Vakava suhde miehen kanssa, joka vuorottelee kodissa exän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Tätä mietin. Pyöriikö sielä toisessa asunnossa sulassa sekasotkussa exän ja nyxän alusvaatteet ja kosmetiikka.

Ex inhoaa tuoksuja, nyxä käyttää. En kyllä haluaisi olla kumpikaan nainen tuossa tilanteessa. En se, joka tietäisi, että ex panee uutta siinä sängyssä, jossa minä nukun seuraavan viikon. Oudolta se tuntuisi myös nyxänä möyriä exän valitsemissa lakanoissa.

Miten tämä eroaa siitä että käyt heidän edellisessä yhteisessä kodissa? Kun on lapsia, toinen jää siihen entiseen kämppään useimmiten meinaan. 

Tuossa systeemissä molemmill on ihan omat lakanansa kuule. 

Monesti uusien kumppanien kanssa, etenkin jos perustetaan omaa perheyksikköä, hommataan ihan oma asunto omalle perheelle ja hankkiudutaan vanhasta eroon. Jos vain mahdollista.

No se on sitten sen ajan päätös se. Aika moni ei perusta toista perhettä enää yhden jälkeen. Tässä puhutaan nyt ihan seurustelusta ja teini-ikäisistä lapsista, ei siitä että sinne nyt rakenneltaisiin uusioperhekuviota tai pykättäisiin lapsia. 

En löytänyt ap:n kommenteista viestiä, joka sulkisi haaveen yhteisestä perheestä ja yhteisestä lapsesta täysin pois. Eikö koko pointti ole ylipäätänsä siinä, että ap miettii mitä hän haluaa ja tarvitsee ja onko siihen mahdollisuus tämän miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juokse! Ja äkkiä! Sinä et kuulu kokonaan miehen elämään. Olet vain sivujuonne. Tuo suhde ei ole mikään vakava suhde.Puhun kokemuksesta.

Kerro kokemuksesi? Miksi olla varuillaan syystäkin?

Kyllähän  tekstissä ne perusteet ja perustelut ovat.

Lapset. Tietenkin vanhemmat haluavat kantaa lapsista vastuun. 
 Sinun kannattaa varmaan miettiä nyt, että mitä  itse haluat. Haluatko sinä sellaisen suhteen, että sinä et ole se ykkönen, vaan sinä olet siellä jonossa?

 Joku pystyy tuollaiseen, ja joku haluaa tuollaiseen suhteen, jossa ollaan väljemmin. Silloinhan se sopii.

 Itse en haluaisi. En voisi olla sellaisessa suhteessa, että olisin hännillä, etenkin koska haluan sen henkilön kanssa perheen. 
Mikäli sinä et halua perhettä, ja olet valmis sellaiseen tapailusuhteeseen, niin silloinhan tämä on sinulle hyvä.

 Olennaisin asia tässä on se, että mitä sinä itse haluat.

 Jos haluat tuollaisen väljemmät suhteen, niin älä sitten ala vaatia siltä mieheltä jossain vaiheessa tiiviimpää, tai että hänen pitää valita. 

Minusta on itsestään selvää, että vanhemmalle lapsi on aina ykkönen ja niin pitää ollakin.

En voisi seurustella ihmisen kanssa, jolle omat lapset eivät tulisi ensin. 
Kai ap:llekin hänen omat lapsensa ovat tärkeintä, joten miksi voisi vaatia olevansa hänelle ykkönen.

Tietenkin lapset on ykkönen vanhemmilleen, mutta onko uuden kumppanin tehtävä hyppiä lasten tai exän ja kaikkien ex-sukulaisten pillin mukaan? Itse en juuri tästä syystä edes haaveillut deittailusta, kun lapset oli pieniä, koska musta olisi tuntunut väärältä ottaa joku kuvioon mukaan marionettinukeksi. Tiesin, että hän olisi joutunut tyytymään ajankäyttöni, energiani ja huomioni rääppeisiin. Mutta onhan niitä kumppaneita, joille tällainen on ok, itse en vaan jaksanut edes yrittää löytää. Riski, että päätyy huonoon parisuhteeseen, joka siinä elämäntilanteessa ottaa enemmän kuin antaa, oli liian suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Tätä mietin. Pyöriikö sielä toisessa asunnossa sulassa sekasotkussa exän ja nyxän alusvaatteet ja kosmetiikka.

Ex inhoaa tuoksuja, nyxä käyttää. En kyllä haluaisi olla kumpikaan nainen tuossa tilanteessa. En se, joka tietäisi, että ex panee uutta siinä sängyssä, jossa minä nukun seuraavan viikon. Oudolta se tuntuisi myös nyxänä möyriä exän valitsemissa lakanoissa.

Miten tämä eroaa siitä että käyt heidän edellisessä yhteisessä kodissa? Kun on lapsia, toinen jää siihen entiseen kämppään useimmiten meinaan. 

Tuossa systeemissä molemmill on ihan omat lakanansa kuule. 

Sielä vanhassa kodissa ei enää asu kuin toinen eronneesta pariskunnasta. Eli ei sielä exät juokse ja exän tavaroistakin on päästy ihan nopeasti eroon. 

Niin ja lakanat. Ne nyt uusitaan sen verran usein, ettei tarvitse miettiä exän kuolaa. 

Miksi exän kamat olisi uusittu? Ihan ne kuule on niitä samoja kamoja kuin ennen eroakin. Kuka hullu lapsiperheenä asuu mun kamat-sun kamat ajatuksella ja erossa antaa ne sen kamat ja tuhoaa loput yhteiset? 

Lähipiirissä useampikin uusi kumppani on pistänyt sisustuksen uusiksi, kun ex naisen maku ei ole miellyttänyt. Yksikään mies ei ole tuohon puuttunut, vaan auttanut raahaamaan uutta tilalle. 

Oma ukkoni antoi aikoinaan erossa kaikki sisustusjutut exälleen. Syy oli selvä. Sisustus oli niin tylsä ja naisen yksinään päättämä, etten ihmettele. 

"Isän vastuut menevät parisihteen edelle ja niin sen kuuluu mennäkin. Jos lapsi tarvitsee isäänsä läsnäoloa, on ihan normaalia siirtää treffejä. Normaalia ei ole, että treffit laitetaan oman lapsen edelle. Vieläpä erolapsen."

jos joku sinkkuvanhempi ajattelee noin, niin silloin ei kannata ollenkaan deittailla, kun se on sille deittikumppanille tosi turhauttavaa, jos on omasta kalenteristaan raivannut tilaa treffeille ja sitten se treffikumppani yhtäkkiä joutuukin perumaan treffit kun lapsi yhtäkkiä haluaa uimahalliin jne muuta mielettömän kiireellistä menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin se sisarellisuus ja solidaarisuus unohtuu heti, kun puhutaan exästä? Kukaan ei ole edes tuonut esiin sitä vaihtoehtoa, että siihen exäänkin voi ihmisenä tutustua. Ja koko kuviossa olisikin kyse pelkästään mukavista ihmisistä.

Mieheni eksä on mielestäni mukava ja järkevä ihminen, tulemme etäisesti hyvin toimeen, mutta jos jakaisimme vuoroviikoin huushollin, niin siitä ei tulisi yhtään mitään ja helvetti olisi irti välittömästi. Ollaan molemmat niin erilaisia ihmisiä makumieltymysten kuin tapojenkin suhteen. En viihtyisi hänen laittamassaan kodissa eikä hän viihtyisi minun eikä siinä ole mitään väärää. Ihmiset saavat olla erilaisia eikä se tarkoita sitä, että olisi ihmisenä toinen toistaan huonompi. Mutta yhteiselo, edes vuoroviikoin, se ei kyllä onnistuisi edes parhaan ystäväni kanssa (erilaisten tapojen ja mieltymysten takia).

Miksi sinun pitäisi jakaa se huusholli? Ääripäiden välissä on se keskitie. 

Koska meillä on yhteinen lapsi, jolla on myös oikeus omaan kotiin, omaan huoneeseen, omiin leluihinsa ja omaan tilaansa. 

Niin että mitä että? Onko teillä siis noin hoidettu vai eikö teillä siis ole?

Ei todellakaan ole :D. Bonuslasteni äidillä ja hänen kumppanillaan ja heidän kaikilla lapsillaan on heidän kotinsa ja meillä on toinen koti. Molemmissa kodeissa kaikki lapset kuuluvat perheeseen, mutta meillä ei todellakaan ole sellaista kuviota, että miehen entisen suhteen lapset asuvat alkuperäisessä kodissaan jossa vanhemmat ja muut lapset vierailevat vuoroviikoin. Ja jos kuvio olisi samanlainen kuin aloittajalla, niin nämä molempien perhekokonaisuuksien uudet lapsethan eivät itseasiassa saisi nähdä sisaruksiaan, koska uudella puolisolla tai ylipäätänsä vanhan ja päättyneen ydinperheen ’ulkopuolisilla’ ei olisi mitään asiaa vanhan ydinperheen alttarille, eli lapsia varten säästettyyn kotiin :D.

Mitä sisaruksia apn lapset tapailukumppaninsa lapsille on? 

Puhut uusioperheestä. Ihan eri asia. 

Ei ap:lla olekaan, mutta lähdin kommentoimaan alunperin toisen kommentoijan viestiin siitä, että hän haluaa perheen kumppaninsa kanssa. Tämä kyseenalaistettiin jonkun toimesta ja minä tulin väliin pohtimaan sitä, että mitä eroa on yhteisellä perheellä ja tapailusuhteella. Näitä asioitahan ap:n kannattaa miettiä, kun pohtii jatkoa: mitä hän haluaa ja tarvitsee parisuhteelta. Jos hän haluaa perheen yhdessä rakastamansa miehen kanssa, niin sellaista ei tuo kuvio tule tarjoamaan. Ja pohdin omassa kommentoinnissani ylipäätänsä oman perheeni näkökulmasta ap:n miehen tyyppistä asumisratkaisua. Keskusteluille on yleistä, että niissä pohditaan monia asiaan liittyviä asioita samaan aikaan ilman, että kaikki näkökulmat liittyvät 100 % aloittajaan. Eikö se ole keskustelun tarkoituskin?

Saa pohtia, mutta tuossa nyt hypättiin suoraan ajatukseen eikä pohdittu sitä mistä ketjussa puhutaan. Tuon järjestelyn valitsevat vanhemmat eivät ole just nyt mitään uutta perhettä mistään hakemassa. Seurustelulle tuo ei ole este eikä eeoa mitenkään siitä, että ne lapset vaihtaisivat osoitetta vuoroviikoin. Sitten jos joskus tilanne ja tarpeet muuttuu, tuo ei ole mikään kunnes kuolemme-ratkaisu, sen uuden kämpän voi hankkia ja naimisiinkin kuule päräyttää. Kukaan ei tapaillessaan tai seurustellessaan tiedä mitä 5-10 vuoden päästä haluaa vaikka kuinka nyt kuinka pohtisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juokse! Ja äkkiä! Sinä et kuulu kokonaan miehen elämään. Olet vain sivujuonne. Tuo suhde ei ole mikään vakava suhde.Puhun kokemuksesta.

Kerro kokemuksesi? Miksi olla varuillaan syystäkin?

Kyllähän  tekstissä ne perusteet ja perustelut ovat.

Lapset. Tietenkin vanhemmat haluavat kantaa lapsista vastuun. 
 Sinun kannattaa varmaan miettiä nyt, että mitä  itse haluat. Haluatko sinä sellaisen suhteen, että sinä et ole se ykkönen, vaan sinä olet siellä jonossa?

 Joku pystyy tuollaiseen, ja joku haluaa tuollaiseen suhteen, jossa ollaan väljemmin. Silloinhan se sopii.

 Itse en haluaisi. En voisi olla sellaisessa suhteessa, että olisin hännillä, etenkin koska haluan sen henkilön kanssa perheen. 
Mikäli sinä et halua perhettä, ja olet valmis sellaiseen tapailusuhteeseen, niin silloinhan tämä on sinulle hyvä.

 Olennaisin asia tässä on se, että mitä sinä itse haluat.

 Jos haluat tuollaisen väljemmät suhteen, niin älä sitten ala vaatia siltä mieheltä jossain vaiheessa tiiviimpää, tai että hänen pitää valita. 

Minusta on itsestään selvää, että vanhemmalle lapsi on aina ykkönen ja niin pitää ollakin.

En voisi seurustella ihmisen kanssa, jolle omat lapset eivät tulisi ensin. 
Kai ap:llekin hänen omat lapsensa ovat tärkeintä, joten miksi voisi vaatia olevansa hänelle ykkönen.

Tietenkin lapset on ykkönen vanhemmilleen, mutta onko uuden kumppanin tehtävä hyppiä lasten tai exän ja kaikkien ex-sukulaisten pillin mukaan? Itse en juuri tästä syystä edes haaveillut deittailusta, kun lapset oli pieniä, koska musta olisi tuntunut väärältä ottaa joku kuvioon mukaan marionettinukeksi. Tiesin, että hän olisi joutunut tyytymään ajankäyttöni, energiani ja huomioni rääppeisiin. Mutta onhan niitä kumppaneita, joille tällainen on ok, itse en vaan jaksanut edes yrittää löytää. Riski, että päätyy huonoon parisuhteeseen, joka siinä elämäntilanteessa ottaa enemmän kuin antaa, oli liian suuri. 

Semmosta se on, elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Tätä mietin. Pyöriikö sielä toisessa asunnossa sulassa sekasotkussa exän ja nyxän alusvaatteet ja kosmetiikka.

Ex inhoaa tuoksuja, nyxä käyttää. En kyllä haluaisi olla kumpikaan nainen tuossa tilanteessa. En se, joka tietäisi, että ex panee uutta siinä sängyssä, jossa minä nukun seuraavan viikon. Oudolta se tuntuisi myös nyxänä möyriä exän valitsemissa lakanoissa.

Miten tämä eroaa siitä että käyt heidän edellisessä yhteisessä kodissa? Kun on lapsia, toinen jää siihen entiseen kämppään useimmiten meinaan. 

Tuossa systeemissä molemmill on ihan omat lakanansa kuule. 

Sielä vanhassa kodissa ei enää asu kuin toinen eronneesta pariskunnasta. Eli ei sielä exät juokse ja exän tavaroistakin on päästy ihan nopeasti eroon. 

Niin ja lakanat. Ne nyt uusitaan sen verran usein, ettei tarvitse miettiä exän kuolaa. 

Miksi exän kamat olisi uusittu? Ihan ne kuule on niitä samoja kamoja kuin ennen eroakin. Kuka hullu lapsiperheenä asuu mun kamat-sun kamat ajatuksella ja erossa antaa ne sen kamat ja tuhoaa loput yhteiset? 

Lähipiirissä useampikin uusi kumppani on pistänyt sisustuksen uusiksi, kun ex naisen maku ei ole miellyttänyt. Yksikään mies ei ole tuohon puuttunut, vaan auttanut raahaamaan uutta tilalle. 

Oma ukkoni antoi aikoinaan erossa kaikki sisustusjutut exälleen. Syy oli selvä. Sisustus oli niin tylsä ja naisen yksinään päättämä, etten ihmettele. 

Ai vaikka lapsia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juokse! Ja äkkiä! Sinä et kuulu kokonaan miehen elämään. Olet vain sivujuonne. Tuo suhde ei ole mikään vakava suhde.Puhun kokemuksesta.

Kerro kokemuksesi? Miksi olla varuillaan syystäkin?

Kyllähän  tekstissä ne perusteet ja perustelut ovat.

Lapset. Tietenkin vanhemmat haluavat kantaa lapsista vastuun. 
 Sinun kannattaa varmaan miettiä nyt, että mitä  itse haluat. Haluatko sinä sellaisen suhteen, että sinä et ole se ykkönen, vaan sinä olet siellä jonossa?

 Joku pystyy tuollaiseen, ja joku haluaa tuollaiseen suhteen, jossa ollaan väljemmin. Silloinhan se sopii.

 Itse en haluaisi. En voisi olla sellaisessa suhteessa, että olisin hännillä, etenkin koska haluan sen henkilön kanssa perheen. 
Mikäli sinä et halua perhettä, ja olet valmis sellaiseen tapailusuhteeseen, niin silloinhan tämä on sinulle hyvä.

 Olennaisin asia tässä on se, että mitä sinä itse haluat.

 Jos haluat tuollaisen väljemmät suhteen, niin älä sitten ala vaatia siltä mieheltä jossain vaiheessa tiiviimpää, tai että hänen pitää valita. 

Minusta on itsestään selvää, että vanhemmalle lapsi on aina ykkönen ja niin pitää ollakin.

En voisi seurustella ihmisen kanssa, jolle omat lapset eivät tulisi ensin. 
Kai ap:llekin hänen omat lapsensa ovat tärkeintä, joten miksi voisi vaatia olevansa hänelle ykkönen.

Tietenkin lapset on ykkönen vanhemmilleen, mutta onko uuden kumppanin tehtävä hyppiä lasten tai exän ja kaikkien ex-sukulaisten pillin mukaan? Itse en juuri tästä syystä edes haaveillut deittailusta, kun lapset oli pieniä, koska musta olisi tuntunut väärältä ottaa joku kuvioon mukaan marionettinukeksi. Tiesin, että hän olisi joutunut tyytymään ajankäyttöni, energiani ja huomioni rääppeisiin. Mutta onhan niitä kumppaneita, joille tällainen on ok, itse en vaan jaksanut edes yrittää löytää. Riski, että päätyy huonoon parisuhteeseen, joka siinä elämäntilanteessa ottaa enemmän kuin antaa, oli liian suuri. 

Juuri noin. Parisuhteeseen pitäisi pystyä myös panostamaan ja toiselle aikuiselle pitäisi olla jotain annettavaa. Eikä niin, että toiselle jää vain roskat käteen joiden nuolemiseen olisi tyydyttävä. Jos tietää, että elää sellaista elämänvaihetta, jossa ei pysty molempia tasavertaisesti kunnioittavaan parisuhteeseen, ei parisuhdetta kannata väkisin yrittää raapia kasaan ja roikottaa toista löysässä hirressä hätäisten ja liian isojen lupausten perässä.

Meillä uusperhe toimii, vaikka mies oli normaalilla tavalla lapsilleen omistautunut, rakastava vanhempi. Itsellenikin kaikkien lasten hyvinvointi on äärimmäisen tärkeää ja perustimme selkeästi alusta lähtien yhteisen uusperheen, joten saimme homman toimimaan. Miehen eksäkin on järkevä ja tasapainoinen tapaus, joten kaikki on mennyt uusperheen näkökulmasta ihmeen hyvin. Rakastamme kaikkia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Tätä mietin. Pyöriikö sielä toisessa asunnossa sulassa sekasotkussa exän ja nyxän alusvaatteet ja kosmetiikka.

Ex inhoaa tuoksuja, nyxä käyttää. En kyllä haluaisi olla kumpikaan nainen tuossa tilanteessa. En se, joka tietäisi, että ex panee uutta siinä sängyssä, jossa minä nukun seuraavan viikon. Oudolta se tuntuisi myös nyxänä möyriä exän valitsemissa lakanoissa.

Miten tämä eroaa siitä että käyt heidän edellisessä yhteisessä kodissa? Kun on lapsia, toinen jää siihen entiseen kämppään useimmiten meinaan. 

Tuossa systeemissä molemmill on ihan omat lakanansa kuule. 

Monesti uusien kumppanien kanssa, etenkin jos perustetaan omaa perheyksikköä, hommataan ihan oma asunto omalle perheelle ja hankkiudutaan vanhasta eroon. Jos vain mahdollista.

No se on sitten sen ajan päätös se. Aika moni ei perusta toista perhettä enää yhden jälkeen. Tässä puhutaan nyt ihan seurustelusta ja teini-ikäisistä lapsista, ei siitä että sinne nyt rakenneltaisiin uusioperhekuviota tai pykättäisiin lapsia. 

Liikuttavia nää, jotka kuvittelevat, että se meidän (entinen) perhe, olisi exälle jotenkin koko elämän päässä pyörivä 1. vaihtoehto.

Kyllä, uusia perheitä perustetaan ja monesti seuraavan kanssa käy paremmin, kuin sen ensimmäisen. Nuorena tehdään ne virheet, sitten viisaampina osataan jo välttää karikot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin se sisarellisuus ja solidaarisuus unohtuu heti, kun puhutaan exästä? Kukaan ei ole edes tuonut esiin sitä vaihtoehtoa, että siihen exäänkin voi ihmisenä tutustua. Ja koko kuviossa olisikin kyse pelkästään mukavista ihmisistä.

Mieheni eksä on mielestäni mukava ja järkevä ihminen, tulemme etäisesti hyvin toimeen, mutta jos jakaisimme vuoroviikoin huushollin, niin siitä ei tulisi yhtään mitään ja helvetti olisi irti välittömästi. Ollaan molemmat niin erilaisia ihmisiä makumieltymysten kuin tapojenkin suhteen. En viihtyisi hänen laittamassaan kodissa eikä hän viihtyisi minun eikä siinä ole mitään väärää. Ihmiset saavat olla erilaisia eikä se tarkoita sitä, että olisi ihmisenä toinen toistaan huonompi. Mutta yhteiselo, edes vuoroviikoin, se ei kyllä onnistuisi edes parhaan ystäväni kanssa (erilaisten tapojen ja mieltymysten takia).

Miksi sinun pitäisi jakaa se huusholli? Ääripäiden välissä on se keskitie. 

Koska meillä on yhteinen lapsi, jolla on myös oikeus omaan kotiin, omaan huoneeseen, omiin leluihinsa ja omaan tilaansa. 

Niin että mitä että? Onko teillä siis noin hoidettu vai eikö teillä siis ole?

Ei todellakaan ole :D. Bonuslasteni äidillä ja hänen kumppanillaan ja heidän kaikilla lapsillaan on heidän kotinsa ja meillä on toinen koti. Molemmissa kodeissa kaikki lapset kuuluvat perheeseen, mutta meillä ei todellakaan ole sellaista kuviota, että miehen entisen suhteen lapset asuvat alkuperäisessä kodissaan jossa vanhemmat ja muut lapset vierailevat vuoroviikoin. Ja jos kuvio olisi samanlainen kuin aloittajalla, niin nämä molempien perhekokonaisuuksien uudet lapsethan eivät itseasiassa saisi nähdä sisaruksiaan, koska uudella puolisolla tai ylipäätänsä vanhan ja päättyneen ydinperheen ’ulkopuolisilla’ ei olisi mitään asiaa vanhan ydinperheen alttarille, eli lapsia varten säästettyyn kotiin :D.

Mitä sisaruksia apn lapset tapailukumppaninsa lapsille on? 

Puhut uusioperheestä. Ihan eri asia. 

Ei ap:lla olekaan, mutta lähdin kommentoimaan alunperin toisen kommentoijan viestiin siitä, että hän haluaa perheen kumppaninsa kanssa. Tämä kyseenalaistettiin jonkun toimesta ja minä tulin väliin pohtimaan sitä, että mitä eroa on yhteisellä perheellä ja tapailusuhteella. Näitä asioitahan ap:n kannattaa miettiä, kun pohtii jatkoa: mitä hän haluaa ja tarvitsee parisuhteelta. Jos hän haluaa perheen yhdessä rakastamansa miehen kanssa, niin sellaista ei tuo kuvio tule tarjoamaan. Ja pohdin omassa kommentoinnissani ylipäätänsä oman perheeni näkökulmasta ap:n miehen tyyppistä asumisratkaisua. Keskusteluille on yleistä, että niissä pohditaan monia asiaan liittyviä asioita samaan aikaan ilman, että kaikki näkökulmat liittyvät 100 % aloittajaan. Eikö se ole keskustelun tarkoituskin?

Saa pohtia, mutta tuossa nyt hypättiin suoraan ajatukseen eikä pohdittu sitä mistä ketjussa puhutaan. Tuon järjestelyn valitsevat vanhemmat eivät ole just nyt mitään uutta perhettä mistään hakemassa. Seurustelulle tuo ei ole este eikä eeoa mitenkään siitä, että ne lapset vaihtaisivat osoitetta vuoroviikoin. Sitten jos joskus tilanne ja tarpeet muuttuu, tuo ei ole mikään kunnes kuolemme-ratkaisu, sen uuden kämpän voi hankkia ja naimisiinkin kuule päräyttää. Kukaan ei tapaillessaan tai seurustellessaan tiedä mitä 5-10 vuoden päästä haluaa vaikka kuinka nyt kuinka pohtisi. 

Nimenomaan vakavemmalle seurustelulle se on este, jos on mukana samanlaisessa kuviossa mitä ap. Tapailulle ei. Ap ei saa näkyä, ei kuulua eikä olla millään tavalla olemassa entisen perheen jäsenille, joten mies rajaa ap:n omasta elämästään hyvin rajusti ulos. Ap ei saa edes vierailla miehen kodissa, jossa lapset asuvat, lapset eivät halua kuulla ap:n olemassaolosta. En pystyisi kutsumaan tuollaista suhdetta seurusteluksi, koska seurustelu tarkoittaa itselleni sitä, että minä ja kumppanini jaamme koko elämämme toisillemme ilman, että rajaamme toistamme ’oman perheen’ ulkopuolelle. Toki jokainen saa määritellä seurustelun ja tapailun miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Tätä mietin. Pyöriikö sielä toisessa asunnossa sulassa sekasotkussa exän ja nyxän alusvaatteet ja kosmetiikka.

Ex inhoaa tuoksuja, nyxä käyttää. En kyllä haluaisi olla kumpikaan nainen tuossa tilanteessa. En se, joka tietäisi, että ex panee uutta siinä sängyssä, jossa minä nukun seuraavan viikon. Oudolta se tuntuisi myös nyxänä möyriä exän valitsemissa lakanoissa.

Miten tämä eroaa siitä että käyt heidän edellisessä yhteisessä kodissa? Kun on lapsia, toinen jää siihen entiseen kämppään useimmiten meinaan. 

Tuossa systeemissä molemmill on ihan omat lakanansa kuule. 

Sielä vanhassa kodissa ei enää asu kuin toinen eronneesta pariskunnasta. Eli ei sielä exät juokse ja exän tavaroistakin on päästy ihan nopeasti eroon. 

Niin ja lakanat. Ne nyt uusitaan sen verran usein, ettei tarvitse miettiä exän kuolaa. 

Miksi siellä lasten kodissa olisi lakanoissa exän kuolaa? 

Lue nyt ajatuksella.

1. Koti. Jossa asuu lapset ja vuoroviikoin toinen vanhempi.

 

2. Koti. Asunto, jossa asuu vuoroviikoin toinen vanhempi yksin/viettää viikon uuden kumppaninsa kanssa. 

 

Eli tuo koti, johon myös nyxät tulevat, on samalla ex puolisoiden yhteinen koti. Ei kovin houkutteleva vaihtoehto. 

Ei se ole mikään yhteinen koti. Eikä siellä ole mitään kimppalakanoita kuolineen. 

Onhan se yhteinen koti, jos eronneesta pariskunnasta molemmat sielä asuvat, vaikka eri viikkoina. Mikä tuossa on nyt niin vaikeaa käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä mies on sinulle selityksen keksinyt.🙄Tosiasissa mies ei halua esitellä sinua kaikkein tärkeimmilleen ihmisilleen eli omille lapsilleen. Tämän lisäksi mies valehtelee lapsilleen (exälleen?) esittäen miestä, joka ei ota uutta kumppania heidän äitinsä tilalle ja uhraa koko elämänsä lapsilleen.

OLET niin väärässä, että haukon henkeäni.  ja ps ketään ei oteta  kenenkään tilalle.

kaikki aikuiset voivat elää sovussa. on hyvä, että on eri huoneistoja eri tarpeisiin ja kaikki suhteet eivät tarvitse olla vakavia  tai voivat olla hitaasti syveneviä.

kyllä sekin ok- ei tarvitse esitellä lapsilleen- se yksi tapa.   tai voi ja uudet kumppanit ole minkään tilalle- sijalle tietenkään.

suhdekin voi olla kevytsuhde, joka onkin fiksua- aina tarvitse ottaa raskaimman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juokse! Ja äkkiä! Sinä et kuulu kokonaan miehen elämään. Olet vain sivujuonne. Tuo suhde ei ole mikään vakava suhde.Puhun kokemuksesta.

Kerro kokemuksesi? Miksi olla varuillaan syystäkin?

Kyllähän  tekstissä ne perusteet ja perustelut ovat.

Lapset. Tietenkin vanhemmat haluavat kantaa lapsista vastuun. 
 Sinun kannattaa varmaan miettiä nyt, että mitä  itse haluat. Haluatko sinä sellaisen suhteen, että sinä et ole se ykkönen, vaan sinä olet siellä jonossa?

 Joku pystyy tuollaiseen, ja joku haluaa tuollaiseen suhteen, jossa ollaan väljemmin. Silloinhan se sopii.

 Itse en haluaisi. En voisi olla sellaisessa suhteessa, että olisin hännillä, etenkin koska haluan sen henkilön kanssa perheen. 
Mikäli sinä et halua perhettä, ja olet valmis sellaiseen tapailusuhteeseen, niin silloinhan tämä on sinulle hyvä.

 Olennaisin asia tässä on se, että mitä sinä itse haluat.

 Jos haluat tuollaisen väljemmät suhteen, niin älä sitten ala vaatia siltä mieheltä jossain vaiheessa tiiviimpää, tai että hänen pitää valita. 

Minusta on itsestään selvää, että vanhemmalle lapsi on aina ykkönen ja niin pitää ollakin.

En voisi seurustella ihmisen kanssa, jolle omat lapset eivät tulisi ensin. 
Kai ap:llekin hänen omat lapsensa ovat tärkeintä, joten miksi voisi vaatia olevansa hänelle ykkönen.

Tietenkin lapset on ykkönen vanhemmilleen, mutta onko uuden kumppanin tehtävä hyppiä lasten tai exän ja kaikkien ex-sukulaisten pillin mukaan? Itse en juuri tästä syystä edes haaveillut deittailusta, kun lapset oli pieniä, koska musta olisi tuntunut väärältä ottaa joku kuvioon mukaan marionettinukeksi. Tiesin, että hän olisi joutunut tyytymään ajankäyttöni, energiani ja huomioni rääppeisiin. Mutta onhan niitä kumppaneita, joille tällainen on ok, itse en vaan jaksanut edes yrittää löytää. Riski, että päätyy huonoon parisuhteeseen, joka siinä elämäntilanteessa ottaa enemmän kuin antaa, oli liian suuri. 

Juuri noin. Parisuhteeseen pitäisi pystyä myös panostamaan ja toiselle aikuiselle pitäisi olla jotain annettavaa. Eikä niin, että toiselle jää vain roskat käteen joiden nuolemiseen olisi tyydyttävä. Jos tietää, että elää sellaista elämänvaihetta, jossa ei pysty molempia tasavertaisesti kunnioittavaan parisuhteeseen, ei parisuhdetta kannata väkisin yrittää raapia kasaan ja roikottaa toista löysässä hirressä hätäisten ja liian isojen lupausten perässä.

Meillä uusperhe toimii, vaikka mies oli normaalilla tavalla lapsilleen omistautunut, rakastava vanhempi. Itsellenikin kaikkien lasten hyvinvointi on äärimmäisen tärkeää ja perustimme selkeästi alusta lähtien yhteisen uusperheen, joten saimme homman toimimaan. Miehen eksäkin on järkevä ja tasapainoinen tapaus, joten kaikki on mennyt uusperheen näkökulmasta ihmeen hyvin. Rakastamme kaikkia lapsia.

Ja tämäkö ei olisi ollut mahdollista, jos heillä olisi ollut järjestely kuten apn tapauksessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin se sisarellisuus ja solidaarisuus unohtuu heti, kun puhutaan exästä? Kukaan ei ole edes tuonut esiin sitä vaihtoehtoa, että siihen exäänkin voi ihmisenä tutustua. Ja koko kuviossa olisikin kyse pelkästään mukavista ihmisistä.

Mieheni eksä on mielestäni mukava ja järkevä ihminen, tulemme etäisesti hyvin toimeen, mutta jos jakaisimme vuoroviikoin huushollin, niin siitä ei tulisi yhtään mitään ja helvetti olisi irti välittömästi. Ollaan molemmat niin erilaisia ihmisiä makumieltymysten kuin tapojenkin suhteen. En viihtyisi hänen laittamassaan kodissa eikä hän viihtyisi minun eikä siinä ole mitään väärää. Ihmiset saavat olla erilaisia eikä se tarkoita sitä, että olisi ihmisenä toinen toistaan huonompi. Mutta yhteiselo, edes vuoroviikoin, se ei kyllä onnistuisi edes parhaan ystäväni kanssa (erilaisten tapojen ja mieltymysten takia).

Miksi sinun pitäisi jakaa se huusholli? Ääripäiden välissä on se keskitie. 

Koska meillä on yhteinen lapsi, jolla on myös oikeus omaan kotiin, omaan huoneeseen, omiin leluihinsa ja omaan tilaansa. 

Niin että mitä että? Onko teillä siis noin hoidettu vai eikö teillä siis ole?

Ei todellakaan ole :D. Bonuslasteni äidillä ja hänen kumppanillaan ja heidän kaikilla lapsillaan on heidän kotinsa ja meillä on toinen koti. Molemmissa kodeissa kaikki lapset kuuluvat perheeseen, mutta meillä ei todellakaan ole sellaista kuviota, että miehen entisen suhteen lapset asuvat alkuperäisessä kodissaan jossa vanhemmat ja muut lapset vierailevat vuoroviikoin. Ja jos kuvio olisi samanlainen kuin aloittajalla, niin nämä molempien perhekokonaisuuksien uudet lapsethan eivät itseasiassa saisi nähdä sisaruksiaan, koska uudella puolisolla tai ylipäätänsä vanhan ja päättyneen ydinperheen ’ulkopuolisilla’ ei olisi mitään asiaa vanhan ydinperheen alttarille, eli lapsia varten säästettyyn kotiin :D.

Mitä sisaruksia apn lapset tapailukumppaninsa lapsille on? 

Puhut uusioperheestä. Ihan eri asia. 

Ei ap:lla olekaan, mutta lähdin kommentoimaan alunperin toisen kommentoijan viestiin siitä, että hän haluaa perheen kumppaninsa kanssa. Tämä kyseenalaistettiin jonkun toimesta ja minä tulin väliin pohtimaan sitä, että mitä eroa on yhteisellä perheellä ja tapailusuhteella. Näitä asioitahan ap:n kannattaa miettiä, kun pohtii jatkoa: mitä hän haluaa ja tarvitsee parisuhteelta. Jos hän haluaa perheen yhdessä rakastamansa miehen kanssa, niin sellaista ei tuo kuvio tule tarjoamaan. Ja pohdin omassa kommentoinnissani ylipäätänsä oman perheeni näkökulmasta ap:n miehen tyyppistä asumisratkaisua. Keskusteluille on yleistä, että niissä pohditaan monia asiaan liittyviä asioita samaan aikaan ilman, että kaikki näkökulmat liittyvät 100 % aloittajaan. Eikö se ole keskustelun tarkoituskin?

Saa pohtia, mutta tuossa nyt hypättiin suoraan ajatukseen eikä pohdittu sitä mistä ketjussa puhutaan. Tuon järjestelyn valitsevat vanhemmat eivät ole just nyt mitään uutta perhettä mistään hakemassa. Seurustelulle tuo ei ole este eikä eeoa mitenkään siitä, että ne lapset vaihtaisivat osoitetta vuoroviikoin. Sitten jos joskus tilanne ja tarpeet muuttuu, tuo ei ole mikään kunnes kuolemme-ratkaisu, sen uuden kämpän voi hankkia ja naimisiinkin kuule päräyttää. Kukaan ei tapaillessaan tai seurustellessaan tiedä mitä 5-10 vuoden päästä haluaa vaikka kuinka nyt kuinka pohtisi. 

Nimenomaan vakavemmalle seurustelulle se on este, jos on mukana samanlaisessa kuviossa mitä ap. Tapailulle ei. Ap ei saa näkyä, ei kuulua eikä olla millään tavalla olemassa entisen perheen jäsenille, joten mies rajaa ap:n omasta elämästään hyvin rajusti ulos. Ap ei saa edes vierailla miehen kodissa, jossa lapset asuvat, lapset eivät halua kuulla ap:n olemassaolosta. En pystyisi kutsumaan tuollaista suhdetta seurusteluksi, koska seurustelu tarkoittaa itselleni sitä, että minä ja kumppanini jaamme koko elämämme toisillemme ilman, että rajaamme toistamme ’oman perheen’ ulkopuolelle. Toki jokainen saa määritellä seurustelun ja tapailun miten haluaa.

Apn tapailumiehen lapset eivät halua niin. Miten se tuohon asumisjärjestelyyn liittyy? 

Ukko on ihan liian kiinni edellisessä elämässään. Hänellä ei edes ole pysyvää kotia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin se sisarellisuus ja solidaarisuus unohtuu heti, kun puhutaan exästä? Kukaan ei ole edes tuonut esiin sitä vaihtoehtoa, että siihen exäänkin voi ihmisenä tutustua. Ja koko kuviossa olisikin kyse pelkästään mukavista ihmisistä.

Mieheni eksä on mielestäni mukava ja järkevä ihminen, tulemme etäisesti hyvin toimeen, mutta jos jakaisimme vuoroviikoin huushollin, niin siitä ei tulisi yhtään mitään ja helvetti olisi irti välittömästi. Ollaan molemmat niin erilaisia ihmisiä makumieltymysten kuin tapojenkin suhteen. En viihtyisi hänen laittamassaan kodissa eikä hän viihtyisi minun eikä siinä ole mitään väärää. Ihmiset saavat olla erilaisia eikä se tarkoita sitä, että olisi ihmisenä toinen toistaan huonompi. Mutta yhteiselo, edes vuoroviikoin, se ei kyllä onnistuisi edes parhaan ystäväni kanssa (erilaisten tapojen ja mieltymysten takia).

Miksi sinun pitäisi jakaa se huusholli? Ääripäiden välissä on se keskitie. 

Koska meillä on yhteinen lapsi, jolla on myös oikeus omaan kotiin, omaan huoneeseen, omiin leluihinsa ja omaan tilaansa. 

Niin että mitä että? Onko teillä siis noin hoidettu vai eikö teillä siis ole?

Ei todellakaan ole :D. Bonuslasteni äidillä ja hänen kumppanillaan ja heidän kaikilla lapsillaan on heidän kotinsa ja meillä on toinen koti. Molemmissa kodeissa kaikki lapset kuuluvat perheeseen, mutta meillä ei todellakaan ole sellaista kuviota, että miehen entisen suhteen lapset asuvat alkuperäisessä kodissaan jossa vanhemmat ja muut lapset vierailevat vuoroviikoin. Ja jos kuvio olisi samanlainen kuin aloittajalla, niin nämä molempien perhekokonaisuuksien uudet lapsethan eivät itseasiassa saisi nähdä sisaruksiaan, koska uudella puolisolla tai ylipäätänsä vanhan ja päättyneen ydinperheen ’ulkopuolisilla’ ei olisi mitään asiaa vanhan ydinperheen alttarille, eli lapsia varten säästettyyn kotiin :D.

Mitä sisaruksia apn lapset tapailukumppaninsa lapsille on? 

Puhut uusioperheestä. Ihan eri asia. 

Ei ap:lla olekaan, mutta lähdin kommentoimaan alunperin toisen kommentoijan viestiin siitä, että hän haluaa perheen kumppaninsa kanssa. Tämä kyseenalaistettiin jonkun toimesta ja minä tulin väliin pohtimaan sitä, että mitä eroa on yhteisellä perheellä ja tapailusuhteella. Näitä asioitahan ap:n kannattaa miettiä, kun pohtii jatkoa: mitä hän haluaa ja tarvitsee parisuhteelta. Jos hän haluaa perheen yhdessä rakastamansa miehen kanssa, niin sellaista ei tuo kuvio tule tarjoamaan. Ja pohdin omassa kommentoinnissani ylipäätänsä oman perheeni näkökulmasta ap:n miehen tyyppistä asumisratkaisua. Keskusteluille on yleistä, että niissä pohditaan monia asiaan liittyviä asioita samaan aikaan ilman, että kaikki näkökulmat liittyvät 100 % aloittajaan. Eikö se ole keskustelun tarkoituskin?

Saa pohtia, mutta tuossa nyt hypättiin suoraan ajatukseen eikä pohdittu sitä mistä ketjussa puhutaan. Tuon järjestelyn valitsevat vanhemmat eivät ole just nyt mitään uutta perhettä mistään hakemassa. Seurustelulle tuo ei ole este eikä eeoa mitenkään siitä, että ne lapset vaihtaisivat osoitetta vuoroviikoin. Sitten jos joskus tilanne ja tarpeet muuttuu, tuo ei ole mikään kunnes kuolemme-ratkaisu, sen uuden kämpän voi hankkia ja naimisiinkin kuule päräyttää. Kukaan ei tapaillessaan tai seurustellessaan tiedä mitä 5-10 vuoden päästä haluaa vaikka kuinka nyt kuinka pohtisi. 

Nimenomaan vakavemmalle seurustelulle se on este, jos on mukana samanlaisessa kuviossa mitä ap. Tapailulle ei. Ap ei saa näkyä, ei kuulua eikä olla millään tavalla olemassa entisen perheen jäsenille, joten mies rajaa ap:n omasta elämästään hyvin rajusti ulos. Ap ei saa edes vierailla miehen kodissa, jossa lapset asuvat, lapset eivät halua kuulla ap:n olemassaolosta. En pystyisi kutsumaan tuollaista suhdetta seurusteluksi, koska seurustelu tarkoittaa itselleni sitä, että minä ja kumppanini jaamme koko elämämme toisillemme ilman, että rajaamme toistamme ’oman perheen’ ulkopuolelle. Toki jokainen saa määritellä seurustelun ja tapailun miten haluaa.

Apn tapailumiehen lapset eivät halua niin. Miten se tuohon asumisjärjestelyyn liittyy? 

No kun uusi nainen tunkisi väkisin sinne miehen luokse vaikka lapset on siellä 😂 Ei muut saa päättää, hän vain. 

Kerrankin ollaan erossa lapsien etu edellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Tätä mietin. Pyöriikö sielä toisessa asunnossa sulassa sekasotkussa exän ja nyxän alusvaatteet ja kosmetiikka.

Ex inhoaa tuoksuja, nyxä käyttää. En kyllä haluaisi olla kumpikaan nainen tuossa tilanteessa. En se, joka tietäisi, että ex panee uutta siinä sängyssä, jossa minä nukun seuraavan viikon. Oudolta se tuntuisi myös nyxänä möyriä exän valitsemissa lakanoissa.

Miten tämä eroaa siitä että käyt heidän edellisessä yhteisessä kodissa? Kun on lapsia, toinen jää siihen entiseen kämppään useimmiten meinaan. 

Tuossa systeemissä molemmill on ihan omat lakanansa kuule. 

Sielä vanhassa kodissa ei enää asu kuin toinen eronneesta pariskunnasta. Eli ei sielä exät juokse ja exän tavaroistakin on päästy ihan nopeasti eroon. 

Niin ja lakanat. Ne nyt uusitaan sen verran usein, ettei tarvitse miettiä exän kuolaa. 

Miksi exän kamat olisi uusittu? Ihan ne kuule on niitä samoja kamoja kuin ennen eroakin. Kuka hullu lapsiperheenä asuu mun kamat-sun kamat ajatuksella ja erossa antaa ne sen kamat ja tuhoaa loput yhteiset? 

Lähipiirissä useampikin uusi kumppani on pistänyt sisustuksen uusiksi, kun ex naisen maku ei ole miellyttänyt. Yksikään mies ei ole tuohon puuttunut, vaan auttanut raahaamaan uutta tilalle. 

Oma ukkoni antoi aikoinaan erossa kaikki sisustusjutut exälleen. Syy oli selvä. Sisustus oli niin tylsä ja naisen yksinään päättämä, etten ihmettele. 

Ai vaikka lapsia? 

Kyllä. Lapset sattuivat eron koittaessa olemaan teinijanttereita, joita kiinnosti sisustuksessa lähinnä pleikka ja telkku. Ei sisustustyynyt tai mistä kupista se kahvi juodaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Tätä mietin. Pyöriikö sielä toisessa asunnossa sulassa sekasotkussa exän ja nyxän alusvaatteet ja kosmetiikka.

Ex inhoaa tuoksuja, nyxä käyttää. En kyllä haluaisi olla kumpikaan nainen tuossa tilanteessa. En se, joka tietäisi, että ex panee uutta siinä sängyssä, jossa minä nukun seuraavan viikon. Oudolta se tuntuisi myös nyxänä möyriä exän valitsemissa lakanoissa.

Miten tämä eroaa siitä että käyt heidän edellisessä yhteisessä kodissa? Kun on lapsia, toinen jää siihen entiseen kämppään useimmiten meinaan. 

Tuossa systeemissä molemmill on ihan omat lakanansa kuule. 

Sielä vanhassa kodissa ei enää asu kuin toinen eronneesta pariskunnasta. Eli ei sielä exät juokse ja exän tavaroistakin on päästy ihan nopeasti eroon. 

Niin ja lakanat. Ne nyt uusitaan sen verran usein, ettei tarvitse miettiä exän kuolaa. 

Miksi siellä lasten kodissa olisi lakanoissa exän kuolaa? 

Lue nyt ajatuksella.

1. Koti. Jossa asuu lapset ja vuoroviikoin toinen vanhempi.

 

2. Koti. Asunto, jossa asuu vuoroviikoin toinen vanhempi yksin/viettää viikon uuden kumppaninsa kanssa. 

 

Eli tuo koti, johon myös nyxät tulevat, on samalla ex puolisoiden yhteinen koti. Ei kovin houkutteleva vaihtoehto. 

Ei se ole mikään yhteinen koti. Eikä siellä ole mitään kimppalakanoita kuolineen. 

Onhan se yhteinen koti, jos eronneesta pariskunnasta molemmat sielä asuvat, vaikka eri viikkoina. Mikä tuossa on nyt niin vaikeaa käsittää.

No se että mikä ongelma se aikuiselle ihmiselle on? Se koti ei ole yhteinen vaan se on eron jälkeen lasten vuoksi tehty järjestely. Eikä edes mitenkään uusi asia. Jo silloin kun ysärillä meidän porukat erosi, meidän vanhemmat hankki asunnon naapurista ja vuorovedoin olivat meidän kanssa. Myöhemmin kun me oltiin teinejä, me alettiin kulkea ihan omasta tahdosta ja äiti jäi isompaan, isä tähän pienempään asuntoon. Molemmilla oli sitten jo uudet kumppanitkin, joihin me saatiin tutustua omaan tahtiin. Isällä vieläpä samasta rivarista uusi nainen kuin missä hän asui. Meidän siellä ollessa hän oli naapuri, jonka luona sitten vierailtiin, jos siltä tuntui ja meidän ollessa jo aikuisia, yhdistivät kämppänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole vielä lähellekään selvä, kun asutaan vielä "yhdessä". En siis lähtisi tuohon, kun se yhteinen aikuisten asunto on miehellä ja exällä yhteinen. Eri asia, jos olisi yhteinen asunto, missä lapset asuvat ja siellä vuorottelevat, ja omat viikkonsa asuvat sitten missä asuvatkaan, mutta eivät samassa asunnossa "yhdessä" yhteisten astioiden, huonekalujen yms keskellä. Ja mitähän tuo exä tuumaisi, kun ap:n hammasharja ilmestyisi kylpyhuoneeseen. 

Tätä mietin. Pyöriikö sielä toisessa asunnossa sulassa sekasotkussa exän ja nyxän alusvaatteet ja kosmetiikka.

Ex inhoaa tuoksuja, nyxä käyttää. En kyllä haluaisi olla kumpikaan nainen tuossa tilanteessa. En se, joka tietäisi, että ex panee uutta siinä sängyssä, jossa minä nukun seuraavan viikon. Oudolta se tuntuisi myös nyxänä möyriä exän valitsemissa lakanoissa.

Miten tämä eroaa siitä että käyt heidän edellisessä yhteisessä kodissa? Kun on lapsia, toinen jää siihen entiseen kämppään useimmiten meinaan. 

Tuossa systeemissä molemmill on ihan omat lakanansa kuule. 

Sielä vanhassa kodissa ei enää asu kuin toinen eronneesta pariskunnasta. Eli ei sielä exät juokse ja exän tavaroistakin on päästy ihan nopeasti eroon. 

Niin ja lakanat. Ne nyt uusitaan sen verran usein, ettei tarvitse miettiä exän kuolaa. 

Miksi exän kamat olisi uusittu? Ihan ne kuule on niitä samoja kamoja kuin ennen eroakin. Kuka hullu lapsiperheenä asuu mun kamat-sun kamat ajatuksella ja erossa antaa ne sen kamat ja tuhoaa loput yhteiset? 

Lähipiirissä useampikin uusi kumppani on pistänyt sisustuksen uusiksi, kun ex naisen maku ei ole miellyttänyt. Yksikään mies ei ole tuohon puuttunut, vaan auttanut raahaamaan uutta tilalle. 

Oma ukkoni antoi aikoinaan erossa kaikki sisustusjutut exälleen. Syy oli selvä. Sisustus oli niin tylsä ja naisen yksinään päättämä, etten ihmettele. 

Ai vaikka lapsia? 

Kyllä. Lapset sattuivat eron koittaessa olemaan teinijanttereita, joita kiinnosti sisustuksessa lähinnä pleikka ja telkku. Ei sisustustyynyt tai mistä kupista se kahvi juodaan. 

Eli puhuit kupeista ja tyynyistä sittenkin. Kukaan pistä lastensa kotia uuteen uskoon ellei sitten ole ihan pimeä.