Kun mummo ei tajua lasten kasvavan

Auttaisiko, jos teinit itse sanoisivat asiasta mummolle. Muistan, kun veljeni sai joskus esiteininä mummolta lahjaksi c-kasetin, jolle mummo oli itse lukenut satuja. Veljeni sai sanottua, että hän on jo vähän liian vanha tällaiseen. Mummo otti sen yllättävän hyvin. Totesi, ettei ollut tajunnut veljeni kasvaneen ja hyvä kun sanoi.

Mummot on usein tällaisia. Meillä on iha sama juttu. Lapset on teinejä ja mummo jatkaa samoja lapsellisia juttuja vuodesta toiseen niiden kanssa. Tuo poppa- juttu oli ihan kaiken huippu! Höppänöitä taitavat olla.

Minkä ikäisiä lapset on?

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko, jos teinit itse sanoisivat asiasta mummolle. Muistan, kun veljeni sai joskus esiteininä mummolta lahjaksi c-kasetin, jolle mummo oli itse lukenut satuja. Veljeni sai sanottua, että hän on jo vähän liian vanha tällaiseen. Mummo otti sen yllättävän hyvin. Totesi, ettei ollut tajunnut veljeni kasvaneen ja hyvä kun sanoi.

OT, mutta ai että näin aikuisena olisipa tuollainen kasetti ihana!

Aika höppänä se sinäkin olet, kun kutsut anoppia mummoksesi.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko, jos teinit itse sanoisivat asiasta mummolle. Muistan, kun veljeni sai joskus esiteininä mummolta lahjaksi c-kasetin, jolle mummo oli itse lukenut satuja. Veljeni sai sanottua, että hän on jo vähän liian vanha tällaiseen. Mummo otti sen yllättävän hyvin. Totesi, ettei ollut tajunnut veljeni kasvaneen ja hyvä kun sanoi.

Ei ollut auttanut. Teini yritti sitä ja kotiin tultuaan sanoi, ettei aio mennä sinne enää.

Tähän liittyy selkeästi jokin kummallinen tarve arvostella minua ja osoittaa, että kasvatan lapsiani itsenäistymään liian varhain tai jotain muuta älytöntä. Ja kyse siis lukiolaisista, ei esiteineistä. Eli nuo jutut on ikään suhteutettuna ihan älyttömiä.

Ap

Anoppi lähetti viime jouluna lapsille joulukalenterit. 2 x Disneyn prinsessat ja 1 x Salama McQueen.

NO, lähinnä nauratti. Lapset ovat 16 v, 15 v ja 13 v. Ja ei, ei lähettänyt vitsinä.

Välillä ompelee vatteita, kankaina mm. Muumit tai joku Myyrä -leffa. 

Mun äiti kattaa 12v pojalleni edelleen muovilautasen ja Nalle Puh juomalasin

Lukioikäiset itse päättäkööt, vierailevatko mummon luona. Tuo poppaa-juttu menee kyllä tosi yli, mutta minä 33 vuotias nainen voisin vieläkin askarrella mummoni kanssa.

Voisiko mummo olla muistisairas?

Juuh, olen itsekin jo 20-vuotias, ja silti mummoni kohtelee minua kuin pientä lasta. Eipä sille oikeen mitään voi, täytyy vaan ottaa huumorilla :)

Vierailija kirjoitti:

Lukioikäiset itse päättäkööt, vierailevatko mummon luona. Tuo poppaa-juttu menee kyllä tosi yli, mutta minä 33 vuotias nainen voisin vieläkin askarrella mummoni kanssa.

Kyseinen teini on vilkkaassa kahvilassa kesätöissä, suorittanu hygieniapassin jne. Hänelle ei varsinaisesti tarvitse erikseen kertoa, että leikkuuveitsi on terävä ja että uunissa on kuumaa.

Ap

Monesti kuulee puhuttavan siitä, kuinka eri sukupolvea edustavat sukulaiset eivät osaa/halua olla tekemisissä toistensa kanssa. Yleensä nuoremmat todetaan "syyllisiksi" tähän yhdessäolon puuttumiseen. Aloitusta lukiessani rupesin kuitenkin miettimään, että onko tosiaan aina näin vai voisiko sillä vanhemmallakin polvella olla petrattavaa lähestymisessään? Minusta tuntuu usein siltä, että kyse ei ole siitä, etteivätkö vanhemmat sukupolvet tajuaisi lasten kasvavan vaan siitä, että he eivät HALUA tajuta asiaa. Ikään kuin he eivät edes haluaisi tutustua näihin lapsiin yksilöinä ja seurata heidän kasvuaan, vaan pitävät mieluummin kynsin hampain kiinni siitä mummon pikku mussukka -mielikuvasta. Tämä on se syy, miksi en enää pidä isovanhempiini yhteyttä. Mitä varten olisin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joita ei tippaakaan kiinnosta minä ihmisenä vaan omat vuosikymmeniä sitten luodut mielikuvat?

Voisiko lapset tehdä mummolle vaikka listan, että mitä haluaisivat tehdä, mistä nykyään tykkäävät tms? Tai edes kertoa tämän? Ei varmasti ole helppo luopua niistä mukavista lapsirutiineista, kun niihin on tykästynyt ja tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Monesti kuulee puhuttavan siitä, kuinka eri sukupolvea edustavat sukulaiset eivät osaa/halua olla tekemisissä toistensa kanssa. Yleensä nuoremmat todetaan "syyllisiksi" tähän yhdessäolon puuttumiseen. Aloitusta lukiessani rupesin kuitenkin miettimään, että onko tosiaan aina näin vai voisiko sillä vanhemmallakin polvella olla petrattavaa lähestymisessään? Minusta tuntuu usein siltä, että kyse ei ole siitä, etteivätkö vanhemmat sukupolvet tajuaisi lasten kasvavan vaan siitä, että he eivät HALUA tajuta asiaa. Ikään kuin he eivät edes haluaisi tutustua näihin lapsiin yksilöinä ja seurata heidän kasvuaan, vaan pitävät mieluummin kynsin hampain kiinni siitä mummon pikku mussukka -mielikuvasta. Tämä on se syy, miksi en enää pidä isovanhempiini yhteyttä. Mitä varten olisin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joita ei tippaakaan kiinnosta minä ihmisenä vaan omat vuosikymmeniä sitten luodut mielikuvat?

Hyvin mahdollista. Ei kyetä päästämään irti.

Mitä kieltä tämä poppaa on?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko lapset tehdä mummolle vaikka listan, että mitä haluaisivat tehdä, mistä nykyään tykkäävät tms? Tai edes kertoa tämän? Ei varmasti ole helppo luopua niistä mukavista lapsirutiineista, kun niihin on tykästynyt ja tottunut.

Hänen käytöksessään on jotain kummallista takertumista ja tosiaan sellaista moitetta ja arvostelua minua kohtaan. Yhteistyöhalua on aika mitätön. Eihän minunkaan äitinä ole aina helppo lapsistani luopua ja myöntää ajan kulumista jne mutta se on silti lapsen etu ja siksi sen teen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Monesti kuulee puhuttavan siitä, kuinka eri sukupolvea edustavat sukulaiset eivät osaa/halua olla tekemisissä toistensa kanssa. Yleensä nuoremmat todetaan "syyllisiksi" tähän yhdessäolon puuttumiseen. Aloitusta lukiessani rupesin kuitenkin miettimään, että onko tosiaan aina näin vai voisiko sillä vanhemmallakin polvella olla petrattavaa lähestymisessään? Minusta tuntuu usein siltä, että kyse ei ole siitä, etteivätkö vanhemmat sukupolvet tajuaisi lasten kasvavan vaan siitä, että he eivät HALUA tajuta asiaa. Ikään kuin he eivät edes haluaisi tutustua näihin lapsiin yksilöinä ja seurata heidän kasvuaan, vaan pitävät mieluummin kynsin hampain kiinni siitä mummon pikku mussukka -mielikuvasta. Tämä on se syy, miksi en enää pidä isovanhempiini yhteyttä. Mitä varten olisin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joita ei tippaakaan kiinnosta minä ihmisenä vaan omat vuosikymmeniä sitten luodut mielikuvat?

Tajusin täysin saman asian äskettäin, ja samalla ymmärsin viimein miksi en tule toimeen parin vanhan sukulaisen kanssa: eihän heitä kiinnosta ollenkaan kuka minä olen. Elämäni kiinnostaa heitä vain silloin kun sillä voi kehuskella tutuille, muuten on ihan sama mitä teen tai miten minulla menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti kuulee puhuttavan siitä, kuinka eri sukupolvea edustavat sukulaiset eivät osaa/halua olla tekemisissä toistensa kanssa. Yleensä nuoremmat todetaan "syyllisiksi" tähän yhdessäolon puuttumiseen. Aloitusta lukiessani rupesin kuitenkin miettimään, että onko tosiaan aina näin vai voisiko sillä vanhemmallakin polvella olla petrattavaa lähestymisessään? Minusta tuntuu usein siltä, että kyse ei ole siitä, etteivätkö vanhemmat sukupolvet tajuaisi lasten kasvavan vaan siitä, että he eivät HALUA tajuta asiaa. Ikään kuin he eivät edes haluaisi tutustua näihin lapsiin yksilöinä ja seurata heidän kasvuaan, vaan pitävät mieluummin kynsin hampain kiinni siitä mummon pikku mussukka -mielikuvasta. Tämä on se syy, miksi en enää pidä isovanhempiini yhteyttä. Mitä varten olisin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joita ei tippaakaan kiinnosta minä ihmisenä vaan omat vuosikymmeniä sitten luodut mielikuvat?

Tajusin täysin saman asian äskettäin, ja samalla ymmärsin viimein miksi en tule toimeen parin vanhan sukulaisen kanssa: eihän heitä kiinnosta ollenkaan kuka minä olen. Elämäni kiinnostaa heitä vain silloin kun sillä voi kehuskella tutuille, muuten on ihan sama mitä teen tai miten minulla menee.

Mieheni äiti ei ikinä ottanut selvää mitä se inssinööripoika edes polilla opiskelee. Minun sukunimeä ei edes opeteltu.

Sitten itkettiin kuinka me ei käydä ja välitetä.

Vierailija kirjoitti:

Juuh, olen itsekin jo 20-vuotias, ja silti mummoni kohtelee minua kuin pientä lasta. Eipä sille oikeen mitään voi, täytyy vaan ottaa huumorilla :)

Mun mummo harrasti tätä jo kun olin lapsi, esimerkiksi koululaisena kohteli kuin neljävuotiasta jne. Vasta nyt kolmikymppisenä olen ymmärtänyt, että mummo ei ole "höpsö" tai tällaista käytöstä ei voi selittää vain vanhuudella, vaan hän ei jostain syystä persoonana siedä omien lasten ja lastenlasten kasvamista ja aikuistumista. Nyt kun olen 35-vuotias perheenäiti, niin en rehellisesti sanottuna siedä enää sitä, kun minulle puhutaan kuin lapselle omien lasteni edessä. Nykyään puutun heti tällaiseen käytökseen.

Ymmärrän sinua kyllä, ja ei kaikesta pidä taistella jos ei siltä tunnu. Mutta toisten aikuiseksi kasvun hyväksymättömyys ei ole iästä vaan persoonasta kiinni. Mummosi mitä todennäköisimmin kohtelee myös vanhempiasi noin joissain tilanteissa, ja hän purkaa näin omaa läheisriippuvuutta/jotain muuta vastaavaa. Se on näillä tämän sukupolven ihmisillä ollut sellainen lapsuus, että oireilevat monin tavoin sitä.

Eihän sille paljoa mahda, mutta lapseksi ei täyty taantua vain tuottaakseen jollekin hyvää mieltä. Kaikilla on oikeus tulla kohdelluksi ikänsä mukaan. Se on osa ihmisarvoa.