Kuka puolustaisi äitiä?
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt aloituksesta mitään.
Miksi käyt vauvaa edes lukemassa kun aina kerrot ettet ymmärrä lukemaasi?
Ai, kuvittelet että noita on vain yksi. Minäkin kirjoitan usein noin. Eri
On teillä sitten aikaa roikkua täällä. Mutten työnantajat tuota katselee?
En kommentoi jos ei asia kiinnosta tai en ymmärrä.
Mikään pakko ei ole joka aloitukseen kuitata mitään.
Roikuthan sinäkin täällä. Hassua moittia toisia siitä, mitä itsekin tekee.
En käy joka keskustelussa kertomassa etten ymmärrä tai ei kiinnosta tai muuta typerää tokaisua. En edes lue joka otsikkoa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Täällä kaikki on ylempää akateemista keskiluokkaa ja aloitus kirjan nimellä ja kirjailijalla ja kehoituksella lukea kirja on liian vaikea aloitus?
Kerro tarkemmin kirjasta. Miksi se kannattaa lukea?
Vierailija kirjoitti:
Kun mieli tekee topin sitten alkaa viisastelu ja vinoilu.
" kun minä olen äitini vaurioittama, elämäni pilalla niin saan hermohepulin jonkun mummun kirjoittamasta kirjasta, muka äitejä pitäisi kuulla".
Taisit osallistua aktiivisesti kesällä ketjuun, jossa kaupunkiin muuttanut, korkeasti koulutettu tytär kritisoi maalaiskylään jämähtäneitä vanhempiaan siitä, ettei heidän kanssaan voi keskustella muusta, kuin naapurien juoruista ja ikkunasta näkyvistä naakoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Täällä kaikki on ylempää akateemista keskiluokkaa ja aloitus kirjan nimellä ja kirjailijalla ja kehoituksella lukea kirja on liian vaikea aloitus?
Kerro tarkemmin kirjasta. Miksi se kannattaa lukea?
Samaa minäkin ihmettelen. Fiktiota äitiydestä? Ei kiitos. Muutenkin äitiyttä saanut ihan tarpeeksi itse kokea,en halua lukea siitä mitään.
Jos äiti ei puolusta omia lapsiaan, niin vttuako sillä on väliä, kuka puolustaa äitiä.
Se äiti teki päätöksen tehdä ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mieli tekee topin sitten alkaa viisastelu ja vinoilu.
" kun minä olen äitini vaurioittama, elämäni pilalla niin saan hermohepulin jonkun mummun kirjoittamasta kirjasta, muka äitejä pitäisi kuulla".
Taisit osallistua aktiivisesti kesällä ketjuun, jossa kaupunkiin muuttanut, korkeasti koulutettu tytär kritisoi maalaiskylään jämähtäneitä vanhempiaan siitä, ettei heidän kanssaan voi keskustella muusta, kuin naapurien juoruista ja ikkunasta näkyvistä naakoista.
Ehkäpä tuo korkeasti koulutettu tytär voisikin lukea tuon kirjan Kuka puolustaisi äitejä?
Juuri eilen muuten taas näin valtavan naakkaparven, yöpyy täällä lähiön puissa tai katoilla.
Teoksessa kritisoidaan sitä, että nykyään yhä useampi nuori aikuinen purkaa traumaansa terapiassa, jossa terapeutti kuuntelee ja validoi vain aikuista lasta. Äitiä ei tässä prosessissa kuulla, vaan hänet jätetään yksin tuskansa, surunsa ja häpeänsä kanssa aikuisen lapsen syytösten edessä.
Kirjassa käsitellään käsitettä nimeltä psykologinen äidinmurha, joka tarkoittaa lapsen (erityisesti tyttären) tarvetta irtautua äidistä aikuistuessaan voimakkaan vihan kautta. Teos kuitenkin kyseenalaistaa sen, miten paljon aikuisella lapsella on oikeutta kaataa pahaa oloaan vanhempansa päälle ja vapauttaa samalla itsensä oman elämänsä vastuusta.
Kirja on syntynyt tarpeesta tuoda esiin niiden tuhansien äitien ääni, jotka kokevat tulleensa väärin syytetyiksi tai hylätyiksi lastensa taholta.
Ja minä olen sitä mieltä, että noin asiaan suhtautuva, nimenomaan osoittaa sen narsistisen puolensa. Tuossa terapeutin ei tarvitse eikä pidä puolustaa äitiä eikä se ole syytös äitiä kohtaan. Jos äiti siitä syyllistyy tai pahoittaa mielensä, varmasti lapsella on ollut syytäkin traumatisoitua. Äidillä ei ole mitään asiaa tunkea nokkaansa aikuisen lapsensa kokemuksiin. Äiti kokekoon omat tunteensa eikä selittele. Purkakoon ne omassa terapiassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten rasittavaa keskustella tällaisen ihmisen kanssa, joka kuvittelee, että muutkin kuulevat, mitä hänen päänsä sisällä tapahtuu. Kerrotaan jotain vähän sieltä ja täältä ja oletetaan, että homma on sillä selvä. Muillehan tämä näyttäytyy tietysti lähes skitsofrenisenä puheena, jossa ei ole oikein minkäänlaista päätä tai häntää.
Vauvapalstan kirjoituksista minä näen täällä keskustelua ja siihen tuotakin kirjaa suositeltavan jatkoksi.
Äitiongelmathan ovat päivittäinen aihe täällä.
Eivät ole, eivät edes viikoittainen aihe.
Lienee vähän kuin niin, että vauvakuumetta poteva näkee kaikkialla lastenrattaita työntäviä tai vauvaa odottavia äitejä.
Vasaralle kaikki ongelmat näyttäytyvät nauloina.
Se, että sinulla on fiksaatio huonoon tytärsuhteeseesi, ei tarkoita että muilla olisi.
Siksi myöskään tuo laiska lukukehoituksesi ei tunnu saavan vastakaikua ja ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
https://salpausselankirjailijat.yhdistysavain.fi/kirjailijoitamme/sorva…
Täytyy sanoa että ei ole esittelynsä ja aihevalintojensa puolesta minuun iskevä kirjailija. Pystyy päättelemään jo esittelyistä että millaisia kirjat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten rasittavaa keskustella tällaisen ihmisen kanssa, joka kuvittelee, että muutkin kuulevat, mitä hänen päänsä sisällä tapahtuu. Kerrotaan jotain vähän sieltä ja täältä ja oletetaan, että homma on sillä selvä. Muillehan tämä näyttäytyy tietysti lähes skitsofrenisenä puheena, jossa ei ole oikein minkäänlaista päätä tai häntää.
Vauvapalstan kirjoituksista minä näen täällä keskustelua ja siihen tuotakin kirjaa suositeltavan jatkoksi.
Äitiongelmathan ovat päivittäinen aihe täällä.
Eivät ole, eivät edes viikoittainen aihe.
Lienee vähän kuin niin, että vauvakuumetta poteva näkee kaikkialla lastenrattaita työntäviä tai vauvaa odottavia äitejä.
Vasaralle kaikki ongelmat näyttäytyvät nauloina.
Se, että sinulla on fiksaatio huonoon tytärsuhteeseesi, ei tarkoita että muilla olisi.
Siksi myöskään tuo laiska lukukehoituksesi ei tunnu saavan vastakaikua ja ymmärrystä.
Et ainakaan jatkuvasti seuraa näitä keskusteluja. Ihan viikottainen aihe äidin huonous ja välit poikki.
Huvittavaa siilipuolustusta ja syytöksin tuntemattomille kirjoittajille.
En lue mitään roskapjaskoooo. Ketä tollanen kiinnostaa ? Ei ketään. Ja mä en oo käyny ikinä missään terapiassa minkään asian takia. Enkä koskaan mene. Se on ajan ja rahan tuhlausta !
Minusta on hämmentävää, että aloittaja ja tämä kovasti aloittajan markkinoima kirjailija ovat sitä mieltä, että äidin pitäisi ängetä mukaan tyttären terapiaistuntoihin "tuomaan omaa näkökulmaansa".
Tässä on ymmärretty aivan väärin terapian tarkoitus sekä myös toimivan terapeutti-asiakas-suhteen perusedellytys.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hämmentävää, että aloittaja ja tämä kovasti aloittajan markkinoima kirjailija ovat sitä mieltä, että äidin pitäisi ängetä mukaan tyttären terapiaistuntoihin "tuomaan omaa näkökulmaansa".
Tässä on ymmärretty aivan väärin terapian tarkoitus sekä myös toimivan terapeutti-asiakas-suhteen perusedellytys.
Kuvannee sitä rajattomuutta josta ne alkuperäiset ongelmatkin ovat syntyneet.
Miksi terapeutin pitäisi jollain tavalla puolustella äitiä? Jos lapsi menee terapeutille puhumaan kokemistaan traumoista perheessä, kuulostaa jo se heti siltä, että ihan syystä se lapsi vihaa vanhempiaan tai äitiäänsä.
Ja varsinkin tytär-äiti-suhteissa se viha kumpuaa siitä, että tyttäriä kohdellaan varsinkin perheissä, joissa on poikalapsia kaikista huonoiten. Tähän on tottakai alkanut tulemaan muutosta nykyyhteiskunnassa, mutta aikaisemmin tyttäret olivat huonoimmassa asemassa perheessä.
Ja jos varsinkin äitinä on ollut sellainen "voi en minä uskalla ketään vastaaan sanoa mitään, olen vain tosi nöyrä jne." niin tottakai se suuri viha tulee siitä, ettei tuollaiset äidit suojele lapsiaan, varsinkaan tyttäriään, miltään.
Miksi sellaisia äitejä tulisi millään tavalla puolustaa?
Asiasta kukkaruukkuun. Onko olemassa saumattomia farkkuja?
Ja ap tiedoksi omat välini vanhempiini ovat poikki seksu***i rikosten takia, ovat istuneet myös vankilassa, eivät tiskivuorojen tai farkkujen.