Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme syö parisuhteessa naisen rahat?
10.11.2026 |
Tätä aloin pohtia, sillä olen ystävättären kanssa samassa tilanteessa sillä erotuksella, että hän on naimaton yhden lapsen adoptioäiti ja minä puolestani naimisissa oleva yhden lapsen äiti. Tulotasomme ja koulutuksemme on jokseenkin samaa luokkaa, mutta siinä, missä hän matkustelee lapsensa kanssa ja hemmottelee itseään ja jälkikasvuaan, minä vietän köyhän elämää. Hänellä on paljon itse hankittua omaisuutta, kun taas minä kärvistelen jatkuvassa rahan puutteessa. Olenkin alkanut miettiä, "syökö" mies hyvinvointiani. Parisuhteessamme kun on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat miehelleni prioriteetteja kuten kalapaikkojen perässä mökkeily, jonne lähdemme aina perheenä. Maksan myös suurelta osin taloutemme ruokahankinnat, vaikka mies syö noin 50 prosenttia kaikesta laittamastamme ruuasta. Tunnistatteko muut tätä samaa kuviota? Eli sen sijaan, että parisuhde olisi naiselle taloudellisesti kannattava ratkaisu, se onkin jotain aivan muuta.
Kommentit (466)
Tää on sinänsä hassua, että omassa tuttavapiirissä yleensä mies jää erossa monesti tappiolle. On siis maksanut enemmän taloista ja autoista ja myös osansa arjesta. Ja kun homma tasataan niin vaimon tilille kilahtaa summa ei välttämättä ihan vastaa hänen maksamaansa osuutta. Vaan on isompi...
Ja miehet lähinnä ottaa sen omana tappionaan koska se on se miehen työ... kaikki meni kun akka lähti.
Mutta tää on nykyisin vähentynyt lähinnä käytännön syistä että yhden ihmisen palkalla ei enää perheitä elätetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon ilmiön. Raha vain katoaa jonnekin, vaikka en ole hankkinut oikeastaan yhtään mitään itselleni.
....paitsi huulitäytteet, tekoripset, kynsien pitennykset, kuusi kertaa vuodessa kampaajalla. Joka ajan kohta uudet kausivaatteet, pikkujoulujen juhlavaatteet. Käyt ystäviesi kanssa ulkona syömässä/ viettämässä iltaa pari kertaa kuussa. Tilailet netistä täyttä hömppää ja ainakin kerran vuodessa teet ystäviesi kanssa viikon matkan ulkomaille. Minä kyhjötän lapsen kanssa kotona tai kyyditsen häntä harrastuksiin kavereiden luo ja valvon hänen läksyjä. Kokkaan keittiössä perheelleni ruokaa johon kuulut myös sinä. Imuroin ja pyykkään kun sinä saavut hehkuvana kauneus salongista suoraan katettuun pöytäämme. Minun rahat tulee ja menee kotona tämän elämän pyörittämiseen mutta mieti sinä rakas vaimoni mihin sinä kk palkkasi kulutat.
Terveisin väsynyt miehesi 46v.
‐-------‐--------------------------------------------------
On useita syitä miksi mies vielä enemmän rahaa. Mutta lähes aina siihen liittyy se että miehen mukana tulee perhe.
Hassua että sitä ei iteta huomioon. Perhe yhden aikuisen taloudessa taas merkkaa yleensä pienempää asuntoa. Ei välttämättä autoa ollenkaan. Ja siltä etävanhemmalta tulevaa osuutta muksujen elatuksesta.
Ei ole mikään ihme että raha saattaa riittää jopa paremmin silloin. Mutta se ei ratkaise sitä miksi se ei miehen kanssa riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Mies ne syö. Mies kuluttaa 75% ruuasta, sähköstä, vedestä, tilasta, hapesta, bensasta.
Hapesta? Repesin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ne syö. Mies kuluttaa 75% ruuasta, sähköstä, vedestä, tilasta, hapesta, bensasta.
Hapesta? Repesin!
Jep. Hyvä pointti
Vaikuttaa siltä että moni av nainen olisi iloinen jos se rakas ukko lakkaisi hengittämästä. :D
M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon ilmiön. Raha vain katoaa jonnekin, vaikka en ole hankkinut oikeastaan yhtään mitään itselleni.
....paitsi huulitäytteet, tekoripset, kynsien pitennykset, kuusi kertaa vuodessa kampaajalla. Joka ajan kohta uudet kausivaatteet, pikkujoulujen juhlavaatteet. Käyt ystäviesi kanssa ulkona syömässä/ viettämässä iltaa pari kertaa kuussa. Tilailet netistä täyttä hömppää ja ainakin kerran vuodessa teet ystäviesi kanssa viikon matkan ulkomaille. Minä kyhjötän lapsen kanssa kotona tai kyyditsen häntä harrastuksiin kavereiden luo ja valvon hänen läksyjä. Kokkaan keittiössä perheelleni ruokaa johon kuulut myös sinä. Imuroin ja pyykkään kun sinä saavut hehkuvana kauneus salongista suoraan katettuun pöytäämme. Minun rahat tulee ja menee kotona tämän elämän pyörittämiseen mutta mieti sinä rakas vaimoni mihin sinä kk palkkasi kulutat.
Terveisin väsynyt miehesi 46v.
‐-------‐--------------------------------------------------
Rakas? Oletko varma?
JOS vielä lähden parisuhteeseen, en enää aio maksaa kuin tasan tarkkaan puolet yhteisistä kuluista. Miehet aina valittavat kuinka he muka maksavat enemmän. En tiedä missä tällaiset miehet ovat kun itse en ole löytänyt edes sellaista joka hoitaisi puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon ilmiön. Raha vain katoaa jonnekin, vaikka en ole hankkinut oikeastaan yhtään mitään itselleni.
....paitsi huulitäytteet, tekoripset, kynsien pitennykset, kuusi kertaa vuodessa kampaajalla. Joka ajan kohta uudet kausivaatteet, pikkujoulujen juhlavaatteet. Käyt ystäviesi kanssa ulkona syömässä/ viettämässä iltaa pari kertaa kuussa. Tilailet netistä täyttä hömppää ja ainakin kerran vuodessa teet ystäviesi kanssa viikon matkan ulkomaille. Minä kyhjötän lapsen kanssa kotona tai kyyditsen häntä harrastuksiin kavereiden luo ja valvon hänen läksyjä. Kokkaan keittiössä perheelleni ruokaa johon kuulut myös sinä. Imuroin ja pyykkään kun sinä saavut hehkuvana kauneus salongista suoraan katettuun pöytäämme. Minun rahat tulee ja menee kotona tämän elämän pyörittämiseen mutta mieti sinä rakas vaimoni mihin sinä kk palkkasi kulutat.
Terveisin väsynyt miehesi 46v.
‐-------‐--------------------------------------------------
Sunkin ois varmaan kannattanut katsoa vaimo omasta ikäluokasta eikä 20 v nuorempi bilehilebimbo. Se on vähän oppia ikä kaikki, ensi kerralla sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin viimeisimmässä suhteessani, että mies kyllä aika nimenmukaisesti söi mun rahat. Siis ruokakauppakulut oli ihan älyttömiä. Yksin elellessä mulle riittää hyvin se, että siirrän nälkää puurolla, parilla keitetyllä munalla, napostelen oliiveita tai jotain pientä. Mutta mies oli joka päivä monta kertaa päivässä "mitä kokattais? Mitä syötäisiin? Olisko huomenna joku ekstrahyvä aamupala? Mites jos tehtäis illalla juustolautanen?" jne. AINA piti olla vähintään yksi, mieluiten kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Iltapalat, aamupalat. Ei riittänyt, että olisi vain syönyt jonkun jogurtin vaan sen piti olla joku ihan ruokalaji makroineen, erityisesti proteiinin piti olla joka aterialla pääosassa eli lihaa, lihaa ja lihaa. Vaikka maksoimme ruokakulut 50/50, niin silti ruokakauppaan meni rutkasti enemmän kuin mitä sinne meni ennen häntä ja nyt hänen jälkeen. Hänellä on pienempi palkka kuin mulla, joten en osaa edes kuvitella miten hän selviää ruokakuluista, kun mä en ole kattamassa puolia niistä.
Toki suhteessa tulee myös käytyä enemmän paikoissa, mekin tykkäsimme reissata ja käydä ravintoloissa, mitä nyt yksin ei tule samalla tavalla tehtyä.
Tähän voin osin samaistua. Itse olen tottunut siihen että teen yhden (lämpimän) ruoan päivässä, illalla kun kaikki muu on tehty ja voi hyvällä omallatunnolla rentoutua. Välillä voi olla ruokaisa salaattikin jos menee myöhään. Lapselle annoin toki hoitovapaalla päivällä ruoan, pienempänä pilttiä ja myöhemmin vaikka edellisen päivän ruokaa lämmitettynä. Ja kyllä on ollut osin rahakysymys, ei ole rahaa ostella kympin lounasannoksia tai patonkeja ja proteiinirahkoja kaupan tiskiltä, edes töissä.
Tästä mies sitten naputtamaan että kyllä pitää tehdä päivällä ruokaa, KAIKKI syö PÄIVÄLLÄ ja illalla vaan jotain pientä. No, tätä kokeiltiin muutama viikonloppu että tein puolilta päivin ruokaa (olin siis sanonut että teen yhden ruoan hänen toivomaansa aikaan). Mies alkoi jo ruokapöydässä kysellä että mitäs meinasit illalla laittaa? Savu tuli korvista ja iltaan mennessä koko keittiö (jonka olin siis ruoan jälkeen siistinyt) oli kuin romurallin jäljiltä. Kokeilusta luovuttiin, varsinkin kun se "jotain pientä" olikin noutoruokaa tai rasvaista iltapalaa lähikaupasta (jep, kalliiksi tuli). Lomalla käydään kyllä välillä keittolounaalla, varsinkin jos tulee aamupäivästä liikuttua paljon ja sitten ostetaan kaupasta syötävää hotelliin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko itse sitten kovin pieniruokaisia jos mies tuntuu syövän teidän rahanne? Meillä molemmat tykkäävät hyvästä ruuasta ja herkutellaankin ihan huoletta. Olemme siis kokolailla tasavertaisia syömäpuolenkin suhteen.
Tietenkin silloin mies syö enemmän jos tekee raskasta työtä ja nainen syö kevyesti. Mutta kokolailla ne tykötarpeet saman maksavt kun jääkaappia tarjistelee. Molempien käyttämiä perusjuttujahan pitää olla ja ostaa kaIkenaikaa kuitenkin. Ei normaalisti mies nyt niin hirmuisia määriä kuitenkaan syö, että rahat siihen kuluvat. Jos kustantaa yksipuolisesti miehelle kaljat, tupakat, reissut, harrastukset yms. niin silloin kyllä tulee kalliiksi Mutta senhän silloin itse hyväksyy ja osaa laskea miten paljon niihin rahaa menee. Eikä sitä ulkopuoliset osaa laskea.
En tiedä pieniruokaisuudesta, mutta sanoisin, että olen kohtuullinen. Esim. jos teen voileivän, niin laitan siihen leikeviipaleen, yhden juustoviipaleen ja pari kurkkuviipaletta tms. Kun ex teki voileivän, niin hänellä saattoi mennä siihen puolet leikepaketista ja saman verran juustoa. Eli pelkästään juustoa ja leikkeleitä olisi pitänyt joko ostaa monta pakettia kerralla tai käydä tekemässä täydennysostoksia monta kertaa viikossa. Hän siis aika taaperomaisesti hamusi itselleen kaikki kalliimmat "herkut". Sama jos olin tehnyt vaikka lihakeittoa. Hän kauhoi itselleen suurimman osan lihanpaloista ja veti kauhaa kattilan seinämää pitkin, ettei hänelle tullut juuri yhtään lientä.
Nämä siis vain esimerkkinä. Leivät ja lihakeitot eivät ole itsessään kalliita eikä herkkuja, mutta jos toinen nyppii "rusinat pullasta" niin se tulee tietysti kalliimmaksi ja lisäksi tuntuu epäreilulta.
En tiedä itkeäkö vai nauraa? Paha mieli tulee molempien puolesta. Ehkä lapsena ollut ruoka loppu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko itse sitten kovin pieniruokaisia jos mies tuntuu syövän teidän rahanne? Meillä molemmat tykkäävät hyvästä ruuasta ja herkutellaankin ihan huoletta. Olemme siis kokolailla tasavertaisia syömäpuolenkin suhteen.
Tietenkin silloin mies syö enemmän jos tekee raskasta työtä ja nainen syö kevyesti. Mutta kokolailla ne tykötarpeet saman maksavt kun jääkaappia tarjistelee. Molempien käyttämiä perusjuttujahan pitää olla ja ostaa kaIkenaikaa kuitenkin. Ei normaalisti mies nyt niin hirmuisia määriä kuitenkaan syö, että rahat siihen kuluvat. Jos kustantaa yksipuolisesti miehelle kaljat, tupakat, reissut, harrastukset yms. niin silloin kyllä tulee kalliiksi Mutta senhän silloin itse hyväksyy ja osaa laskea miten paljon niihin rahaa menee. Eikä sitä ulkopuoliset osaa laskea.
En tiedä pieniruokaisuudesta, mutta sanoisin, että olen kohtuullinen. Esim. jos teen voileivän, niin laitan siihen leikeviipaleen, yhden juustoviipaleen ja pari kurkkuviipaletta tms. Kun ex teki voileivän, niin hänellä saattoi mennä siihen puolet leikepaketista ja saman verran juustoa. Eli pelkästään juustoa ja leikkeleitä olisi pitänyt joko ostaa monta pakettia kerralla tai käydä tekemässä täydennysostoksia monta kertaa viikossa. Hän siis aika taaperomaisesti hamusi itselleen kaikki kalliimmat "herkut". Sama jos olin tehnyt vaikka lihakeittoa. Hän kauhoi itselleen suurimman osan lihanpaloista ja veti kauhaa kattilan seinämää pitkin, ettei hänelle tullut juuri yhtään lientä.
Nämä siis vain esimerkkinä. Leivät ja lihakeitot eivät ole itsessään kalliita eikä herkkuja, mutta jos toinen nyppii "rusinat pullasta" niin se tulee tietysti kalliimmaksi ja lisäksi tuntuu epäreilulta.
En tiedä itkeäkö vai nauraa? Paha mieli tulee molempien puolesta. Ehkä lapsena ollut ruoka loppu?
Tuo on vaan joku miesten tapa. Oma mieheni tekee saman, että välttelee keiton ja kastikkeen lientä (jossa se maku olisi) ja siivilöi lihat lautaselleen. Hän on toki myös sitä mieltä, että mies tarvitsee kilon lihaa päivässä pysyäkseen miehenä. Noh, tähänkin mulla olisi sanottavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon ilmiön. Raha vain katoaa jonnekin, vaikka en ole hankkinut oikeastaan yhtään mitään itselleni.
....paitsi huulitäytteet, tekoripset, kynsien pitennykset, kuusi kertaa vuodessa kampaajalla. Joka ajan kohta uudet kausivaatteet, pikkujoulujen juhlavaatteet. Käyt ystäviesi kanssa ulkona syömässä/ viettämässä iltaa pari kertaa kuussa. Tilailet netistä täyttä hömppää ja ainakin kerran vuodessa teet ystäviesi kanssa viikon matkan ulkomaille. Minä kyhjötän lapsen kanssa kotona tai kyyditsen häntä harrastuksiin kavereiden luo ja valvon hänen läksyjä. Kokkaan keittiössä perheelleni ruokaa johon kuulut myös sinä. Imuroin ja pyykkään kun sinä saavut hehkuvana kauneus salongista suoraan katettuun pöytäämme. Minun rahat tulee ja menee kotona tämän elämän pyörittämiseen mutta mieti sinä rakas vaimoni mihin sinä kk palkkasi kulutat.
Terveisin väsynyt miehesi 46v.
‐-------‐--------------------------------------------------
"Kokkaan keittiössä perheelleni ruokaa johon kuulut myös sinä."
Nainen lautasella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko itse sitten kovin pieniruokaisia jos mies tuntuu syövän teidän rahanne? Meillä molemmat tykkäävät hyvästä ruuasta ja herkutellaankin ihan huoletta. Olemme siis kokolailla tasavertaisia syömäpuolenkin suhteen.
Tietenkin silloin mies syö enemmän jos tekee raskasta työtä ja nainen syö kevyesti. Mutta kokolailla ne tykötarpeet saman maksavt kun jääkaappia tarjistelee. Molempien käyttämiä perusjuttujahan pitää olla ja ostaa kaIkenaikaa kuitenkin. Ei normaalisti mies nyt niin hirmuisia määriä kuitenkaan syö, että rahat siihen kuluvat. Jos kustantaa yksipuolisesti miehelle kaljat, tupakat, reissut, harrastukset yms. niin silloin kyllä tulee kalliiksi Mutta senhän silloin itse hyväksyy ja osaa laskea miten paljon niihin rahaa menee. Eikä sitä ulkopuoliset osaa laskea.
En tiedä pieniruokaisuudesta, mutta sanoisin, että olen kohtuullinen. Esim. jos teen voileivän, niin laitan siihen leikeviipaleen, yhden juustoviipaleen ja pari kurkkuviipaletta tms. Kun ex teki voileivän, niin hänellä saattoi mennä siihen puolet leikepaketista ja saman verran juustoa. Eli pelkästään juustoa ja leikkeleitä olisi pitänyt joko ostaa monta pakettia kerralla tai käydä tekemässä täydennysostoksia monta kertaa viikossa. Hän siis aika taaperomaisesti hamusi itselleen kaikki kalliimmat "herkut". Sama jos olin tehnyt vaikka lihakeittoa. Hän kauhoi itselleen suurimman osan lihanpaloista ja veti kauhaa kattilan seinämää pitkin, ettei hänelle tullut juuri yhtään lientä.
Nämä siis vain esimerkkinä. Leivät ja lihakeitot eivät ole itsessään kalliita eikä herkkuja, mutta jos toinen nyppii "rusinat pullasta" niin se tulee tietysti kalliimmaksi ja lisäksi tuntuu epäreilulta.
En tiedä itkeäkö vai nauraa? Paha mieli tulee molempien puolesta. Ehkä lapsena ollut ruoka loppu?
Tuo on vaan joku miesten tapa. Oma mieheni tekee saman, että välttelee keiton ja kastikkeen lientä (jossa se maku olisi) ja siivilöi lihat lautaselleen. Hän on toki myös sitä mieltä, että mies tarvitsee kilon lihaa päivässä pysyäkseen miehenä. Noh, tähänkin mulla olisi sanottavaa...
Miesten tapa? Autismia vai ahneutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon ilmiön. Raha vain katoaa jonnekin, vaikka en ole hankkinut oikeastaan yhtään mitään itselleni.
....paitsi huulitäytteet, tekoripset, kynsien pitennykset, kuusi kertaa vuodessa kampaajalla. Joka ajan kohta uudet kausivaatteet, pikkujoulujen juhlavaatteet. Käyt ystäviesi kanssa ulkona syömässä/ viettämässä iltaa pari kertaa kuussa. Tilailet netistä täyttä hömppää ja ainakin kerran vuodessa teet ystäviesi kanssa viikon matkan ulkomaille. Minä kyhjötän lapsen kanssa kotona tai kyyditsen häntä harrastuksiin kavereiden luo ja valvon hänen läksyjä. Kokkaan keittiössä perheelleni ruokaa johon kuulut myös sinä. Imuroin ja pyykkään kun sinä saavut hehkuvana kauneus salongista suoraan katettuun pöytäämme. Minun rahat tulee ja menee kotona tämän elämän pyörittämiseen mutta mieti sinä rakas vaimoni mihin sinä kk palkkasi kulutat.
Terveisin väsynyt miehesi 46v.
‐-------‐--------------------------------------------------
Mutta sinullahan on ihan hlvetin hyvännäköinen vaimo ja kaikki miehet kadehtivat sinua. Sinulla ei ole mitään valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas vaimo saa rahaa säästöön ja minä en, ei toki haittaa kun minulla on ruokaa, vaatteet päällä ja kalaankin pääsen joskus. Niin ja lapsiakin on, mitä muuta muka ihminen tarvitsee?
Mitä jos elämää katsoisi vähän omaa nenäänsä pidemmälle ja säästäisi rahaa vaikka työttömyyden varalle? Voin kertoa että näin yli 5-kymppisenä on aika mukava olla kun sijoitussäästöt lasketaan sadoissa tuhansissa. Jos nyt tulisi kenkää töistä niin minua lähinnä naurattaisi. Ei olisi mikään kiire saada uutta duunia oikeastaan ikinä.
Huolehtikaa nyt hyvä jumala taloudestanne ja siitä, että rahaa tarvittaessa löytyy.
Samaa meinasin kommentoida. Valtaosa ketjusta on kädestä-suuhun -elämisen kuvaamista. Eihän muuten moisia ongelmia edes olisi.
Meillä myös molemmilla n. päälle nelikymppisinä kuusinumeroiset sijoituket, yhteensä reippaasti yli puoli miljoonaa + melkein velaton talo ja kaksi velatonta autoa. Perheessä kaksi teiniä. Molemmilla ihan kohtuullisen hyvät tulot, muttei mitään kovin erikoista.
Avain on ollut nimenomaan, että jo ennen yhteistä taivalta molemmilla on ollut harkitseva ja eteenpäin katsova luonne. Elintasoa ei ole nostettu automaattisesti tulotason noustessa, vaan ennemmin on sijoitettua ylimääräistä varallisuutta. 10 vuotta sitten myytiin molempien omat asunnot (joista toinen oli sillloin jo vuokralla ja toisessa asuimme) + sijoitusasunto. Näillä rahoilla ostettiin uudehko talo minimivelalla.
Ruokabudjetti kuukaudessa on tasan 1000€ ja se on riittänyt enemmän kuin hyvin. Molemmat urheilee itse + teinit urheilevat, eli ruokaa menee ja sen pitää vastata tarvetta. Mutta esimeriksi kanafilesuikale maksaa vajaa 10€/kg. Sitä syödään paljon, samoin rahkaa jne. Kukaan ei laske kuka söi ja paljonko. Tuntuisi aivan absurdilta.
Myönnän, etten edes muistelamassa aikaa pienituloisena opiskelijana, pysty samaistumaan tämän ketjun eetokseen. Silloinkin jäi rahaa säästöön; ei paljon, mutta jotain pientä turvaamaan seuraava kuuta. Aina pystyi jostain vähän nipistämään ja silti syömään ihan Ok. Toisaalta en deittaillut siihen aikaan valmistuneita rahamiehiä, jotka kenties olisivat pitäneet opiskelijabudjettini jääkaappia "kurjuutena". Kannattaakin siis deittailla vain omassa tuloluokassa, lienee se opetus.
Hyvä kirjoitus! Kyllä se on juuri näin, että pitää elää suu säkkiä myöten. Esim. nuorena kun kävi ulkona, niin sen pystyi toteuttaan joko halvasti tai kalliisti. Kallis olisi ollut, että taksilla pariin kertaan ajelu, baarissa 7 juomaa + ruoka aamuyöstä = 150 e meni että heilahti.
Halvalla toteutettuna, juomaa lähinnä etkoilla, yksi juoma baarissa, matkat kävellen ja ranut kotona uuuniin = illan kustannus 30 e.
Jotkut ymmärtää olla säästäväisiä jo nuoresta. Ne on niitä, joilla on iso omaisuus keski-ikäisenä.
Sinkku voi käyttää rahat haluamallaan tavalla, parisuhteessa tehdään kompromisseja ja maksetaan toisen ehdottamia kuluja. Ruoka on niin kallista, että perinteinen jako toinen maksaa ruuat, toinen muut menot ei enää toimi. Kannattaa reilusti tehdä selvät laskelmat, mihin rahat kuluu. Riita ei kannata. Jos toinen lähtee selittelemään tai riitelemään, hän pelkää menettävänsä rehellisessä kulujen jaossa eli on aiemmin hyötynyt tilanteesta.
Tasapuolisuus on tärkeää. Ei niin, että toinen ostelee nimiinsä uuden auton tai veneen ja toinen joutuu piilorahoittamaan sitä maksamalla muita kuluja.
Sanoisin, että riippuu varmasti paljon parisuhteesta. Omalla kohdalla kävi juurikin näin, että parisuhde söi sekä tulot että terveyden. Miehen ruokkiminen oli tosi kallista ja vaivalloista. Uskoisin, että toimivassa tasavertaisessa parisuhteessa parisuhde tekee elämästä helpompaa eikä vaikeampaa.
Pelkkä tasapuolisuus ei riitä. Jos toinen käyttää vettä, sähköä, ruokaa, autoa ja muita kalliita kulutushyödykkeitä paljon enemmän kuin toinen, ei sitä silloin tasan makseta.
Jostain kumman syystä usein mies haluaa käydä useammin saunassa ja suihkussa, syö enemmän, ajaa autoa enemmän, juo kaljoja enemmän. Maksakoon se kulutuksensa, joka kuluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon ilmiön. Raha vain katoaa jonnekin, vaikka en ole hankkinut oikeastaan yhtään mitään itselleni.
....paitsi huulitäytteet, tekoripset, kynsien pitennykset, kuusi kertaa vuodessa kampaajalla. Joka ajan kohta uudet kausivaatteet, pikkujoulujen juhlavaatteet. Käyt ystäviesi kanssa ulkona syömässä/ viettämässä iltaa pari kertaa kuussa. Tilailet netistä täyttä hömppää ja ainakin kerran vuodessa teet ystäviesi kanssa viikon matkan ulkomaille. Minä kyhjötän lapsen kanssa kotona tai kyyditsen häntä harrastuksiin kavereiden luo ja valvon hänen läksyjä. Kokkaan keittiössä perheelleni ruokaa johon kuulut myös sinä. Imuroin ja pyykkään kun sinä saavut hehkuvana kauneus salongista suoraan katettuun pöytäämme. Minun rahat tulee ja menee kotona tämän elämän pyörittämiseen mutta mieti sinä rakas vaimoni mihin sinä kk palkkasi kulutat.
Terveisin väsynyt miehesi 46v.
‐-------‐--------------------------------------------------
Sunkin ois varmaan kannattanut katsoa vaimo omasta ikäluokasta eikä 20 v nuorempi bilehilebimbo. Se on vähän oppia ikä kaikki, ensi kerralla sitten.
Vastaanpa sinulle, vaimoni on kolne vuotta minua nuorempi. Hedelmällisyys hoitojen kautta lapsi on saatu maailmaan (poikamme nyt 12vt) poikaa ennen oli muutama keskenmeno. vaimo sitä lasta toivoi /halusi enemmän kuin mitään muuta. Sanoin, että hän riittää minulle mutta hän piti päänsä. Joten älä tule viisastelemaan minkä ikäinen on"teinivaimoni" sinun mielestä. Vai kolahtiko kapula omaan nilkkaas?
Meillä oma palkkani menee kokonaan yhteiselle tilille. Siitä pieni siivu menee automaattisesti sijoituksiin. Ei ole suuri.
Loput menee lainaan ja yhteisiin laskuihin. Sekä kodin, lasten ja ruokamenoihin. Veronpalautkset oon yleensä laitellut harkinnan mukaan minne milloinkin. Jos tulee.
Vaimo laittaa itse tarvittavan summan sinne yhteistilille joka kuukausi. Haluaa laskea ja hallinnoida tarkemmin. Lopputulos on kyllä aika sama mitä olen katsellut.
Kokeilkaa tekin noin? Jos ei jo mee niin.
M45