Kuka puolustaisi äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla

No nyt raivostuivat kaikki jotka satoja kommentteja ovat täällä äitinsä huonoutta kertoneet.

Minä vain ihmettelin, en raivostunut. Ehkä koin pientä kärsimättömyyttä: kyseessähän on keskustelupalsta, ei kirjavinkkipalsta. Ja jos sitten haluaa kirjavinkata, olisi hyvä tehdä pieni järkevä esittely kirjasta, ihan muutama. 

Nyt ap odottaa, että me kiinnostumme kirjasta hänen hyvin väljän ja epämääräisen esittelynsä ansiosta. Esittely oli liikaa päänsisäinen. 

Ja ap luulee että kaikki lukijat ovat vanhoja vauva-palstan seuraajia ja tietää, miten paljon naiset täällä haukkuvat äitiään, (miehet ei jostain syystä niinkään hauku äitejään).

Ilmeisesti kirja siis käsittelee kurjassa, kenties väkivaltaisessa avioliitossa elänyttä perheenäitiä, jota olisi jonkun pitänyt suojella. Ja ap kokee, että omista äideistään täällä valittavat valittavat turhasta, kuten farkuista joita eivät saaneet.

Yksittäistapaukset eivät välttämättä kerro kokonaisuudesta, vaikka monet tällä palstalla esittelevät omaa kohtaloaan yleispätevänä totuutena naisen elämästä. Kaikkien naisten...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota aloituksen kirjallista tasoa voisi vähän hioa. Miten asiat farkut ja tiskaaminen liittyvät toisiinsa ja miten ne liittyvät äitiin. En lue kyllä noiden tietojen perusteella yhtään kirjaa tilaamisesta, sori.

Tällä palstallakin usein ollaan katkeria kun lapsena kuljettiin halpisvaatteissa ja muilla merkkivaatteet.  Ja piti tehdä kotitöitä.

Tosin en tiedä tokko kirjailija noita pohtinut vaan sitä että terapeutti asiakkaansa kanssa syyllistää äidin joka ei voi kertoa omia näkemyksiään miksi lapsuus oli sellaista kuin oli.

Mistä se äiti edes saa tietää, mitä aikuinen lapsi terapiassa puhuu terapeutin kanssa? Taitaa olla äidin omia luuloja "siellä ne minua vaan haukkuu".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla

No nyt raivostuivat kaikki jotka satoja kommentteja ovat täällä äitinsä huonoutta kertoneet.

Minä vain ihmettelin, en raivostunut. Ehkä koin pientä kärsimättömyyttä: kyseessähän on keskustelupalsta, ei kirjavinkkipalsta. Ja jos sitten haluaa kirjavinkata, olisi hyvä tehdä pieni järkevä esittely kirjasta, ihan muutama. 

Nyt ap odottaa, että me kiinnostumme kirjasta hänen hyvin väljän ja epämääräisen esittelynsä ansiosta. Esittely oli liikaa päänsisäinen. 

Ja ap luulee että kaikki lukijat ovat vanhoja vauva-palstan seuraajia ja tietää, miten paljon naiset täällä haukkuvat äitiään, (miehet ei jostain syystä niinkään hauku äitejään).

Ilmeisesti kirja siis käsittelee kurjassa, kenties väkivaltaisessa avioliitossa elänyttä perheenäitiä, jota olisi jonkun pitänyt suojella. Ja ap kokee, että omista äideistään täällä valittavat valittavat turhasta, kuten farkuista joita eivät saaneet.

Yksittäistapaukset eivät välttämättä kerro kokonaisuudesta, vaikka monet tällä palstalla esittelevät omaa kohtaloaan yleispätevänä totuutena naisen elämästä. Kaikkien naisten...

Kyllä ne miehetkin haukkuvat. Tosin yleisemmin äidit kohtelevat poikalapsia paremmin, kuin tyttölapsia. Ja isät vielä paremmin. Joten pojille yleisemmin vanhemmat ovat parempia, kuin tytöille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaintoja keskustelusta. Aikuisen lapsen kärsimys ja marttyyrius on oikeutettua.

Äidin jaksamisella silloin aikoinaan ei ole mitään merkitystä eikä aikuinen lapsi hyväksy heikkouksia äidissään.

Hyväksyvätkö he omien lastensa kohdalla saman ehdottomuuden, äidin "selitykset" turhia, äitien ja kodin pitää olla täydellisiä. Vain aikuisen  lapsen hyvinvointi tärkeä.

En ole ehkä oikea ihminen kommentoimaan, koska en ole kärsivä aikuinen lapsi, suhteeni edesmenneeseen äitiini oli lämmin.

Mutta mitä omiin lapsiini tulee, olen sen heille useasti teroittanut mieliin, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Lapset eivät ole pyytäneet syntyä tähän maailmaan, äidinrakkaus on pyyteetöntä, eikä vaadi 'vastalahjaksi' mitään silloinkaan, kun itse olen jo vanha ja he aikuisia. En aseta lapsilleni odotuksia, aikuisten lasteni hyvinvointi on tärkeää edelleenkin. 

Eli hyväksyt heidän syyttelynsä siitä ja tästä lapsuuden  asiasta yrittämättä edes selittää? Ajattelematta että aikuisten joilla itsekin jo lapsia pitäisi ymmärtää ettei ihan kaikkeen välttämättä ollut rahaa, työstä väsyneenä ei aina jaksanut olla lempeä vaan vaati imurointia, piti yrittää rajoja laittaa teineillekin.

Minusta ei aikuiset lapset enää saa talloa vanhempiaan.

Ai että aikuisten lasten pitäisi antaa anteeksi vanhemmille, jotka veti heidän lapsuuden vituksi?

Turhista syistä. Jotka kuuluvat lapsuuteen, kotitöuden opettelu, se, ettei aina saa tahtoaan perille. Hyvät pöytätavat. Hassuinta mitä täältä olen lukenut, ei saanut Aku Ankkaa lukea ruokapöydässä. Omansa saavat varmaan selata kännykkää  yhteisenä ruokahetkenä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyt terapeutilla,  eikö kannattaisi puhua kotona puolisolle/lapsille? Josko niihin saamattomiin farkkuihin saisi liikettä.

Oma puoliso tai lapset ei ole terapeutteja, joten heidän niskaan ei pidä kaikkea levittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaintoja keskustelusta. Aikuisen lapsen kärsimys ja marttyyrius on oikeutettua.

Äidin jaksamisella silloin aikoinaan ei ole mitään merkitystä eikä aikuinen lapsi hyväksy heikkouksia äidissään.

Hyväksyvätkö he omien lastensa kohdalla saman ehdottomuuden, äidin "selitykset" turhia, äitien ja kodin pitää olla täydellisiä. Vain aikuisen  lapsen hyvinvointi tärkeä.

En ole ehkä oikea ihminen kommentoimaan, koska en ole kärsivä aikuinen lapsi, suhteeni edesmenneeseen äitiini oli lämmin.

Mutta mitä omiin lapsiini tulee, olen sen heille useasti teroittanut mieliin, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Lapset eivät ole pyytäneet syntyä tähän maailmaan, äidinrakkaus on pyyteetöntä, eikä vaadi 'vastalahjaksi' mitään silloinkaan, kun itse olen jo vanha ja he aikuisia. En aseta lapsilleni odotuksia, aikuisten lasteni hyvinvointi on tärkeää edelleenkin. 

Eli hyväksyt heidän syyttelynsä siitä ja tästä lapsuuden  asiasta yrittämättä edes selittää? Ajattelematta että aikuisten joilla itsekin jo lapsia pitäisi ymmärtää ettei ihan kaikkeen välttämättä ollut rahaa, työstä väsyneenä ei aina jaksanut olla lempeä vaan vaati imurointia, piti yrittää rajoja laittaa teineillekin.

Minusta ei aikuiset lapset enää saa talloa vanhempiaan.

Ai että aikuisten lasten pitäisi antaa anteeksi vanhemmille, jotka veti heidän lapsuuden vituksi?

Turhista syistä. Jotka kuuluvat lapsuuteen, kotitöuden opettelu, se, ettei aina saa tahtoaan perille. Hyvät pöytätavat. Hassuinta mitä täältä olen lukenut, ei saanut Aku Ankkaa lukea ruokapöydässä. Omansa saavat varmaan selata kännykkää  yhteisenä ruokahetkenä.

Sinä itse olet keksinyt tuon Aku Ankka -jutun, sellaisesta ei kukaan muu ole kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on saamattomat farkut?

Piti kirjoittaa että saumattomat.

- ap

Mihin terapiaan liittyvät farkkujen saumat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota aloituksen kirjallista tasoa voisi vähän hioa. Miten asiat farkut ja tiskaaminen liittyvät toisiinsa ja miten ne liittyvät äitiin. En lue kyllä noiden tietojen perusteella yhtään kirjaa tilaamisesta, sori.

Tällä palstallakin usein ollaan katkeria kun lapsena kuljettiin halpisvaatteissa ja muilla merkkivaatteet.  Ja piti tehdä kotitöitä.

Tosin en tiedä tokko kirjailija noita pohtinut vaan sitä että terapeutti asiakkaansa kanssa syyllistää äidin joka ei voi kertoa omia näkemyksiään miksi lapsuus oli sellaista kuin oli.

Mistä se äiti edes saa tietää, mitä aikuinen lapsi terapiassa puhuu terapeutin kanssa? Taitaa olla äidin omia luuloja "siellä ne minua vaan haukkuu".

Miten monta kirjaakin terapeutit ovat  kirjoittaneet joissa äiti on syyllinen asiakkaan äitihaavaan. Eli sieltä äidistä lähdetään mt-ongelmia purkamaan.

"Turhista syistä. Jotka kuuluvat lapsuuteen, kotitöuden opettelu, se, ettei aina saa tahtoaan perille. Hyvät pöytätavat. Hassuinta mitä täältä olen lukenut, ei saanut Aku Ankkaa lukea ruokapöydässä. Omansa saavat varmaan selata kännykkää yhteisenä ruokahetkenä."

Sinä itse olet varmasti kirjoittanut kaikki nuo väittämäsi tekstit. On se ihme, kun itse näen vain pääosin tarinoita, joissa nimetään useampikin esimerkki joko henkisestä tai fyysisestä väkivallasta. Mutta kai sinulle se nyrkillä hakkaaminen tarkoittaa samaa, kun vähän vaan sattui tönäisemään lasta kerran, kun se ei siivonnut huonetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota aloituksen kirjallista tasoa voisi vähän hioa. Miten asiat farkut ja tiskaaminen liittyvät toisiinsa ja miten ne liittyvät äitiin. En lue kyllä noiden tietojen perusteella yhtään kirjaa tilaamisesta, sori.

Tällä palstallakin usein ollaan katkeria kun lapsena kuljettiin halpisvaatteissa ja muilla merkkivaatteet.  Ja piti tehdä kotitöitä.

Tosin en tiedä tokko kirjailija noita pohtinut vaan sitä että terapeutti asiakkaansa kanssa syyllistää äidin joka ei voi kertoa omia näkemyksiään miksi lapsuus oli sellaista kuin oli.

Mistä se äiti edes saa tietää, mitä aikuinen lapsi terapiassa puhuu terapeutin kanssa? Taitaa olla äidin omia luuloja "siellä ne minua vaan haukkuu".

Miten monta kirjaakin terapeutit ovat  kirjoittaneet joissa äiti on syyllinen asiakkaan äitihaavaan. Eli sieltä äidistä lähdetään mt-ongelmia purkamaan.

En tiedä lukumäärää, kun en ole niitä lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaintoja keskustelusta. Aikuisen lapsen kärsimys ja marttyyrius on oikeutettua.

Äidin jaksamisella silloin aikoinaan ei ole mitään merkitystä eikä aikuinen lapsi hyväksy heikkouksia äidissään.

Hyväksyvätkö he omien lastensa kohdalla saman ehdottomuuden, äidin "selitykset" turhia, äitien ja kodin pitää olla täydellisiä. Vain aikuisen  lapsen hyvinvointi tärkeä.

En ole ehkä oikea ihminen kommentoimaan, koska en ole kärsivä aikuinen lapsi, suhteeni edesmenneeseen äitiini oli lämmin.

Mutta mitä omiin lapsiini tulee, olen sen heille useasti teroittanut mieliin, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Lapset eivät ole pyytäneet syntyä tähän maailmaan, äidinrakkaus on pyyteetöntä, eikä vaadi 'vastalahjaksi' mitään silloinkaan, kun itse olen jo vanha ja he aikuisia. En aseta lapsilleni odotuksia, aikuisten lasteni hyvinvointi on tärkeää edelleenkin. 

Eli hyväksyt heidän syyttelynsä siitä ja tästä lapsuuden  asiasta yrittämättä edes selittää? Ajattelematta että aikuisten joilla itsekin jo lapsia pitäisi ymmärtää ettei ihan kaikkeen välttämättä ollut rahaa, työstä väsyneenä ei aina jaksanut olla lempeä vaan vaati imurointia, piti yrittää rajoja laittaa teineillekin.

Minusta ei aikuiset lapset enää saa talloa vanhempiaan.

Ai että aikuisten lasten pitäisi antaa anteeksi vanhemmille, jotka veti heidän lapsuuden vituksi?

Turhista syistä. Jotka kuuluvat lapsuuteen, kotitöuden opettelu, se, ettei aina saa tahtoaan perille. Hyvät pöytätavat. Hassuinta mitä täältä olen lukenut, ei saanut Aku Ankkaa lukea ruokapöydässä. Omansa saavat varmaan selata kännykkää  yhteisenä ruokahetkenä.

Sinä itse olet keksinyt tuon Aku Ankka -jutun, sellaisesta ei kukaan muu ole kirjoittanut.

Muistatko sitten kaikki keskustelut ulkoa ja päivästä päivään luet kaikki. Minulle tuo on jäänyt mieleen kulissikodin lapselta. Piti käydä vanhempien vieraat kättelemässö. Ja nyt terapiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota aloituksen kirjallista tasoa voisi vähän hioa. Miten asiat farkut ja tiskaaminen liittyvät toisiinsa ja miten ne liittyvät äitiin. En lue kyllä noiden tietojen perusteella yhtään kirjaa tilaamisesta, sori.

Tällä palstallakin usein ollaan katkeria kun lapsena kuljettiin halpisvaatteissa ja muilla merkkivaatteet.  Ja piti tehdä kotitöitä.

Tosin en tiedä tokko kirjailija noita pohtinut vaan sitä että terapeutti asiakkaansa kanssa syyllistää äidin joka ei voi kertoa omia näkemyksiään miksi lapsuus oli sellaista kuin oli.

Mistä se äiti edes saa tietää, mitä aikuinen lapsi terapiassa puhuu terapeutin kanssa? Taitaa olla äidin omia luuloja "siellä ne minua vaan haukkuu".

Miten monta kirjaakin terapeutit ovat  kirjoittaneet joissa äiti on syyllinen asiakkaan äitihaavaan. Eli sieltä äidistä lähdetään mt-ongelmia purkamaan.

Mainitse edes yksi näistä monista kirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota aloituksen kirjallista tasoa voisi vähän hioa. Miten asiat farkut ja tiskaaminen liittyvät toisiinsa ja miten ne liittyvät äitiin. En lue kyllä noiden tietojen perusteella yhtään kirjaa tilaamisesta, sori.

Tällä palstallakin usein ollaan katkeria kun lapsena kuljettiin halpisvaatteissa ja muilla merkkivaatteet.  Ja piti tehdä kotitöitä.

Tosin en tiedä tokko kirjailija noita pohtinut vaan sitä että terapeutti asiakkaansa kanssa syyllistää äidin joka ei voi kertoa omia näkemyksiään miksi lapsuus oli sellaista kuin oli.

Mistä se äiti edes saa tietää, mitä aikuinen lapsi terapiassa puhuu terapeutin kanssa? Taitaa olla äidin omia luuloja "siellä ne minua vaan haukkuu".

Miten monta kirjaakin terapeutit ovat  kirjoittaneet joissa äiti on syyllinen asiakkaan äitihaavaan. Eli sieltä äidistä lähdetään mt-ongelmia purkamaan.

Mainitse edes yksi näistä monista kirjoista.

Esim juhani klaavun kirjoja ( lapsuuden syytä kaikki)  täällä usein suositellaan, samoin äitihaavasta kertovaa. Löytyy ihan hakusovelluksia käyttämällä.

80 % palstan keski-ikäisistä naisista. Välit poikki äitiin lapsuuden takia.

Välit on poikki äitiin, lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden takia. Meillä ei muuten mitään tiskivuoria ollut. Koti kiilsi ja oli niin puhdas, että lattialta olisi voinut syödä. Yhtä huonetta piti imuroida 20 minuuttia, kun vähempi ei riittänyt. Lattiat pestiin räitllä kontaten, kun mopilla ei tule tarpeeksi puhdasta. Ja farkuissa oli saumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtänyt aloituksesta mitään.

Miksi käyt vauvaa edes lukemassa kun aina kerrot ettet ymmärrä lukemaasi? 

Tuo oli ensimmäinen kerta, kun noin kirjoitin. Aloituksen tekijän kannattaisi käyttää vähän aikaa aloitukseen eikä huitaista muutaman sanan epäselvyyttä, jos keskustelua haluaa.

Siinä kuulit ap, aloituksestasi ei saanut mitään tolkkua. Anna mun kaikki............. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaintoja keskustelusta. Aikuisen lapsen kärsimys ja marttyyrius on oikeutettua.

Äidin jaksamisella silloin aikoinaan ei ole mitään merkitystä eikä aikuinen lapsi hyväksy heikkouksia äidissään.

Hyväksyvätkö he omien lastensa kohdalla saman ehdottomuuden, äidin "selitykset" turhia, äitien ja kodin pitää olla täydellisiä. Vain aikuisen  lapsen hyvinvointi tärkeä.

En ole ehkä oikea ihminen kommentoimaan, koska en ole kärsivä aikuinen lapsi, suhteeni edesmenneeseen äitiini oli lämmin.

Mutta mitä omiin lapsiini tulee, olen sen heille useasti teroittanut mieliin, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Lapset eivät ole pyytäneet syntyä tähän maailmaan, äidinrakkaus on pyyteetöntä, eikä vaadi 'vastalahjaksi' mitään silloinkaan, kun itse olen jo vanha ja he aikuisia. En aseta lapsilleni odotuksia, aikuisten lasteni hyvinvointi on tärkeää edelleenkin. 

Eli hyväksyt heidän syyttelynsä siitä ja tästä lapsuuden  asiasta yrittämättä edes selittää? Ajattelematta että aikuisten joilla itsekin jo lapsia pitäisi ymmärtää ettei ihan kaikkeen välttämättä ollut rahaa, työstä väsyneenä ei aina jaksanut olla lempeä vaan vaati imurointia, piti yrittää rajoja laittaa teineillekin.

Minusta ei aikuiset lapset enää saa talloa vanhempiaan.

Tallominen kuulostaa aktiiviselta pahanteolta. Jos minulla olisi ollut äiti, joka "työstä väsyneenä ei aina jaksanut olla lempeä" eli tallonut minua, en pitäisi enää aikuisena häneen mitään yhteyttä. Ei olisi tallomisen kokemusta kenelläkään, enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota aloituksen kirjallista tasoa voisi vähän hioa. Miten asiat farkut ja tiskaaminen liittyvät toisiinsa ja miten ne liittyvät äitiin. En lue kyllä noiden tietojen perusteella yhtään kirjaa tilaamisesta, sori.

Tällä palstallakin usein ollaan katkeria kun lapsena kuljettiin halpisvaatteissa ja muilla merkkivaatteet.  Ja piti tehdä kotitöitä.

Tosin en tiedä tokko kirjailija noita pohtinut vaan sitä että terapeutti asiakkaansa kanssa syyllistää äidin joka ei voi kertoa omia näkemyksiään miksi lapsuus oli sellaista kuin oli.

Mistä se äiti edes saa tietää, mitä aikuinen lapsi terapiassa puhuu terapeutin kanssa? Taitaa olla äidin omia luuloja "siellä ne minua vaan haukkuu".

Terapiankävijät kokee oikeudekseen sylkeä terapiassa puhutun toisten naamalle? Vieläpä ikäänkuin siellä puhuttu olisi totuus.

Tuo on vain henkistä väkivaltaa.

Aikuiseksi kasvamisesta kertoo se, että muiden syyttely ja arvostelu lakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyt terapeutilla,  eikö kannattaisi puhua kotona puolisolle/lapsille? Josko niihin saamattomiin farkkuihin saisi liikettä.

Oma puoliso tai lapset ei ole terapeutteja, joten heidän niskaan ei pidä kaikkea levittää. 

Mutta hehän (perheenjäsenet) sen ongelman voivat poistaa ja terapeuttia ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyt terapeutilla,  eikö kannattaisi puhua kotona puolisolle/lapsille? Josko niihin saamattomiin farkkuihin saisi liikettä.

Oma puoliso tai lapset ei ole terapeutteja, joten heidän niskaan ei pidä kaikkea levittää. 

Mutta hehän (perheenjäsenet) sen ongelman voivat poistaa ja terapeuttia ei tarvita.

Ei voi. Oma äiti kaatoi kaikki ongelmansa minun niskaan eikä siitä mitään hyvää seurannut. Miten helvetissä pieni lapsi pystyy aikuisen ihmisen ongelmia ratkoa? Vieläkin inhottaa.