Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme syö parisuhteessa naisen rahat?
10.11.2026 |
Tätä aloin pohtia, sillä olen ystävättären kanssa samassa tilanteessa sillä erotuksella, että hän on naimaton yhden lapsen adoptioäiti ja minä puolestani naimisissa oleva yhden lapsen äiti. Tulotasomme ja koulutuksemme on jokseenkin samaa luokkaa, mutta siinä, missä hän matkustelee lapsensa kanssa ja hemmottelee itseään ja jälkikasvuaan, minä vietän köyhän elämää. Hänellä on paljon itse hankittua omaisuutta, kun taas minä kärvistelen jatkuvassa rahan puutteessa. Olenkin alkanut miettiä, "syökö" mies hyvinvointiani. Parisuhteessamme kun on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat miehelleni prioriteetteja kuten kalapaikkojen perässä mökkeily, jonne lähdemme aina perheenä. Maksan myös suurelta osin taloutemme ruokahankinnat, vaikka mies syö noin 50 prosenttia kaikesta laittamastamme ruuasta. Tunnistatteko muut tätä samaa kuviota? Eli sen sijaan, että parisuhde olisi naiselle taloudellisesti kannattava ratkaisu, se onkin jotain aivan muuta.
Kommentit (466)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit lounaat töissä?
Kampaaja?
Kosmetologi
Meikit
Vaatteet
En tiedä, minkä prinsessan kanssa olet elänyt, mutta harvalla perheenäidillä on tuohon kaikkeen varaan. Sitä täällä naiset juuri valittavat. Heillä ei jää rahaa yhtään itselleen.
Silti piti se perhe hankkia vaikkei rahat riitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Miksi mies sitä sietää? Eihän siellä miehen ole pakko olla jos tavara ahdistaa. Vai onko se kuitenkin mukavaa asustella naisen maksamassa ja sisustamassa kodissa, johon on mukavaa kutsua ystäviäkin kylään? Ja ahdistusta aiheuttaa se että miehenkin odotetaan yhteisen kodin laittamiseen osallistuvan rahallisesti.
Samaa voisi kysyä siltä naiselta: miksi hän sietää asua siellä miehensä kanssa? Voisihan se nainen potkia miehen pellolle ja asua yksin, käyttäen rahansa just siihen mihin haluaa. Toimii siis molempiin suuntiin tämä kysymyksenasettelu.
Sitten toinen kysymys: miksi nainen saisi yksin päättää miten asunto sisustetaan ja kuinka kalliilla tavaroilla?
Tuohon ensimmäiseen kohtaan: niinhän ne on potkittukin menemään.
Kyllä me miehet useimmiten oikeasti nauttii esim. siitä, jos kotiin on laitettu joulun tunnelmaa ja jouluruokia. Siksi jokainen mies tai kuka tahansa, joka valittaa vaikka jouluhössöttämisestä, joutaa jouluksi jonnekin omaan askeettiseen yksiöönsä syömään tilauspizzaa jouluateriana. Siihen ei tarvitse edes sitä yhtä lautasta.
Itse lennän täksikin jouluksi tropiikkiin. En kaipaa mitään mainitsemistasi asioista. Moottoripyörä ja neito biksuissa riittää minun joulumielelleni.
Sitä lanttulootaa ja kuivaa sianhanuria tuli syötyä ihan riittävästi perheilyaikoina. Lapsetkin on tyytyväisiä, kun saavat riittävästi rahaa tilille ja touhuavat omiaan jouluna hekin tätä nykyä.
Vierailija kirjoitti:
Kalliit lounaat töissä?
Kampaaja?
Kosmetologi
Meikit
Vaatteet
Kun nainen on saatu huijattua suhteeseen, mies varmistaa, ettei naisella ole enää varaa tällaisiin ylellisyyksiin. Liian kaunis nainen saattaa myös karata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Ja mieshän ei osta autoja, televisioita, puhelimia, lehtipuhaltimia, moottorisahoja, pensasleikkureita, klapikoneita, veneitä, perämoottoreita, sirkkeleitä, iskuporakoneita, peräkärryjä, naulainpyssyjä....onneksi teille miehille riittää yksi lautanen.
Ja ihan varmasti se mies tiskata kichnuttaa sen ainoan lautasensa joka ruokailun jälkeen. Näiden mega-askeetikkojen ei koskaan pitäisi päätyä perheellisiksi.
Nämä miehet sanovat myös äidilleen, siskolleen ja kavereilleen, että ota omat astiat mukaan, kun tulet kylään. Sitten ne myös lauantaiaamuna laittaa omatoimisesti ensimmäisenä lakanat ja pyyhkeen koneeseen, että on illalla kuivaa, kun niitäkin on vain yhdet kappaleet. Käsipyyhettä ei ole ollenkaan, koska käsiä ei tarvitse pestä. Vettäkin säästyy.
En kutsu mainittuja sukulaisia kylään oma-aloitteisesti. Kavereiden käydessä yleensä grillataan ja ostan aina puukuituiset kertakäyttöastiat. Ei tarvitse tiskata ison porukan kamoja ja helpompi pistää pihalla suoraan jätesäkkiin. Valtaosa juo suoraan pullosta, mutta on myös väkevät kestäviä kertakäyttöpikareja varastossa vaikka ja kuinka.
Lakanat itse asiassa meillä on nykyään kaksin kappalein. Yhden pesuun, toiset käyttöön. Pari vuotta sitten yhteistuumin päätimme heittää pois kaikki muut, kun viimeinenkin lapsi muutti kotoa. Turhaa kaappitilan täytettä. Lisäksi aina kiersi kuitenkin ne pari settiä, joten loput vain ummehtuivat kaapissa. Sama juttu kylpypyyhkeissä. Ei täällä saunoteta isoa porukkaa koskaan. Varastossa on jokunen kylpypyyhe täysin korkaamattomana varalta kyllä. Muttei niitä kierrossa pidetä tukkimassa.
Astioita on vielä aivan liikaa. Omat ja aikanaan häälahjaksi saadut. Jälkimmäiset voisivatkin vahingossa tipahtaa. Rumat ja täysin turhat.
Osa ongelmaa meillä on 250m2 talo, missä lisäksi 40m2 viileää varastotilaa. Romua kertyy aivan tarpeettomasti.
-Eri
Miksi siis vastasit kommenttiin, joka ei koskenut sinua?
Meillä vierailee miehen sukulaiset kutsuttuna ja ilman. Miehellä on myös enemmän kyläileviä kavereita kuin minulla, toki heistä on tullut yhteisiä yli kahdessakymmenessä vuodessa. Meidän kotoa muuttaneet lapsetkin jää välillä yökylään, ja muutkin tutut, etenkin minun kaukana asuvat sukulaiset. Saunailtojakin pidetään ja vietetään joulua ja muita pyhiä vähintään omalla perheellä.
Eiköhän tällainen ole aika normaali tilanne monilla, ainakin oman kokemuksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit lounaat töissä?
Kampaaja?
Kosmetologi
Meikit
Vaatteet
En tiedä, minkä prinsessan kanssa olet elänyt, mutta harvalla perheenäidillä on tuohon kaikkeen varaan. Sitä täällä naiset juuri valittavat. Heillä ei jää rahaa yhtään itselleen.
Silti piti se perhe hankkia vaikkei rahat riitä
Riittävät toki, ellei mies tyhjennä jääkaappia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Huom. Hajottaa kertomatta, salaa vahingon.
Ja salaa osituksessa omaisuutta. Joka tietty kertynyt siitä, kun nainen on maksanut arjesta suurimman osan.
Hohhoijaa...eiköhän tuostaKIN tapauksesta voinut ihan suoraan lukea, keneltä se kassa siihen suhteesen tuli; mieheltä.
Riippumatta siitä, uskooko täällä nyt yhtään mitään nyymikirjoituksia.
Mutta kyllä on hyvin harvassa ne tapaukset, missä parisuhteessa nainen tienaa nettona miestään enemmän. En taida tietää yhtäkään omasta tuttavapiirista. Se perinteinen "DI + hoitsu" on ihan kummallisen maaginen yhdistelmä tosielämässä.
Harva hyvätuloinen nainen valitsee kumppanikseen pienituloista miestä. Näissä liitoissa erot on ehkä jotain satasia per kuukausi, muttei useita tuhansia euroja, kuten miesten ollessa se parempi tuloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Miksi mies sitä sietää? Eihän siellä miehen ole pakko olla jos tavara ahdistaa. Vai onko se kuitenkin mukavaa asustella naisen maksamassa ja sisustamassa kodissa, johon on mukavaa kutsua ystäviäkin kylään? Ja ahdistusta aiheuttaa se että miehenkin odotetaan yhteisen kodin laittamiseen osallistuvan rahallisesti.
No, joo. Yksi paistinpannu ja yksi kattila on myös hyvä olla. Olet oikeassa.
Sisustuksella ei ole tasan mitään lisäarvoa. Etenkään kavereiden kutsumisessa. Enemmän saa sitten kuunnella seuraavan kerran treeneissä, tai mökillä, vttuilua siitä tilpehöörin määrästä, mitä tossukka joutuu kotonaan katselemaan. Tai ihan suoraan, jos TV:n viereen/näkökenttään matsia katsellessa on tuotu joku pirun kirjovehka. Jokainen tietää, ettei tv:n ympärille tuoda mitään turhaa kohinaa viemään huomiota itse pääasiasta.
Tietysti sohvan, työtuolin ja -pöydän ymv. on hyvä olla rakenteeltaan laadukkaita (huom! ei kalliita, tai oikeaa merkkiä). Silloin riittää, että sen ostaa vain kerran. Eikä sitä vaihdeta 10v välein, koska jossain realityhömpässä kerrottiin, että pitäisi olla tänä vuonna tämän näköinen.
Toisessa viestissä luetellut koneet taas on sellainen asia, että nekin voi jättää ostamatta. Mutta sitten jää myös kiinteistö hoitamatta ja sen arvo romahtaa. Aika hönö saa olla, jos sitä omalle pääomalleen haluaa. Vaihtoehto on tietysti hankkia tekeminen ulkopuolelta. Silloin ei tarvitse poravasaraa, ruohonleikkuria, moottorisahaa jne. Jostain syystä kuitenkin oletus tuppaa olemaan, että miehen tulee nämä asiat hoitaa muiden hommien ohessa; ns. "miesten työt".
Kaadat takapihalta pari roskaavaa mäntyä, oksit ja pilkot ne, raivaat ja haketat oksat, roudaat painavat pöllit järkevään paikkaan, etteivät lahoa maahan, myöhemmin hakkaat ne haloiksi. Nainen pesi ja viikkasi ne ostamansa kausiverhot; tasoissa ollaan, molemmat teki kotitöitä! Jos nainen tekee ohessa makkarakeiton, mies onkin jo yhden duunin (+sen vaatiman valtavan metaduunin, eli oikeiden nakkien valinnan) tappiolla.
Miksi olet ottanut noin avuttoman naisen, kun meitäkin on, joilta onnistuu se männyn kaato? Sinä voit sitten vaikka sillä aikaa tehdä sen sopan.
No, miehet usein haluaa naiselta muutakin kuin butchia metsurimaisuutta...
-Eri
Sulkeeko ne toisensa pois? Ei oman kokemukseni mukaan.
Mutta älä sitten ainakaan valita, jos sinä raadat yksin ja nainen vaan viikkailee sööttinä kausiverhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Huom. Hajottaa kertomatta, salaa vahingon.
Varmaankin tuo erittäin ylimielinen asenne oli puolisolle lopullinen niitti. Eli sinun vaasisi ovat turhuutta ja jonninjoutavaa arvotonta roinaa, koska olet nainen. Minun sijoituskultani on sen sijaan kokonaan eri asia, sillä olenhan mies ja luomakunnan kruunu. 😂
Ja pohjimmiltaan kertoo juuri siitä, että nainen laittaa rahaa elämän laatuun, ja mies kätkee sen sukan varteen. Mies elää naisen siivellä laadukasta elämää ja antaa naisen kustantaa sen.
"Elämänlaatu" on sama kuin turhanpäiväiset esineet, rätit, astiat jne.?
Selevä. Minun elämänlaatua kohentaa selvästi rapia 400k€ sijoitussalkku ja velaton asunto. Ts. ei stressiä, vaikka duunit lähtisi alta näin nelikymppisenä. Useampi vuosi menisi kivasti ja siinä ajassa ehtisi vaikka opiskella uuden korkeakoulututkinnon ihan vain mielenkiinnosta.
Mahdollisuudet ja valinnanvapaus on itselleni elämänlaatua.
-N42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit lounaat töissä?
Kampaaja?
Kosmetologi
Meikit
Vaatteet
En tiedä, minkä prinsessan kanssa olet elänyt, mutta harvalla perheenäidillä on tuohon kaikkeen varaan. Sitä täällä naiset juuri valittavat. Heillä ei jää rahaa yhtään itselleen.
Silti piti se perhe hankkia vaikkei rahat riitä
Riittävät toki, ellei mies tyhjennä jääkaappia.
Mikä mies? Eihän nainen sellaista halua.
t:naiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Huom. Hajottaa kertomatta, salaa vahingon.
Ja salaa osituksessa omaisuutta. Joka tietty kertynyt siitä, kun nainen on maksanut arjesta suurimman osan.
Hohhoijaa...eiköhän tuostaKIN tapauksesta voinut ihan suoraan lukea, keneltä se kassa siihen suhteesen tuli; mieheltä.
Riippumatta siitä, uskooko täällä nyt yhtään mitään nyymikirjoituksia.
Mutta kyllä on hyvin harvassa ne tapaukset, missä parisuhteessa nainen tienaa nettona miestään enemmän. En taida tietää yhtäkään omasta tuttavapiirista. Se perinteinen "DI + hoitsu" on ihan kummallisen maaginen yhdistelmä tosielämässä.
Harva hyvätuloinen nainen valitsee kumppanikseen pienituloista miestä. Näissä liitoissa erot on ehkä jotain satasia per kuukausi, muttei useita tuhansia euroja, kuten miesten ollessa se parempi tuloinen.
Taide-esineet tulevat yleensä perintöinä. Esineet olivat miehen mielestä myös turhia ja tuntuu oudolta, että antaisi sellaisia siis vaimolleen.
Ja mitä alipalkattuihin naisiin tulee, niin edes aloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit lounaat töissä?
Kampaaja?
Kosmetologi
Meikit
Vaatteet
En tiedä, minkä prinsessan kanssa olet elänyt, mutta harvalla perheenäidillä on tuohon kaikkeen varaan. Sitä täällä naiset juuri valittavat. Heillä ei jää rahaa yhtään itselleen.
Silti piti se perhe hankkia vaikkei rahat riitä
Riittävät toki, ellei mies tyhjennä jääkaappia.
Mikä mies? Eihän nainen sellaista halua.
t:naiset
Jokainen nainen on kai elämässään joskus tavannut miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Miksi mies sitä sietää? Eihän siellä miehen ole pakko olla jos tavara ahdistaa. Vai onko se kuitenkin mukavaa asustella naisen maksamassa ja sisustamassa kodissa, johon on mukavaa kutsua ystäviäkin kylään? Ja ahdistusta aiheuttaa se että miehenkin odotetaan yhteisen kodin laittamiseen osallistuvan rahallisesti.
No, joo. Yksi paistinpannu ja yksi kattila on myös hyvä olla. Olet oikeassa.
Sisustuksella ei ole tasan mitään lisäarvoa. Etenkään kavereiden kutsumisessa. Enemmän saa sitten kuunnella seuraavan kerran treeneissä, tai mökillä, vttuilua siitä tilpehöörin määrästä, mitä tossukka joutuu kotonaan katselemaan. Tai ihan suoraan, jos TV:n viereen/näkökenttään matsia katsellessa on tuotu joku pirun kirjovehka. Jokainen tietää, ettei tv:n ympärille tuoda mitään turhaa kohinaa viemään huomiota itse pääasiasta.
Tietysti sohvan, työtuolin ja -pöydän ymv. on hyvä olla rakenteeltaan laadukkaita (huom! ei kalliita, tai oikeaa merkkiä). Silloin riittää, että sen ostaa vain kerran. Eikä sitä vaihdeta 10v välein, koska jossain realityhömpässä kerrottiin, että pitäisi olla tänä vuonna tämän näköinen.
Toisessa viestissä luetellut koneet taas on sellainen asia, että nekin voi jättää ostamatta. Mutta sitten jää myös kiinteistö hoitamatta ja sen arvo romahtaa. Aika hönö saa olla, jos sitä omalle pääomalleen haluaa. Vaihtoehto on tietysti hankkia tekeminen ulkopuolelta. Silloin ei tarvitse poravasaraa, ruohonleikkuria, moottorisahaa jne. Jostain syystä kuitenkin oletus tuppaa olemaan, että miehen tulee nämä asiat hoitaa muiden hommien ohessa; ns. "miesten työt".
Kaadat takapihalta pari roskaavaa mäntyä, oksit ja pilkot ne, raivaat ja haketat oksat, roudaat painavat pöllit järkevään paikkaan, etteivät lahoa maahan, myöhemmin hakkaat ne haloiksi. Nainen pesi ja viikkasi ne ostamansa kausiverhot; tasoissa ollaan, molemmat teki kotitöitä! Jos nainen tekee ohessa makkarakeiton, mies onkin jo yhden duunin (+sen vaatiman valtavan metaduunin, eli oikeiden nakkien valinnan) tappiolla.
Miksi olet ottanut noin avuttoman naisen, kun meitäkin on, joilta onnistuu se männyn kaato? Sinä voit sitten vaikka sillä aikaa tehdä sen sopan.
No, miehet usein haluaa naiselta muutakin kuin butchia metsurimaisuutta...
-Eri
Sulkeeko ne toisensa pois? Ei oman kokemukseni mukaan.
Mutta älä sitten ainakaan valita, jos sinä raadat yksin ja nainen vaan viikkailee sööttinä kausiverhoja.
En tunne yhtään naista, joka käyttäisi kausiverhoja. Mutta isoisälleni oli sellaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit lounaat töissä?
Kampaaja?
Kosmetologi
Meikit
Vaatteet
En tiedä, minkä prinsessan kanssa olet elänyt, mutta harvalla perheenäidillä on tuohon kaikkeen varaan. Sitä täällä naiset juuri valittavat. Heillä ei jää rahaa yhtään itselleen.
Silti piti se perhe hankkia vaikkei rahat riitä
Riittävät toki, ellei mies tyhjennä jääkaappia.
Mikä mies? Eihän nainen sellaista halua.
t:naiset
Jokainen nainen on kai elämässään joskus tavannut miehen.
Ja nöyryyttänyt häntä? Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit lounaat töissä?
Kampaaja?
Kosmetologi
Meikit
Vaatteet
En tiedä, minkä prinsessan kanssa olet elänyt, mutta harvalla perheenäidillä on tuohon kaikkeen varaan. Sitä täällä naiset juuri valittavat. Heillä ei jää rahaa yhtään itselleen.
Silti piti se perhe hankkia vaikkei rahat riitä
Riittävät toki, ellei mies tyhjennä jääkaappia.
Mikä mies? Eihän nainen sellaista halua.
t:naiset
Puhu sinä itsestäsi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit lounaat töissä?
Kampaaja?
Kosmetologi
Meikit
Vaatteet
En tiedä, minkä prinsessan kanssa olet elänyt, mutta harvalla perheenäidillä on tuohon kaikkeen varaan. Sitä täällä naiset juuri valittavat. Heillä ei jää rahaa yhtään itselleen.
Silti piti se perhe hankkia vaikkei rahat riitä
Riittävät toki, ellei mies tyhjennä jääkaappia.
Mikä mies? Eihän nainen sellaista halua.
t:naiset
Puhu sinä itsestäsi vaan.
Niin puhunkin. Vain omasta puolestani. Omasta puolestani puhun myös kun sanon, että toivottavasti kukaan ei ikinä minusta kiinnostu. Säästyn kaikelta tuolta paskalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Huom. Hajottaa kertomatta, salaa vahingon.
Varmaankin tuo erittäin ylimielinen asenne oli puolisolle lopullinen niitti. Eli sinun vaasisi ovat turhuutta ja jonninjoutavaa arvotonta roinaa, koska olet nainen. Minun sijoituskultani on sen sijaan kokonaan eri asia, sillä olenhan mies ja luomakunnan kruunu. 😂
Ja pohjimmiltaan kertoo juuri siitä, että nainen laittaa rahaa elämän laatuun, ja mies kätkee sen sukan varteen. Mies elää naisen siivellä laadukasta elämää ja antaa naisen kustantaa sen.
"Elämänlaatu" on sama kuin turhanpäiväiset esineet, rätit, astiat jne.?
Selevä. Minun elämänlaatua kohentaa selvästi rapia 400k€ sijoitussalkku ja velaton asunto. Ts. ei stressiä, vaikka duunit lähtisi alta näin nelikymppisenä. Useampi vuosi menisi kivasti ja siinä ajassa ehtisi vaikka opiskella uuden korkeakoulututkinnon ihan vain mielenkiinnosta.
Mahdollisuudet ja valinnanvapaus on itselleni elämänlaatua.
-N42
Aika ankea kämppä, jos et ole sijoittanut sisustukseen, kattaukseen ja hyvään sänkyyn. Siellä sängyssä tehdään sovussa muutakin kun vaihdetaan laadukkaita lakanoita.
Niillä kivoilla kotijutuilla on hintalappu.
Kyllä näin on puolin ja toisin. Toisissa suhteissa mies käyttää hyväkseen naisen rahoja ja toisissa nainen miehen rahoja. Pitäkää omat rahat. Jos on noin hankalaa niin sitten pitäkää kirjaa ostoksista.
Meillä maksaa jompi kumpi. Molemmilla on rahaa. Jos toisella vähemmän, niin toinen maksaa. Pennejä ei lasketa, mutta kutakuinkin puoliksi maksellaan.
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Kuinka ankea ihminen voi olla? 😂
Vaalii onnenkolikkoaan kuin Roope-Ankka, ei ymmärrä mitään elämän nautinnoista ja kauneudesta, ja hajottaa toisten arvokasta omaisuutta...
Voi luoja.. 🤦🏼
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Miksi mies sitä sietää? Eihän siellä miehen ole pakko olla jos tavara ahdistaa. Vai onko se kuitenkin mukavaa asustella naisen maksamassa ja sisustamassa kodissa, johon on mukavaa kutsua ystäviäkin kylään? Ja ahdistusta aiheuttaa se että miehenkin odotetaan yhteisen kodin laittamiseen osallistuvan rahallisesti.
Samaa voisi kysyä siltä naiselta: miksi hän sietää asua siellä miehensä kanssa? Voisihan se nainen potkia miehen pellolle ja asua yksin, käyttäen rahansa just siihen mihin haluaa. Toimii siis molempiin suuntiin tämä kysymyksenasettelu.
Sitten toinen kysymys: miksi nainen saisi yksin päättää miten asunto sisustetaan ja kuinka kalliilla tavaroilla?
Tuohon ensimmäiseen kohtaan: niinhän ne on potkittukin menemään.
Kyllä me miehet useimmiten oikeasti nauttii esim. siitä, jos kotiin on laitettu joulun tunnelmaa ja jouluruokia. Siksi jokainen mies tai kuka tahansa, joka valittaa vaikka jouluhössöttämisestä, joutaa jouluksi jonnekin omaan askeettiseen yksiöönsä syömään tilauspizzaa jouluateriana. Siihen ei tarvitse edes sitä yhtä lautasta.
Ei ilmeisesti ole potkittu kaikkia menemään, kun täälläkin ketju sen kuin täytyy asiasta valittavista naisista.
Jouluakin voi viettää hössöttämättä. Se mikä on hössöttämistä riippuu tosin keneltä kysyy; ei tuohon ole yhtä oikeaa tai väärää vastausta.
Loppujen lopuksi kukin saa elää kenen kanssa haluaa tai yksinään, ei siihen ole kenellekään muulla mitään sanomista - ei sinulla eikä minulla.
Ja salaa osituksessa omaisuutta. Joka tietty kertynyt siitä, kun nainen on maksanut arjesta suurimman osan.