En tiedä, haluanko miestä

Mä taas haluaisin lapsen mutta en miestä. Taloudellisesti minulla olisi siihen hyvin varaa enkä pelkää, ettenkö yksin jaksaisi hoitaa häntä. 

Mä en vaan tiedä, miten hankkiutua raskaaksi... On niin monta vaihtoehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tarkoittanut lapselle kaksi vanhempaa. Ihan senkin takia, jos toiselle tapahtuu jotain, niin toinen on vielä jäljellä. Tätä kannattaa miettiä. Yksin on usein veitsen terällä. 

Silti aika monessa lajissa pelkät äidit huolehtivat poikasistaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Et ole koliikkia ja huonosti ja vähän nukkuvaa ja tyytymätöntä taaperoa sitten kokenut?

Olen ne kaikki. Lisäksi pitkäaikaissairaus ja monta isoa leikkausta. Siltikin elämän onnellisin asia. Mikään muu ei korvaa omaa lasta. 

Mun mielestä kouluikäinen lapsi on paljon ihanampi, sillä en ole vauvaihminen ja 2-10 minuutin välein hälyttävä nahkavekkari on kyllä jokaiselle muullekin ihan liikaa.

Lapsi on ihana kaikissa ikävaiheissa. Paitsi ei ehkä uhmaiässä ja murrosiässä. Olin tosi onnellinen aina, kun lapsi oppi jotain uutta maailmasta. Harmi, etten voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Mutta sitten ehkä en olisi ollut niin onnellinen niistä asioista. 

Et siis ole kokenut sellaisia 100+ herätyksen seitsemän tunnin yöunia puoli vuotta putkeen? Se on puhdasta kidutusta, olin niin väsynyt, että unohdin monta kertaa jopa oman nimeni.

Miksi täällä nyt tapellaan siitä, onko koliikkivauva rakas vai itse saatana? 

Kun sen vauvan ja itsellisen äitiyden piti kuulemma tuoda onnea elämään. Itse löysin lapsesta ilon vasta isompana, vaikka rakas olikin jo vauvana.

Ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tarkoittanut lapselle kaksi vanhempaa. Ihan senkin takia, jos toiselle tapahtuu jotain, niin toinen on vielä jäljellä. Tätä kannattaa miettiä. Yksin on usein veitsen terällä. 

Meillä oli kotona kaksi vanhempaa (mies opiskelija, joka ei opiskellut, vaikka olisi pitänyt) ja silti olin ainoa vanhempi, joka vauvaa hoiti. Mies otti vauvasta kuvia ja videoita someen keräten kehuja mahtavalla isyydellään.

Otatko ahnaasti pyllyyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Et ole koliikkia ja huonosti ja vähän nukkuvaa ja tyytymätöntä taaperoa sitten kokenut?

Olen ne kaikki. Lisäksi pitkäaikaissairaus ja monta isoa leikkausta. Siltikin elämän onnellisin asia. Mikään muu ei korvaa omaa lasta. 

Mun mielestä kouluikäinen lapsi on paljon ihanampi, sillä en ole vauvaihminen ja 2-10 minuutin välein hälyttävä nahkavekkari on kyllä jokaiselle muullekin ihan liikaa.

Lapsi on ihana kaikissa ikävaiheissa. Paitsi ei ehkä uhmaiässä ja murrosiässä. Olin tosi onnellinen aina, kun lapsi oppi jotain uutta maailmasta. Harmi, etten voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Mutta sitten ehkä en olisi ollut niin onnellinen niistä asioista. 

Et siis ole kokenut sellaisia 100+ herätyksen seitsemän tunnin yöunia puoli vuotta putkeen? Se on puhdasta kidutusta, olin niin väsynyt, että unohdin monta kertaa jopa oman nimeni.

No joo. Olenhan minä. Muutaman kerran olen nukahtanut olohuoneen lattialle, kun olen leikkinyt lapsen kanssa. On se raskasta myös. 
Sairastelut on myös olleet pahoja. Yksinäinen vanhempi ei voi olla niin kipeä, ettei pääse sängystä ylös. Tai voi, jos on varaa palkata sairaanhoitaja. Nykyään flunssassa olokin on mukiinmenevää, kun voi levätä vain muutaman päivän. 

Itseä pelotti ajatus pitkäaikaisesta sairaudesta, jos ei pystyisi syövän tai muun takia huolehtimaan lapsesta. Mutta Suomessa on toimiva sosiaaliverkosto kuitenkin. 

Ehkä tuollaisia ei kannata miettiä. Jos on terve ihminen ja elää terveellisesti. Kaikkea voi aina tapahtua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tarkoittanut lapselle kaksi vanhempaa. Ihan senkin takia, jos toiselle tapahtuu jotain, niin toinen on vielä jäljellä. Tätä kannattaa miettiä. Yksin on usein veitsen terällä. 

Silti aika monessa lajissa pelkät äidit huolehtivat poikasistaan 

Ihmislapsen kasvaminen vie todella pitkään. Synnytys on kivulias ja äiti tarvitsee apua. Lapsia tulee vain yksi kerrallaan. Ihmisellä on eri kuin vaikka kauriilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tarkoittanut lapselle kaksi vanhempaa. Ihan senkin takia, jos toiselle tapahtuu jotain, niin toinen on vielä jäljellä. Tätä kannattaa miettiä. Yksin on usein veitsen terällä. 

Meillä oli kotona kaksi vanhempaa (mies opiskelija, joka ei opiskellut, vaikka olisi pitänyt) ja silti olin ainoa vanhempi, joka vauvaa hoiti. Mies otti vauvasta kuvia ja videoita someen keräten kehuja mahtavalla isyydellään.

Meitä myös oli kaksi vanhempaa, kun minulle sattui pieni sairaalareissu, jolta palauduin varsin puolikuntoisena. Mies oli vienyt lapset mummolaan ja itse häipynyt teille tietymättömille ja luuhasi siellä monta päivää. Kotona ei ollut mitään syötävää, enkä pystynyt kauppaan. En vieläkään tiedä, missä se viipotti silloin. Nykyään jo eksä. Tietysti eksä.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas haluaisin lapsen mutta en miestä. Taloudellisesti minulla olisi siihen hyvin varaa enkä pelkää, ettenkö yksin jaksaisi hoitaa häntä. 

Mä en vaan tiedä, miten hankkiutua raskaaksi... On niin monta vaihtoehtoa. 

Osta kaukoidästä. Sen voi heittää mereen, jos ei tykkääkään. Rescuelapsia myydään netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap rakas, jos olet nyt tyytyväinen elämääsi, älä_pilaa_sitä yhdenkään miehen takia. Hanki lapsi yksin. Sulla on jo turvaverkot kunnossa. 

Yksin, eli heität arpaa siemenvarastosta, varo että et saa psyköpaatin mälliä kun keinosiemennät itsesi.

Höpsistä. Ap käy tietenkin valitsemassa laadukkaalla klinikalla laadukkaan isän lapselleen. Tukehdu siihen. 

Laadukkaan psyköpaatti psyatrin mällit, syntyminen on arpapeliä.

Ap:lta puuttuu itseluottamusta. Ei usko kykyihinsä selvitä ihmissuhteen ja perhe-elämän eteen heittävmistä haasteista. Ehkä myös elää elämäänsä tehdäkseen vaikutuksen muihin, jolloin ei uskalla näyttää epätäydellisyyttään.

Perfektionismi on epävarmuutta.

Hoh hoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas haluaisin lapsen mutta en miestä. Taloudellisesti minulla olisi siihen hyvin varaa enkä pelkää, ettenkö yksin jaksaisi hoitaa häntä. 

Mä en vaan tiedä, miten hankkiutua raskaaksi... On niin monta vaihtoehtoa. 

Lapsesi saattaisi haluta isän  eikä sinua. Onko tullut edes mieleen? No ei tietysti, koska lapsi on yksin sinua varten, maailman napa.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas haluaisin lapsen mutta en miestä. Taloudellisesti minulla olisi siihen hyvin varaa enkä pelkää, ettenkö yksin jaksaisi hoitaa häntä. 

Mä en vaan tiedä, miten hankkiutua raskaaksi... On niin monta vaihtoehtoa. 

Joo, saadaan taas yksi uusi poika, joka kasvaa vinoon. Sit naiset voi taas uhriutua, miksi miehet sitä tätä tota

48v pian ja ei ole kumppania. Väärää ei ole hyvä ottaa. 20v oli väärä seura.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lta puuttuu itseluottamusta. Ei usko kykyihinsä selvitä ihmissuhteen ja perhe-elämän eteen heittävmistä haasteista. Ehkä myös elää elämäänsä tehdäkseen vaikutuksen muihin, jolloin ei uskalla näyttää epätäydellisyyttään.

Perfektionismi on epävarmuutta.

Eihän se hirveästi nykyaikaista ihmistä houkuta, jos itsekäs ja lapsellinen mies on se haaste, josta pitää selvitä. Ymmärtäähän nyt tuon.

Paremmin se nainen saa sulle orgasmin.

Vierailija kirjoitti:

48v pian ja ei ole kumppania. Väärää ei ole hyvä ottaa. 20v oli väärä seura.

Siis 20 vuotiaana. Selvennys.

Vierailija kirjoitti:

Otatko ahnaasti pyllyyn?

Etkö ole saanut vieläkään seksiä?