Mikä ihme syö parisuhteessa naisen rahat?
Tätä aloin pohtia, sillä olen ystävättären kanssa samassa tilanteessa sillä erotuksella, että hän on naimaton yhden lapsen adoptioäiti ja minä puolestani naimisissa oleva yhden lapsen äiti. Tulotasomme ja koulutuksemme on jokseenkin samaa luokkaa, mutta siinä, missä hän matkustelee lapsensa kanssa ja hemmottelee itseään ja jälkikasvuaan, minä vietän köyhän elämää. Hänellä on paljon itse hankittua omaisuutta, kun taas minä kärvistelen jatkuvassa rahan puutteessa. Olenkin alkanut miettiä, "syökö" mies hyvinvointiani. Parisuhteessamme kun on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat miehelleni prioriteetteja kuten kalapaikkojen perässä mökkeily, jonne lähdemme aina perheenä. Maksan myös suurelta osin taloutemme ruokahankinnat, vaikka mies syö noin 50 prosenttia kaikesta laittamastamme ruuasta. Tunnistatteko muut tätä samaa kuviota? Eli sen sijaan, että parisuhde olisi naiselle taloudellisesti kannattava ratkaisu, se onkin jotain aivan muuta.
Kommentit (466)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Älä huoli, hän sai erossa kyllä monen vaasin verran hyvää minun varoistani. Siis oikeasta likvidistä varallisuudesta, ei mistään itse arvostetuista koriste-esineistä.
Sen verran höveli olin myös, etten laskenut osituksessa centtiäkään arvoa niille kaikille räteille ja lumpuille, mitkä myös jäi hänelle. Tai astiastoille. Ei vain kiinnostanut. Kiinteistön ja sijoitusvarallisuuden rinnalla kuitenkin mitättömiä eriä, ettei aikaa kannata tuhlata. Vastavuoroisesti hän ei kyllä tiennyt esim. edellä mainitusta sijoituskullastakaan mitään :'D Asian voi jo mainita, koska riitautusaika on vanhentunut. Jos tästä itsensä tunnistaisikin (terkkuja vaan...).
Ei sulla mitään rahaa ole jos yhden kultakolikon ihailu saa sun munan pystyyn. Ja huonekalujen ostaminen harmittaa. 😂
Köyhältä kuulostat.
Kun katson peiliin niin kertoo mihin menee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Huom. Hajottaa kertomatta, salaa vahingon.
Varmaankin tuo erittäin ylimielinen asenne oli puolisolle lopullinen niitti. Eli sinun vaasisi ovat turhuutta ja jonninjoutavaa arvotonta roinaa, koska olet nainen. Minun sijoituskultani on sen sijaan kokonaan eri asia, sillä olenhan mies ja luomakunnan kruunu. 😂
Ja pohjimmiltaan kertoo juuri siitä, että nainen laittaa rahaa elämän laatuun, ja mies kätkee sen sukan varteen. Mies elää naisen siivellä laadukasta elämää ja antaa naisen kustantaa sen.
"Elämänlaatu" on sama kuin turhanpäiväiset esineet, rätit, astiat jne.?
Selevä. Minun elämänlaatua kohentaa selvästi rapia 400k€ sijoitussalkku ja velaton asunto. Ts. ei stressiä, vaikka duunit lähtisi alta näin nelikymppisenä. Useampi vuosi menisi kivasti ja siinä ajassa ehtisi vaikka opiskella uuden korkeakoulututkinnon ihan vain mielenkiinnosta.
Mahdollisuudet ja valinnanvapaus on itselleni elämänlaatua.
-N42
Eihän tuo laadukas elämä mitenkään sulje pois sijoituksia ja velatonta asuntoa. Ne ovat myös mukavia. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Ei siinä, mitä ehkä joskus voisit tehdä, mutta et tee, koska pihtaat.
Mulla on noi molemmat. Tosin itselle pitää toisiaan muistutella, että kannattaa myös pistää rahaa välillä haisemaan.
Tonnin vaasi putoaa vahingossa. Ja äijä saa potkut, kun ei huomaa kertoa tuota. Miksi ihmeessä niitä vaaseja voi säilyttää vitriinissä, jossa eivät ole alttiina vahingoille? Niin minä tekisin. Ja säästyisi pölyjen pyyhkimiseltä pitemmäksi aikaa.
Sanonpa vielä, että kirotut koriste-esineet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Älä huoli, hän sai erossa kyllä monen vaasin verran hyvää minun varoistani. Siis oikeasta likvidistä varallisuudesta, ei mistään itse arvostetuista koriste-esineistä.
Sen verran höveli olin myös, etten laskenut osituksessa centtiäkään arvoa niille kaikille räteille ja lumpuille, mitkä myös jäi hänelle. Tai astiastoille. Ei vain kiinnostanut. Kiinteistön ja sijoitusvarallisuuden rinnalla kuitenkin mitättömiä eriä, ettei aikaa kannata tuhlata. Vastavuoroisesti hän ei kyllä tiennyt esim. edellä mainitusta sijoituskullastakaan mitään :'D Asian voi jo mainita, koska riitautusaika on vanhentunut. Jos tästä itsensä tunnistaisikin (terkkuja vaan...).
Ei sulla mitään rahaa ole jos yhden kultakolikon ihailu saa sun munan pystyyn. Ja huonekalujen ostaminen harmittaa. 😂
Köyhältä kuulostat.
Hmm. sijoituskulta, jonka määrää ei tuossa edellinen maininnut. Sanot, että yksi kultakolikko. Mistä tiedät?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Kuinka ankea ihminen voi olla? 😂
Vaalii onnenkolikkoaan kuin Roope-Ankka, ei ymmärrä mitään elämän nautinnoista ja kauneudesta, ja hajottaa toisten arvokasta omaisuutta...
Voi luoja.. 🤦🏼
Klonkku se on. Elää jossain kämäisessä luolassa ilman huonekaluja ja silittelee aarrettaan... "My precious..."
Mitäs se pilluteline siellä ulisee? Kuka sinut päästi pois keittiöstä ilman lupaa? Mars takaisin kyökin puolelle tai kontilleen kyuyrpää imemään, lehmä.
Ymmärrän, että harmittaa, kun et osannut kirjoittaa uskottavaa satua. 😂
Menehän kulliteline vain takaisin sinne luolaasi silittelemään aarrettasi. Arvelen, että se roikkuu jalkokesi välissä.
"Mikä ihme syö parisuhteessa naisen rahat?"
No ei se mikään ihme ole. Se on mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Älä huoli, hän sai erossa kyllä monen vaasin verran hyvää minun varoistani. Siis oikeasta likvidistä varallisuudesta, ei mistään itse arvostetuista koriste-esineistä.
Sen verran höveli olin myös, etten laskenut osituksessa centtiäkään arvoa niille kaikille räteille ja lumpuille, mitkä myös jäi hänelle. Tai astiastoille. Ei vain kiinnostanut. Kiinteistön ja sijoitusvarallisuuden rinnalla kuitenkin mitättömiä eriä, ettei aikaa kannata tuhlata. Vastavuoroisesti hän ei kyllä tiennyt esim. edellä mainitusta sijoituskullastakaan mitään :'D Asian voi jo mainita, koska riitautusaika on vanhentunut. Jos tästä itsensä tunnistaisikin (terkkuja vaan...).
Ei sulla mitään rahaa ole jos yhden kultakolikon ihailu saa sun munan pystyyn. Ja huonekalujen ostaminen harmittaa. 😂
Köyhältä kuulostat.
Hmm. sijoituskulta, jonka määrää ei tuossa edellinen maininnut. Sanot, että yksi kultakolikko. Mistä tiedät?
-eri
Väliäkö tuolla. Kultakolikot eivät kovin kalliita ole. Niitä saa satasilla. Isompien hinnat ovat 3000-4000€ paikkeilla.
Ei sellainen varakkaan munaa väräytä, eikä varakas sellaista tuijotella viitsi. Sen verran menee yhteen ravintolaillalliseen. Pikkuraha.
Ja lisänä vielä se, miten paljon mieheen menee aikaa. Kun puolisoni on työmatkoilla, havaitsen että aikani riittää todella hyvin kaikkeen, rentoutumiseenkin, enkä ole koko ajan pinna kireällä. Miettikääpä naiset tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Kuinka ankea ihminen voi olla? 😂
Vaalii onnenkolikkoaan kuin Roope-Ankka, ei ymmärrä mitään elämän nautinnoista ja kauneudesta, ja hajottaa toisten arvokasta omaisuutta...
Voi luoja.. 🤦🏼
Klonkku se on. Elää jossain kämäisessä luolassa ilman huonekaluja ja silittelee aarrettaan... "My precious..."
Mitäs se pilluteline siellä ulisee? Kuka sinut päästi pois keittiöstä ilman lupaa? Mars takaisin kyökin puolelle tai kontilleen kyuyrpää imemään, lehmä.
Ymmärrän, että harmittaa, kun et osannut kirjoittaa uskottavaa satua. 😂
Menehän kulliteline vain takaisin sinne luolaasi silittelemään aarrettasi. Arvelen, että se roikkuu jalkokesi välissä.
Minähän en siis ole tuo kultakolikoita hamstraava mies, vaan ihan eri kirjoittaja.
Ei silti muuta pointtia mitenkään: heikompi astia vaietkoon kun luomakunnan kruunu sanoittaa ajatuksiaan ääneen.
Missä se voileipä viipyy?
Äläs nyt viihdi valehdella. Sama sä olet, et vain osannut vastata niin piti vaihtaa trollihahmoa.
Sulle kukaan mitään voileipiä tuo, ankea tyyppi kun olet. Ja se heikompi astia.
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin viimeisimmässä suhteessani, että mies kyllä aika nimenmukaisesti söi mun rahat. Siis ruokakauppakulut oli ihan älyttömiä. Yksin elellessä mulle riittää hyvin se, että siirrän nälkää puurolla, parilla keitetyllä munalla, napostelen oliiveita tai jotain pientä. Mutta mies oli joka päivä monta kertaa päivässä "mitä kokattais? Mitä syötäisiin? Olisko huomenna joku ekstrahyvä aamupala? Mites jos tehtäis illalla juustolautanen?" jne. AINA piti olla vähintään yksi, mieluiten kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Iltapalat, aamupalat. Ei riittänyt, että olisi vain syönyt jonkun jogurtin vaan sen piti olla joku ihan ruokalaji makroineen, erityisesti proteiinin piti olla joka aterialla pääosassa eli lihaa, lihaa ja lihaa. Vaikka maksoimme ruokakulut 50/50, niin silti ruokakauppaan meni rutkasti enemmän kuin mitä sinne meni ennen häntä ja nyt hänen jälkeen. Hänellä on pienempi palkka kuin mulla, joten en osaa edes kuvitella miten hän selviää ruokakuluista, kun mä en ole kattamassa puolia niistä.
Toki suhteessa tulee myös käytyä enemmän paikoissa, mekin tykkäsimme reissata ja käydä ravintoloissa, mitä nyt yksin ei tule samalla tavalla tehtyä.
Ei tuo sinunkaan rahankäyttö ainakaan ruuan osalta ihan normaalia ole. Pihi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Kuinka ankea ihminen voi olla? 😂
Vaalii onnenkolikkoaan kuin Roope-Ankka, ei ymmärrä mitään elämän nautinnoista ja kauneudesta, ja hajottaa toisten arvokasta omaisuutta...
Voi luoja.. 🤦🏼
Klonkku se on. Elää jossain kämäisessä luolassa ilman huonekaluja ja silittelee aarrettaan... "My precious..."
Mitäs se pilluteline siellä ulisee? Kuka sinut päästi pois keittiöstä ilman lupaa? Mars takaisin kyökin puolelle tai kontilleen kyuyrpää imemään, lehmä.
Ymmärrän, että harmittaa, kun et osannut kirjoittaa uskottavaa satua. 😂
Menehän kulliteline vain takaisin sinne luolaasi silittelemään aarrettasi. Arvelen, että se roikkuu jalkokesi välissä.
Minähän en siis ole tuo kultakolikoita hamstraava mies, vaan ihan eri kirjoittaja.
Ei silti muuta pointtia mitenkään: heikompi astia vaietkoon kun luomakunnan kruunu sanoittaa ajatuksiaan ääneen.
Missä se voileipä viipyy?
Klonkku hoksasi omien juttujensa tyhmyyden ja alkoi hävettää niin, ettei enää samana persoonana kehdannut vastata?
Vierailija kirjoitti:
Tonnin vaasi putoaa vahingossa. Ja äijä saa potkut, kun ei huomaa kertoa tuota. Miksi ihmeessä niitä vaaseja voi säilyttää vitriinissä, jossa eivät ole alttiina vahingoille? Niin minä tekisin. Ja säästyisi pölyjen pyyhkimiseltä pitemmäksi aikaa.
Sanonpa vielä, että kirotut koriste-esineet!
Miksei voi vaan rehellisesti kertoa, jos vahinko tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Kuinka ankea ihminen voi olla? 😂
Vaalii onnenkolikkoaan kuin Roope-Ankka, ei ymmärrä mitään elämän nautinnoista ja kauneudesta, ja hajottaa toisten arvokasta omaisuutta...
Voi luoja.. 🤦🏼
Klonkku se on. Elää jossain kämäisessä luolassa ilman huonekaluja ja silittelee aarrettaan... "My precious..."
Mitäs se pilluteline siellä ulisee? Kuka sinut päästi pois keittiöstä ilman lupaa? Mars takaisin kyökin puolelle tai kontilleen kyuyrpää imemään, lehmä.
Kato, vanha ruttumulkkuhan se täällä kiukuttelee, kun edes trollaaminen ei suju. Hoidata vaihdevuotesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Ja mieshän ei osta autoja, televisioita, puhelimia, lehtipuhaltimia, moottorisahoja, pensasleikkureita, klapikoneita, veneitä, perämoottoreita, sirkkeleitä, iskuporakoneita, peräkärryjä, naulainpyssyjä....onneksi teille miehille riittää yksi lautanen.
Ja ihan varmasti se mies tiskata kichnuttaa sen ainoan lautasensa joka ruokailun jälkeen. Näiden mega-askeetikkojen ei koskaan pitäisi päätyä perheellisiksi.
Nämä miehet sanovat myös äidilleen, siskolleen ja kavereilleen, että ota omat astiat mukaan, kun tulet kylään. Sitten ne myös lauantaiaamuna laittaa omatoimisesti ensimmäisenä lakanat ja pyyhkeen koneeseen, että on illalla kuivaa, kun niitäkin on vain yhdet kappaleet. Käsipyyhettä ei ole ollenkaan, koska käsiä ei tarvitse pestä. Vettäkin säästyy.
En kutsu mainittuja sukulaisia kylään oma-aloitteisesti. Kavereiden käydessä yleensä grillataan ja ostan aina puukuituiset kertakäyttöastiat. Ei tarvitse tiskata ison porukan kamoja ja helpompi pistää pihalla suoraan jätesäkkiin. Valtaosa juo suoraan pullosta, mutta on myös väkevät kestäviä kertakäyttöpikareja varastossa vaikka ja kuinka.
Lakanat itse asiassa meillä on nykyään kaksin kappalein. Yhden pesuun, toiset käyttöön. Pari vuotta sitten yhteistuumin päätimme heittää pois kaikki muut, kun viimeinenkin lapsi muutti kotoa. Turhaa kaappitilan täytettä. Lisäksi aina kiersi kuitenkin ne pari settiä, joten loput vain ummehtuivat kaapissa. Sama juttu kylpypyyhkeissä. Ei täällä saunoteta isoa porukkaa koskaan. Varastossa on jokunen kylpypyyhe täysin korkaamattomana varalta kyllä. Muttei niitä kierrossa pidetä tukkimassa.
Astioita on vielä aivan liikaa. Omat ja aikanaan häälahjaksi saadut. Jälkimmäiset voisivatkin vahingossa tipahtaa. Rumat ja täysin turhat.
Osa ongelmaa meillä on 250m2 talo, missä lisäksi 40m2 viileää varastotilaa. Romua kertyy aivan tarpeettomasti.
-Eri
Paperiastioihin sijoittaminen on järkevää..
Äiti ja sisko tietävät kyllä, miksei heille avata ovea.. Asunto ei asumiskunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Tonnin vaasi putoaa vahingossa. Ja äijä saa potkut, kun ei huomaa kertoa tuota. Miksi ihmeessä niitä vaaseja voi säilyttää vitriinissä, jossa eivät ole alttiina vahingoille? Niin minä tekisin. Ja säästyisi pölyjen pyyhkimiseltä pitemmäksi aikaa.
Sanonpa vielä, että kirotut koriste-esineet!
Valehtelusta ja näätäilystä kuuluukin saada potkut. Olisit ollut suoraselkäinen ja rehellinen, niin ehkä sinua olisi vielä sietänyt silmissään.
En yhtään tiedä onko ketjussa avattu sitä, että onko ap oikeasti tarkistanut mihin ne rahat menee? Aloituksesta se ei todellakaan selviä. Vaan esiin jää epämääräine syytös miestä kohtaan.
Kukaan ei perusruualla syö toista perikatoon. Vaikka söisi sen 1000kcal enemmän päivässä mitä elimistö vaatii. Jos sen edestä ostaa lihapullaa ja makaronilaatikkoa, niin kukaan ei köyhyyteen siitä vaivu. Ja yleensä se mieskin ruokaa ostaa ja maksaa.
Eli tsekkaa tililtäsi ne menot. Sitten tiedät vastauksen.
Oma kokemus on, että kaksi autoa taloudessa syö rahaa hitokseen. Oli ne uusia tai vanhoja. Se kommentti keräsi lähinnä alapeukkuja. Enkä edes tiedä onko ap:n taloudessa kahta autoa.
En allekirjoita että toinen työssäkäyvä aikuinen lisäisi itsessään kuluja. Iso asunto, perhe, harrastukset (lasten varsinkin) Ja ne kulkuneuvot yleensä nostaa kuluja. Ja se on ihan itsestään selvää. Ja sopimus kysymys. Kumppanin arvot ja elämäntavat on tässä isossa roolissa kuinka homma sujuu.
M45
Klonkku se on. Elää jossain kämäisessä luolassa ilman huonekaluja ja silittelee aarrettaan... "My precious..."