Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Antakaas mullekin diagnoosi

Vierailija
08.06.2007 |

- En saa mitään aikaiseksi, edes sellaisia asioita, joitten tekemisestä periaatteessa nautin.

- Päivät tuntuvat tyhjiltä.

- Olen yksinäinen, mutta en silti tahdo ihmisten seuraan.

- Märehdin koko ajan menneitä asioita.

- Mietin itsetuhoisia, vaikka en tahdokaan kuolla tms.

- Kamala syyllisyys siitä, mikä luuseri olenkaan.

- Ulkona pelkään tapaavani tuttuja, olo on epämukava, mietin ihan liikaa sitä, miltä näytän muitten silmissä.

- En saa keskityttyä esim. lukemiseen tai muuhun huomiota vaativaan.

- Saan impulsiivisia innon puuskia, jolloin saatan aloittaa jonkun homman tosi innoissani, mutta se jää pian, enkä jatka koskaan.

- Saan impulsiivisia epätoivon puuskia, jolloin saatan vaikka ottaa liian monta kipu- tai allergialääkettä, vaikka en tahdokaan kuolla.

- Kova tarve salata nämä asiat läheisiltä, että eivät huolehtisi, eikä tarvitsisi potea syyllisyyttä heidän huolestuttamisesta.

- Mielialat vaihtelevat koko ajan. Aamulla voin olla ihan onnellinen ja ahkerakin, päivällä maata masentuneena sohvalla ihan maassa, iltapäivällä olla taas ok ja illalla niin ahdistunut, että tuntuu, että pää räjähtää.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
08.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suosittelen, että otat yhteyttä psykologiin tai psykiatriin, ja käyt hakemassa OIKEAN diagnoosin itsellesi. Tuollaiset kuoleman miettimiset ja menneiden märehtimiset eivät kuulu ' normaaliin' elämään, ainakaan tuossa mittakaavassa..



Onko sulla koskaan ollut paniikkikohtausta? Tuli vain mieleen tuosta pelostasi liikuskella ulkona...

Vierailija
2/2 |
08.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Veikkaan, että sinäkin olet masentunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla