvannut, että aiot valittaa, mutta kuulosti jo sen verran rankalta tapaukselta että syytä on! Hienoa että jaksat viedä asian eteenpäin. Useimmiten olemme ihan liian arkoja vaatimaan oikeuksiamme. En tosin ihan jenkkilän tyyliin halua mennä, missä vedetään oikeusjuttu mistä tahansa pikkuasiasta, mutta Suomessa kulttuuriin kuuluu aivan järjetön auktoriteettien pelko. Viis siitä miltä tuntuu tai mitä oma järki sanoo, jos lääkäri/poliisi/opettaja jotain käskee niin kyllä he ovat silloin oikeassa! Moisten ammattikuntien edustajat kun ovat vähintään yhtä erehtymättömiä kuin paavi, eivätkä koskaan tee virheitä... Pidä vaan puolesi, ties kuinka montaa synnyttäjää autat teollasi tulevaisuudessa!

" Wagner on käsittääkseni ihan guru, mutta jäin vaan miettimään tuota kirjan sisältöä, että kuinka yleisesti siinä on kerrottu synnytyssuunnitelmasta vai onko siinä ihan tarkkoja ehdotuksia siitä mitä kannattaa huomioida ja minkä takia?"



Kirjan nimi on ehkä hieman harhaanjohtava. Wagner on siis itse ollut 15 vuotta WHO:ssa johtamassa tieteellisiä tutkimuksia ja selvittänyt mikä olisi toimenpiteiden optimaalinen suhde, että synnytystenhoito olisi turvallisinta äideille ja vauvoille. Kirjassa hän selvittää perusteellisesti sitä, milloin mikäkin toimenpide on perusteltua ja milloin ei. Hän kertoo myös rehellisesti eri toimenpiteiden riskeistä ja sivuvaikutuksista. Samalla hän korostaa juuri tuota medikaalisen hoitomallin ja kätilöjohtoisen hoitomallin eroa, sekä selventää mistä se johtuu. Todella upea kirja ja se on myös julkaistu ihan viime vuonna, eli tieto on varmasti uusinta mahdollista. Ina Mayn Spiritual Midwifery kirjaa en ole ehtinyt vielä itse lukea, mutta sehän on ihan klassikko.



" Mielenkiintoista muuten jos Stakesin materiaaleissa on väärät tilastotiedot! Mistä sait nuo omasi, voitko antaa lähteen? Itsekin tosin vähän ihmettelin tuota Stakesin lukemaa, koska 10% oli jotakuinkin samaa sarjaa Pithiviersin sairaalan kanssa ja mietin että onpas päästy pitkälle jos Suomen järjestelmässä ollaan tällä tasolla... Mutta ilmeisesti taso onkin enemmän USAn uutistoimiston linjoilla?"



Tiedot löytyvät Stakesin nettisivuilta:http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lisaantyminen/kivunlievitys…

Taulukosita 12 ja 13 löytyy jokaisen sairaalan prosentit kaikille synnyttäjille ja ensisynnyttäjille erikseen. Mm. Etelä-Pohjanmaan keskussairaalassa eppari tehdän 89,5% ensisynnyttäjistä! Samasta taulukosta löytyy myös käynnistykset ja oksitosiinin käyttö.



" Sen verran on tullut videoita ja muita katseltua, että ero luonnollisen ja lääketieteellisen synnytyksen välillä on juuri tuossa suhteessa valtava! Harrastetaankohan noissa luonnollisen synnytyksen videoissa jotain valtavaa itsesensuuria vai mistä johtuu että niissä ei käytännössä koskaan huudeta tai itketä, eikä veri lennä?"



Omasta mielestäni kyse on siitä, että äiti, joka on hyvin valmistautunut synnytykseen ja ymmärtää normaalin fysiologisen synnytyksen kulun luottaa, että hänen kehonsa selviytyy synnytyksestä. Hän antautuu synnytyksen vietäväksi ja antaa asioiden tapahtua. Hänen oma hormonitoimintansa auttaa häntä siinä ja luonnon oma oksitosiini menee aivoihin, joka rauhoittaa myös synnyttäjän mielen. Hän on todennäköisesti käynyt jo raskausajan käynnit saman kätilön luona, joka hoitaa myös synnytyksen. Kätilöllä on ollut mahdollisuus opettaa äitiä koko raskauden ajan ja synnytystilanteessa luottamus on molemminpuolinen.



Medikaalisessa mallissa taas äiti ei yleensä halua valmistautua synnytykseen, koska on kuullut liikaa kauhutarinoita ja ajattelee, että kyllä ne sitten siellä sairaalassa hoitaa. Hän ei ymmärrä normaalin synnytyksen fysiologiaa, eikä toimenpiteiden seuraamuksia. Hän luottaa siihen, että lääkkeet ja henkilökunta pelastavat hänet. Hän saattaa jopa vaatia toimepiteitä, joilla on haitallisia vaikutuksia vauvaan. Hän on voimakkaiden lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Lääkkeet lievittävät kipua, mutta samalla lamaannuttavat kehon oman hormonitoiminnan ja tuo oksitosiinin tuoma mielenrauha jää kokematta. Lisäksi sairaalan henkilökunta on hänelle täysin vierasta ja yleensä vieläpä vaihtuu synnytyksen aikana. Näillä asioilla on todella suuri merkitys synnytyksen kulun kannalta.



Kyllä luonnollisessakin synnytyksessä äidit käyttävät ääntään, joskus äänekkäästikin, mutta se ei yleensä ole agressiivista. Enemminkin eläimellistä, alkukantaista tai euphoorista. Ainakaan kätilö ei koskaan käske äidin olla hiljaa.



Ilokaasusta vielä:

Kaikista lääkkeellisistä kivunlievityskeinoista ilokaasu on paras, koska se ei vaikuta synnyttäjän luonnolliseen hormonitoimintaan, eikä siten sekoita synnytysken luonnollista kulkua. Mutta tutkimusten mukaan ilokaasun käytöllä on haitallisia vaikutuksia vauvaan ja sen on osoitettu johtavan mm. amfetamiiniriippuvuuteen teini-iässä.

Ehdit kirjoitella samaan aikaan kun rustasin tuota edellistä. Viittasin tuolla käynnistys> ei-luomu-jutulla lähinnä siihen mitä itse kuulin asiasta. Eli lähinnä sillä tarkoitettiin sitä, että mikäli synnytys käynnistetään, niin usein yhden lääkkeen käyttö johtaa muiden lääkkeiden käyttöön ja lisää toimenpiteiden määrää. Hyvä jos sinulle ei käynyt niin, mutta pahimmillaan toimenpidekierteet ovat todella ikäviä. Ja tässä on juuri tämä käsite ero, että synnytys ei ole enää luomu jos siinä on käytetty lääkkeitä, mutta se voi silti olla aktiivinen. Aktiivisessa synnytyksessä voi käyttää mitä tahansa apukeinoja mitä parhaaksi kokee ja näkee, mutta synnyttäjä säilyy tapahtuman päähenkilönä. Eli aktiivinen synnytys voi olla luomu tai avustettu, mutta luomu on aina luomu. Näin olen nämä määrittelyt ymmärtänyt.



Tässä muuten tilastot yhden luonnonmukaisen synnytysaseman toiminnasta: http://www.inamay.com/statistics.php Aika vaikuttavaa settiä ja asettaa monet ennakkoluulot sekä luomusynnytyksistä että kotisynnytyksistä uuteen valoon. Muutenkin tuon laitoksen tilastoissa kaikkien synnytykseen puuttuvien toimenpiteiden määrä on alle 10 prosentissa, niin kuin sen kaiken järjen mukaan pitäisi olla. Joten jos Suomessa on suuremmat prosentit toimenpiteissä, niin ollaanko me suomalaisnaiset jotenkin evolutiivisesti kehnompia synnyttäjiä vai mahtaako terveydenhuoltojärjestelmässä olla jotain pielessä?

Emmulille:



En todellakaan loukkaantunut kirjoituksistasi, mielestäni sinulla on oikein hyviä ajatuksia! Ja toisaan tarkoituksenani oli vain auttaa teitä kaikkia ymmärtämään kätilöiden motiiveja eri toimenpiteisiin ym.



Emmuli: " Synnytyksessä minua stressaa juurikin se, että asiaan liittyy niin paljon muita tekijöitä minun itseni lisäksi joita en pysty hallitsemaan tai ennakoimaan, kuten juurikin kohdalle osuva kätilö."



Tiesithän, että synnyttäjällä on oikeus vaihtaa kätilöä, jos siltä tuntuu? Jos kemiat eivät kohtaa tai tunnet muuten, ettei tämä kätilö ole nyt sinua ja sinun toiveitasi varten, voit ihan pyytämällä vaihtaa kätilöä. Tiedän muuten, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla jotkut äidit ovat menneet synnyttämään oman kätilön avulla. Tarkoitan siis, että äiti on sopinut kätilön kanssa, että kun synnytyksen aika tulee, kätilö lähtee mukaan sairaalaan, vaikka siis ei ole itse kyseisessä sairaalassa töissä. Nämä muutamat kylläkin, mitkä tiedän ovat tunteneet kätilön etukäteen, eivät siis ole olleet mistään " hankittuja" synnytystä varten. Mietin vain, että jos sinua tällainen kiinnostaisi, varmaankin Aktiivinen synnytys ry:llä olisi tietoa tällaisista kätilöistä.



Sitten vielä niistä kirjoista, joista voi tietoa hankkia. Itselläni on Ylikorkalan ja Kauppilan Naistentaudit ja synnytykset, jossa on ihan perustietoa synnytyksestä ja sen häiriöistä. Toinen kirja, mikä on juuri ilmestynyt, on nimeltään Kätilötyö (en muista kirjoittajia) ja sitä käytetään aika paljon nyt kätilökoulutuksessa. Lisäksi itselläni on englanninkielinen Myle' s textbook for midwives, joka on todella tuhti paketti raskaudesta, synnytyksestä ja lapsivuodeajasta.

Nemorosa:

" Tuosta oksitosiinipistoksesta istukan syntymän vauhdittamisessa kirjoittaisin vielä. Eli itsekin suhtauduin siihen kriittisesti ennen ekaa synnytystä, mutta pitkän ja rankan synnytyksen jälkeen kävikin niin, ettei vauva suostunut synnytyssalissa imemään lainkaan. Ekan kerran vauva imi kunnolla vasta melkein 24 tuntia syntymästä. Eli tuolloin oksitosiinipistos tuli ilmeisesti tarpeeseen?"



Jos synnytys on hoidettu medikaalisesti (esim. oksitosiinilla tai kipulääkkeillä) ja se on ollut rankka, niin on todennäköisesti perusteltua, että myös istukkavaihe hoidetaan oksitosiinin avulla. Mutta jos synnytys on saanut tapahtua luonnollisesti (ei käynnistetty, ei oksitosiinitippaa, ei lääkkeitä), niin silloin luonnollisessa istukan syntymisessä on myös paljon hyötyjä vauvalle. Tällöin yleensä napanuoran voidaan antaa sykkiä loppuun ja vauva saa koko ajan hppea istukan kautta sekä koko verivolyymin omaan käyttöönsä. Jos synnytyksen kulkuun ei ole puututtu istukka syntyy yleensä ilman ongelmia.



" Itselläni oikeastaan luomuajattelu loppuu siihen kun vauva on saatu maailmaan ja sen jälkeen ei juuri haittaa mitä toimenpiteitä itselleni tehdään, vaikka vähän varmuuden vuoksikin. Oma motivaattorini " luomuiluun" on kuitenkin pääasiassa vauvan etu (puudutteiden yms. lääkeaineiden mahdollisten haittojen minimoiminen)"



Yksi tärkeä asia, mistä hirveän harvoin kuulee puhuttavan on luonnon oman oksitosiinin (Love-hormone, niin kuin Michel Odent sitä kutsuu) aiheuttama euphoria syntymän hetkellä. Missään muussa elämänvaiheessa ei naisen elinkaaren aikana tapahdu tällaista oksitosiinipiikkiä ja euphoriaa, kuin heti synnytyksen jälkeen. Jos luonnon omaa hormonitoimintaa ei ole lamaannutettu lääkkeillä tai keinoteikoisella oksitosiinilla, niin tämä voimakas " hormonicoctail" varmistaa sen, että istukka irtoaa ongelmitta, imetys saa optimaalisen alun ja äiti ja vauva rakastuvat toisiinsa. Luonnon järjestelmässä kaikella on tarkoituksensa =)



Itsekin aiemmin ajattelin, että kun vauva on syntynyt, niin ei sillä väliä mitä sen jälkeen tapahtuu ja molemmissa synnytyksissäni olen saanut oksitosiinia istukkavaiheessa. Nyt kolmannella kerralla aion tehdä parhaani, että saamme vauvani kanssa nauttia aidosta oksitosiinihumalasta.

Kiitos! Laitoin talteen tuon tilaston, erittäin mielenkiintoista kamaa. Kiinnitin huomiota siihen, että minun sairaalassani episiotomia on tehty noin 37% synnyttäjistä, ja välilihan pahoja repeytymiä on ommeltu 0,6% synnyttäjistä. Tarkoittaako tuo siis sitä, että jos ja kun epparia ei ole tehty, niin pahoja vaurioita on silti tullut vain alle prosentille synnyttäjistä? Ja kuitenkin eppari tehdään, jotta voidaan estää ne 3-4 asteen repeytymät? Eli tarkoittaako tuo sitä, että noin 36% tapauksista se on tehty tavallaan turhaan? Tilastot tietysti hämäävät jonkin verran, mutta kyllä tuo ajatuksia herättää...



Siitä äänenkäytöstä vielä, meinasinkin lisätä aiempaan ettei tule vääriä käsityksiä, että ääntä saa toki käyttää, ja aktiiviset synnyttäjät takuulla hyödyntävät ääntä synnytyksessä enemmän. Itsekin toivon pääseväni synnytyslaulukurssille syksyllä. Useimmat mainstream-synnyttäjätkin kyllä hoksaavat että äänen käyttö helpottaa, mutta se on vaan harmi jos sen oivalluksen joutuu tekemään siinä keskellä kipua ja kauhua ilman että on voinut etukäteen harjoitella tai perehtyä äänenkäyttöön kivunlievittäjänä. Meinasin lähinnä tuolla vertailulla sitä, että tavalliset medikaaliset synnytykset ovat videolta katsottuna yleensä helkkarin pelottavia, kun taas luonnollisten synnytysten taltioinnit ovat tunnelmaltaan aivan muuta. Olisi kiva tosin kuulla enemmän siitäkin, mitä tehdään jos luomusynnytyksessä (esim. kotona) menee jokin pieleen. Ei vaan tosiaan ole tullut vielä tähän mennessä vastaan sellaista henkilöä, joka olisi ollut niin pettynyt luomusynnytykseen että haluaisi seuraavalla kerralla käyttää lääkkeitä tai mennä sairaalaan (ellei ole jotain poikkeuksellista lääketieteellistä perustetta). Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksesta jos jollain on.



En tiedä menikö minulta aiemmin ohi, mutta oletko mahdollisesti aktiivi näissä aktiiviasioissa vai itse käyttänyt näitä menetelmiä vai muuten vaan opiskellut?



Tuosta uudemmasta viestistäsi tuli mieleen, muuan seikka mistä varmaan suurin osa lukijoista pyörtyy... ;) Oletko kuullut niitä juttuja joiden mukaan pienenkin istukan palan syöminen tehostaa maidontuotantoa ja yleistä toipumista valtavissa määrin? Onko siitä tietoa jossakin? En tiedä, pystyisinkö itse sitä tekemään, mutta kierosta uteliaisuudesta kiinnostaa tietää. Eläimethän yleisesti syövät istukat, joten tuskin nekään niitä ihan huvikseen popsivat (vaikka petoeläimiltä suojautuminen onkin yleisin selitys asialle).



Sinikellonen: täällä ei ainakaan ole kätilön vaihtaminen mahdollista :(. Sitä on kuulemma yritetty, mutta saatu vaan saarnat siitä että kaikki joutuvat vaihtamaan kätilöä jos yksi vaihtaa jne. En itse käsitä, miten se on mahdollista, luulisi että olisi sairaalallekin paljon helpompaa, että tehtävään määrätään sellainen henkilö joka siihen parhaiten pystyy. Esim. jos on etukäteen tiedossa, että synnyttäjä haluaa jakkaran tms niin annetaan sitten sellainen kätilö joka osaa sitä jakkaraa käyttää. Tuo " omakätilö" olisi myös hieno juttu, mutta mites kun täällä ei ole edes tutustumiskäyntejä sairaalaan niin että voisi etukäteen tutustua henkilökuntaan? Aksy ry:n kanssa olen jo tekemisissä, mutta ymmärsin ainakin että tämä kaupunki on vähän sellainen takapajula ettei yksityisiä kätilöitä ole saatavilla. Mutta täytyy yrittää etsiskellä jostain, onhan tässä vielä puoli vuotta onneksi aikaa...



Kiitos kirjavinkeistä! Yritän etsiä nuo käsiini. Ihan hyvä lukea juurikin joku kätilöiden oppikirja niin ymmärtää paremmin sitä logiikkaa millä heidät (teidät) on koulutettu. Tosin tietysti jos kohdalle osuu joku aikapäiviä sitten koulutuksensa saanut niin eipä tuosta uusimmasta painoksesta paljon apua ole :).

Monet viestit ovat niin pitkiä, että iiihan kaikkia en ole jaksanut yksityiskohtaisesti lukea ;)



Mutta kun oli niistä kätilöistäkin puhetta. He ovat vain ihmisiä, kuten muukin hoitohenkilökunta (itseni mukaan lukien ja sairaanhoitajien + terveydenhoitajien kanssakin työskennelleenä). Hoitajakin on vain ihminen jolla voi olla huono päivä, mutta ammatillisuutta on se että ne omat tunteet ei vaikuta siihen työntekoon. Eli jos eilen oli miehen kanssa iso riita, niin tänään olet silti töissä ihan yhtä ystävällinen asiakkaille/potilaille kuin muulloinkin. Näin sen kuuluu olla. Olen nähnyt, etteivät kaikki kykene pitämään omia henkilökohtaisia mielipiteitään poissa töistä ja se on harmi.



Ja minullahan oli aivan ihana kätilö, kun menin synnyttämään hän ensimmäisenä kysyi mitä kivunlievityksiä haluan ja sanoin, että ei lääkkeellisiä. Sen jälkeen hän pisti ammeeseen vedet, lämmitteli kaurapusseja yms. Sinun kannattaa Emmuli ajoissa jo kirjoittaa paperille toiveesi ja pistää se paperi äitiyskortin väliin, minä olin jättänyt sen viime tinkaan ja kun rv 38+6 lähdettiin synnyttämään niin sitä toivelistaa ei ollut, mutta onneksi kätilö vielä synnytyksen aikana otti puheeksi välilihan leikkauksen jotta pääsin sanomaan, etten sitä halua (en ehkä muuten olisi muistanut ja sitten olisin huonolla tuurilla joutunut rutiinileikattavaksi..)



Vaikka kuinka paljon arvostaisi hoitajia, ei se tarkoita sitä etteikö palautettakin saisi tarvittaessa antaa ja kertoa huonoista kokemuksistaan. Itse sain osastolla huonoa kohtelua " nuoren" ikäni vuoksi (22) ja kun halusin kotiutua pian (neuvolassa olin asiasta puhunut kahden eri terkkarin kanssa ja heidän mielestään se oli ihan todennäköistä, että pääsen sieltä pois päivän tai pari jälkeen) niin synnärillä olikin yksi hoitaja joka ilkeäsävyisesti uhkaili, että voin lähteä mutta en " välttämättä saa vauvaa mukaani" joka pilasi lopullisesti siellä oloni ja aivan varmasti seuraavalla kerralla synnytän polikliinisesti (mikäli synnytys menee normaalisti, kuten todnäk). Oli siellä mukaviakin hoitajia, mutta myös niitä vähemmän mukavia.. monesti ihmettelen, millaiset ihmiset hoitoalalle oikein hakeutuvatkaan kun suorastaan joskus jotkut tuntuvat nauttivan siitä, että saavat piikitellä, naljailla ja olla ilkeitä potilaille, ihan kuin muka olisivat jotenkin heitä ylempänä pelkän tutkintonsa vuoksi!

Sinikello väitti että epiduuraali kun tuppaa heikentämään supistuksia? Mulle kun synnytyslääkäri väitti että niin ei tapahdu kun väitin että se niin teki kun itsellä pitkittyi synnytys.

Onko teillä Sinikello niin sanottu koulussa/ tai kentällä ? utelias tietämään. Monet on niin sanonet että niin käy mutta se on vain maallikkojen MUTU-tuntua niin olen käsittänyt!!!

" Kiinnitin huomiota siihen, että minun sairaalassani episiotomia on tehty noin 37% synnyttäjistä, ja välilihan pahoja repeytymiä on ommeltu 0,6% synnyttäjistä. Tarkoittaako tuo siis sitä, että jos ja kun epparia ei ole tehty, niin pahoja vaurioita on silti tullut vain alle prosentille synnyttäjistä? Ja kuitenkin eppari tehdään, jotta voidaan estää ne 3-4 asteen repeytymät? Eli tarkoittaako tuo sitä, että noin 36% tapauksista se on tehty tavallaan turhaan?"



Epparin uskottiin ennen vähentävän vakavia välilihan vaurioita, takaavan paremman seksuaalisen toiminnan synnytyksen jälkeen ja vähentävän virtsan- ja ulosteenkarkailua. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että välilihan leikkaus lisää vakavien repeämien riskiä! ja siis ennemminkin aiheuttaa ongelmia, kuin estää niitä. Oletko kuullut vertausta kangaspalan repeämisestä? Jos kankaassa on ehjä reuna ja vedät sitä tasaisella paineella molempiin suuntiin, se tuskin repeää. Mutta, kun leikkaat kankaaseen pienen viillon ja sen jälkeen taas vedät kangasta eri suuntiin. Mitä tapahtuu... viilto repeää helposti lisää!

Monet perinteiset kätilöt eivät koskaan leikkaa välilihaa ja vakavat vauriot ovat heidän asiakkaillaan harvinaisia. Yksi riskitekijä vakavissa välilihan vaurioissa on epiduraali. Nyt en ulkoa muista kuinka paljon tuo riski kasvaa. Juttelin erään pitkän linjan kätilön kanssa täällä pääkaupunkiseudulla ja hän kertoi, että 3. ja 4. asteen repeämät olivat 20-30 vuotta sitten todella harvinaisia. Kun epiduraalit yleistyivät, yleistyivät myös pahat välilihan vauriot. Tutkimusten mukaan eppari tehdään vain todellisen tarpeen mukaan, jos se on alle 5%.



" Oletko mahdollisesti aktiivi näissä aktiiviasioissa vai itse käyttänyt näitä menetelmiä vai muuten vaan opiskellut?"



Juu kaikkia noita! Mielenkiintoni näihin asioihin heräsi kuusi vuotta sitten esikoista odottaessani, jolloin satuin lukemaan muutaman mainion kirjan ja osallistuin syventävään synnytysvalmennukseen. Huolellisesta valmistautumisesta oli paljon hyötyä ja kaksi synnytystäni ovat olleet erittäin positiivisia luonnollisia synnytyksiä (istukkavaiheen oksitosiinia lukuunottamatta). Eniten olen kuitenkin oppinut vasta noiden kahden synnytyksen jälkeen kouluttaessani itseäni synnytysvalmentajaksi. Teen paljon yhteistyötä kätiöiden, doulien ja synnytysvalmentajien kanssa ympäri maailmaa. Suurin osa näistä kätilöistä työskentelee kätilöjohtoisissa synnytysyksiköissä, joihin hakeutuu hyvin valmistautuneita lääkkeetöntä ja toimenpiteetöntä synnytystä tavoittelevia äitejä. Olenkin oppinut heiltä todella paljon ja myös eri maiden synnytyskulttuurit ovat tulleet tutuksi. Osallistun myös säännöllisesti kansainvälisiin kätilökonferensseihin, joissa olen mm. tavannut Marsden Wagnerin, Ina May Gaskinin ja Michel Odentin. Se oli aika hienoa.



" Oletko kuullut niitä juttuja joiden mukaan pienenkin istukan palan syöminen tehostaa maidontuotantoa ja yleistä toipumista valtavissa määrin? Onko siitä tietoa jossakin?"



Tuohon asiaan en ole pahemmin itse perehtynyt. Sen tiedän, että jotkut äidit ihan oikeasti pakastavat istukan ja tekevät siitä rohtoja. Lisää tietoa löytyy esim. täälätä: http://www.placentalremedy.com/