Kuka puolustaisi äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia piirteitä omaava, muita syyllistävä (itsessä ei koskaan vikaa) kaasuvalottaa, kun taas pienehköllä älykkyysosamäärällä varustettu äiti-ihminen ei taas mitenkään pysty käsittämään abstraktimpia asioita ja käsitteitä. Hänelle kaikki on vain turhaa valitusta tiskivuoroista, avainnauhoista tai muista konkreettisista asioista. 

Ei tämä alhaisen ÄO: n yksinkertainen ihminen käsitä termejä lapsen syyllistäminen, turvattomuus, tuetta jättäminen ja henkinen hyväksikäyttö. Hänellä voi myös toki olla narsistisiakin piirteitä. 

Kaikki on vain yksittäisiä konkreettisia tapahtumia, "olit silloin itse sellainen ja minulla oli sitä ja tätä ja KÄVIN TÖISSÄ". 

Tällaisten alhaisen ÄO: n äitien kanssa ei voi keskustella rakentavasti. Ja älykkäämmät narsistit kaasuvalottavat tällä samalla konkretialla, mutta kehittyneemmin. 

Joko tällaisia äitejä täytyy yrittää sietää hyvien hetkien muistojen voimin, velvollisuudentunnosta tai laittaa välit kertakaikkiaan poikki oman henkisen tasapainon vuoksi. 

Äideillä ei ole tähän nokan koputtamista, jos lopulta irtiotto tapahtuu. Tyytyköön osaansa. Irtiotto on erittäin raskas prosessi myös lapselle, heppoisin perustein sille tielle ei koskaan lähdetä. 

Jos  kirjoittajat täällä valittavat hoitoon viemisestä, avainnauhoista, koulun jälkeen yksin olosta, äiti pakotti siivoamaan jne se siis on älykkään ihmisen lapsuusmuisto?

Tyhmä taas on ihminen joka ottaa tosissaan nämä lapsuusmuistot? Joka miettii mitä olisin voinut tehdä toisin? Jättää lapset tekemättä kun työssäkäyminen kuitenkin yksi tapa saada asumis-ja ruokakulut?

Älä jaksa puhua näistä tiskaamisista ja farkuista. Avaa mieluummin tähän keskusteluun ne järkyttävät lapsuudenkokemukset, joiden takia tyttäresi meni terapiaan. Ne, joita pidät valehteluna, lavastamisena ja terapeutin provosoimina. Ne, joille haluaisit "äidin puolustuspuheenvuoroa" terapeuteille julistaa. 

Sen jälkeen voidaan palstalla keskustella asioista niiden oikeilla nimillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia piirteitä omaava, muita syyllistävä (itsessä ei koskaan vikaa) kaasuvalottaa, kun taas pienehköllä älykkyysosamäärällä varustettu äiti-ihminen ei taas mitenkään pysty käsittämään abstraktimpia asioita ja käsitteitä. Hänelle kaikki on vain turhaa valitusta tiskivuoroista, avainnauhoista tai muista konkreettisista asioista. 

Ei tämä alhaisen ÄO: n yksinkertainen ihminen käsitä termejä lapsen syyllistäminen, turvattomuus, tuetta jättäminen ja henkinen hyväksikäyttö. Hänellä voi myös toki olla narsistisiakin piirteitä. 

Kaikki on vain yksittäisiä konkreettisia tapahtumia, "olit silloin itse sellainen ja minulla oli sitä ja tätä ja KÄVIN TÖISSÄ". 

Tällaisten alhaisen ÄO: n äitien kanssa ei voi keskustella rakentavasti. Ja älykkäämmät narsistit kaasuvalottavat tällä samalla konkretialla, mutta kehittyneemmin. 

Joko tällaisia äitejä täytyy yrittää sietää hyvien hetkien muistojen voimin, velvollisuudentunnosta tai laittaa välit kertakaikkiaan poikki oman henkisen tasapainon vuoksi. 

Äideillä ei ole tähän nokan koputtamista, jos lopulta irtiotto tapahtuu. Tyytyköön osaansa. Irtiotto on erittäin raskas prosessi myös lapselle, heppoisin perustein sille tielle ei koskaan lähdetä. 

Jos  kirjoittajat täällä valittavat hoitoon viemisestä, avainnauhoista, koulun jälkeen yksin olosta, äiti pakotti siivoamaan jne se siis on älykkään ihmisen lapsuusmuisto?

Tyhmä taas on ihminen joka ottaa tosissaan nämä lapsuusmuistot? Joka miettii mitä olisin voinut tehdä toisin? Jättää lapset tekemättä kun työssäkäyminen kuitenkin yksi tapa saada asumis-ja ruokakulut?

Älä jaksa puhua näistä tiskaamisista ja farkuista. Avaa mieluummin tähän keskusteluun ne järkyttävät lapsuudenkokemukset, joiden takia tyttäresi meni terapiaan. Ne, joita pidät valehteluna, lavastamisena ja terapeutin provosoimina. Ne, joille haluaisit "äidin puolustuspuheenvuoroa" terapeuteille julistaa. 

Sen jälkeen voidaan palstalla keskustella asioista niiden oikeilla nimillä.

Ei ole tytärtä. Kirjoitan mitä tulee mieleen toisten kommenteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia piirteitä omaava, muita syyllistävä (itsessä ei koskaan vikaa) kaasuvalottaa, kun taas pienehköllä älykkyysosamäärällä varustettu äiti-ihminen ei taas mitenkään pysty käsittämään abstraktimpia asioita ja käsitteitä. Hänelle kaikki on vain turhaa valitusta tiskivuoroista, avainnauhoista tai muista konkreettisista asioista. 

Ei tämä alhaisen ÄO: n yksinkertainen ihminen käsitä termejä lapsen syyllistäminen, turvattomuus, tuetta jättäminen ja henkinen hyväksikäyttö. Hänellä voi myös toki olla narsistisiakin piirteitä. 

Kaikki on vain yksittäisiä konkreettisia tapahtumia, "olit silloin itse sellainen ja minulla oli sitä ja tätä ja KÄVIN TÖISSÄ". 

Tällaisten alhaisen ÄO: n äitien kanssa ei voi keskustella rakentavasti. Ja älykkäämmät narsistit kaasuvalottavat tällä samalla konkretialla, mutta kehittyneemmin. 

Joko tällaisia äitejä täytyy yrittää sietää hyvien hetkien muistojen voimin, velvollisuudentunnosta tai laittaa välit kertakaikkiaan poikki oman henkisen tasapainon vuoksi. 

Äideillä ei ole tähän nokan koputtamista, jos lopulta irtiotto tapahtuu. Tyytyköön osaansa. Irtiotto on erittäin raskas prosessi myös lapselle, heppoisin perustein sille tielle ei koskaan lähdetä. 

Oletkohan henkilö joka kaikissa keskusteluissa on katkera äitinsä työnteosta? Että se on jäänyt katkerana asiana, isoilla kirjaimilla, mieleen?

Jokohan alkaa olla marttyyrimuorin aika itkeä tirauttaa iltaitkut ja palata taas aamulla asiaan, aikaa kun eläkeläisellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia piirteitä omaava, muita syyllistävä (itsessä ei koskaan vikaa) kaasuvalottaa, kun taas pienehköllä älykkyysosamäärällä varustettu äiti-ihminen ei taas mitenkään pysty käsittämään abstraktimpia asioita ja käsitteitä. Hänelle kaikki on vain turhaa valitusta tiskivuoroista, avainnauhoista tai muista konkreettisista asioista. 

Ei tämä alhaisen ÄO: n yksinkertainen ihminen käsitä termejä lapsen syyllistäminen, turvattomuus, tuetta jättäminen ja henkinen hyväksikäyttö. Hänellä voi myös toki olla narsistisiakin piirteitä. 

Kaikki on vain yksittäisiä konkreettisia tapahtumia, "olit silloin itse sellainen ja minulla oli sitä ja tätä ja KÄVIN TÖISSÄ". 

Tällaisten alhaisen ÄO: n äitien kanssa ei voi keskustella rakentavasti. Ja älykkäämmät narsistit kaasuvalottavat tällä samalla konkretialla, mutta kehittyneemmin. 

Joko tällaisia äitejä täytyy yrittää sietää hyvien hetkien muistojen voimin, velvollisuudentunnosta tai laittaa välit kertakaikkiaan poikki oman henkisen tasapainon vuoksi. 

Äideillä ei ole tähän nokan koputtamista, jos lopulta irtiotto tapahtuu. Tyytyköön osaansa. Irtiotto on erittäin raskas prosessi myös lapselle, heppoisin perustein sille tielle ei koskaan lähdetä. 

Jos  kirjoittajat täällä valittavat hoitoon viemisestä, avainnauhoista, koulun jälkeen yksin olosta, äiti pakotti siivoamaan jne se siis on älykkään ihmisen lapsuusmuisto?

Tyhmä taas on ihminen joka ottaa tosissaan nämä lapsuusmuistot? Joka miettii mitä olisin voinut tehdä toisin? Jättää lapset tekemättä kun työssäkäyminen kuitenkin yksi tapa saada asumis-ja ruokakulut?

Miten nämä liittyvät toisiinsa? Luuletko, että ne, jotka kertovat noista kokemuksista, ovat niitä, jotka katkaisevat välit äitiinsä tai terapiassa noita käsittelevät? Vai siis mikä logiikka tässä on? 

 

Miksi joku vaikka keskustelusta toiseen kertoo että hänet vietiin kolmikuisena hoitoon, kouluaikaan avainnauha,  kotiaskareita piti tehdä.

Lukijoiden siis pitäisi ymmärtää että nuo eivät olekaan tärkeitä asioita, hän yrittää kertoa muuta joita tyhmät ei ymmärrä.

Menepä muori jo nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia piirteitä omaava, muita syyllistävä (itsessä ei koskaan vikaa) kaasuvalottaa, kun taas pienehköllä älykkyysosamäärällä varustettu äiti-ihminen ei taas mitenkään pysty käsittämään abstraktimpia asioita ja käsitteitä. Hänelle kaikki on vain turhaa valitusta tiskivuoroista, avainnauhoista tai muista konkreettisista asioista. 

Ei tämä alhaisen ÄO: n yksinkertainen ihminen käsitä termejä lapsen syyllistäminen, turvattomuus, tuetta jättäminen ja henkinen hyväksikäyttö. Hänellä voi myös toki olla narsistisiakin piirteitä. 

Kaikki on vain yksittäisiä konkreettisia tapahtumia, "olit silloin itse sellainen ja minulla oli sitä ja tätä ja KÄVIN TÖISSÄ". 

Tällaisten alhaisen ÄO: n äitien kanssa ei voi keskustella rakentavasti. Ja älykkäämmät narsistit kaasuvalottavat tällä samalla konkretialla, mutta kehittyneemmin. 

Joko tällaisia äitejä täytyy yrittää sietää hyvien hetkien muistojen voimin, velvollisuudentunnosta tai laittaa välit kertakaikkiaan poikki oman henkisen tasapainon vuoksi. 

Äideillä ei ole tähän nokan koputtamista, jos lopulta irtiotto tapahtuu. Tyytyköön osaansa. Irtiotto on erittäin raskas prosessi myös lapselle, heppoisin perustein sille tielle ei koskaan lähdetä. 

Jos  kirjoittajat täällä valittavat hoitoon viemisestä, avainnauhoista, koulun jälkeen yksin olosta, äiti pakotti siivoamaan jne se siis on älykkään ihmisen lapsuusmuisto?

Tyhmä taas on ihminen joka ottaa tosissaan nämä lapsuusmuistot? Joka miettii mitä olisin voinut tehdä toisin? Jättää lapset tekemättä kun työssäkäyminen kuitenkin yksi tapa saada asumis-ja ruokakulut?

Älä jaksa puhua näistä tiskaamisista ja farkuista. Avaa mieluummin tähän keskusteluun ne järkyttävät lapsuudenkokemukset, joiden takia tyttäresi meni terapiaan. Ne, joita pidät valehteluna, lavastamisena ja terapeutin provosoimina. Ne, joille haluaisit "äidin puolustuspuheenvuoroa" terapeuteille julistaa. 

Sen jälkeen voidaan palstalla keskustella asioista niiden oikeilla nimillä.

Ei ole tytärtä. Kirjoitan mitä tulee mieleen toisten kommenteista.

Ja koko ajan menee päin persettä. Se mitä sulle nyt sattuu tulemaan mieleen, ei kiinnosta ketään. Jos et puhu aloituksen kirjasta tai siihen liittyvästä asiasta, mitä ihmettä täällä teet? 

Vierailija kirjoitti:

Äiti tietää antaneensa kaikkensa. Se riittää.

Pirkko Saision esikoisromaanin Elämänmenoa päähenkilö Eila tyttärelleen: "Siun tahtos on miun taskussain. Haepa remmi!"

Tällaista on äidin kaikkensa antaminen lapselleen.

Luen keskustelua vaikka kuinka päin tyttäret täällä ovat niitä sorrettuja ja marttyroivat. Ei kai täällä yhtään mitään vanhaa äitiä edes ole ollut?

Joko lapset on nukutettu ja katsottu koululaisille puhtaat vaattet aamuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia piirteitä omaava, muita syyllistävä (itsessä ei koskaan vikaa) kaasuvalottaa, kun taas pienehköllä älykkyysosamäärällä varustettu äiti-ihminen ei taas mitenkään pysty käsittämään abstraktimpia asioita ja käsitteitä. Hänelle kaikki on vain turhaa valitusta tiskivuoroista, avainnauhoista tai muista konkreettisista asioista. 

Ei tämä alhaisen ÄO: n yksinkertainen ihminen käsitä termejä lapsen syyllistäminen, turvattomuus, tuetta jättäminen ja henkinen hyväksikäyttö. Hänellä voi myös toki olla narsistisiakin piirteitä. 

Kaikki on vain yksittäisiä konkreettisia tapahtumia, "olit silloin itse sellainen ja minulla oli sitä ja tätä ja KÄVIN TÖISSÄ". 

Tällaisten alhaisen ÄO: n äitien kanssa ei voi keskustella rakentavasti. Ja älykkäämmät narsistit kaasuvalottavat tällä samalla konkretialla, mutta kehittyneemmin. 

Joko tällaisia äitejä täytyy yrittää sietää hyvien hetkien muistojen voimin, velvollisuudentunnosta tai laittaa välit kertakaikkiaan poikki oman henkisen tasapainon vuoksi. 

Äideillä ei ole tähän nokan koputtamista, jos lopulta irtiotto tapahtuu. Tyytyköön osaansa. Irtiotto on erittäin raskas prosessi myös lapselle, heppoisin perustein sille tielle ei koskaan lähdetä. 

Jos  kirjoittajat täällä valittavat hoitoon viemisestä, avainnauhoista, koulun jälkeen yksin olosta, äiti pakotti siivoamaan jne se siis on älykkään ihmisen lapsuusmuisto?

Tyhmä taas on ihminen joka ottaa tosissaan nämä lapsuusmuistot? Joka miettii mitä olisin voinut tehdä toisin? Jättää lapset tekemättä kun työssäkäyminen kuitenkin yksi tapa saada asumis-ja ruokakulut?

Miten nämä liittyvät toisiinsa? Luuletko, että ne, jotka kertovat noista kokemuksista, ovat niitä, jotka katkaisevat välit äitiinsä tai terapiassa noita käsittelevät? Vai siis mikä logiikka tässä on? 

 

Miksi joku vaikka keskustelusta toiseen kertoo että hänet vietiin kolmikuisena hoitoon, kouluaikaan avainnauha,  kotiaskareita piti tehdä.

Lukijoiden siis pitäisi ymmärtää että nuo eivät olekaan tärkeitä asioita, hän yrittää kertoa muuta joita tyhmät ei ymmärrä.

Menepä muori jo nukkumaan.

Hoidappa nyt työvaatteet ja lasten vaatteet aamuksi kuntoon, siivoa keittiö iltakuntoon ja köllähdä puolison viereen. Vähän ne miehtkit tarvisivat huomiota avioliiton ylläpitämiseksi. Ei ainakaan eron takia tarvitse terapiaan mennä.

Vierailija kirjoitti:

Aiheellinen kysymys silloin, jos mies kohtelee vaimoaan huonosti, ja jälkipolvi silti puolustelee isäänsä, kuten myös tämän sukukin. 

Koko tässä ketjussa ei (onneksi) miestä eikä isää ole haukuttu eikä puolusteltu. Ei liity aiheeseen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hämmentävää, että aloittaja ja tämä kovasti aloittajan markkinoima kirjailija ovat sitä mieltä, että äidin pitäisi ängetä mukaan tyttären terapiaistuntoihin "tuomaan omaa näkökulmaansa".

Tässä on ymmärretty aivan väärin terapian tarkoitus sekä myös toimivan terapeutti-asiakas-suhteen perusedellytys. 

Kuvannee sitä rajattomuutta josta ne alkuperäiset ongelmatkin ovat syntyneet.

No nyt päästtiin asiaa. Tietenkään ei äitiä tarvitse mitenkään ymmärtää vain syyttää. Aikuisen lapsen  ei tarvitse  olla vastuussa käytöksestään, hänhän saa olla lapsi.

Juuri tällaista katkeroitunutta uhriutumista vaikuttaa koko Leena Sorvalin kirjallinen tuotanto olevan. Ehkä sillä on hänelle terapeuttista vaikutusta.

Tekiköhän kirjailijatar itse aloituksen markkinoidakseen opustaan.

Vierailija kirjoitti:

Luen keskustelua vaikka kuinka päin tyttäret täällä ovat niitä sorrettuja ja marttyroivat. Ei kai täällä yhtään mitään vanhaa äitiä edes ole ollut?

Joko lapset on nukutettu ja katsottu koululaisille puhtaat vaattet aamuksi?

On toki, se vanha äiti teki aloituksen ja on joka sivulla, yhteensä monilla kymmenillä viesteillä jankuttanut asiaansa.

Ai kuka puolustaisi äitiä? 

Toivottavasti ei kukaan. Ei minuakaan puolustanut kukaan, kun olin lapsi.

Äitini taas on aikuinen ihminen, jonka tulisi kyetä puolustamaan itseään.

Vai sysätäänkö tästäkin vastuu lapsen harteille?

Niin moni keskusteluissa keskustelee päässään luomansa hahmon kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota aloituksen kirjallista tasoa voisi vähän hioa. Miten asiat farkut ja tiskaaminen liittyvät toisiinsa ja miten ne liittyvät äitiin. En lue kyllä noiden tietojen perusteella yhtään kirjaa tilaamisesta, sori.

Tällä palstallakin usein ollaan katkeria kun lapsena kuljettiin halpisvaatteissa ja muilla merkkivaatteet.  Ja piti tehdä kotitöitä.

Tosin en tiedä tokko kirjailija noita pohtinut vaan sitä että terapeutti asiakkaansa kanssa syyllistää äidin joka ei voi kertoa omia näkemyksiään miksi lapsuus oli sellaista kuin oli.

En ole kyllö ikinä lukenut täältä enkä mistään muualtakaan, että joku aikuinen syyttelisi vanhempiaan siitä ettei ole ollut merkkivaatteita tai että on joutunut tekemään kotitöitä. Saatika että menisi terapiaan moisesta. Kyllä ne "syyttelyt" ja traumatisoitumiset tulevat ihan muusta ja ihan syystä. Mutta jatka toki vähättelyä ja ihmettele, miksi sinuun suhtaudutaan penseästi.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tän tarkoitus olla kirja-arvostelu tai vinkkaus muille? Ihan nyt vielä nämä sanat eivät saa minua tarttumaan kirjaan. Kuka muka käy terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista?

80 % palstan keski-ikäisistä naisista. Välit poikki äitiin lapsuuden takia.

Jos tiskivuorot ja halvat farkut aiheuttavat traumoja, niin on kyllä heikkoja yksilöitä. Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Luen keskustelua vaikka kuinka päin tyttäret täällä ovat niitä sorrettuja ja marttyroivat. Ei kai täällä yhtään mitään vanhaa äitiä edes ole ollut?

Joko lapset on nukutettu ja katsottu koululaisille puhtaat vaattet aamuksi?

Ei mun tarvitse nukuttaa omillaan asuvaa lähes 23-vuotiasta lasta ja hän osaa katsoa itse vaatteensa. Itselläni on huomenna vielä vapaapäivä. 

Ei ole mitään marttyrointia, kun sun päähän koitetaan takoa sellainen tosiasia, että kaikki äidit eivät ole hyviä ja ne traumat johtuu todellisista vaikeista asioista eikä mistään tiskeistä tai farkuista.

Ei, mulla ei edelleenkään ole huonoa äitiä eikä tarvitse tehdä musta yhtään mitään päätelmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon pamfletin (pefletin?) kirjoittaja on ilmeisesti laittanut psykoterapeutti Pyykkösen sanomaksi asioita jota tämä ei ole sanonut. Tämä teksti on ilmeisesti vain tuon Leena Sorvalin omakustanteen esittelytekstissä: "Syyllistäminen kuuluu osana psykoterapian eheytymisprosessiin. Psykoterapioissa käydään läpi tunteita ja asioita, jotka ovat aiheuttaneet potilaalle menneisyydessä ahdistusta tai traumoja. Tällöin on tavallista, että hän on vihainen vanhemmilleen. Mutta se on tosi tärkeä vaihe koko prosessia, sanoo erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen."

Jos näin, niin aika tuhmaa

Korjaan: tuo Pyykkösen teksti on osittainen lainaus hesarin artikkelista. https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html

Mutta kaikki ammattitaitoiset psykoterapeutit kyllä tietävät, että syyllistäminen ei kuulu mihinkään psykoterapiaprosessiin. Ehkä siellä vastaanotolla, mutta ei todellakaan  niin että siviilissä hyökätään syyllistetyn kimppuun. Keskustelu on sitten ihan eri juttu.

Eihän tossakaan siviilistä puhutti vaan nimenomaan terapiaprosessista. Ja kaikki terapeutit tietävät sen usein kuuluvan siihen terapiaan. 

Kyllä tuossa hesarin jutussa pidettiin (tuo Nina Pääkköndn piti) ihan kivana, jos aikuinen lapsi menee kakkimaan vanhemman naamalle psykoterapian autofiktion:  "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta.

Istuntojen tarkoituksena on kuitenkin pohtia vaikeita tunnekokemuksia eri näkökulmista ja saada rakennettua potilaan mieleen tasapainoinen kuva tapahtuneista.

Tämä on helpottavaa tietoa vanhemmille: lapsi syyllistää, mutta tilanteen pitäisi muuttua terapiaprosessin edetessä."

Ts. terapia-asiakas saa aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta ja mahdollisen terapiatarpeen.

Miksi ei saisi? Jos se asiakas haluaa lähipiirilleen asian kertoa eheytyäkseen, ei ole terapeutin asia sitä estää. 

Mitäpä olisit mieltä, jos terapiassa käyvä puolisosi päättäisi terapiasta innostuneena tulla sylkemään naamallesi terapiassa syntyneen autofiktion? Ehkä vähän paiskoisi tavaroita samalla aggression osoituksena.

Minä sanoisin, että terapeutti on epäonnistunut täysin provosoimalla asiakkaasta esiin hyökkäävän ihmisen, joka ei erota totta tarusta, mutta on tilapäisesti voimansa tunnossa.

Olen eri kirjoittaja, mutta mutta.

Jos puolisoni siis tulisi terapiasta ihan keksittyjä juttujen kanssa ja alkaisi heitellä tavaroita? En pitäisi tilanteesta ja jos asiat vaikuttaisivat oikeasti fiktiolta niin tuskin suhde jatkuisi.

Se taas ei pelota jos hän haluaisi käsitellä minun väärin tekemiäni asioita. Tai, hermostollisesti toki pelottaa taustojeni takia (lapsena syyllistetty ja hakattu niin tunnesäätely on mitä on), mutta haluaisin ehdottomasti selvittää asiat huolellisesti koska kyseessä on minulle rakas ihminen. Ja parisuhteen ollessa kyseessä tietysti myös ero olisi vaihtoehto jos tuntuisi etten voi olla hyvä kumppani tai että toinen vaatisi kohtuuttomia. 

En ole vanhempieni kanssa tekemisissä ja ainoa joka niissä tilanteissa riehui kun yritin keskustella oli kyllä äiti. Itse lähinnä itkin lopulta. 

Vierailija kirjoitti:

Luen keskustelua vaikka kuinka päin tyttäret täällä ovat niitä sorrettuja ja marttyroivat. Ei kai täällä yhtään mitään vanhaa äitiä edes ole ollut?

Joko lapset on nukutettu ja katsottu koululaisille puhtaat vaattet aamuksi?

Vttu aloitus. Tai no joo, se on huono, katso ne kommentit, joissa asia avataan. Kyseessä on kirja, jossa tällainen vanha äiti uhriutuu, purkaa kiukkuaan ja häpeäänsä siitä kun tytör laittoi välit poikki. Syyttää asiasta tyttärensä psykoterapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti tietää antaneensa kaikkensa. Se riittää.

Pirkko Saision esikoisromaanin Elämänmenoa päähenkilö Eila tyttärelleen: "Siun tahtos on miun taskussain. Haepa remmi!"

Tällaista on äidin kaikkensa antaminen lapselleen.

Eri-  Ei kai me palstaväki olla vastuussa siitä mitä Pirkon kirjoittama hahmo kirjassa tekee?  Tai kenenkään palstalaisen lapsuudesta? Turhaan meille tiuskitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tän tarkoitus olla kirja-arvostelu tai vinkkaus muille? Ihan nyt vielä nämä sanat eivät saa minua tarttumaan kirjaan. Kuka muka käy terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista?

80 % palstan keski-ikäisistä naisista. Välit poikki äitiin lapsuuden takia.

Jos tiskivuorot ja halvat farkut aiheuttavat traumoja, niin on kyllä heikkoja yksilöitä. Ei mulla muuta.

Eli aloittajan mielestä 80% palstan keski-ikäisistä naisista on mielenvikaisia, heikkoja yksilöitä.

Ehei, heikko yksilö on aloittaja itse. Hänen elämänmittaisen traumansa ja tarpeensa syytellä siitä muita ihmisiä (isäänsä, ex-miestään, tytärtään) on ketjun aiheena.