Vakava suhde miehen kanssa, joka vuorottelee kodissa exän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapset yläkouluikäisiä." "Lapset eivät halua kuulla vanhempiensa muusta elämästä"

Ihan liian omistushaluinen kuvio. Lapset tulevat olemaan koko elämän mittainen riesa. 

Ymmärrän hienotunteisuuden mutta eivät yläkouluikäiset nuoret päätä mistä vanhemmat puhuvat tai mitä tekevät. Jos vanhemmalla on uusi kumppani niin asiallista kohtaamista voi jo tuon ikäiseltä pyytää. Ylimääräisiin juttuihin tai kanssakäymisiin ei voi pakottaa mutta arkielämän tilanteet kuuluu pystyä kohtaamaan. 

No eiköhän he tapaakin, jos jommallakummalla vanhemmalla on uusi kumppani. Tuo tarkoittaa tasan sitä, että sinne lasten kotiin ei uusi tyyppi tule leikkimään kotia. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsikeskeisyys menee yli. 

Jonkun keskenkasvuisen aikuislapsen mielestä varmaan joo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis mutta tää viikko-viikko alkaa kai olla uusi normaali? 

Ymmärrän että alkuun voi olla helpompaa vuokrata väistötila muutamaksi kuukaudeksi, siis jos rahat riittävät, jotta saadaan asiat järjestykseen ja uudet kodit. Joku taisi jo sanoakin että pidemmän päälle tämä jatkuva vaihtaminen ja kaaos on vain este eron käsittelylle, siis että roikutaan vanhassa eikä päästetä irti. Naamioidaan se vaan "lasten parhaaksi" niin menee hyvin läpi sekä itselle että muille. 

En myöskään ymmärrä sitä että uusi kumppani on täysin näkymätön. Vaikka oltaisiin vasta tapailuvaiheessa niin miksi ei voisi tulla vaikka yhteiseen ruokapöytään tai leffaan tai leikkipuistoon mukaan? Sen nyt tajuan että joka viikko ei voi vanhemmat nukkua ja leikkiä kotia eri tyypin kanssa lasten edessä enkä sitä kannata tai ehdota. Yöksi voi hyvin uusi kumppani mennä omaan kotiin. 

Olen varmaan vanha ja vanhanaikainen mutta jotenkin selkeämpi olisi yksi koti lapsille ja viikonloppuolemiset etävanhemman kanssa. Lomat ja juhlat voisivat vanhemmat sopia mahdollisimman tasapuolisesti. Jatkuva reissaaminen rasittaa sekä lapsia että aikuisia. 

Ja kuka oikeasti haluaisi viettää vuoroviikoin, siis vakituisessa ja pitkäaikaisessa suhteessa, aikaa eksän tavaroiden keskellä? Koska niissä molemmissa asumuksissa ne tavarat on, ei se auta että meikkipussin ja puhelimen kiikuttaa muualle viikoksi. 

Millä tavalla ne tavarat ovat jotenkin vaarallisia? Jonkun ihmisen, mahdollisesti hyvinkin kivan sellaisen, ihan arkisia tavaroita.

Ne ei sinällään olekaan vaarallisia enkä arvostellut tavaroiden omistajaa. Itse kokisin oloni mukavammaksi kuitenkin ilman niitä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, tilapäisratkaisuna varmaan ihan ok mutta ei pidemmän päälle. Ja ehkä tuore erokin olisi hyvä käsitellä ennen uuteen vakituiseen suhteeseen alkamista. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsikeskeisyys menee yli. 

Lapsen terveen itsetunnon kehitys vaatii, että vanhemmilla on myös jotain omaa ja lapsi oppii esimerkistä. Kun vanhemmalla on omaa elämää, lapsi oppii ymmärtämään, että ihmiset ovat erillisiä yksilöitä, joilla on omat tarpeet, tunteet ja kiinnostuksen kohteet. Lapsi tajuaa, ettei hänen tarvitse kannatella vanhemman tunne-elämää ja olla tämän ainoa onnen lähde. Tämä ei ole itsekkyyttä, vaan yksi vanhemmuuden tärkeimmistä peruspilareista. Kun vanhemmalla on omia harrastuksia, ystäviä, jne, se heijastuu suoraan lapsen hyvinvointiin ja minäkuvaan. Se luo lapselle turvallisen tilan kasvaa omaksi itsekseen ja löytää omat mielenkiinnon kohteensa.

 pillunantajaksi eroisälle

Hyppäätkö jonnekin puskaan piiloon, jos miehen lapset sattuvat kadulla kävelemään vastaan? Sinua siis piilotellaan ja miehesi leikkii lastensa kanssa, että sinua ei ole olemassakaan? Mikä helvetin suhde tuo on? Mies saa kaiken ja sinä saat vain sen murusen mitä mies suostuu antamaan. Nyt vähän itsearvostusta nainen!!!!

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Onhan ne astiat ja huonekalut olleet yhteisiä yhdessä asuessakin. Ja erossakin yleensä otetaan kamaa edellisestä eikä osteta kaikkea uusiksi. Jos toisen kamat vituttaa, ehkäpä kannattaa sitten olla seurustelematta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsikeskeisyys menee yli. 

Jonkun keskenkasvuisen aikuislapsen mielestä varmaan joo. 

Älä jaksa olla lapsellinen. Liiallinen paapominen johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin. Kun tämä wunderkind aikuistuu naamalle lentääkin märkä turbaani, kun hän ei olekaan universumin kiintotähti. 

Vierailija kirjoitti:

Hyppäätkö jonnekin puskaan piiloon, jos miehen lapset sattuvat kadulla kävelemään vastaan? Sinua siis piilotellaan ja miehesi leikkii lastensa kanssa, että sinua ei ole olemassakaan? Mikä helvetin suhde tuo on? Mies saa kaiken ja sinä saat vain sen murusen mitä mies suostuu antamaan. Nyt vähän itsearvostusta nainen!!!!

Lapset eivät halua kuulla vanhempiensa muusta elämästä eli mitään uusperhesysteemejä tai bonuksiin tutustumista. 

Ja tämä tarkoittaa sun mielestä piilottelua vai? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsikeskeisyys menee yli. 

Lapsen terveen itsetunnon kehitys vaatii, että vanhemmilla on myös jotain omaa ja lapsi oppii esimerkistä. Kun vanhemmalla on omaa elämää, lapsi oppii ymmärtämään, että ihmiset ovat erillisiä yksilöitä, joilla on omat tarpeet, tunteet ja kiinnostuksen kohteet. Lapsi tajuaa, ettei hänen tarvitse kannatella vanhemman tunne-elämää ja olla tämän ainoa onnen lähde. Tämä ei ole itsekkyyttä, vaan yksi vanhemmuuden tärkeimmistä peruspilareista. Kun vanhemmalla on omia harrastuksia, ystäviä, jne, se heijastuu suoraan lapsen hyvinvointiin ja minäkuvaan. Se luo lapselle turvallisen tilan kasvaa omaksi itsekseen ja löytää omat mielenkiinnon kohteensa.

Ja tämä vaatii kaksi kotia vanhempien eron jälkeen vai? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan lähtisi tuollaiseen kuvioon mukaan. Eikä lapset sitä päätä saako vanhemmat aloittaa uuden parisuhteen. On taidettu kasvattaa nuo lapset ihan väärin. Elämä vielä kohtelee rankalla kädellä tuollaisia kermaperseitä. 

Olet kuvottava, pahantahtoinen narsku. Etkä ainoa tässä ketjussa.

Ei luoja miten yksinkertainen olet. 😁 En todellakaan ole narsisti vaan kaukana sellaisesta. En lle myöskään kuvottava. 

Itse olet todella lapsellinen, kun et hyväksy eriäviä mielipiteitä. Tosiasia on, että ei kenenkään tarvitse lähteä tuollaiseen kuvioon mukaan, jos ei halua. Tuo tilanne ei ole millään tavalla terve eikä voi toimia pohjana oikealle parisuhteelle. 

Mikä tilanne ei ole terve? 

Tuo, että lapset määrää mitä tehdään. Vanhepien pitäisi laittaa elämä paussille, että ei vain kultamussukat järkyty mistään. Kyllä viimeistään työelämä opettaa tuollaisille, että elämä ei pyöri heidän napansa ympärillä.

Enkä kyllä lähtisi siltikään tuohon kuvioon vaikka lapset hyväksyisivät uudet kumppanit kummallekin vanhemmalle. Olini nimittäin todella suuri turn of, että miehellä ei olisi omaa asunto vaan asunto olisi yhteinen exän kanssa.

Hyi olkoon 🤮 Huomaa, että sinut on jätetty lapsena näiden "oppien" mukaisesti liian vähälle huomiolle. Sitten pitää aikuisena kalastella joltain mieheltä jotain ihmeellistä keskipisteasemaa. Etkä edes huomaa tätä.

Mihin ne lapset sitten joskus häviää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis mutta tää viikko-viikko alkaa kai olla uusi normaali? 

Ymmärrän että alkuun voi olla helpompaa vuokrata väistötila muutamaksi kuukaudeksi, siis jos rahat riittävät, jotta saadaan asiat järjestykseen ja uudet kodit. Joku taisi jo sanoakin että pidemmän päälle tämä jatkuva vaihtaminen ja kaaos on vain este eron käsittelylle, siis että roikutaan vanhassa eikä päästetä irti. Naamioidaan se vaan "lasten parhaaksi" niin menee hyvin läpi sekä itselle että muille. 

En myöskään ymmärrä sitä että uusi kumppani on täysin näkymätön. Vaikka oltaisiin vasta tapailuvaiheessa niin miksi ei voisi tulla vaikka yhteiseen ruokapöytään tai leffaan tai leikkipuistoon mukaan? Sen nyt tajuan että joka viikko ei voi vanhemmat nukkua ja leikkiä kotia eri tyypin kanssa lasten edessä enkä sitä kannata tai ehdota. Yöksi voi hyvin uusi kumppani mennä omaan kotiin. 

Olen varmaan vanha ja vanhanaikainen mutta jotenkin selkeämpi olisi yksi koti lapsille ja viikonloppuolemiset etävanhemman kanssa. Lomat ja juhlat voisivat vanhemmat sopia mahdollisimman tasapuolisesti. Jatkuva reissaaminen rasittaa sekä lapsia että aikuisia. 

Ja kuka oikeasti haluaisi viettää vuoroviikoin, siis vakituisessa ja pitkäaikaisessa suhteessa, aikaa eksän tavaroiden keskellä? Koska niissä molemmissa asumuksissa ne tavarat on, ei se auta että meikkipussin ja puhelimen kiikuttaa muualle viikoksi. 

Millä tavalla ne tavarat ovat jotenkin vaarallisia? Jonkun ihmisen, mahdollisesti hyvinkin kivan sellaisen, ihan arkisia tavaroita.

Kyllä ne hyppää sieltä kimppuun heti 👻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyppäätkö jonnekin puskaan piiloon, jos miehen lapset sattuvat kadulla kävelemään vastaan? Sinua siis piilotellaan ja miehesi leikkii lastensa kanssa, että sinua ei ole olemassakaan? Mikä helvetin suhde tuo on? Mies saa kaiken ja sinä saat vain sen murusen mitä mies suostuu antamaan. Nyt vähän itsearvostusta nainen!!!!

Lapset eivät halua kuulla vanhempiensa muusta elämästä eli mitään uusperhesysteemejä tai bonuksiin tutustumista. 

Ja tämä tarkoittaa sun mielestä piilottelua vai? 

Kyllä. Miehen kumppanin näkökulmasta se on juuri näin. Nainen on oikeasti olemassa, mutta siitä ei puhuta, sitä ei näytetä. Nainen on miehen elämässä vain joka toinen viikko ja toisen viikon mies elää kuin naista ei olisi olemassa. Eläköönsä mies lapsilleen. Naista sen sijaan kehotan miettimään, että todellako hän arvostaa itseään niin vähän, että suostuu tuollaiseen. Maailmassa on paljon miehiä, joille nainen kelpaa kokonaisena ja kokonaan miehen elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsikeskeisyys menee yli. 

Lapsen terveen itsetunnon kehitys vaatii, että vanhemmilla on myös jotain omaa ja lapsi oppii esimerkistä. Kun vanhemmalla on omaa elämää, lapsi oppii ymmärtämään, että ihmiset ovat erillisiä yksilöitä, joilla on omat tarpeet, tunteet ja kiinnostuksen kohteet. Lapsi tajuaa, ettei hänen tarvitse kannatella vanhemman tunne-elämää ja olla tämän ainoa onnen lähde. Tämä ei ole itsekkyyttä, vaan yksi vanhemmuuden tärkeimmistä peruspilareista. Kun vanhemmalla on omia harrastuksia, ystäviä, jne, se heijastuu suoraan lapsen hyvinvointiin ja minäkuvaan. Se luo lapselle turvallisen tilan kasvaa omaksi itsekseen ja löytää omat mielenkiinnon kohteensa.

Ja tämä vaatii kaksi kotia vanhempien eron jälkeen vai? 

Erossa ei koskaan ole olemassa yhtä täydellistä tai ihanteellista ratkaisua, joka säästäisi kaikelta kivulta tai sopisi suoraan jokaiseen tilanteeseen.

Kyllä pitäisi osata tunnistaa mahdottomuus, kun sellaisen näkee. Tuo on punaisten lippujen punaisin lippu. Ei suhdetta, ja jatka eteenpäin. Normaaleja miehiä on myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyppäätkö jonnekin puskaan piiloon, jos miehen lapset sattuvat kadulla kävelemään vastaan? Sinua siis piilotellaan ja miehesi leikkii lastensa kanssa, että sinua ei ole olemassakaan? Mikä helvetin suhde tuo on? Mies saa kaiken ja sinä saat vain sen murusen mitä mies suostuu antamaan. Nyt vähän itsearvostusta nainen!!!!

Lapset eivät halua kuulla vanhempiensa muusta elämästä eli mitään uusperhesysteemejä tai bonuksiin tutustumista. 

Ja tämä tarkoittaa sun mielestä piilottelua vai? 

Kyllä. Miehen kumppanin näkökulmasta se on juuri näin. Nainen on oikeasti olemassa, mutta siitä ei puhuta, sitä ei näytetä. Nainen on miehen elämässä vain joka toinen viikko ja toisen viikon mies elää kuin naista ei olisi olemassa. Eläköönsä mies lapsilleen. Naista sen sijaan kehotan miettimään, että todellako hän arvostaa itseään niin vähän, että suostuu tuollaiseen. Maailmassa on paljon miehiä, joille nainen kelpaa kokonaisena ja kokonaan miehen elämään. 

Ja tilanne on erilainen, jos ap vuedään sinne lasten elämään väkisin? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäisi osata tunnistaa mahdottomuus, kun sellaisen näkee. Tuo on punaisten lippujen punaisin lippu. Ei suhdetta, ja jatka eteenpäin. Normaaleja miehiä on myös.

Määrittele normaali mies? Tuo on enemmän kuin green flag, että osaa toimia oikein lastensa kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan lähtisi tuollaiseen kuvioon mukaan. Eikä lapset sitä päätä saako vanhemmat aloittaa uuden parisuhteen. On taidettu kasvattaa nuo lapset ihan väärin. Elämä vielä kohtelee rankalla kädellä tuollaisia kermaperseitä. 

Olet kuvottava, pahantahtoinen narsku. Etkä ainoa tässä ketjussa.

Ei luoja miten yksinkertainen olet. 😁 En todellakaan ole narsisti vaan kaukana sellaisesta. En lle myöskään kuvottava. 

Itse olet todella lapsellinen, kun et hyväksy eriäviä mielipiteitä. Tosiasia on, että ei kenenkään tarvitse lähteä tuollaiseen kuvioon mukaan, jos ei halua. Tuo tilanne ei ole millään tavalla terve eikä voi toimia pohjana oikealle parisuhteelle. 

Mikä tilanne ei ole terve? 

Tuo, että lapset määrää mitä tehdään. Vanhepien pitäisi laittaa elämä paussille, että ei vain kultamussukat järkyty mistään. Kyllä viimeistään työelämä opettaa tuollaisille, että elämä ei pyöri heidän napansa ympärillä.

Enkä kyllä lähtisi siltikään tuohon kuvioon vaikka lapset hyväksyisivät uudet kumppanit kummallekin vanhemmalle. Olini nimittäin todella suuri turn of, että miehellä ei olisi omaa asunto vaan asunto olisi yhteinen exän kanssa.

Hyi olkoon 🤮 Huomaa, että sinut on jätetty lapsena näiden "oppien" mukaisesti liian vähälle huomiolle. Sitten pitää aikuisena kalastella joltain mieheltä jotain ihmeellistä keskipisteasemaa. Etkä edes huomaa tätä.

Ei luoja olet typerä ja lapsellinen. Koita nyt oikeasti tajuta, että ihmisillä on oikeus eriävään mielipiteeseen. 

Väärin meni sun päätelmät. Itse et nyt huomaa typerää ja lapsellista kiukutteluasi. Henkinen kasvu jäänyt todella pahasti kesken ja olet kuin lapsi jonka mielestä kaikki pitää olla kuten hän haluaa.

Olen muuten sinkku enkä ole yli kolme vuotta sitten tapahtuneen avioeron jälkeen kokenut mitään tarvetta parisuhteeseen. Huomiota ole kyllä elämässäni saanut niin vanhemmilta kuin muiltakin ihmisiltä. Sellaisella terveellä tavalla eikä ole tarvinnut kalastella miesten huomiota. En ole mikään säälittävä tyrkky. Tällä hetkellä mulle riittää pelkkä seksisuhde erään miehen kanssa. Enempää en miestä elämääni kaipaa. Nautin kun saan asua yksin ja tehdä asioita oman mielen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsikeskeisyys menee yli. 

Lapsen terveen itsetunnon kehitys vaatii, että vanhemmilla on myös jotain omaa ja lapsi oppii esimerkistä. Kun vanhemmalla on omaa elämää, lapsi oppii ymmärtämään, että ihmiset ovat erillisiä yksilöitä, joilla on omat tarpeet, tunteet ja kiinnostuksen kohteet. Lapsi tajuaa, ettei hänen tarvitse kannatella vanhemman tunne-elämää ja olla tämän ainoa onnen lähde. Tämä ei ole itsekkyyttä, vaan yksi vanhemmuuden tärkeimmistä peruspilareista. Kun vanhemmalla on omia harrastuksia, ystäviä, jne, se heijastuu suoraan lapsen hyvinvointiin ja minäkuvaan. Se luo lapselle turvallisen tilan kasvaa omaksi itsekseen ja löytää omat mielenkiinnon kohteensa.

Ja tämä vaatii kaksi kotia vanhempien eron jälkeen vai? 

En ole lainaamasi tekstin kirjoittaja mutta mielestäni siinä ei viitattu kahteen kotiin vaan siihen että vanhemmatkin ovat ihmisiä. Vanhempana tulee eteen kasapäin tilanteita missä laitetaan lapsen etu oman edun edelle. Mutta jos vanhempi on täysi lapanen niin kumpikaan ei voi hyvin. Itse päätin jo varhain että en ole lapseni jätemylly enkä kalliin, aikaa ja rahaa vievän harrastuksen taksikuski tai iloleipuri tai mokkapalamyyjä. Maltillista harrastamista ja kaverimenoja on totta kai tuettu ja kuskattu myös kavereita, viimeksi viikonloppuna.